Aihearkisto: Linnut

Pakkaspäivä Ratinassa

Loistava ulkoilupäivä: pakkasta sopivat 17 ja viime päivinä kiusannut ilkeä viima oli laantunut siedettäväksi. Ajoin ratikalla Sorin aukiolle, suuntasin kosken rantaan ja otin pokkarin panoraama-asetuksella Ratinan suvannosta päivän ensimmäisen kuvan.

Suvannossa oli kaksi isokoskeloa. Juhlapukuinen isokoskelokoiras on komeimpia vesilintuja, ja olin tapaamisesta hyvilläni. Linnut olivat ensin jään reunassa keskellä suvantoa, mutta sitten toinen lähti uimaan Vuolteen sillalle päin. Kiiruhdin parempiin kuvausasemiin, mutta lintu päätti piileskellä pitkään sillan alla. Kävin kauppakeskuksessa lämmittelemässä ja uusi yritys tuotti toivotun tuloksen. Koskeloa kuvatessani näyttäytyi kalalokki.

Jatkoin kauppakeskuksesta Ratinanrantaan. Viinikanlahti oli odotetusti kokonaan jäässä; itse asiassa sulaa vettä oli vain kaistale kosken purkukohdassa. Viikinsaaren suunnalla järvi oli lujasti jäässä.

Ratinan sillan pielessä oli melkoinen parvi sinisorsia, osa jäällä, osa vedessä. Joukossa oli kaksi kööpenhaminalaista, mutta toivomaani haapanaa ei näkynyt. Haluaisin tietää, mihin Ahvenisjärvellä talvehtineet sorsat ja haapana ovat järven jäädyttyä siirtyneet.

Juhlapukuun – höyhen kerrallaan

Hervannan Ahvenisjärvellä talvehtivien sinisorsien joukossa on yksi haapana, jota olen käynyt kannustamassa suunnilleen kerran viikossa. Vielä marraskuun alussa lintu oli naaraspukuinen ja ajattelin, että sen nimi voisi olla vaikkapa Hanna. Mutta 22.11. linnun kylkeen oli ilmestynyt kauniinkirjavia höyheniä kertomaan, että Hanna onkin Hannu!

Kuukautta myöhemmin, 21.12, muutos oli jo selvä. Syksyn aikana järvi on jäätynyt ja sulanut pariin kertaan; kuvanottopäivänä järvi oli kauttaaltaan sula.

Olen seurannut mielenkiinnolla, minkä värisen joulun saamme Tampereelle. Nyt jouluaattona lunta on pari senttiä, ja se riittää muuttamaan maiseman jouluiseksi. Musta joulu olisi ollut minulle ensimmäinen.

Kuva on otettu 14. joulukuuta, jolloin satoi märkää lunta taivaan täydeltä.

Edit
Nyt joulupäivänä klo 10 lämpötila on 4.4 astetta. Lunta näy enää missään, ja joulun väri on vaihtunut. Mutta ollaksemme positiivisia: joulu ei ole musta vaan vihreä!

Hetki talven tuntua

Torstaina tuli reilusti lunta, Härmälän säähavaintoasemalta ilmoitettiin 11 senttiä. Maisema ja mieliala muuttuivat kertaheitolla. Satuin huomaamaan olohuoneen ikkunasta, että koulusta kotiin palaavat lapset pyörittivät jalkakäytävällä lumipalloja. Pallot olivat jo isoja ja raskas työ muuttui koko ajan raskaammaksi. Arvioin tasaisen vauhdin taulukolla, että Lintuhytissä pallojen läpimitta on yli kaksi metriä. Onneksi määränpää, Kaakamonkaari, oli lähempänä.

Perjantaina kävin Iidesjärvellä. Järvi oli pääosin jään tai hyhmän peitossa; avovettä oli enemmälti vain järven länsipäässä ja pohjoisrannalla Järvensivun koulun kohdalla. Vesilintuja näkyi vielä: sinisorsia, telkkiä ja kaksi pikku-uikkua. Kävin multakasoilla saadakseni uudenlaisen kuvan tiklistä. Tampereen paras tiklipaikka tuotti pettymyksen, mutta paluumatkalla näin yhden tiklin ja sain siitä kuvan.

Kävelin järven pohjoisrantaa paikkaan, missä näin tullessani uimalintuja Nyssen ikkunasta. Linnut olivat edelleen paikalla: kaksi laulujoutsenta, muutamia telkkiä, sinisorsia ja viisi nokikanaa. Nokikanat ovat viimeiset Pirkanmaalta Tiiraan ilmoitetut.

Lauantai oli huikaisevan kaunis alkutalven pakkaspäivä. Kävin Ahvenisjärvellä kannustamassa sinne talvehtimaan jäänyttä haapanaa. Sinisorsat näyttävät hyväksyneen haapanan satapäiseen joukkoonsa: sopu oli hyvä.

Syksyn linnut

Lähes päivälleen 10 vuotta sitten (10v+3vrk) tapasin Ounasjoella laulujoutsenen, jolla oli rengas kaulassa.

Lintu oli tuttu: olin tavannut sen kolme vuotta aiemmin, toimittanut tiedot rengastustoimistoon ja saanut sieltä listauksen muiden tekemistä havainnoista. Ikää oli silloin 17, nyt pyöreät 20 vuotta. Linnun olivat nähneet monet muutkin, joten sen talvehtimisalueet ja muuttoreitit tiedettiin varsin hyvin. Tein tapaamismaista ja -kuukausista taulukon.
Tanska 52: marraskuu 6 / joulukuu 8 / tammikuu 11 / helmikuu 15 / maaliskuu 12
Ruotsi 24: helmikuu 1 / maaliskuu 14 / huhtikuu 9
Suomi 24: maaliskuu 1 / huhtikuu 13 / toukokuu 1 / lokakuu 9
Hollanti 4: tammikuu 2 / helmikuu 2

Rovaniemellä syksyn lintu oli ja on laulujoutsen. Joka syksy muuttoon valmistautuvat joutsenet kokoontuvat lähes kaupungin keskustaan 2-3 kuukauden ajaksi. Parvessa on parhaimmillaan jopa kolmesataa laulajaa!

Laulujoutsenia näkee paljon täällä Tampereellakin – jopa pesivänä lähellä kaupungin keskustaa. Syksyn linnuksi haluaisin silti nimetä harmaahaikaran. Iidesjärven lintutornista haikaroita näkee suurella todennäköisyydellä, esimerkiksi eilen tornin lähistöllä oleskeli ainakin viisi yksilöä. Kuvassa näkyy lentävän harmaahaikaran lisäksi uiveloita ja nokikanoja. Uiveloita järvellä oli 55 ja nokikanoja 18.

Upea pohjoisen lintu

PiLYn eli Pirkanmaan lintuyhdistyksen kuukausikokouksessa kuultiin eilen kiinnostava esitelmä tunturihaukasta, upeasta pohjoisen linnusta. Äänessä oli Pertti Koskimies, lajin paras kotimainen tuntija.
Koskimies aloitti historiasta ja päätyi tulevaisuuteen, joka valitettavasti ei lupaa hyvää äärimmäisen uhanalaiselle tunturihaukalle. Suomassa pesivien parien määräksi arvioidaan 15-25, Norjassa parimäärä on 300.

Vuosikymmenet tunturihaukkojen pesiä kiertänyt ja uusia etsinyt Koskimies kertoi lajin pesimäbiologiasta paljon ainakin minulle uutta tietoa. Tunturihaukka ei rakenna pesiä, vaan käyttää muiden lintujen, enimmäkseen korpin vanhoja pesiä. Pesät sijaitsevat yleensä kalliopahdoissa, mutta joskus myös puissa. Illan kohutieto oli se, että tunturihaukka on ensi kerran pesinyt pöntössä! Taustalla on yritys houkutella lintuja pesimään alueille, missä riekkokanta on yleensä hyvä, mutta pahdat puuttuvat.

Rengastustiedot ovat varsin niukat ja kertovat lähinnä nuorten lintujen liikenteestä Norja rannikolle. Aikuisten lintujen vaelluksista tiedetään toistaiseksi kovin vähän. Satelliittiseuranta toisi varmasti lisää tietoa, mutta kokemukset Ruotsista kertovat lähettimiin liittyvästä kuolleisuuden noususta. Siksi tutkijat eivät halua ”valjastaa” lintuja tieteen palvelukseen.

Tunturihaukan näkemiset ovat oman orniurani juhlahetkiä. Olen nähnyt tunturihaukan Suomessa kolmesti ja Norjassa kerran. Havainnoista kolme on ollut iloisia yllätyksiä ja yksi tietopaikalle hiihtämällä tehty pyhiinvaellus.

Sadeviikko Tsarmilla

Juha Hurmeen vetämän Operaatio Paulaharju -erämaateatterin jatkumona syntyi kuuden vaeltajan retkiryhmä Krikan Sammu, jonka jokavuotinen retki suuntautui tällä kertaa Susi-Talaksen maisemiin.

Säiden puolesta epävakaisen viikon ohjelmana ovat olleet lähiretket, sienten ja mustikoiden keruu, lintujen tarkkailu ja tietysti tarinointi. Viimeisenä iltana istuttiin juurakkotulilla, jotta vaatteisiin tarttui eräuskottavuutta lisäävä savun haju.

Puolet porukasta yöpyi teltoissa, mutta kaikki nauttivat paikan tasokkaista palveluista. Erityistä ihastusta herättivät sauna ja keittokatos.

Piisamia ei nähty, mutta joutsenet vierailivat lompolossa useita kertoja. Kuukkelit touhusivat iloksemme pihapiirissä päivittäin ja korppi tarkkaili tekemisiämme, istahtipa kerran hetkeksi pihapuun latvaan. Pidimme sitä osoituksena hyväksynnästä ja lajien välisestä luottamuksesta.

Kiitämme rakentajia ja ylläpitäjiä mahdollisuudesta viettää täällä mukava elokuun viikko.

(Merkintä kämpän vieraskirjaan 29.8.2025, kuvat lisätty)

Poikaselle kalaa

Kaakkurilammen kesä on ollut sillä tavoin poikkeuksellinen, että poikaset eivät kuoriutuneet ajallaan. Näin emon pesällä hautomassa 12. toukokuuta ja kun haudonta-ajaksi ilmoitetaan enintään 32 päivää, poikasten olisi pitänyt kuoriutua kesäkuun puolivälissä. Juhannus meni ja kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, mutta mitään ei tapahtunut. Olin melko varma, että linnut tekivät turhaa työtä, hautoivat rautamunia.

Eilen tilanne oli ennallaan, paitsi että lammella oli ylimääräinen aikuinen kaakkuri. Se ymmärsi poistua ja lammen oma pari kiljui tapansa mukaan. Kun linnut palasivat pesän tuntumaan, huomasin vedessä parin päivän ikäisen poikasen. Oli mukavaa olla väärässä: uusintapesye onnistui eikä haudonta mennyt hukkaan! Mainio juttu!

Istuin rannalla neljä tuntia ja näin sinä aikana kummankin emolinnun lähtevän kalavesille ja palaavan kala nokassa. Ikävä vain, että tuotu kala oli poikasen nieltäväksi liian suuri. Poikanen tuli pesästä veteen ja tutustui tarjoukseen, mutta ei yrittänyt niellä kalaa. Olisin odottanut varsinkin naaraslinnulta parempaa arvostelukykyä!

Tänään menin lammelle kuuden jälkeen ja istuin taas nelisen tuntia. Tunnin odottelun jälkeen koiraslintu saapui kalan kanssa, joka oli tällä kertaa kokonsa ja lajinsa (ilmeisesti kuore) puolesta sopiva. Poikasta tarjous ei kuitenkaan kiinnostanut, se pysytteli pesässä. Ilmeisesti se oli jo syönyt aamukalansa ja oli kylläinen.

Kuikkajärvi

Mökkijärvi on nimetty linnun mukaan mutta sellaisen linnun, joka ei järvellä asu eikä edes vieraile. Paljon osuvampi nimi olisi Kuikkajärvi.

Järvellä pesii vähintään yksi kuikkapari, jota ei kuitenkaan ole tänä kesänä näkynyt. Vuosi sitten parilla oli kaksi poikasta, jotka vierailivat emojen johdolla mökin rannassa. Lisäksi järvellä oleskelee pitkin kesää vaihteleva määrä pesimättömiä kuikkia, tällä hetkellä yhdeksän. Koska kuikka alkaa pesiä ilmeisesti vasta aikaisintaan kolmen vuoden ikäisenä, ”ylimääräisiä” lintuja riittää, ja luontevinta on viettää vapaita kesiä synnyinseudun tutuissa maisemissa.

Muita viikon aikana nähtyjä uimalintuja ovat laulujoutsen, kanadanhanhi, telkkä, isokoskelo, sinisorsa ja tavi. Kaikki nämä pesivät järvellä; arvattavasti niemen takana viihtyvää joutsenpoikuetta ei ole vielä näkynyt, mutta kanadanhanhet esittelivät eilen kuusi poikastaan. Vuosi sitten poikasia oli kolme.

Lintulajeja on kertynyt toistaiseksi 44, suunnilleen sama määrä kuin toukokuun mökkiviikolla, jolloin muutto oli vielä monien lajien osalta vaiheessa. Nyt laulukausi on lopuillaan, ja emolinnut uurastavat pitkää päivää ruokkiessaan poikasia.

Kävin heti paikalle tultuamme tarkistamassa neuvotun kanahaukan pesän. Se oli sakeassa kuusikossa niin pimeässä paikassa, että huomasin yhden kolmesta isosta poikasesta vasta kuvia tutkiessani. Kiitos digitekniikan ja Photoshopin, sain tilanteesta julkaisukelpoisen kuvan:

Pesiä löytyy lähempääkin, itse asiassa saman katon alta. Haarapääskyt ovat rakentaneet pesänsä epätyypillisen paikkaan räystään alle, hirren päälle kuitenkin. Talitiainen vie ruokaa koloon, joita hirsistä rakennettu talo tarjoaa. Lähinaapurina asuu kirjosieppo, jonka tekemisiä olen seurannut mökin kuistilta.

Naapurin kirjosieppojen perhe-elämä on sellaisella mallilla, että koiraslintu on junaillut itsensä kahden perheen loukkuun: se hoitaa velvollisuuksiaan kahdella pöntöllä. Tässä lähipöntöllä lintu näyttää tekevän iltavuoroa esimerkillisen ahkerana sen ajan, minkä ehtii tähän perheeseen panostaa.

Eilen korotin haastetta ja yritin kuvata lammella pörrääviä korentoja. Kameran tarkennus on nopea, mutta lentokuvat osoittautuivat silti ylivoimaisiksi. Lentävä pääskykin on helpompi kuvattava!

Muistutus pilvipalvelusta

Pilvestä tupsahti kuvallinen muisto Rovaniemeltä toukokuulta 2020. Selfie on Alakorkalon jäteasemalta, missä yleensä vähälukuiset sepelrastaat yllättivät esiintymällä pikkuparvena.

Linnut lentelivät suuren kompostiauman ja kuvassa näkyvän juurakkoläjän väliä. Juurakoiden seassa piileskelevien rastaiden lukumäärää oli mahdottoman vaikea arvioida, ja Tiiraan ilmoittamani 6 yksilöä on ehdoton minimimäärä. Tässä kuva tilanteesta.

Koleaa kevättä

Mökkiviikon sää on ollut pääosin poutainen, mutta todella kolea. Lämpötila on käynyt monena yönä pakkasen puolella, maa ei sentään ole ollut valkoisena. Tai itse asiassa on, valkovuokoista. Tuuli on puhaltanut koko ajan pohjoisen puolelta.

Koivu oli kaatunut tienvarren kuusikossa niin erikoisesti, että oli pakko käydä ottamassa panoraamakuva:

Koleudesta huolimatta pikkulinnut laulavat yllättävänkin aktiivisesti, lajeja on kertynyt neljäkymmentä. Omaan arvoonsa on jätetty Merlin-appin ehdottomat pussitiainen ja punarintarastas. Erikoisesti ääntelevän hanhiparven appi tunnisti aivan oikein tundrahanhiksi. Pesivä joutsenpari suvaitsee kihlaparin järvelleen, kunhan lajitoverit muistavat pysyä mahdollisimman kaukana eli meidän puolellamme.

Lähilampeen ilmestyi tänään sinisorsa kymmenen poikasensa kanssa. Siiri-koira oli kovin kiinnostunut uusista naapureista.