Ajoitukset osuivat sikäli kohdalleen, että ehdin tehdä talvimerenkulun tarkastusmatkan helmikuun lopulla pakkasten vielä jatkuessa.

Maaliskuussa pitkä pakkaskausi vaihtui suoraan kevääksi: vähät lumet hävisivät muutamassa päivässä ja lintujen kevätmuutto käynnistyi reilusti etuajassa. Esimerkiksi Pyhäjärven sulaan 15.3. ilmestynyt silkkiuikku oli vielä talvipuvussa. Ensimmäiset kukkivat sinivuokot löytyivät Suolijärven tietopaikasta 21.3.

Olen käynyt linturetkillä Hatanpäällä, Iidesjärvellä ja Hervannan Ahvenisjärvellä. Ahvenisjärven sorsat saivat 25.3. seurakseen kaksi harmaalokkia, kalalokki oli vuorossa 28.3. ja naurulokki 31.3. Telkkäpari oli asettunut sulaan 30.3.

Iidesjärvelle tuli asiaa, kun huomasin Tiirasta havainnon 13 uivelosta järvellä. Liityin sujuvasti varttuneiden lintuharrastajien päiväkerhoon, joka ihaili lintutornin edustalla viihtynyttä uiveloparvea. Minulle kevään uusia lajeja olivat lisäksi haapana ja jouhisorsa.

Tänään (31.3.) kävin Iidesjärvellä toistamiseen, tällä kertaa järven länsipäässä. Äkillinen aamusumu toi kuviin toivotun tehosteen. Jäin pitkäksi aikaa seuraamaan ja kuvaamaan lystikkäitä nokikanoja. Uusina lajeina kirjasin innokkaasti laulaneen punarinnan ja kanadanhanhen.

Korppipari pesii Hervannassa kolmatta kertaa voimalinjan pylväässä. Voimansiirtoyhtiön mielestä pesä on väärässä paikassa ja se on jo kahtena talvena pudotettu. Korpit ovat jälleen rakentaneet uuden pesän entiseen paikkaan.

Viime viikon torstaina näin emolinnun pesässä ja puolison vahdissa – päivää aiemmin kuin edellisen vuoden maaliskuussa. Aikataulun tarkkuus ihmetyttää, koska korpeilla ei tiettävästi ole käytössään kalenteria.

Ihmisten antamat tyylipisteet eivät kiinnosta korppeja, niille tärkeintä on lopputulos. Koska pesältä on lähtenyt maailmalle jo kolme poikuetta, pesäpaikka on erinomainen ja kynnys sen hylkäämiseen korkea.

Pitkään jatkuneet pakkaset jäädyttivät umpeen Ahvenisjärven sulapaikat, ja sorsaparvi katsoi parhaaksi lähteä evakkoon. Ilmoitin nollahavainnon Tiiraan 3.1. Tämän jälkeen sorsia ei näkynyt pitkään aikaan, kunnes 19.1. purossa ja pikkuruisessa sulassa sen suulla tungeksi yllättäen 60 sorsaa.

Seuraavana päivänä sorsia ei taaskaan näkynyt, mutta 21.1. paikalla oli 19 sorsaa. Yhden sorsattoman päivän jälkeen sorsat palasivat pysyvästi. Syynä on jatkuvasti laajeneva sula, joka johtuu järven hapettamisesta. Sorsaparvi viihtyy pääosin sulassa ja sen reunoilla, mutta eilen kolmisenkymmentä sorsaa oleskeli purossa ja jäällä puron suulla. Arvioin sorsia olleen yhteensä 110.

Alkutalven ajan sorsaparvessa viihtynyttä haapanaa ei ole enää näkynyt. Olen sitä kaivannut ja hieman etsiskellytkin, mutta turhaan. Tiiraan sitä ei ole muualtakaan ilmoitettu.

Loistava ulkoilupäivä: pakkasta sopivat 17 ja viime päivinä kiusannut ilkeä viima oli laantunut siedettäväksi. Ajoin ratikalla Sorin aukiolle, suuntasin kosken rantaan ja otin pokkarin panoraama-asetuksella Ratinan suvannosta päivän ensimmäisen kuvan.

Suvannossa oli kaksi isokoskeloa. Juhlapukuinen isokoskelokoiras on komeimpia vesilintuja, ja olin tapaamisesta hyvilläni. Linnut olivat ensin jään reunassa keskellä suvantoa, mutta sitten toinen lähti uimaan Vuolteen sillalle päin. Kiiruhdin parempiin kuvausasemiin, mutta lintu päätti piileskellä pitkään sillan alla. Kävin kauppakeskuksessa lämmittelemässä ja uusi yritys tuotti toivotun tuloksen. Koskeloa kuvatessani näyttäytyi kalalokki.

Jatkoin kauppakeskuksesta Ratinanrantaan. Viinikanlahti oli odotetusti kokonaan jäässä; itse asiassa sulaa vettä oli vain kaistale kosken purkukohdassa. Viikinsaaren suunnalla järvi oli lujasti jäässä.

Ratinan sillan pielessä oli melkoinen parvi sinisorsia, osa jäällä, osa vedessä. Joukossa oli kaksi kööpenhaminalaista, mutta toivomaani haapanaa ei näkynyt. Haluaisin tietää, mihin Ahvenisjärvellä talvehtineet sorsat ja haapana ovat järven jäädyttyä siirtyneet.

Hervannan Ahvenisjärvellä talvehtivien sinisorsien joukossa on yksi haapana, jota olen käynyt kannustamassa suunnilleen kerran viikossa. Vielä marraskuun alussa lintu oli naaraspukuinen ja ajattelin, että sen nimi voisi olla vaikkapa Hanna. Mutta 22.11. linnun kylkeen oli ilmestynyt kauniinkirjavia höyheniä kertomaan, että Hanna onkin Hannu!

Kuukautta myöhemmin, 21.12, muutos oli jo selvä. Syksyn aikana järvi on jäätynyt ja sulanut pariin kertaan; kuvanottopäivänä järvi oli kauttaaltaan sula.

Olen seurannut mielenkiinnolla, minkä värisen joulun saamme Tampereelle. Nyt jouluaattona lunta on pari senttiä, ja se riittää muuttamaan maiseman jouluiseksi. Musta joulu olisi ollut minulle ensimmäinen.

Kuva on otettu 14. joulukuuta, jolloin satoi märkää lunta taivaan täydeltä.

Edit
Nyt joulupäivänä klo 10 lämpötila on 4.4 astetta. Lunta näy enää missään, ja joulun väri on vaihtunut. Mutta ollaksemme positiivisia: joulu ei ole musta vaan vihreä!

Torstaina tuli reilusti lunta, Härmälän säähavaintoasemalta ilmoitettiin 11 senttiä. Maisema ja mieliala muuttuivat kertaheitolla. Satuin huomaamaan olohuoneen ikkunasta, että koulusta kotiin palaavat lapset pyörittivät jalkakäytävällä lumipalloja. Pallot olivat jo isoja ja raskas työ muuttui koko ajan raskaammaksi. Arvioin tasaisen vauhdin taulukolla, että Lintuhytissä pallojen läpimitta on yli kaksi metriä. Onneksi määränpää, Kaakamonkaari, oli lähempänä.

Perjantaina kävin Iidesjärvellä. Järvi oli pääosin jään tai hyhmän peitossa; avovettä oli enemmälti vain järven länsipäässä ja pohjoisrannalla Järvensivun koulun kohdalla. Vesilintuja näkyi vielä: sinisorsia, telkkiä ja kaksi pikku-uikkua. Kävin multakasoilla saadakseni uudenlaisen kuvan tiklistä. Tampereen paras tiklipaikka tuotti pettymyksen, mutta paluumatkalla näin yhden tiklin ja sain siitä kuvan.

Kävelin järven pohjoisrantaa paikkaan, missä näin tullessani uimalintuja Nyssen ikkunasta. Linnut olivat edelleen paikalla: kaksi laulujoutsenta, muutamia telkkiä, sinisorsia ja viisi nokikanaa. Nokikanat ovat viimeiset Pirkanmaalta Tiiraan ilmoitetut.

Lauantai oli huikaisevan kaunis alkutalven pakkaspäivä. Kävin Ahvenisjärvellä kannustamassa sinne talvehtimaan jäänyttä haapanaa. Sinisorsat näyttävät hyväksyneen haapanan satapäiseen joukkoonsa: sopu oli hyvä.