Aihearkisto: Linnut

Ihan hyvä lintupäivä (ja yö)

Vielä eilen Lainaalla oli yhdeksän joutsenta, mutta tänään puolilta päivin tehty tarkistuskäynti tuotti vesiperän: ei enää yhtään.

Juuri kun olin ilmoittanut Tiiraan nollahavainnon, ylitseni lensi korppi ja istahti vajaan sadan metrin päässä katulampun päälle. Tapaus on täällä kaupungissa niin erikoinen, että kaivoin kameran esiin ja otin kaksi kuvaa.

Ajattelin yrittää lähemmäksi, mutta lintu ei hyväksynyt aikeitani vaan pakeni paikalta. Siis sittenkin oikea korppi!

Kolmannen ”havainnon” tein yöllä, ja sain kirjata aamulla lapinpöllön uutena lajina unipinnalistaani.

Edelleen paikalla

Otsikko tarkoittaa joutsenia. Olen käynyt päivittäin tarkistamassa joutsentilanteen jo kahden viikon ajan. Lintujen määrä on toki ollut laskussa, mutta ei suoraviivaisesti. Kaappaus Tiirasta näyttää tältä;

Tarkkailujakson aikana Ounasjoen suisto jäätyi kauttaaltaan, ja joutsenet siirtyivät Kemijoen puolelle Koivusaaren matalikolle ja/tai Saarenkylään. Kun lauha sää sulatti suiston, linnut palasivat takaisin.

Pidin kurjasta säästä johtuneen välipäivän 15.11; silloin muutkaan eivät ilmoittaneet nähneensä joutsenia. Ainoan vesiperän (12.11.) ilmoitin Tiiraan nollana Ihan taulukkoa ajatellen. Joinakin päivinä sumu oli niin sakea, että lintuja oli vaikea nähdä. Nollatulos on kuitenkin todellinen, koska sinä päivänä näkyvyys oli hyvä.

Tänään joutsenia oli 10: 8 aikuista ja 2 poikasta kolmena ryhmänä. Viivyin rannalla vajaan tunnin, ja sinä aikana linnut ehtivät lähteä. Suuntana ei kuitenkaan ollut Kemi, vaan Ylikylä. Kuva on otettu tänään aamupäivällä.

Myös muualta Lapista joutsenet ovat käyneet vähiin. Kemijärvellä niitä on perinteisesti ollut koko ajan ollut enemmän kuin täällä Rovaniemellä, esimerkiksi tänään 25 yksilöä. Torniojoen alajuoksulla on nähty viikon aikana muutamia joutsenia, mutta Enontekiöllä ja Inarissa ei enää ainuttakaan marraskuun puolella.

Tänään piisami ui Madesaaresta Sahanperän puolelle. Sain siitä kuvan:

Joutsenpäivitys

Olen käynyt päivittäin tarkistamassa joutsentilanteen.

Perjantaina lintuja oli 137, lauantaina illansuussa laskin 83 lintua ja eilen puolilta päivin 10. Ajattelin jo, että loputkin linnut olisivat lähteneet eilisen päivän aikana, mutta näin ei käynyt.

Tänään aamulla viivyttelijöitä oli vielä 28: kaksi lintua osittain sulaneen Ounasjoen suiston puolella, perhe (2+3) Koivusaaren matalikolla ja 21 aikuista lintua Saarenkylän puolella paikassa, jonka  Tiiran mobiilisovellus nimesi Likasaareksi.

Koivusaaressa nähtyä

Joutsentilanne kiinnosti, ja kävelin jokirantaan. Sumu oli sen verran tiheä, että jotain nähdäkseen piti jatkaa Koivusaareen. Joutsenia oli 137, joista poikasia 28. Määrä on yllättävän suuri siihen nähden, että eletään jo marraskuuta.

Näin jo venerannasta, että varis nokki vaaleaa myttyä hiekkasärkän kärjessä Ounasjoen sillan pielessä. Poikkesin katsomassa lähempää: joutsenelle oli käynyt kalpaten. Tapaus oli aivan tuore ja kyseessä tämän vuoden poikanen.

Minulla on aiemmilta vuosilta riittävästi kuvia Rovaniemen kaupunkijoutsenista, mutta en malttanut olla ottamatta muutamaa lisäkuvaa. Yksinhuoltajaemolla oli neljä poikasta, jotka kaikki eivät mahtuneet rajaukseen. Käsitykseni mukaan yksikin emolintu pystyy opastamaan poikaset talvehtimispaikoille ja neuvomaan parhaat levähdysalueet matkan varrelta.

Retken toinen haaska löytyi Koivusaaren rantavedestä. Mahdollisesti heikkoihin jäihin sortunut hirvenvasa oli ajelehtinut virran mukana ja tarttunut Koivusaaren rantamatalikkoon.

Onko putkessa?

Viime ajat olen nauttinut kotona olemisesta. Päivällä ei ole tarvinnut luovia eikä yöllä kuulostella, kolahtaako veneen keula rantakallioon.

Tänään Markon tekstari toi aamuun aksioonia: kirkolla on kalliopääsky. Hyppäsin pyörän selkään ilman kummoistakaan käsitystä, millainen vieras on kyseessä. Pian asia selvisi, lintu oli putkessa.

Paikallaan kyyhöttäessään kalliopääsky oli mitäänsanomaton harmaavarpunen, mutta lennossa selvä pääsky. Ismo Pyhtilä löysi linnun eilen, sai siitä hyvän tunnistuskuvan ja ilmoitti havainnon Tiiraan.

Lintu istuskeli kirkon seinustoilla ja pyrähti välillä siivilleen vain todetakseen, että lentäviä hyönteisiä oli harvassa. Lämpötila oli pari astetta nollan yläpuolella eikä hyvältä näytä jatkossakaan. Voi lintuparkaa!

Kyseessä on superrari, sillä kalliopääsky on tavattu Suomessa vain neljä kertaa.

Kunkkarit eivät kosketa

Olin ajatellut, että tänä viikonloppuna Rovaniemellä järjestettävät Kuninkuusravit eivät kosketa minua millään tavalla. Olin väärässä.

Päätin tänään käydä pitkän tauon jälkeen Aronperällä katsomassa, onko paikalla rankkasateiden jäljiltä lammikoita ja niiden vaiheilla kahlaajia. Löysinkin kolme lieterantaista lammikkoa, mutta lintuja ei näkynyt. Kenttä oli varattu Kuninkuusravien pysäköintialueeksi, ja autoja tuli koko ajan lisää.

Kuninkuusravit järjestettiin Rovaniemellä edellisen kerran elokuun alussa vuonna 2004. Silloin kirjoittamani blogimerkintä on uudelleen  ajankohtainen. Itse tapahtumasta olen edelleen samaa mieltä, samoin hevosista.

Keskikesän lintuhavaintoja

Silkkiuikku pesi ensi kertaa Kirkkolammella kaupungin keskustan tuntumassa. Normaalisti laji rakentaa kelluvan pesänsä kaislikon suojaan, mutta Kirkkolammen uikkupari toimi toisin. Pesä oli niin hullussa paikassa, että jo pienikin aallokko olisi riittänyt huuhtomaan munat veteen. Kovia tuulia ei onneksi sattunut aaltoja nostattamaan, lisäksi linnut korottivat pesää koko ajan.

Poikaset kuoriutuivat heti juhannuksen jälkeen ja ottivat aluksi kyytiä emolintujen selässä. Viime viikon perjantaina otetussa kuvassa poikaset ovat jo suuria. Mitenkähän emo mahtaa suhtautua, jos varttunut poikanen yrittää vanhalta muistilta könytä selkään! Sellaista varmasti tapahtuu.

* * *
Lenkille lähtiessäni harkitsin mitä otan mukaani. Lintukuvausvälineet hylkäsin suoralta kädeltä, ja lopulta jätin ison kiikarinkin pois varustuksesta. Pieni jäi kotiin vahingossa. Pikkupokkari tuli sentään mukaan.

Poroelontietä kävellessäni huomasin petolinnun, joka kaarteli hiirihaukan tavoin. Valo oli suotuisa, ja vaaleat alueet linnun siipien alapinnoilla erottuivat ilman kiikariakin. Yritin muistella, millä tämän kokoisella petolinnulla sellaiset on. Ei tullut mieleen.

Otin pokkarilla muutamia kuvia, joista tässä yksi. Kyseessä on teknisesti huonoin milloinkaan julkaisemani kuva, mutta määritysapuna se täyttää tehtävänsä.

Vertasin otostani Tiirasta löytämääni Esa Muikun ottamaan kuvaan ja päättelin, että taivaalla kaarrellut lintu oli haarahaukka. Olen päässyt näkemään haarahaukan vain kerran aikaisemmin, Kuusamossa viime vuosituhannen puolella. Ei ihme, että näytti oudolta.

* * *
Löysin viikko sitten sembramännyn alta kävyn, josta pähkinähakki oli irrottanut siemenet. Sen jälkeen olen kierrellyt tietopaikkoja siinä toivossa, että pääsen näkenään itsensä käpymestarin. Vielä ei ole tärpännyt, mutta enköhän jo lähipäivinä onnistu!

Päivitys 28.7.
Eilen Kirkkolammella käydessäni näin ikäväkseni, että silkkiuikkuparin kolmesta poikasesta oli enää yksi jäljellä.
Pähkinähakkeja ei ole näkynyt.

Sillä aikaa kun…

Viroon lähtiessämme Lapin joet tulvivat ja tilanteen pelättiin edelleen pahenevan. Paluun jälkeen kiiruhdin Kivisillalle katsomaan, joko aukko näkyy. Joen pinta oli laskenut parilla metrillä ja oltiin lähellä normaalia kesän tasoa. Kuvat on otettu 14.5 ja 28.5.

Kirjoitan Viron vaikutelmista erikseen, mutta tässä pieni ennakkomaistiainen. Lupasin Saarilla ja Länsi-Virossa ensi kertaa käyneelle Arjalle kaksi uutta lintua: avosetin ja kattohaikaran.

Avosetteja nähtiin tietopaikassa Hiidenmaalla ja kattohaikaroita kahdessa paikassa mantereella. Kuvan kattohaikara tuli iloisena yllätyksenä matkalla Paldiskista Tallinnaan. Kyseessä lienee pesää vartioiva koiraslintu. Hautova naaras ei varmaankaan ollut kaukana, mutta pesää ei jääty etsimään.

Saappaat savessa

Eilen sattui kaksi asiaa, joista ajattelin kertoa. Mutta ensin sananen saappaista.

Olen vanhan liiton lintuharrastaja eikä linturetki ilman saappaita tunnu oikealta. Lisäksi  nimenomaan keväällä on usein niin, että mitä savisemmat saappaat, sitä mukavammat havainnot. Kuva on viime viikon retkeltä Alakorkalon hyötyjäteasemalle.

Sitten ne asiat. Elokuun puolivälissä hankitun älypuhelimen tilastoiva askelmittari pyörähti eilen kolmannelle miljoonalle, kävelty matka linnuntietä Rovaniemeltä Helsinkiin ja takaisin. Hyvä marjalintutalvi lisäsi askelkertymää; viime aikoina yleistynyt pyöräily uhkaa vaikuttaa toiseen suuntaan.

Miljoonan askeleen raja rikkoutui joulukuussa, jolloin kirjoitin tämän postauksen.

Eilisen toinen mainittava tapaus on muuttohaukan näkeminen Harjulammella. Muuttohaukka ei ole enää superharvinaisuus kuten harrastusta aloittaessani, mutta ihan joka vuosi sitä ei pääse näkemään. Lapissa tehdyt pesimäajan havainnot salataan ja ne näkyvät Tiirassa vain pienelle porukalle.

Västäräkin pelihuumori

Ihastuttavien kevätpäivien pitkä ketju katkesi yöllä: aamulla satoi räntää. Ensimmäinen ajatukseni koski lintuystävieni pelihuumorin riittävyyttä.

Matkalla rantaan panin merkille, että Lääninhallituksen puistossa monena aamuna  innokkaasti laulanut peippo oli nyt hiljaa. Peippo ei vähästä hätkähdä ja laulaa täyttä päätä pikkupakkasessakin, mutta ehkä sakea räntäsade oli sille liikaa.

Sen sijaan västäräkit eivät olleet moksiskaan. Ne ovat tottuneet kaikenlaisiin säihin, märkiinkin. Ykkösasia on ruoka ja sitä riitti, sillä koskikorentoja oli alkanut nousta joesta edellisellä viikolla.