Aihearkisto: Linnut

Kunkkarit eivät kosketa

Olin ajatellut, että tänä viikonloppuna Rovaniemellä järjestettävät Kuninkuusravit eivät kosketa minua millään tavalla. Olin väärässä.

Päätin tänään käydä pitkän tauon jälkeen Aronperällä katsomassa, onko paikalla rankkasateiden jäljiltä lammikoita ja niiden vaiheilla kahlaajia. Löysinkin kolme lieterantaista lammikkoa, mutta lintuja ei näkynyt. Kenttä oli varattu Kuninkuusravien pysäköintialueeksi, ja autoja tuli koko ajan lisää.

Kuninkuusravit järjestettiin Rovaniemellä edellisen kerran elokuun alussa vuonna 2004. Silloin kirjoittamani blogimerkintä on uudelleen  ajankohtainen. Itse tapahtumasta olen edelleen samaa mieltä, samoin hevosista.

Keskikesän lintuhavaintoja

Silkkiuikku pesi ensi kertaa Kirkkolammella kaupungin keskustan tuntumassa. Normaalisti laji rakentaa kelluvan pesänsä kaislikon suojaan, mutta Kirkkolammen uikkupari toimi toisin. Pesä oli niin hullussa paikassa, että jo pienikin aallokko olisi riittänyt huuhtomaan munat veteen. Kovia tuulia ei onneksi sattunut aaltoja nostattamaan, lisäksi linnut korottivat pesää koko ajan.

Poikaset kuoriutuivat heti juhannuksen jälkeen ja ottivat aluksi kyytiä emolintujen selässä. Viime viikon perjantaina otetussa kuvassa poikaset ovat jo suuria. Mitenkähän emo mahtaa suhtautua, jos varttunut poikanen yrittää vanhalta muistilta könytä selkään! Sellaista varmasti tapahtuu.

* * *
Lenkille lähtiessäni harkitsin mitä otan mukaani. Lintukuvausvälineet hylkäsin suoralta kädeltä, ja lopulta jätin ison kiikarinkin pois varustuksesta. Pieni jäi kotiin vahingossa. Pikkupokkari tuli sentään mukaan.

Poroelontietä kävellessäni huomasin petolinnun, joka kaarteli hiirihaukan tavoin. Valo oli suotuisa, ja vaaleat alueet linnun siipien alapinnoilla erottuivat ilman kiikariakin. Yritin muistella, millä tämän kokoisella petolinnulla sellaiset on. Ei tullut mieleen.

Otin pokkarilla muutamia kuvia, joista tässä yksi. Kyseessä on teknisesti huonoin milloinkaan julkaisemani kuva, mutta määritysapuna se täyttää tehtävänsä.

Vertasin otostani Tiirasta löytämääni Esa Muikun ottamaan kuvaan ja päättelin, että taivaalla kaarrellut lintu oli haarahaukka. Olen päässyt näkemään haarahaukan vain kerran aikaisemmin, Kuusamossa viime vuosituhannen puolella. Ei ihme, että näytti oudolta.

* * *
Löysin viikko sitten sembramännyn alta kävyn, josta pähkinähakki oli irrottanut siemenet. Sen jälkeen olen kierrellyt tietopaikkoja siinä toivossa, että pääsen näkenään itsensä käpymestarin. Vielä ei ole tärpännyt, mutta enköhän jo lähipäivinä onnistu!

Päivitys 28.7.
Eilen Kirkkolammella käydessäni näin ikäväkseni, että silkkiuikkuparin kolmesta poikasesta oli enää yksi jäljellä.
Pähkinähakkeja ei ole näkynyt.

Sillä aikaa kun…

Viroon lähtiessämme Lapin joet tulvivat ja tilanteen pelättiin edelleen pahenevan. Paluun jälkeen kiiruhdin Kivisillalle katsomaan, joko aukko näkyy. Joen pinta oli laskenut parilla metrillä ja oltiin lähellä normaalia kesän tasoa. Kuvat on otettu 14.5 ja 28.5.

Kirjoitan Viron vaikutelmista erikseen, mutta tässä pieni ennakkomaistiainen. Lupasin Saarilla ja Länsi-Virossa ensi kertaa käyneelle Arjalle kaksi uutta lintua: avosetin ja kattohaikaran.

Avosetteja nähtiin tietopaikassa Hiidenmaalla ja kattohaikaroita kahdessa paikassa mantereella. Kuvan kattohaikara tuli iloisena yllätyksenä matkalla Paldiskista Tallinnaan. Kyseessä lienee pesää vartioiva koiraslintu. Hautova naaras ei varmaankaan ollut kaukana, mutta pesää ei jääty etsimään.

Saappaat savessa

Eilen sattui kaksi asiaa, joista ajattelin kertoa. Mutta ensin sananen saappaista.

Olen vanhan liiton lintuharrastaja eikä linturetki ilman saappaita tunnu oikealta. Lisäksi  nimenomaan keväällä on usein niin, että mitä savisemmat saappaat, sitä mukavammat havainnot. Kuva on viime viikon retkeltä Alakorkalon hyötyjäteasemalle.

Sitten ne asiat. Elokuun puolivälissä hankitun älypuhelimen tilastoiva askelmittari pyörähti eilen kolmannelle miljoonalle, kävelty matka linnuntietä Rovaniemeltä Helsinkiin ja takaisin. Hyvä marjalintutalvi lisäsi askelkertymää; viime aikoina yleistynyt pyöräily uhkaa vaikuttaa toiseen suuntaan.

Miljoonan askeleen raja rikkoutui joulukuussa, jolloin kirjoitin tämän postauksen.

Eilisen toinen mainittava tapaus on muuttohaukan näkeminen Harjulammella. Muuttohaukka ei ole enää superharvinaisuus kuten harrastusta aloittaessani, mutta ihan joka vuosi sitä ei pääse näkemään. Lapissa tehdyt pesimäajan havainnot salataan ja ne näkyvät Tiirassa vain pienelle porukalle.

Västäräkin pelihuumori

Ihastuttavien kevätpäivien pitkä ketju katkesi yöllä: aamulla satoi räntää. Ensimmäinen ajatukseni koski lintuystävieni pelihuumorin riittävyyttä.

Matkalla rantaan panin merkille, että Lääninhallituksen puistossa monena aamuna  innokkaasti laulanut peippo oli nyt hiljaa. Peippo ei vähästä hätkähdä ja laulaa täyttä päätä pikkupakkasessakin, mutta ehkä sakea räntäsade oli sille liikaa.

Sen sijaan västäräkit eivät olleet moksiskaan. Ne ovat tottuneet kaikenlaisiin säihin, märkiinkin. Ykkösasia on ruoka ja sitä riitti, sillä koskikorentoja oli alkanut nousta joesta edellisellä viikolla.

Talven selkä taittumaisillaan

Talvi jatkuu edelleen täällä Rovaniemellä: lumipeitteen paksuus lentoasemalla on 93 senttiä. Päivälämpötilat ovat nousseet hiljalleen, ja tänään ylitettiin kymmenen asteen haamuraja. Öisin on ollut muutama pakkasaste. Muuttolinturintamalla on hiljaista.

Kaupungin ylivoimaisesti paras lintupaikka juuri nyt on Alakorkalon hyötyjäteasema, mutta melko talviselta näyttää sielläkin. Kompostiaumojen päivänpuoleiset sivut ovat kuitenkin olleet sulat jo pitkään. Aktiivinen retkeily on tuottanut toistaiseksi kymmenen muuttolintulajia, joista yli puolet eilen ja toissapäivänä.

Vanhan lintulorun mukaan kiurusta (kuvassa) on kuukausi kesään, peipposesta puoli kuuta ja västäräkistä vähäsen. Minun näköpiiriini lajit ehtivät jokseenkin samaan aikaan: kiuru ja västäräkki perjantaina, peippo tänään. Toistaiseksi pohjoisin haarapääsky nähtiin tänään Limingassa. Kunhan yöpakkaset loppuvat, lyhyessä ajassa tapahtuu paljon.

Lumimaiseman linnut

Useimpien mielestä lunta on riittävästi, mutta pulmuset taitavat olla toista mieltä. Rovaniemellä pulmusia näkee nimittäin varmimmin siellä, mihin lunta tuodaan koko ajan lisää.

Kävelin aamulla Jängislahden lumenkaatopaikalle. Lintuja ei aluksi näkynyt ja arvelin syyksi paikalla möyrinyttä kauhakuormaajaa. Istuin odottamaan, ja jo viiden minuutin kuluttua parvi pyrähti paikalle, 25-30 yksilöä.

Linnut etsivät syötävää kämmenen kokoisista pälvipaikoista ja poseerasivat välillä korkeiden lumikasojen päällä.

Kotiin palatessani kuulin Kotitiellä tilhien sirinää. Pysähdyin katselemaan ja kuvaamaan. Laskin 12 tilheä, joista osa napsi pihlajasta marjoja toisten katsellessa viereisestä koivusta. Pienehköjä tilhiparvia on näkynyt aivan viime päiviin asti. Pihlajissa on edelleen marjoja, jos kohta laatu alkaa olla kyseenalainen. Kuvan marjat ovat ihmeen meheviä.

Ounaskosken sulan vaiheilla on ollut hiljaista. Lokkeja on nähty vasta kerran eikä vesilintuja lainkaan. Pääsiäispyhinä  näyttäytyi koskikara.

Kevään ensimmäiset

Kevät jatkuu poikkeuksellisen koleana koko maassa. Siksi ei ole ihme, että ensimmäiset näkemäni muuttolinnut olivat kylmää pelkäämättömiä harmaalokkeja. Toinen ehdokas olisi ollut pulmunen, mutta niitä ei ole vielä Lapissa näkynyt.

Raunolta tuli eilen tekstari: kaksi harmaalokkia Ounaskoskella. Pääsin liikkeelle vasta tuntia myöhemmin ja onneksi ehdin nähdä linnut. Ilmeisesti ne jatkoivat pian matkaansa, koska Tiiraan ei tullut muita ilmoituksia. Kiersin uimarannan puolelle jokea ja sain kuvaan lintujen taustaksi kerrostalon.

Minulle kevään odotetuin tulija on niittykirvinen. Syyn paljastan sitten kun kirviset tänne saakka ehtivät. Toistaiseksi niitä ei ole nähty etelässäkään.

Palloa, kiekkoa ja lintuja

Viikon kestänyt retkeni etelään on loppusuoralla, ja istun junassa Oulun ja Kemin välillä. Junanetti toimii hyvin.

Retken urheilutarjontaan kuului kaksi palloilulajia, joista jääkiekkoa katselin Jyväskylässä: JYPin A-nuoret vastaan Lukko ja JYP Naiset vs. KalPa Akatemia. Torstain värikäs liigapeli jäi näkemättä. Pesäpalloa pelattiin sisätiloissa, naisten hallipesiksen lopputurnaus Tampereella. Houkuttelin Jounin mukaan, ja kokemus oli kummallekin ensimmäinen laatuaan.

Näimme kaksi tasokasta ja jännittävää ottelua. Kirittäret voitti kotareissa vanhan kiistakumppaninsa Lapuan Virkiän ja sai samana päivänä pelattuun loppuotteluun vastaansa Porin Pesäkarhut. Tasainen oli sekin peli: eka jakso 3-3 ja toinen 3-2 Pesäkarhuille. Lyöjäjokeri Susanna Puisto väläytti hirmuista kevätvirettään ja löi voittajien kuudesta juoksusta neljä.

Tilaa oli mukavasti, joten (ensisijaisesti jalkapalloilijoita palvelevan) pelipaikan ongelmana oli niukan tuntuinen valaistus ja kentän pehmeä pinta. Hallipesiksen erikoissäännöt tuottivat ylimääräisiä yllätyksiä. Mutta urheilupäivä oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja hauska, myös Jounin mielestä!

Vietin viime yön hyvässä ja edullisessa ”laivahotellissa” Tallinnassa ja Suomenlahdella. Vastoin odotuksia jäätä näkyi vain Suomen aluevesillä. Kun Helsingissä jäi sopivasti aikaa ennen junan lähtöä, kävin Tokoinrannassa katsomassa talvehtivia vesilintuja. Sinisorsaparvessa oli yli 700 yksilöä ja niiden joukossa kaksi valkoposkihanhea. Satamissa lenteli harmaalokkeja.

Maaritin ja Laurin ruokinnalla kävi kuusitiainen ja puukiipijä; myös harmaapäätikka oli näyttäytynyt muutaman kerran, mutta sitä en päässyt näkemään. Maisemat Sipoossa olivat ilahduttavan talviset.

Lumi kuumensi tunteet

Keskisuomalainen uutisoi lumiraivosta: asukas hyppäsi auraajan hyttiin ja kävi kurkkuun kiinni.

Omakotitalossa asuneena ymmärrän tilanteen. Taivaalta tuleva on ok, mutta lumen auraaminen pihaliittymään voi joskus tuntua ylimääräiseltä kiusanteolta. Sodankylässä portilla oli kerran vastassa kadulta jyrättyä polannetta puolen metrin valli, joka oli poissa ollessamme ehtinyt kovettua. Ei naurattanut kun jykersin sitä rautalapiolla.

Tänään polannetta kuorittiin nykyiseltä kotikadulta; sitä näytti kertyneen parikymmensenttinen kerros. Virallinen lumensyvyys lentoaseman mittauspisteessä on 80 senttiä. Aika mukavasti tähän aikaan vuodesta!

Pitkään käyttämättä olleet autot ovat hautautuneet kinoksiin, kuten tämä tänään kuvattu. Sivuikkuna oli rikottu sitten viime näkemän, vaikka auto seisoo poliisilaitoksen vieressä.