Aihearkisto: Linnut

Kevätkiireitä kiinteistönvälitysalalla

Toukokuun alku oli kiinteistöalalla kiireistä aikaa. Seurasin tilannetta Kanta-Hämeessä, ja välittäjällä oli hoidossaan kolme kohdetta. Yksi oli aivan uusi, ihmisen silmin ylivoimainen, kaksi muuta parhaat päivänsä nähnyttä. Esittelijä oli ahkera ja ilmeisen ammattitaitoinen.

Ihmisen silmään epäilyttävä ulkonäkö ei häirinnyt asiakasta. Kesäasunnoksi vanhojen kohteiden kunto oli varmasti täysin riittävä, on ollut sitä jo monena kesänä. Uusi ja kaikin puolin oikeaoppinen kohde kiinnosti jostain syystä vahnoja vähemmän.

Kaikki kohteet sijaisivat pihapiirissä, lähin alle kymmenen metrin etäisyydellä mökistä. Näköalojen puolesta paras on ripustettu rantakoivuun ja kolmannen, tiheään halavaan kiinnitetyn etuna on siedettävä lämpötila auringon räkittäessä. Etu tosin realisoituu vasta kun tilanne on päällä. Vielä ei ollut.

Takatalvi

On makuasia, milloin säätä nimitetään takatalveksi. Riittääkö takatalven tunnusmerkiksi, että joutuu ottamaan pitkät kalsarit uudelleen käyttöön? Eletäänkö takatalvea, jos lumi peittää kukkivat sinivuokot? Oli miten oli, eilisiltana satoi räntää ja maisema muuttui pitkästä aikaa valkoiseksi.

Kävin aamulla Kaakkurilammella, ja lunta näkyi edelleen. Pitkokset olivat lumesta valkoiset, samoin tulipaikan pöytä ja penkit.

Näin lammella neljä lintulajia, kaikki pareittain: kaakkuri, tavi, sinisorsa ja kalalokki. Karaistuneita lintuja, joita lumi tai pikkupakkanen ei haittaa. Varsinaiset kesälinnut eivät ole Tampereen seudulle vielä suurin joukoin saapuneetkaan, koska kolea pohjoisvirtaus on sopivasti jarruttanut muuttoa.

Yllätys kaakkurilammella

Talvesta voi sanoa, että se oli kylmä ja vähäluminen. Pitkän pakkaskauden päätyttyä lumet tuntuivat sulaneen muutamassa päivässä. Entä jäät? Aurajoen jäistä en tiedä, mutta kaakkurilampi oli jäätön jo illalla 11.3. Kaakkureita ei vielä silloin näkynyt.

Kun palasin lammelle seuraavana aamuna, tutut linnut olivat paikalla ja soidinmenot käynnissä. Seurasin tilannetta aluksi lammen länsipäässä, mutta päätin siirtyä tulipaikalle. Kuvan nainen oli poistunut ja tilalle oli tullut isä kahden pienen lapsen kanssa.

Väki alkoi lisääntyä, ja parhaimmillaan tulilla oli kolmisenkymmentä ulkoilijaa. Ja mikä parasta, joukossa oli toistakymmentä reilusti alle kouluikäistä junioria. Kaakkureiden touhut herättivät kiinnostusta ja kerroin kokemuksiani linnuista.

Kesken puheiden melkein eteemme lammelle laskeutui kaksi joutsenta, jotka kuitenkin nousivat saman tien uudelleen lentoon. Taisivat säikähtää väenpaljoutta! Olen päivystänyt lammella satoja tunteja neljän kesän aikana, ja havainto on ensimmäinen näkemäni joutsenten vierailu. Onnittelin paikalla olijoita luontoretken hyvästä ajoituksesta.

Oli todella mukavaa nähdä joutsenet, mutta minulle päivän kovin juttu oli kaakkureiden paluu.

Kiire pohjoiseen

Ajoitukset osuivat sikäli kohdalleen, että ehdin tehdä talvimerenkulun tarkastusmatkan helmikuun lopulla pakkasten vielä jatkuessa.

Maaliskuussa pitkä pakkaskausi vaihtui suoraan kevääksi: vähät lumet hävisivät muutamassa päivässä ja lintujen kevätmuutto käynnistyi reilusti etuajassa. Esimerkiksi Pyhäjärven sulaan 15.3. ilmestynyt silkkiuikku oli vielä talvipuvussa. Ensimmäiset kukkivat sinivuokot löytyivät Suolijärven tietopaikasta 21.3.

Olen käynyt linturetkillä Hatanpäällä, Iidesjärvellä ja Hervannan Ahvenisjärvellä. Ahvenisjärven sorsat saivat 25.3. seurakseen kaksi harmaalokkia, kalalokki oli vuorossa 28.3. ja naurulokki 31.3. Telkkäpari oli asettunut sulaan 30.3.

Iidesjärvelle tuli asiaa, kun huomasin Tiirasta havainnon 13 uivelosta järvellä. Liityin sujuvasti varttuneiden lintuharrastajien päiväkerhoon, joka ihaili lintutornin edustalla viihtynyttä uiveloparvea. Minulle kevään uusia lajeja olivat lisäksi haapana ja jouhisorsa.

Tänään (31.3.) kävin Iidesjärvellä toistamiseen, tällä kertaa järven länsipäässä. Äkillinen aamusumu toi kuviin toivotun tehosteen. Jäin pitkäksi aikaa seuraamaan ja kuvaamaan lystikkäitä nokikanoja. Uusina lajeina kirjasin innokkaasti laulaneen punarinnan ja kanadanhanhen.

Korpit aikataulussa

Korppipari pesii Hervannassa kolmatta kertaa voimalinjan pylväässä. Voimansiirtoyhtiön mielestä pesä on väärässä paikassa ja se on jo kahtena talvena pudotettu. Korpit ovat jälleen rakentaneet uuden pesän entiseen paikkaan.

Viime viikon torstaina näin emolinnun pesässä ja puolison vahdissa – päivää aiemmin kuin edellisen vuoden maaliskuussa. Aikataulun tarkkuus ihmetyttää, koska korpeilla ei tiettävästi ole käytössään kalenteria.

Ihmisten antamat tyylipisteet eivät kiinnosta korppeja, niille tärkeintä on lopputulos. Koska pesältä on lähtenyt maailmalle jo kaksi poikuetta, pesäpaikka on erinomainen ja kynnys sen hylkäämiseen korkea.

Unipinnoja ja lintukuvia

Näin viime yönä pikkuparven pulmusia, unessani siis. Päätin tarkistaa aamulla, sainko unipinnan. En saanut, pulmunen löytyi listalta. Unipinnoja on nyt 18; niitä kertyy kovin hitaasti.

Lisäsin tänään sivuston puolelle sarjan lintukuvia, joita on kertynyt runsaasti varsinkin sen jälkeen, kun ostin 20 vuotta sitten digijärkkärin ja lintujen kuvaamiseen soveltuvan objektiivin. Hankinta piristi muutenkin hieman hiipumaan päässyttä lintuharrastusta.

Kuvat löytyvät täältä

Bongausyrityksiä ja lentokonehavaintoja

Olen ollut lintuharrastaja koko ikäni, mutta en missään vaiheessa bongari. Päivittäisillä kävelylenkeillä mielessäni on toki usein lintu, jonka haluaisin nähdä. Esimerkiksi kuluneen viikon aikana yritin nähdä Santalahdessa talveaan viettävän tuulihaukan.

En nähnyt, mutta ilman haukkaakin retki tuotti kiinnostavan lintuhavainnon: Sara Hildenin taidemuseosta löytyi Pentti Kaskipuron Lintu.

Halusin nähdä myös koskikaran, jota olen etsinyt monta kertaa Vihiojan varresta. Yritin tällä kertaa Vuohenojalta, mutta turhaan. Mutta lauantaina tein Härmälässä tyylipuhtaan onnistuneen bongauksen. Näin nokkavarpusen ja sain eliksen!

Retkillä näkee lintujen lisäksi muutakin kiinnostavaa. Ratikkaa odottaessani huomasin, että lentokone veti kymmenen kilometrin korkeudessa siniselle taivaalle valkoista vanaa. Arvelin koneen olevan matkalla Kaukoidästä Tukholmaan, ja tarkistin asian FlightRadarista. Kiinalaisyhtiön rahtikoneen lähtöpaikka oli Peking, mutta määränpää Prestwick, Glasgown kakkoskenttä. Tänään näkemäni koneen suuntana oli Rovaniemi ja lähtöpaikka Istanbul.

Sorsat palasivat Ahvenisjärvelle

Pitkään jatkuneet pakkaset jäädyttivät umpeen Ahvenisjärven sulapaikat, ja sorsaparvi katsoi parhaaksi lähteä evakkoon. Ilmoitin nollahavainnon Tiiraan 3.1. Tämän jälkeen sorsia ei näkynyt pitkään aikaan, kunnes 19.1. purossa ja pikkuruisessa sulassa sen suulla tungeksi yllättäen 60 sorsaa.

Seuraavana päivänä sorsia ei taaskaan näkynyt, mutta 21.1. paikalla oli 19 sorsaa. Yhden sorsattoman päivän jälkeen sorsat palasivat pysyvästi. Syynä on jatkuvasti laajeneva sula, joka johtuu järven hapettamisesta. Sorsaparvi viihtyy pääosin sulassa ja sen reunoilla, mutta eilen kolmisenkymmentä sorsaa oleskeli purossa ja jäällä puron suulla. Arvioin sorsia olleen yhteensä 110.

Alkutalven ajan sorsaparvessa viihtynyttä haapanaa ei ole enää näkynyt. Olen sitä kaivannut ja hieman etsiskellytkin, mutta turhaan. Tiiraan sitä ei ole muualtakaan ilmoitettu.

Pakkaspäivä Ratinassa

Loistava ulkoilupäivä: pakkasta sopivat 17 ja viime päivinä kiusannut ilkeä viima oli laantunut siedettäväksi. Ajoin ratikalla Sorin aukiolle, suuntasin kosken rantaan ja otin pokkarin panoraama-asetuksella Ratinan suvannosta päivän ensimmäisen kuvan.

Suvannossa oli kaksi isokoskeloa. Juhlapukuinen isokoskelokoiras on komeimpia vesilintuja, ja olin tapaamisesta hyvilläni. Linnut olivat ensin jään reunassa keskellä suvantoa, mutta sitten toinen lähti uimaan Vuolteen sillalle päin. Kiiruhdin parempiin kuvausasemiin, mutta lintu päätti piileskellä pitkään sillan alla. Kävin kauppakeskuksessa lämmittelemässä ja uusi yritys tuotti toivotun tuloksen. Koskeloa kuvatessani näyttäytyi kalalokki.

Jatkoin kauppakeskuksesta Ratinanrantaan. Viinikanlahti oli odotetusti kokonaan jäässä; itse asiassa sulaa vettä oli vain kaistale kosken purkukohdassa. Viikinsaaren suunnalla järvi oli lujasti jäässä.

Ratinan sillan pielessä oli melkoinen parvi sinisorsia, osa jäällä, osa vedessä. Joukossa oli kaksi kööpenhaminalaista, mutta toivomaani haapanaa ei näkynyt. Haluaisin tietää, mihin Ahvenisjärvellä talvehtineet sorsat ja haapana ovat järven jäädyttyä siirtyneet.

Juhlapukuun – höyhen kerrallaan

Hervannan Ahvenisjärvellä talvehtivien sinisorsien joukossa on yksi haapana, jota olen käynyt kannustamassa suunnilleen kerran viikossa. Vielä marraskuun alussa lintu oli naaraspukuinen ja ajattelin, että sen nimi voisi olla vaikkapa Hanna. Mutta 22.11. linnun kylkeen oli ilmestynyt kauniinkirjavia höyheniä kertomaan, että Hanna onkin Hannu!

Kuukautta myöhemmin, 21.12, muutos oli jo selvä. Syksyn aikana järvi on jäätynyt ja sulanut pariin kertaan; kuvanottopäivänä järvi oli kauttaaltaan sula.

Olen seurannut mielenkiinnolla, minkä värisen joulun saamme Tampereelle. Nyt jouluaattona lunta on pari senttiä, ja se riittää muuttamaan maiseman jouluiseksi. Musta joulu olisi ollut minulle ensimmäinen.

Kuva on otettu 14. joulukuuta, jolloin satoi märkää lunta taivaan täydeltä.

Edit
Nyt joulupäivänä klo 10 lämpötila on 4.4 astetta. Lunta näy enää missään, ja joulun väri on vaihtunut. Mutta ollaksemme positiivisia: joulu ei ole musta vaan vihreä!