Aihearkisto: Linnut

Ulkoruokintaan

Olen juronut kokonaisen viikon sisätiloissa olematta suoranaisesti kipeä mutta en täysin tervekään. Köhä on ollut niin ankara, että on tuntunut viisaimmalta pysyä pois pakkasesta.

Tänään ulkoilin sen verran, että kävin tarkistamassa tilanteen ruokintapaikalla. Pienempi talipötkö oli syöty, mutta kiloisesta oli rippeet jäljellä; uuden pötkön asiakkaat ottivat käyttöön välittömästi. Paikalla oli ilokseni hömötiaisten seurana kaksi kuusitiaista. Sain kuviakin.

Viime talvena kuusitiainen ei vieraillut ruokintapaikallani, mutta kuluvana talvena laji on näyttäytynyt pikaisesti pari kertaa. Nyt kuusitiaispari on toivottavasti jäänyt pysyvästi paikalle.

PS
Seuraavan kerran käydessäni vein toisen talipötkön ja jäin tunniksi seuraamaan tapahtumia. Aluksi oli hiljaista, mutta sitten vilkastui. Lajeja oli kolme: hömö-, kuusi- ja talitiainen, nokkaluku noin kymmenen. Hömpät innostuivat välillä ”huutamaan” yhteen ääneen.

Takapihabongaus

Koska pihabongausta voi harrastaa muuallakin kuin omalla pihamaalla, tarkkailin tunnin ajan tapahtumia metsäruokinnallani Hervannan Makkarajärvellä. Matkaa lähimpiin taloihin on 450 metriä. Tarjolla on kaksi talipötköä, lisäksi heitin lumelle kaksi kourallista pähkinänpuolikkaita: aivan jalkoihini ja sopivalle kuvausetäisyydelle viiden metrin päähän. Kun istuin odottamaan, kello oli 12.45.

Nopeimmin näkösälle ehti hömötiaispari, seuraavaksi sinitiainen ja sitten talitiainen. Koska linnut lentävät kauemmas nokkimaan pähkinäänsä, tarkan lukumäärän selvittäminen on vaikeaa. Hömötiaisia oli ainakin kaksi paria, talitiaisia yksi pariskunta ja sinitiainen saattoi olla liikkeellä yksin.

Minun ruokinnallani harvinainen kuusitiainen poikkesi pikaisesti, ja töyhtötiaista piti tällä kertaa odotella yli puoli tuntia. Lopulta tuttu pari kuitenkin ilmestyi paikalle ja otti heti äänimaailman hallintaansa. Myös hömötiaiset ääntelivät aktiivisesti, mutta talitiaiset ja kuusitiainen olivat vaitonaisia.

Kun kauempana äännellyt käpytikka otetaan mukaan, tunnin tarkkailujakson lajimääräksi tulee kuusi ja nokkaluvuksi minimissään 11.

Talviretkellä etelässä

Kävin Helsingissä ja Tallinnassa yhdistetyllä lintu-, laiva- ja kulttuuriretkellä. Otetaan ensin linnut.

Tokoinrannan sulaan oli kerääntynyt hirmuinen määrä sinisorsia. Paikallinen harrastaja ilmoitti Tiiraan päivän (9.1.) lukumäärän, peräti 2000 yksilöä. Joukossa oli yksi täysalbiino, kolme ”kööpenhaminalaista” koirasta ja neljä kermanväristä naarasta.

Sorsaparveen oli lyöttäytynyt muitakin vesilintuja: silkkiuikku, tavi, harmaasorsa, tukkasotka ja kaksi kanadanhanhea. Uikku ja kanadanhanhet erottuivat parvesta helposti, mutta muut olivat haasteellisempia tapauksia. Harmaasorsa löytyi vasta muiden ornien opastuksella, ja tukkasotka jäi kokonaan näkemättä.

Tallinnassa lintuhavainnot jäivät vähiin. Ehkä mainittavin oli laivan yläkannen kaiteelle istahtanut talvipukuinen harmaalokki.

PS
Huomasin Tiirasta, että Tokoinrannan sulaan ilmestyi 12.1. hylje! Vesialue tyhjentyi sorsista, mutta minkäänlaista pakokauhua yllätysvieras ei aiheuttanut. (Tiirassa video)

Turboruuvi tapissa

Vein jouluna lähimetsään kaksi talipötköä ja kokeeksi hieman kookosrasvaa. Töyhtö- ja hömötiainen ilmestyivät välittömästi ruokinnalle, mutta muita lajeja ei ole näkynyt. Sään lauhduttua tilanne muuttui: tänään paikalla touhusi viidenlaisia tiaisia, kun joukkoon liittyivät tali-, sini- ja kuusitiainen.

Nyt kun tarkeni hyvin kuvata, valoa oli metsässä todella niukasti. Kuvia sentään sai kun näpytteli herkkyysasetuksen ääriasentoon eli ISO-arvoon 12800. Ero filmiaikaan on hurja! Esimerkkikuvien kohinaa on vähennetty Photoshopilla.

Joulun lintu

Otin kameran esiin heti huomattuani korppipariskunnan tukiasemamaston latvassa. Kuvausmatka oli kartalta mitattuna 115 metriä enkä olisi yllättynyt, vaikka epäluuloisiksi tiedetyt korpit olisivat pitäneet kuvaamista sopimattomana. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan linnut kiinnittivät huomiota enemmän toisiinsa kuin minuun.

Päätin yrittää lähemmäksi ja pääsin etenemään maston juurelle. Linnut istuivat somasti kylki kyljessä, ja havaittavissa oli orastavaa kevättunnelmaa. Jatkoin matkaa ja pariskunta jäi mastoon.

Kävin joulupäivänä Makkarajärvellä näkemättä yhtään lintua. Täysin linnuttomaksi päivä ei kuitenkaan jäänyt, sillä iltahämärissä huomasin olohuoneen ikkunasta maston huipussa tutut korpit.

Sorsalaskenta

Eilinen sorsalaskenta Ahvenisjärvellä sujui helposti, koska linnut olivat tällä kertaa yhteistyöhaluisia. Paikalle mentyäni pääosa linnuista siirtyi sulasta keskeltä järveä jäälle puron suuhun. Otin kuvan ja laskin linnut kotona. Sulaan jäänyt vähemmistö oli helppo laskea paikan päällä.

Kun lasken lintuparvia kuvasta, vaihdan täplän väriä aina kun sata tulee täyteen. Nyt lopputulos näytti tältä:

Kuten huomataan, jäällä on 219 sorsaa. Kun lisään sulasta lasketut 66 sorsaa ja purosta 4, lopputulokseksi tulee 289. Ilmoitin Tiiraan 290 lintua, joka on erittäin tarkka luku.

Talven sankareita

Ajoitan päivittäisen kävelylenkkini valoisaan aikaan siinä toivossa, että näkisin lintuja. Vähissä ovat, mutta täysin linnutonta päivää ei ole onneksi osunut kohdalle. Tämän päivän ulkoilusuoritus oli tyypillinen.

Suuntasin Ruskon tien vartta Sääksjärven suuntaan ja palasin Hervantajärven ja tien välissä kulkevaa polkua. Käpytikka ahkeroi pajallaan lähellä kääntöpaikkaa. Tarkkailin tilannetta sen aikaa, että lintu ehti hakea työstettäväkseen uuden kävyn. Lehtipuuvaltaisessa metsässä on seassa kuusia, joten käpyä ei tarvinnut hakea kovin kaukaa.

Palattuaan lintu irrottaa käsitellyn kävyn, pudottaa sen puun tyvelle ja asettaa uuden käsittelypisteeseen. Lyhyt talvipäivä kuluu työn merkeissä: lintu ehtinee käsitellä päivän aikana joitakin kymmeniä käpyjä. Nostan hattua omavaraiselle työn sankarille, jota talipötköt eivät houkuttele!

Jatkan polkua läpi lumisen metsän ja pysähtelen välillä, mutta muita lintuja ei kuulu. Kun polku laskeutuu Hervantajärven rantaan, oikaisen jäätä pitkin uimarannalle. Eilen paikalla olleen pilkkimiehen avannoista on noussut jäälle vettä, mutta en viitsi palata rannalle. Arvaan jään paksuudeksi kymmenen senttiä.

Uimarannan parkkipaikan reunassa tapaan retken toisen linnun, joka sekin on käpytikka. Ensin kuulen vain äänen, mutta sitten lintu lähtee lentoon kuusen latvasta. Lintuhavainnot lisääntyvät vielä ratikkapysäkin lähellä, missä kuuraisissa koivuissa kieppuu kymmenkunta urpiaista.

Onkimies ja varis

Viinikanlahti nostatti pakkassumua, mutta Ratinanrannan venelaitureilla ongittiin. Neljä miestä omana ryhmänään lähempänä rantaa ja yksi aivan laiturin päässä. Mahtoiko saaliista olla toivoa ja jos oli, millaisesta? Kaivoin kameran esiin ja jäin seuraamaan tilannetta.

Telellä kuvaa ottaessani huomasin, että laiturin nokassa onkineen miehen vieressä oli varis. Kavereita näyttivät olevan, vain metrin päässä toisistaan. Välillä lintu käväisi vielä lähempänä ottamassa miehen antaman pikkukalan.

Ohikulkija arveli, että tulee hyvä kuva. No jos ei hyvä niin ainakin ihan kiva!

Talvi yllätti kuikanpoikasen

Kun kaakkurit lähtivät elokuussa kotilammelta, otin seurantaan Suolijärven kuikat. Virikkeenä oli 13.8. Tiiraan ilmoitettu havainto emolinnuista ja kahdesta poikasesta.

Tein ensimmäisen oman poikashavaintoni Suolijärveltä 6.9., mutta poikasia oli enää yksi. Syyskuun aikana Tiiraan ilmoitettiin 4 havaintoa; toinen emolintu nähtiin poikasen lähettyvillä kolmesti, 11.9. molemmat emolinnut.

Lokakuussa havaintoja ilmoitettiin yhteensä 8, emo nähtiin viimeisen kerran 5.10. Kävin järvellä 17.10 näkemättä poikasta ja luulin sen lopultakin lähteneen.

Näin ei kuitenkaan ollut: kuikkanuorukainen nähtiin jälleen 28.10. Järvi oli alkanut jäätyä, ja lintu kierteli rantasulia. Seuraavana päivänä sulaa vettä oli enää niukasti, ja linnun ilmoitettiin kiertäneen ympyrää ja yrittäneen välillä nousta lentoon. Havainnon tekijä kiinnitti huomiota vasemman siiven jonkinasteiseen epäkuntoisuuteen.

Kun menin paikalle 30.10. lintu ui edestakaisin vain viiden metrin levyiseksi kutistuneessa sulassa, oli virkeän oloinen ja teki joitakin sukelluksia. Lintu nousi myös vaivalloisesti jäälle ja yritti kerran siivilleen. Jää oli kuitenkin liukas eikä vauhtia saanut nimeksikään. Lintu palasi veteen.

Linnun räpyttäessä siipiään paljastui, että vasemman siiven uloimmat käsisulat olivat pelkkiä ruotoja. Päivittäin paikalla käynyt ulkoilija kertoi nähneensä ennen jäätymistä useita kertoja, että lintu oli noussut siivilleen ja lentänyt lyhyitä matkoja.

Kuulin paikalla olleilta lintuharrastajilta, että linnusta oli ilmoitettu pelastuslaitokselle. Tilannehuoneen tiedotteessa on samalta päivältä kirjaus ”eläimen pelastaminen” klo 13.34.

Kurjet liikkeellä

Kaunis ja heikkotuulinen sää innosti kurjet syksyn toiseen muuttoaaltoon, josta minäkin pääsin nauttimaan.

Puolilta päivin kaupasta tullessani taivaalta kuului kurkien ääniä, ja Hervannan kampuksen yli etelään lensi kaksi parvea. Otin kuvia taskusta löytyneellä pokkarilla toivoen, että parvi osuu kuvaan ja tarkennus on kohdallaan. Takanäytöltä ei näkynyt mitään. Olin jo melkein kotona, kun seuraava parvi ilmoitti tulostaan. Vielä kahta parvea sain ihailla parvekkeelta.

Laskin linnut kuvista vakiomenetelmälläni. Ensimmäisessä näkemässäni parvessa oli 202 kurkea ja suurimmassa lähes 400; kaikkiaan näin 40 minuutin aikana 833 kurkea.

Kuten ensimmäisessä aallossa (14.9.), muutto oli taas vilkkainta Pirkanmaalla: Nokialla nähtiin päivän aikana yli 14 000 kurkea ja Tampereella yli 8 000. Etelärannikon tuntumasta suurimmat määrät ilmoitettiin Raaseporista, yli 8 000.