Aihearkisto: Linnut

Mökkiviikon iloisin yllätys

Mökkiviikon sää on ollut heikkotuulinen, aurinkoinen ja sopivan lämmin. Eilen näin ensi kerran, että järvellä ”purjehdittiin”. Koska soutuveneessä ei ollut mastoa, purjeen virkaa toimittanutta lakanaa pideltiin kiinni nurkista. Vauhti ei häikäissyt, mutta tuulen voimalla siinä kiistattomasti liikuttiin. Suoritus palautti mieleen Tuukan kertoman myötätuulipurjehduksen: kun ei osattu luovia, vene työnnettiin lähtöpaikkaan uimalla.

Saavuimme paikalle maanantaina, joten viides päivä on kääntymässä iltaan. Lintujen laulukausi on päättynyt, ja äänessä ovat vain mustapääkerttu ja peukaloinen. Toukokuussa pihapiirissä ahkeroinutta kirjosieppoa ei löydy listalta, johon on kertynyt 33 lajia. Kiinnostavin pikkulintu on kolmena päivänä samassa paikassa nähty pikkulepinkäinen. Kerran paikalla oli neljä lintua, säksättävät emot ja kaksi poikasta. Koiras oli pyydystänyt melkein itsensä kokoisen sudenkorennon.

Odottamaani kuikkaparvea ei ole ainakaan vielä näkynyt, mikä on jonkinasteinen pettymys. *) Mainittavimmat uimalinnut ovat laulujoutsen (2ad+5pm) ja lähilahdelle ilmestynyt härkälintu, ensihavaintomme lajista tältä järveltä. Harmaahaikara on näyttäytynyt kahtena päivänä.

Iloisin yllätys on se, että viiden päivän aikana nähty vain yksi sääski!

*) Odottamani kuikkaparvi näyttäytyi lauantaina, lintuja oli yhteensä 19.

Pesinnät seurannassa

Kuikka ei olisi voinut valita Suolijärveltä huonompaa paikkaa kaksimunaiselle pesälleen: etäisyyttä paljon käytettyyn polkuun oli vain pari metriä. Ihmeen luottavainen emokuikka oli rantavedessä pesän kohdalla. Otin kuvan ja ajattelin, että ennuste pesinnän onnistumiselle on todella heikko.

Viikon kuluttua (7.6.) pesässä oli kaksi kylmää munaa eikä lintuja näkynyt. Tänään järveltä ilmoitettiin Tiiraan kaksi aikuispukuista kuikkaa, mutta ei poikasia.

* * *

Kaakkureilla menee paremmin: Jyväskylässä käyntini aikana tutun perheen nokkaluku oli lisääntynyt kahdella. Totesin tilanteen 7.6. ja menin seuraavana aamuna lammelle kameran kanssa.

Emolintu oli pesällä eikä hermostunut vähääkään, kun jäin odottamaan. Käyttäytymisestä päätellen kyseessä oli Soile, tuttu jo neljän vuoden ajalta. Sää oli lämmin, tuuli heikko eikä valokaan liian jyrkkä. Pian emolintu laskeutui pesältä veteen ja piti poikasille kymmenen minuutin uinti- ja sukellusharjoituksen.

Vajaan tunnin odoteltuani koiraslintu laskeutui kala nokassaan ja ui pesälle. Toista poikasta tarjoilu ei kiinnostanut, toista vähän enemmän. Viiden minuutin suostuttelun jälkeen poikanen onnistui nielemään kalan, joka oli muutaman vuorokauden ikäisille poikasille hieman liian suuri.

Viikkoa myöhemmin poikaset olivat kasvaneet kovasti ja kaakkureiden elämä lammella näytti sujuvan kaikin puolin hyvin.

Kevätkiireitä kiinteistönvälitysalalla

Toukokuun alku oli kiinteistöalalla kiireistä aikaa. Seurasin tilannetta Kanta-Hämeessä, ja välittäjällä oli hoidossaan kolme kohdetta. Yksi oli aivan uusi, ihmisen silmin ylivoimainen, kaksi muuta parhaat päivänsä nähnyttä. Esittelijä oli ahkera ja ilmeisen ammattitaitoinen.

Ihmisen silmään epäilyttävä ulkonäkö ei häirinnyt asiakasta. Kesäasunnoksi vanhojen kohteiden kunto oli varmasti täysin riittävä, on ollut sitä jo monena kesänä. Uusi ja kaikin puolin oikeaoppinen kohde kiinnosti jostain syystä vahnoja vähemmän.

Kaikki kohteet sijaisivat pihapiirissä, lähin alle kymmenen metrin etäisyydellä mökistä. Näköalojen puolesta paras on ripustettu rantakoivuun ja kolmannen, tiheään halavaan kiinnitetyn etuna on siedettävä lämpötila auringon räkittäessä. Etu tosin realisoituu vasta kun tilanne on päällä. Vielä ei ollut.

Takatalvi

On makuasia, milloin säätä nimitetään takatalveksi. Riittääkö takatalven tunnusmerkiksi, että joutuu ottamaan pitkät kalsarit uudelleen käyttöön? Eletäänkö takatalvea, jos lumi peittää kukkivat sinivuokot? Oli miten oli, eilisiltana satoi räntää ja maisema muuttui pitkästä aikaa valkoiseksi.

Kävin aamulla Kaakkurilammella, ja lunta näkyi edelleen. Pitkokset olivat lumesta valkoiset, samoin tulipaikan pöytä ja penkit.

Näin lammella neljä lintulajia, kaikki pareittain: kaakkuri, tavi, sinisorsa ja kalalokki. Karaistuneita lintuja, joita lumi tai pikkupakkanen ei haittaa. Varsinaiset kesälinnut eivät ole Tampereen seudulle vielä suurin joukoin saapuneetkaan, koska kolea pohjoisvirtaus on sopivasti jarruttanut muuttoa.

Yllätys kaakkurilammella

Talvesta voi sanoa, että se oli kylmä ja vähäluminen. Pitkän pakkaskauden päätyttyä lumet tuntuivat sulaneen muutamassa päivässä. Entä jäät? Aurajoen
jäistä en tiedä, mutta kaakkurilampi oli jäätön jo illalla 11.4. Kaakkureita ei vielä silloin näkynyt.

Kun palasin lammelle seuraavana aamuna, tutut linnut olivat paikalla ja soidinmenot käynnissä. Seurasin tilannetta aluksi lammen länsipäässä, mutta päätin siirtyä tulipaikalle. Kuvan nainen oli poistunut ja tilalle oli tullut isä kahden pienen lapsen kanssa.

Väki alkoi lisääntyä, ja parhaimmillaan tulilla oli kolmisenkymmentä ulkoilijaa. Ja mikä parasta, joukossa oli toistakymmentä reilusti alle kouluikäistä junioria. Kaakkureiden touhut herättivät kiinnostusta ja kerroin kokemuksiani linnuista.

Kesken puheiden melkein eteemme lammelle laskeutui kaksi joutsenta, jotka kuitenkin nousivat saman tien uudelleen lentoon. Taisivat säikähtää väenpaljoutta! Olen päivystänyt lammella satoja tunteja neljän kesän aikana, ja havainto on ensimmäinen näkemäni joutsenten vierailu. Onnittelin paikalla olijoita luontoretken hyvästä ajoituksesta.

Oli todella mukavaa nähdä joutsenet, mutta minulle päivän kovin juttu oli kaakkureiden paluu.

Kiire pohjoiseen

Ajoitukset osuivat sikäli kohdalleen, että ehdin tehdä talvimerenkulun tarkastusmatkan helmikuun lopulla pakkasten vielä jatkuessa.

Maaliskuussa pitkä pakkaskausi vaihtui suoraan kevääksi: vähät lumet hävisivät muutamassa päivässä ja lintujen kevätmuutto käynnistyi reilusti etuajassa. Esimerkiksi Pyhäjärven sulaan 15.3. ilmestynyt silkkiuikku oli vielä talvipuvussa. Ensimmäiset kukkivat sinivuokot löytyivät Suolijärven tietopaikasta 21.3.

Olen käynyt linturetkillä Hatanpäällä, Iidesjärvellä ja Hervannan Ahvenisjärvellä. Ahvenisjärven sorsat saivat 25.3. seurakseen kaksi harmaalokkia, kalalokki oli vuorossa 28.3. ja naurulokki 31.3. Telkkäpari oli asettunut sulaan 30.3.

Iidesjärvelle tuli asiaa, kun huomasin Tiirasta havainnon 13 uivelosta järvellä. Liityin sujuvasti varttuneiden lintuharrastajien päiväkerhoon, joka ihaili lintutornin edustalla viihtynyttä uiveloparvea. Minulle kevään uusia lajeja olivat lisäksi haapana ja jouhisorsa.

Tänään (31.3.) kävin Iidesjärvellä toistamiseen, tällä kertaa järven länsipäässä. Äkillinen aamusumu toi kuviin toivotun tehosteen. Jäin pitkäksi aikaa seuraamaan ja kuvaamaan lystikkäitä nokikanoja. Uusina lajeina kirjasin innokkaasti laulaneen punarinnan ja kanadanhanhen.

Korpit aikataulussa

Korppipari pesii Hervannassa kolmatta kertaa voimalinjan pylväässä. Voimansiirtoyhtiön mielestä pesä on väärässä paikassa ja se on jo kahtena talvena pudotettu. Korpit ovat jälleen rakentaneet uuden pesän entiseen paikkaan.

Viime viikon torstaina näin emolinnun pesässä ja puolison vahdissa – päivää aiemmin kuin edellisen vuoden maaliskuussa. Aikataulun tarkkuus ihmetyttää, koska korpeilla ei tiettävästi ole käytössään kalenteria.

Ihmisten antamat tyylipisteet eivät kiinnosta korppeja, niille tärkeintä on lopputulos. Koska pesältä on lähtenyt maailmalle jo kaksi poikuetta, pesäpaikka on erinomainen ja kynnys sen hylkäämiseen korkea.

Unipinnoja ja lintukuvia

Näin viime yönä pikkuparven pulmusia, unessani siis. Päätin tarkistaa aamulla, sainko unipinnan. En saanut, pulmunen löytyi listalta. Unipinnoja on nyt 18; niitä kertyy kovin hitaasti.

Lisäsin tänään sivuston puolelle sarjan lintukuvia, joita on kertynyt runsaasti varsinkin sen jälkeen, kun ostin 20 vuotta sitten digijärkkärin ja lintujen kuvaamiseen soveltuvan objektiivin. Hankinta piristi muutenkin hieman hiipumaan päässyttä lintuharrastusta.

Kuvat löytyvät täältä

Bongausyrityksiä ja lentokonehavaintoja

Olen ollut lintuharrastaja koko ikäni, mutta en missään vaiheessa bongari. Päivittäisillä kävelylenkeillä mielessäni on toki usein lintu, jonka haluaisin nähdä. Esimerkiksi kuluneen viikon aikana yritin nähdä Santalahdessa talveaan viettävän tuulihaukan.

En nähnyt, mutta ilman haukkaakin retki tuotti kiinnostavan lintuhavainnon: Sara Hildenin taidemuseosta löytyi Pentti Kaskipuron Lintu.

Halusin nähdä myös koskikaran, jota olen etsinyt monta kertaa Vihiojan varresta. Yritin tällä kertaa Vuohenojalta, mutta turhaan. Mutta lauantaina tein Härmälässä tyylipuhtaan onnistuneen bongauksen. Näin nokkavarpusen ja sain eliksen!

Retkillä näkee lintujen lisäksi muutakin kiinnostavaa. Ratikkaa odottaessani huomasin, että lentokone veti kymmenen kilometrin korkeudessa siniselle taivaalle valkoista vanaa. Arvelin koneen olevan matkalla Kaukoidästä Tukholmaan, ja tarkistin asian FlightRadarista. Kiinalaisyhtiön rahtikoneen lähtöpaikka oli Peking, mutta määränpää Prestwick, Glasgown kakkoskenttä. Tänään näkemäni koneen suuntana oli Rovaniemi ja lähtöpaikka Istanbul.

Sorsat palasivat Ahvenisjärvelle

Pitkään jatkuneet pakkaset jäädyttivät umpeen Ahvenisjärven sulapaikat, ja sorsaparvi katsoi parhaaksi lähteä evakkoon. Ilmoitin nollahavainnon Tiiraan 3.1. Tämän jälkeen sorsia ei näkynyt pitkään aikaan, kunnes 19.1. purossa ja pikkuruisessa sulassa sen suulla tungeksi yllättäen 60 sorsaa.

Seuraavana päivänä sorsia ei taaskaan näkynyt, mutta 21.1. paikalla oli 19 sorsaa. Yhden sorsattoman päivän jälkeen sorsat palasivat pysyvästi. Syynä on jatkuvasti laajeneva sula, joka johtuu järven hapettamisesta. Sorsaparvi viihtyy pääosin sulassa ja sen reunoilla, mutta eilen kolmisenkymmentä sorsaa oleskeli purossa ja jäällä puron suulla. Arvioin sorsia olleen yhteensä 110.

Alkutalven ajan sorsaparvessa viihtynyttä haapanaa ei ole enää näkynyt. Olen sitä kaivannut ja hieman etsiskellytkin, mutta turhaan. Tiiraan sitä ei ole muualtakaan ilmoitettu.