Tein viikko sitten perinteisen kevätretkeni etelään. Ajankohdan määräsi toive nähdä Suomenlahdella muuttavia sepelhanhia. Retken kulttuuriantina oli tutustuminen Eero Nelimarkan taiteeseen.
Ateneumin yläkerroksessa on syyskuulle asti nähtävänä edustava näyte Eero Nelimarkan taidetta. Itselleni hieman vieraaksi jäänyt taiteilija osoittautui tekijäksi, joka on asemansa ansainnut. Omakuvat erottuivat edukseen konstailemattomista ja jotenkin varman päälle tehdyistä henkilökuvista. Muutamat väreiltään tai tyyliltään poikkeavat työt viestittivät, että taitoa irtiottoihin taiteilijalla olisi kyllä riittänyt.
Maisemia olisin katsellut enemmänkin, mutta yksi salillinen niitä sentään oli. Näkymä Kolilta oli topogafialtaan niin maltillinen, että se oli kuin kotonaan Lakeudella maalattujen maisemien joukossa.
* * *
Sepelhanhien näkeminen muuttoreitin poikki kulkevalta laivalta vaatisi ilmiömäistä tuuria, jota minulla ei taaskaan ollut. Lintujen puutteessa katselin laivoja ja illalla Suomen ja Itävallan peliä.
Tallinnassa kiertelin satama-alueella ja muistelin kuinka erilaiselta paikat näyttivät ensimmäisellä käynnilläni toukokuussa 2005. Yleisen siisteyden lisäksi huomio kiinnittyi esimerkiksi jättimäiseen valokuvaan, joka oli otettu Tallinnan laulujuhlilla vuonna 2009. Kuvassa on valtava määrä ihmisiä lähes tunnistettavan tervävänä; lukumäärää ei suoraan ilmoiteta, mutta määrän sanottiin vastaavan kymmenensosaa maan asukkaista. Miehitysajan lopulla väkeä oli vielä enemmän, noin 330000, mutta silloin vastaavaa kuvaa ei otettu.
Satama-altaan laidalla oli tällä kertaa vain yksi onkimies, jota teki mieli käydä haastattelemassa: mikä olisi toivesaalis ja kuinka usein sellainen tärppää. Käymättä kuitenkin jäi. Altaassa oli yksi erityisen kiinnostava alus: Angel-Rose -purjevene oli tyypiltään Hanse 510, hinta käytettynäkin yli puoli miljoona euroa.
Risteilijälaituriin oli kiinnittynyt suunnilleen satametrinen alus, joka oli täysvalkoinen ilman mitään tunnuksia. Outo tapaus siinäkin mielessä, että alus ei näkynyt Marinetrafficissa eikä sen ahterissa ollut lippua. Kiikarilla näin keulassa liehuivat Ranskan värit ja ryhmän keulakannella äkseeraavia perinteisiin merimiesasuihin sonnustautuneita miehistön jäseniä. Nähdyn perusteella päättelin, että kyseessä oli Tallinnassa vieraileva Ranskan laivaston koululaiva.
Liikenne Helsingin ja Tallinnan välillä on vilkasta, mutta itä-länsisuunnassa hiljaisempaa. Keskellä lahtea kiikaroin aluksia, jotka odottavat pääsyä droonihyökkäysten uhkaamiin Venäjän satamiin. Näin vain kaksi alusta, jotka saattoivat olla tihentymän läntisimmät. Melko lähellä Victorian ahterin takana näkyi vajaasti lastattu konttialus, joka oli matkalla Rotterdamista Pietariin. Aluksen nimeä en enää muista, mutta tältä se näytti:
