Aihearkisto: Muut aiheet

Hiihdon iloa Suolijärvellä

Täydellinen sää suosi sunnuntaina Suolijärvellä järjestettyä lasten hiihtotapahtumaa. Ajoitus meni nappiin, sillä edellisen päivän tuuli ja tuisku olisi varmasti latistanut pienten hiihtäjien pelihuumorin lähelle nollaa. Nyt nautittiin ja saatiin onnistumisen elämyksiä laajalla rintamalla!

Vuosi sitten vastaava kilpailu käytiin Suolijärven jäällä, nyt syystä tai toisesta ranta-alueella. Hiihdettiin siis murtomaata perinteisellä tyylillä.

Seurannassa Finncanopus

Finncanopus on Finnlines-varustamon uusin alus, joka aloittaa tämän kuun aikana liikennöinnin Naantalin ja Kapellskärin välillä. Samaa reittiä kulkeva sisaralus Finnsirius aloitti viime vuoden syyskuussa.

Kiinalaistelakalla valmistuneet alukset ovat Finnlines-varustamon suurimpia, pituudeltaan 235m. Autokaistaa on 5200 metriä ja matkustajakapasiteettia 1100. Konsepti on sikäli muuttunut, että matkustajia otetaan aiempaa reilusti enemmän.

Minun kannaltani uudistus on sikäli merkittävä, että uusille aluksille pääsee ilman autoa. Olen varannut risteilyn maaliskuun lopulle.

Finncanopus lähti joulun alla Kiinasta kohti Naantalia, minne on määrä saapua 11.2. Tällä hetkellä alus seilaa Englannin kanaalissa ja nopeus on 21 solmua.

PS
Finncanopus saapui Naantaliin sunnuntaina ja tekee ensimmäisen risteilynsä torstaina.

Pipo päähän pakkasella

Huomasin äskettäin, että Canada Goosen tuotevalikoimaan sisältyy myös pipo, täkäläisittäin pipa. Materiaali on merinovillaa ja kokonaisuuden kruunaa suurikokoinen firman logo. Hinta kuulostaa hurjalta: 250 euroa! Jos tyytyy pienempään logoon, hinta on 195.-. Kyseessä on todellinen merkkituote, sillä itse päähineen osuus hinnasta on enintään viidesosa.

Tarjoan vaihtoehdoksi Prisman myymää pipoa ja Varustelekasta saatavaa merkkiä. Yhdistelmä on varmasti yhtä lämmin ja ehkä jopa tyylikkäämpi kuin CG-pipo, mutta hinta vain 31 euroa.

Yllätys kaupassa

Jos en olisi kuullut asiasta aiemmin, olisin ällistynyt toden teolla. Kauppakeskus Duon keskusaulassa komeili lentokone! Eräs paikalla olijoista kertoi nähneensä, kun kone tuotiin kappaleina sisään. Hänen käsityksensä oli, että kone kiertää näyttelyesineenä eikä sillä ole tarkoituskaan nousta ilmaan. Ehkä parempi niin.

Onkimies ja varis

Viinikanlahti nostatti pakkassumua, mutta Ratinanrannan venelaitureilla ongittiin. Neljä miestä omana ryhmänään lähempänä rantaa ja yksi aivan laiturin päässä. Mahtoiko saaliista olla toivoa ja jos oli, millaisesta? Kaivoin kameran esiin ja jäin seuraamaan tilannetta.

Telellä kuvaa ottaessani huomasin, että laiturin nokassa onkineen miehen vieressä oli varis. Kavereita näyttivät olevan, vain metrin päässä toisistaan. Välillä lintu käväisi vielä lähempänä ottamassa miehen antaman pikkukalan.

Ohikulkija arveli, että tulee hyvä kuva. No jos ei hyvä niin ainakin ihan kiva!

Minun ja meidän JYP

Jyväskylässä eilen pelattu JYP:n 100-vuotiskauden juhlaottelu KalPaa vastaan jää mieleen ja meni tunteisiin. Sama koskee ottelua edeltänyttä seremoniaa, joka oli arvokas olematta liian juhlallinen.

Innostuin jääkiekosta pikkupoikana Jyväskylässä, ja suosikkijoukkueeksi valikoitui itseoikeutetusti silloinen JyP. Olen asunut kaksikymppisestä asti muualla kuin Keski-Suomessa, mutta ykkössuosikkia en ole vaihtanut.

Pitkä yhteinen historia pitää sisällään hyviä ja huonoja hetkiä. Ehdoton kohokohta oli ensimmäinen mestaruus keväällä 2009: en nähnyt yhtään peliä livenä, mutta matkustin Rovaniemeltä ikimuistoisiin voitonjuhliin Aren aukiolle.

Heikon menestyksen kaudet ovat koetelleet uskoa ja kärsivällisyyttä, varsinkin yhdistyneenä heikkoon taloustilanteeseen. Korona-aikana tilanne oli niin huolestuttava, että osallistuin talkoisiin pahvifanin roolissa.

  

Käynnissä oleva kausi on herättänyt toiveita paremmasta. Pelillisiin kohokohtiin kuuluu Nokiareenassa otettu kolmen pisteen voitto Tapparasta.

JYP-tekstejä sivustolla.

Valoa ja väriä

Näin viime sunnuntaina kaksi valoshowta, esityspaikkoina Tammerkoski ja Kalevan kirkko.

Tammerkosken esitys ”Tanssivat vedet” oli tuttu vuoden takaa. Musiikki oli toki vaihtunut, mutta muuten mentiin samoilla linjoilla. Koskipuistoon ja vastarannalle oli saapunut katsojia aivan mahdottomasti.

Paljon oli väkeä Kalevan kirkossakin, missä esitys pyöri nonstoppina. Välissä kirkkoon saatiin valoa helpottamaan poistumista ja sisääntuloa.

Varsinaisesti kyse ei ollut kilpailusta, mutta sellainenhan siitä peräkkäin nähtynä väkisinkin tuli. Visuaalisilta ansioiltaan kirkollinen valoshow voitti maallisen selvin luvuin, sanoisin että 3-0. Musiikin osalta kirkon ylivoima oli vieläkin selkeämpi. Hyvä kirkko!

Ankkurit alas!

Viron ja Suomen välinen, meren pohjaan laskettu kaasuputki vaurioitui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 7.–8. lokakuuta. Samaan aikaan Norjassa rekisteröity ”seisminen tapahtuma” paikantui Suomenlahdelle ja vauhditti spekulaatioita syistä ja syyllisistä.

Nyt tiedetään, että kaasuputkea vaurioitettiin vetämällä raskasta ankkuria putken yli. Luultavasti samassa rytäkässä vaurioitui myös maiden välinen tietoliikennekaapeli. Vahvimmin epäiltynä on Hong Kongiin rekisteröity konttialus Newnew Polar Bear, jonka omistuspohja ja liikennöinti ovat kytköksissä Venäjään.

Tapahtuman jälkeen alus poikkesi Arkangelissa, ja siellä otetuissa kuvissa paapuurin puoleinen ankkuri puuttuu ja lastin kontit ovat epäjärjestyksessä tavalla, joka viittaa äkilliseen ja voimakkaaseen sivuttaisliikkeeseen.

Selvittelytyö ei ole edistynyt, koska kapteeniin ei ole saatu yhteyttä. Alus seilaa parhaillaan Siperian rannikolla Taimyrin niemimaan edustalla. Varustamo ei ilmoituksensa mukaan tiedä asiasta mitään.

Muita putken vaurioitumisen aikoihin kaasuputken vaiheilla nähtyjä aluksia ovat esimerkiksi öljyä kuljettava rahtialus SGV Flot, joka varustamon ilmoituksen mukaan ankkuroitui kahdeksi vuorokaudeksi vallinneen myrskyn takia. Näin maista käsin voisi ihmetellä, eikö olisi kannattanut hakeutua avomereltä suojaisempaan paikkaan.

* * *

Otsikko liittyy osaltaan havaintoon, jonka tein palatessani Tallinnasta viime torstaina. Matkustin Tallinkin uudella MyStar-aluksella, jonka lähtöaika oli klo 13.30. Saavutimme tuntia aiemmin lähteneen Victorian Helsingin majakan tienoilla:

Vihreällä merkitty alus Marinetrafficin kartalla on kiinalaisalus Cosco Peng Cheng, joka oli päättänyt ankkuroitua lähelle vilkkaasti liikennöityä Helsingin sisääntuloväylää. Kun äsken katsoin, alus jökötti edelleen paikallaan. Ihmettelen sijaintia, kun muualla olisi tilaa vaikka kuinka paljon!

* * *

Lopuksi sananen MyStarista. Alus on upouusi, viime vuonna Raumalla valmistunut. Koska matka-aika Tallinnaan on vain kaksi tuntia, hyttejä on todella vähän. Matkustajien viihtymiseen on panostettu monin tavoin, joista Henna Mikkilä kertoo tarkemmin blogitekstissään.

Löysin oman suosikkipaikkani kannelta 9, aluksen peräosasta: talvipuutarha Garden. Loistava paikka kaikille, jotka haluavat minun laillani tarkkailla tapahtumia merellä. Jos jotain erityistä näkyy eikä halua kuvata lasin läpi, kerrosta ylempänä pääsee ulkoilmaan!

Metsäkappeli

Lähimetsän erikoisuuksiin kuuluu metsäkappeli, hiljentymispaikka pienelle ryhmälle sopivasti sivussa pääpoluilta. Seuraavat kaksi kuvaa ovat viime vuoden marraskuulta.

Syksyn aikana kappelia on ehostettu. Risti on entistä jykevämpi, penkkejä on lisätty ja rakennettu alttari. Onkohan tarkoitus järjestää metsäkappelissa oikea Jumalanpalvelus ehtoollisineen? Paikka sinällään on kaunis ja hartautta herättävä.

Asterian meriselitys

Intian Valtameri, perjantai 18.11.2022: Tapio heräsi kovaan rysähdykseen, joka tuntui kuuluvan paremminkin Asterian taka- kuin keulaosasta. Lainaus sivulta 129:

Kesti noin 20 sekuntia ennen kuin minun kaltaiseni vanha ja jäykkä äijä kiemurteli punkan jalkopään kautta suojaverkon alta ulos. Kun sain jalkani turkkilevyjen päälle, vettä oli melkein polveen asti. Käänsin katseeni perään: ei voi olla totta! Näky oli häkellyttävä. Vesi tulvi koskena sisään hytin rappujen alapäästä, konekopan päältä.

Aikaa rysähdyksestä Asterian uppoamiseen kului alle puoli tuntia. Tapio seurasi tilanteen loppuvaihetta pelastuslautalta, joka ajelehti hiljalleen poispäin. Lainaus sivulta 133:

Asteria alkoi upota perä edellä. Keula nousi ylös. Nousin aallokossa keinuvassa pelastuslautassa seisomaan. Vedin kyyneleet silmissä kättä lippaan hyvästellen rakkaan ystävän viimeiselle matkalleen.

Viimeiseksi näin keulakannen ja isopurjeen keltaisen huomiovärin. Sitten VHF- ja AIS-antennitkin katosivat näkyvistä. Jäljellä oli vain auringossa kimalteleva ja aaltoileva Intian valtameri.

Suomeen palattuaan Tapio pohdiskeli Asterian haveria yhdessä kolmen asiantuntijan kanssa ja päätyi johtopäätelmään, että syynä uppoamiseen oli törmääminen kovaan ja terävään esineeseen. Tällainen kova ja terävä esine voi olla esimerkiksi meressä kelluvan kontin nurkka tai joku muu kelluva esine. Lainaus sivulta 185:

Veneen törmääminen kelluvaan esineeseen niin, että vaurio tulee veneen keskikohtaan eikä keulaan, voi tuntua oudolta, mutta valtameren mainingeissa purjevene ei liiku suoraan eteenpäin kuin juna, vaan myös pysty- ja sivusuuntaan.

Pinnan alla kelluva esine on siihen verrattuna paikallaan tai sillä on oma liikemuotonsa. Lisäksi Asterian rungon muoto on sellainen, että kallistettuna kyljen vedenalainen osa on itse asiassa veneen uloin kohta sivusuuntaan.

Ari Pusa / Tapio Lehtinen: Selviytyjä : Asteria-veneen viimeinen matka. Tammi 2023