Aihearkisto: Muut aiheet

Pelitauko tuli tarpeeseen

Maaottelutauko antaa pelaajille tervetulleen hengähdystauon, kun poikkeuksellisen mielenkiintoista jääkiekkoliigaa on pelattu joukkueesta riippuen 17-20 ottelua. Näin viikon aikana kolme suosikkijoukkueeni JYPin ottelua, joista yhden livenä paikan päällä. Hipposhalli ympäristöineen oli perusteellisen myllerryksen kohteena, ja yritys päästä katsomoon B1 johti aluksi umpikujaan hallin väärälle puolelle.

JYP ei päästä kannattajiaan helpolla. Vastoin odotuksia vaikeimpia näyttävät olevan kotiottelut sarjataulukossa alempana olevia vastaan, jollaisia viikon kolmesta vastustajasta olivat keskikastin Tappara ja tyveen ankkuroitunut Jokerit. Kaikki JYPin pelit nähneenä joudun sanomaan, että keskiviikon otatus Tapparaa vastaan oli JYPiltä kauden heikoimpia suorituksia. En kaipaa kaukalotappeluita tai torikokouksia, mutta niiden puuttuminen kertoi vajaasta latauksesta. Sidettävät loppunumerot 4-6 johtuvat ottelun ratkettua ylivoimalla tehdyistä lohdutusmaaleista.

Perjantain vierasottelun vastustaja oli sarjan hyvin aloittanut SaiPa. Nyt JYPin tunnetaso oli kohdallaan ja joukkue pelasi kaksi erää kauden parasta kiekkoa ja hankkiutui 0-4 johtoon. Kolmannessa erässä JYPin jäähyily vauhditti SaiPan takaa-ajoa, ja tilanne oli hetkessä 3-4. Sitten vierasjoukkue sai taas otteen pelistä, ja kahden tyhjiin tehdyn maalin jälkeen sarjapisteet matkasivat Keski-Suomeen numeroin 3-6.

JYPin otteita on leimannut arvaamattomuus, niin nytkin. Syysloman odotus (?) ja makea vierasvoitto sarjan kärkikastin joukkueesta oli kostautua lauantain kotiottelussa Jokereita vastaan: vieraat johtivat jo 0-3, ennen kuin JYP onnistui maalinteossa. Toinen erä mentiin numeroissa 2-4, mutta kolmannessa JYP otti pelin hallintaansa, tasoitti ja ratkaisi voiton jatkoajalla kauden erikoisimpiin kuuluvalla maalilla. Maalitykki Ojantakanen laukoi hyvältä paikalta, onnistui mailan katkettua potkaisemaan kiekon Truelle, joka siirsi kiekon Tukiaiselle. ”Lepa” viimeisteli kliinisesti voittomaalin 14 sekuntia ennen peliajan päättymistä.

Juhlissa mukana

Viime viikonloppuna juhlittiin Tampereen kaupungin 247-vuotista olemassaoloa. Osallistuin tapahtumiin kahtena päivänä, lauantaina kaupungin keskustassa ja sunnuntaina Hervannassa.

Myöhästyin ajattelemaltani kävelykierrokselta, mutta se ei oikeastaan haitannut: jäin katselemaan Keskustorille tuotuja koneita. Paikalla oli väkeä aivan mahdottomasti, ja jonot haittasivat liikkumista. Keski-ikä taisi jäädä hieman toiselle kymmenelle, koska moni pikkupoika halusi päästä ison koneen puikkoihin. Menin ihmettelemään minulle outoa konetta ja kuulin, että se oli Metson tehtaalla Hatanpäällä valmistettu leukamurskain.

Torin liepeillä tapahtui muutakin. Värikkäintä meno oli Laikun portailla, missä tuuletettiin suomalais-ugrilaisia kansallispukuja. Ei aikaakaan, kun ryhmä alkoi laulaa osallistujien kansanlauluja. Suomalaisella aloitettiin: Minun kultani kaunis on…

Katselin toimintaa jonkin aikaa ja suuntasin siten kolmosratikan pysäkille. Satuin sopivasti Hämeensillalle, kun Keskustorilta startanneet juoksutapahtuman osanottajat palasivat Lapinniemestä ja jatkoivat sillan ali kohti Ratinan stadionia. Puolimaratonille osallistuneet joutuivat kiertämään lenkin muutamaan kertaan, enemmistö pääsi vähemmällä.

Sunnuntaina vuorossa oli Hervanta ja siellä arkkitehtipariskunta Pietilän suunnittelema keskusakseli. Opastetulla kierroksella oli parikymmentä asiasta kiinnostunutta, kyselyn mukaan kaikki tamperelaisia. Aloitimme Duosta, ja yläkerrasta löytyi talon toinen Pietilöiden suunnittelema, mutta kuivilleen jätetty suihkulähde. Kirjastossa on kolmas.

Toimintakeskuksen keskusaukion laidalta löytyvät portaat, jotka eivät johda oikeastaan minnekään. Kirkosta jäi mieleen tiilistä sommiteltu alttarin tausta. Se on niin onnistunut, että varsinaista alttaritaulua ei tarvita. Suorin reitti kirjaston ovelta Käärmekalliolle nousee niin kapeasta raosta, että se soveltuu vain kaikkein hoikimmille.

Pietilöiden punatiiliselle luomukselle ominaisia piirteitä ovat kaarevat pinnat ja yksityiskohtien runsaus. Se on Hervannan Helmi, joka ihan tarkoituksella poikkeaa mahdollisimman paljon alueen yleisilmettä hallitsevasta betonilaatikkoarkkitehtuurista.

Suomen erikoisin kirkko

Suunnistin Länsisatamaan Temppeliaukion kirkon kautta. Kirkko on suosittu matkailunähtävyys ja ehdottomasti erikoisin kirkko, jossa olen käynyt. Erikoista on jo se, että ulkoa päin katsottuna kaikki kirkon tunnusmerkit puuttuvat.

Sisältä päin tilan tunnistaa kirkoksi, on urut, saarnastuoli ja lehteri. Huomio kiinittyy seinien louhospintaan ja kivenjärkäleisiin, ruskeaa kattokupolia kiertävään ikkunaan ja 180 säteittäiseen pystypalkkiin.

Sali on äärimmäisen vaikuttava, mutta ei hartautta herättävällä tavalla kuten minulle tutumpi Kalevan kirkko Tampereella. On tosin pakko sanoa, että kuvia räpsivien turistien paljous ei herätä hartautta missään kirkossa. Pääsymaksua on kritisoitu, mutta se on mielestäni tässä tapauksessa väistämätön ratkaisu.

* * *

Turistina minäkin olin liikkeellä: jatkoin Helsingistä Tallinnaan ja sieltä Itä-Viroon. Julkaisin sivuston puolella kuvitetun matkakertomuksen.

Paidoitetut patsaat

Eppu Normaali soittaa tällä viikolla kolme loppuunmyytyä jäähyväiskeikkaa Ratinan stadionilla. Tapauksen kunniaksi Hämeensillan patsaat on puettu valkoisiin t-paitoihin.

Paitojen selkäpuolella on Jäähyväiskonserttikiertueen nimi: Kaikki häipyy on vain nyt.

Neljäs patsas on puettu paitaan, jolla kunnioitetaan Pate Mustajärveä, Manserokin äskettäin edesmennyttä keskeistä merkkihenkilöä.

Mökkiviikon iloisin yllätys

Mökkiviikon sää on ollut heikkotuulinen, aurinkoinen ja sopivan lämmin. Eilen näin ensi kerran, että järvellä ”purjehdittiin”. Koska soutuveneessä ei ollut mastoa, purjeen virkaa toimittanutta lakanaa pideltiin kiinni nurkista. Vauhti ei häikäissyt, mutta tuulen voimalla siinä kiistattomasti liikuttiin. Suoritus palautti mieleen Tuukan kertoman myötätuulipurjehduksen: kun ei osattu luovia, vene työnnettiin lähtöpaikkaan uimalla.

Saavuimme paikalle maanantaina, joten viides päivä on kääntymässä iltaan. Lintujen laulukausi on päättynyt, ja äänessä ovat vain mustapääkerttu ja peukaloinen. Toukokuussa pihapiirissä ahkeroinutta kirjosieppoa ei löydy listalta, johon on kertynyt 33 lajia. Kiinnostavin pikkulintu on kolmena päivänä samassa paikassa nähty pikkulepinkäinen. Kerran paikalla oli neljä lintua, säksättävät emot ja kaksi poikasta. Koiras oli pyydystänyt melkein itsensä kokoisen sudenkorennon.

Odottamaani kuikkaparvea ei ole ainakaan vielä näkynyt, mikä on jonkinasteinen pettymys. *) Mainittavimmat uimalinnut ovat laulujoutsen (2ad+5pm) ja lähilahdelle ilmestynyt härkälintu, ensihavaintomme lajista tältä järveltä. Harmaahaikara on näyttäytynyt kahtena päivänä.

Iloisin yllätys on se, että viiden päivän aikana nähty vain yksi sääski!

*) Odottamani kuikkaparvi näyttäytyi lauantaina, lintuja oli yhteensä 19.

Palloilua illan ja yön tunteina

Olen jääkiekon ja pesäpallon suurkuluttaja, ja kiinnostun jalkapallosta vain joka neljäs vuosi. Nyt on se aika, olen katsonut alusta loppuun puolenkymmentä mm-kisojen ottelua, viimeksi eilen illalla ja viime yönä pelatut Argentiina-Egypti ja Sveitsi-Kolumbia. Ensin mainittu oli tapahtumarikas ja jännittävä, yön ottelu puuduttavan pitkäveteinen.

Ylivoimaisesti sytyttävin näkemäni ottelu on se, jossa Norja passitti Brasilian laulukuoroon. Olen muutenkin Norjan ystävä ja lähtökohtaisesti altavastaajan puolella. Paikalla olevien fanien lisäksi koko Norjan kansa on liekeissä ja joukkueen tähti Erling Haaland kisojen kiinnostavin pelaaja.

Häpeä tunnustaa, että Haaland oli minulle ennestään tuttu vain nimenä, ja olen nähnyt miehen pelaamista vain kahden ottelun ajan. Olen vaikuttunut: ensin voittomaali epäonnistuneella ”laukauksella” Norsunluurannikkoa vastaan, sitten Brasiliaa vastaan kaksi häikäisevää taidonnäytettä. Norjan voiton toinen takuumies oli loistavasti torjunut maalivahti Ørjan Nyland.

Videoissa väkevästi kamppaileva liehuletti on pelannut näkemissäni peleissä kuin Messi, suuren osan aikaa täysin näkymättömänä. Toki merkittävä ero on siinä, että hyvänä pääpelaajana Haaland on tärkeä osa Norjan puolustusta oman pään erikoistilanteissa.

Jalkapallon mm-kisat ja Haaland ovat ehtymätön lähde meeminikkareille. Brasilian putoamisesta otettiin kaikki irti esimerkiksi tähän tapaan:

Nysse kulkee ilman kuljettajaa

Lintuhytin ja Hervantajärven väliä jo pitkään kulkenut Nysse on kiinnittänyt huomiota hupaisalla ulkonäöllään: se on kuin pyörien päällä kulkeva suuri leivänpaahdin. Nyt pantiin vielä paremmaksi: tämä Nysse kulkee ilman kuljettajaa! Ihmettä piti testata.

Nysse odotti pysäkillä ovi valmiiksi auki. Menin sisään ja maksoin matkani kortilla, maksupääte oli tuttua mallia. Kyydissä oli kaksi muuta matkustajaa, ilmapiiri uteliaan odottava. Kuulutus kehotti kiinnittämään turvavyöt, lisäksi kerrottiin mahdollisista pysähdyksistä ”jotta osaatte varautua niihin henkisesti”. Ääniyhteys valvomoon oli mikrofonista päätellen kaksisuuntainen, kuva välittyi vain yhteen suuntaan.

Lähdimme liikkeelle ja vauhti oli niin hiljainen, että ketään ei pelottanut. Ajo eteni muutenkin korostetun huolellisesti, kuin autokoulun mallioppilaalla inssiajossa.

Perillä turvavyöt aukesivat automaattisesti, ja vyön lukko-osa osui johonkin kovaan. Ääni oli niin voimakas, että kaikki säikähtivät. Siitäkin kannattaisi varoittaa matkustajia, ellei asialle voi tehdä enempää. Ehkä kannattaisi! Muuten kokemus oli oikein miellyttävä ja
mieleenjäävä.

Taidetta ja merenkulkua

Tein viikko sitten perinteisen kevätretkeni etelään. Ajankohdan määräsi toive nähdä Suomenlahdella muuttavia sepelhanhia. Retken kulttuuriantina oli tutustuminen Eero Nelimarkan taiteeseen.

Ateneumin yläkerroksessa on syyskuulle asti nähtävänä edustava näyte Eero Nelimarkan taidetta. Itselleni hieman vieraaksi jäänyt taiteilija osoittautui tekijäksi, joka on asemansa ansainnut. Omakuvat erottuivat edukseen konstailemattomista ja jotenkin varman päälle tehdyistä henkilökuvista. Muutamat väreiltään tai tyyliltään poikkeavat työt viestittivät, että taitoa irtiottoihin taiteilijalla olisi kyllä riittänyt.

Maisemia olisin katsellut enemmänkin, mutta yksi salillinen niitä sentään oli. Näkymä Kolilta oli topogafialtaan niin maltillinen, että se oli kuin kotonaan Lakeudella maalattujen maisemien joukossa.

* * *

Sepelhanhien näkeminen muuttoreitin poikki kulkevalta laivalta vaatisi ilmiömäistä tuuria, jota minulla ei taaskaan ollut. Lintujen puutteessa katselin laivoja ja illalla Suomen ja Itävallan peliä.

Tallinnassa kiertelin satama-alueella ja muistelin kuinka erilaiselta paikat näyttivät ensimmäisellä käynnilläni toukokuussa 2005. Yleisen siisteyden lisäksi huomio kiinnittyi esimerkiksi jättimäiseen valokuvaan, joka oli otettu Tallinnan laulujuhlilla vuonna 2009. Kuvassa on valtava määrä ihmisiä lähes tunnistettavan tervävänä; lukumäärää ei suoraan ilmoiteta, mutta määrän sanottiin vastaavan kymmenensosaa maan asukkaista. Miehitysajan lopulla väkeä oli vielä enemmän, noin 330000, mutta silloin vastaavaa kuvaa ei otettu.

Satama-altaan laidalla oli tällä kertaa vain yksi onkimies, jota teki mieli käydä haastattelemassa: mikä olisi toivesaalis ja kuinka usein sellainen tärppää. Käymättä kuitenkin jäi. Altaassa oli yksi erityisen kiinnostava alus: Angel-Rose -purjevene oli tyypiltään Hanse 510, hinta käytettynäkin yli puoli miljoona euroa.

Risteilijälaituriin oli kiinnittynyt suunnilleen satametrinen alus, joka oli täysvalkoinen ilman mitään tunnuksia. Outo tapaus siinäkin mielessä, että alus ei näkynyt Marinetrafficissa eikä sen ahterissa ollut lippua. Kiikarilla näin keulassa liehuivat Ranskan värit ja ryhmän keulakannella äkseeraavia perinteisiin merimiesasuihin sonnustautuneita miehistön jäseniä. Nähdyn perusteella päättelin, että kyseessä oli Tallinnassa vieraileva Ranskan laivaston koululaiva.

Liikenne Helsingin ja Tallinnan välillä on vilkasta, mutta itä-länsisuunnassa hiljaisempaa. Keskellä lahtea kiikaroin aluksia, jotka odottavat pääsyä droonihyökkäysten uhkaamiin Venäjän satamiin. Näin vain kaksi alusta, jotka saattoivat olla tihentymän läntisimmät. Melko lähellä Victorian ahterin takana näkyi vajaasti lastattu konttialus, joka oli matkalla Rotterdamista Pietariin. Aluksen nimeä en enää muista, mutta tältä se näytti:

Kysytään kapteenilta

Ihmettelin terminaalissa lasten paljoutta ja arvelin tilanteen liittyvän hiihtolomiin. Vasta laivassa selvisi, että olin lähdössä Harri Hylje -teemaristeilylle. Oma teemani oli poikkeuksellinen jäätilanne, rännissä kulkevat laivat.

Ilahduin kovin kuullessani kyselytunnista: kapteenilta sai kysyä kaikesta laivaan ja merielämään liittyvästä. Menin kiinnostuneena kuulemaan, mitä lasten mielessä liikkui. Kysymyksiä riitti koko sen puolituntisen ajan, joka tapahtumalle oli varattu. Kapteeni Juha Rossi ei häkeltynyt yllättävistäkään kysymyksistä, joista osa karkasi yksityiselämän puolelle tyyliin tykkäätkö Hevisauruksesta?

Enimmäkseen aiheessa pysyttiin hyvin: mikä on kivointa tekemistä laivassa, paljonko laiva painaa, kuinka kovaa kulkee, voiko ajaa pimeässä, miksi laiva pysyy pinnalla? Kysyttiin myös montako hyttiä on laivassa, paljonko ihmisiä, montako ihmistä mahtuu pelastusveneeseen, onko kapteenilla iso palkka ja miten kapteeniksi pääsee.

Kysyttäessä pimeässä ajamisesta Juha kertoi tutkan toimintaperiaatteesta. Yhtä vastaustaan Juha epäili kohdeyleisölle turhaan haasteelliseksi ja pyysi anteeksi, mielestäni ihan suotta. Niin vain sattuu olemaan, että pinnalla pysyäkseen laivan painon pitää olla pienempi kuin sen syrjäyttämän vesimäärän paino.

Ehkä yllättävin kysymys oli, montako televisiota laivassa on. Asiaatuntevin puolestaan kysyi, onko laivassa ruori vai joistikki. Ruori kuului olevan, ei kuitenkaan perinteisen mallinen.

Aurajoella käveltiin

Pitkä pakkaskausi tuotti merialueille poikkeuksellisen jäätilanteen: esimerkiksi Saaristomeri jäätyi Ahvenanmaalle saakka. Myös Aurajoki sai jääpeitteen, jonka kantavuutta turkulaiset joukolla testasivat. Käveleminen Aurajoen jäällä on sen verran harvinaista herkkua, että en voinut vastustaa kiusausta.

Oman osuuteni käveltyäni nousin puusillan kohdalta rannalle ja jatkoin kohti satamaa. Laiva lähti vasta 19.30 ja kun mitään kiirettä ei ollut, poikkesin Forum Marinumiin. Ajoitus osui sikäli nappiin, että talviolympialaisten jääkiekkoturnauksen loppuottelun jatkoaika oli juuri alkamassa. USA:n Jack Hughes viimeisteli voittomaalin jo toisella minuutilla. Mahtimaa Kandada joutui tunnustamaan naapurin paremmakseen sekä naisten että miesten turnauksessa.

Suomen Joutsen oli vaikuttava näky talvisessa ympäristössä. Sitä kuvatessa korppi lensi ylitseni kohti eteläisiä kaupunginosia. Lintu äänteli mennessään ja varmisti näin tulevansa huomatuksi. Havainto ilahdutti, koska Tampereella korppeja on näkynyt tavallista vähemmän.

Kuvasin kaksi muutakin laivaa, hostellilaiva Boren ja tutkimusalus Arandan. Tässä Boren korsteenit:

Päivä oli sädehtivän kaunis, ja Turun linna ilta-auringossa sykähdyttävän komea. Maarit arveli kuvan saatuaan, että ensimmäinen kevättä enteilevä auringonlasku on varmasti ollut linnan asukkaille talven merkkitapaus.