Aihearkisto: Muut aiheet

Vuorokausi pelastuslautalla

Perjantaina 18.11. tarkistin heti herättyäni tilanteen GGR-purjehduksessa, näin olin tehnyt joka aamu syyskuun alusta lähtien. Tapio edelleen kakkosena, hyvä juttu. Katsoin muita uutisia kirjastolla vasta puolilta päivin, ja pääuutinen pysäytti. Asteria-vene on uponnut ja Tapio joutunut merihätään. Kiirehdin kotiin hankkimaan lisää tietoa.

GGR-kilpailukeskus sai Tapion hätäviestin ja sijainnin aamulla klo 8.54. ja tavoitti pian kilpakumppaneista Bayanat-kippari Abhilash Tomyn, johon oli Tapiosta matkaa 300 km. Kilpasisko Kirsten Neuschäfer  (Minnehaha) oli lähempänä (175 km), mutta häntä ei heti tavoitettu. Lähimpään laivaan oli matkaa  500 kilometriä. Kilpailukeskus päätti pyytää pelastustoimiin Kirstenin ja rahtialus Darya Gayatrin, ja nämä suuntasivat kohti Asterian uppoamispaikkaa. Abhilash vapautettiin jatkamaan kilpailua. Kuvakaappaus Marinetrafficista näyttää mainittujen alusten sijainnit tilanteen alkuvaiheessa, jolloin Darya Gayatri on jo tulossa kohti Tapiota.

Aluksi tiedettiin vain Asterian uponneen ja että hätäviesti oli lähetetty pelastuslautalta. Tapiosta itsestään kuultiin vasta iltapäivällä, jolloin hän ilmoitti olevansa lautalla pelastautumispukuun pukeutuneena ja kaikin puolin kunnossa. Tieto kulki tässä vaiheessa vain tekstiviestein ja viestittelyn lisäongelmana oli silmälasien katoaminen. Tapion arvioitiin saavan apua lauantaina aamupäivällä, joten pelastuslautalla piti viettää reilu vuorokausi. Tapion mukaan hänellä oli käytössään neljän hengen ”luxury raft”. Tuttu huumori alkoi pilkahdella!

Tapio raportoi tapansa mukaan havaintojaan eläimistä: lähituntumassa näyttäytyi myrskyliitäjiä ja albatrossit ”pussailivat niin että nokat kalisivat”. Aamulla merikilpikonna kävi tutustumassa outoon ajelehtijaan. Yön Tapio kertoi nukkuneensa erinomaisesti, ”kuin kehdossa”.

Aamulla näkyviin ilmestyi ensin Minnehaha. Tapio pääsi toiveensa mukaisesti ensin Kirstenin veneeseen ja sai lasillisen rommia. Lähes samaan aikaan paikalle ehtinyt Darya Gayatri kääntyi suojaamaan tuulelta, ja Tapio vedettiin pelastuslautallaan yli 200-metrisen aluksen kylkeen. Köysitikkaita myöten kannelle kiivenneen Tapion matka jatkuu parhaillaan kohti Kiinaa, minne on määrä saapua joulukuun alkupäivinä.

Asterian uppoaminen askarruttaa kaikkia purjehduksesta kiinnostuneita. Tapio heräsi kovaan paukahdukseen, joka hänen mielestään ei kuitenkaan johtunut törmäämisestä esimerkiksi ajelehtivaan tavarakonttiin. Ääni tuntui kuuluvan veneen sisältä tai kannelta. Haverin lopullinen syy ei ehkä koskaan selviä, koska Asteriaa ei päästä tutkimaan. Se makaa Intian valtameren pohjassa viiden kilometrin syvyydessä.

Onnea onnettomuudessa oli se, että tapauksen päähenkilöksi valikoitui GGR -purjehtijajoukon kokenein, osaavin ja kylmähermoisin merenkävijä. Lisäksi haverin sattuessa tuuli oli heikko eikä hetken irrallaan ollut pelastuslautta päässyt karkaamaan. Ja vielä lopuksi on syytä Tapion sanoin kiittää avuksi rientänyttä kanssakilpailija Kirsteniä ”For great seamanship, went like in movies, rum also aptd”.

Lisäys:

Kuvitettu kertomus Tapion pelastautumisesta Yachting Monthly -julkaisussa

Keissutie

Lähimetsäni Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualueen polkuverkko on hyvin huollettu ja kulkijaystävällinen. Pitkospuut ovat ehkä parasta mitä olen nähnyt, ja viitoitus opastaa kulkijan alueen nimikkokohteisiin. Kartta kannattaa ottaa mukaan joka tapauksessa.

Mutta mitä ihmettä tarkoittaa viitassa esiintyvä termi keissutie? Maastossa ”tie” osoittautuu niin selvästi polkua leveämmäksi kulku-uraksi, että sitä pitkin voisi ajaa mönkijällä. Lapissa vastaavat kulkuväylät ovatkin mönkijäuria. Täällä Tampereella mönkijän jälkiä ei kuitenkaan näy.

Entisinä aikoina keissutietä pitkin on kuljetettu tavaraa hevosvetoisilla ajoneuvoilla, talvisin luonnollisesti reellä. Jos tie on ollut sulan maan aikana liian epätasainen kärryillä ajettavaksi, on turvauduttu hevosen vetämiin purilaihin, joita esimerkiksi Hämeessä ja Satakunnassa nimitetään keissuiksi. Jos purilaat/keissut tehdään kuusesta ja jätetään latva karsimatta, saadaan eräänlainen jousitettu deluxe-malli!

Haluaisin nähdä ajonäytöksen Lorunkorven keissutiellä jo ensi kesänä, esimerkiksi osana Hervannan 50-vuotisjuhlia tai Tampereen päivän happeninkeja!

Tuulen haistelua Biskajanlahdella

Sunnuntaina Les Sables d’Olonnesta Ranskasta startanneet Golden Globe Race -purjehduskilpailuun osallistuvat pallonkiertäjät pyörivät Biskajanlahdella siihen malliin, että on vaikea uskoa veneiden pyrkivän samaan suuntaan, aluksi Kanarian saarten ohi etelään.

Tapio Lehtisen valitsema suunta näyttäisi vievän Islantiin, kun taas alkumatkan yhtä matkaa purjehtinut Damien Guillou lienee päättänyt palata lähtöpisteeseen ehkä noutamaan jotain maihin unohtamaansa? Vakavasti puhuen selityksenä outoihin kiemuroihin on yllättävän heikko tuuli.

Kuvakaappaus on trakkerin selainversiosta, jonka avulla kilpailun etenemistä on helppo seurata. Veneiden sijainnit näkyvät appistakin, mutta selainversiosta tiedot saa helpommin: juuri nyt (keskiviikkona klo 21.00) Tapio Lehtisen nopeus on 4.1 solmua ja kilpailua johtava Pat Lawless tuskailee lähes tyvenessä, nopeus vaatimattomat 1.9 solmua.

Minulle GGR on mieluisaa seurattavaa, ja tarkistan tilanteen aamuisin heti herättyäni.

Lisäys 10.9. klo 9.00
1. Tapion reitinvalinta osoittautui onnistuneeksi. Nyt kun kärkiveneet ovat ehtineet Espangan länsirannikolle, Tapio johtaa joukkoa. Hänen sijaintinsa on edelleen selvästi läntisempi kuin muilla purjehtijoilla.
2. Damien Gillou palasi toisiaankin lähtöpaikkaan korjaamaan rikkoutunutta tuuliperäsintä.

Päivä höyrylaiva Tarjanteella

Voiko kauniin kesäpäivän viettää mukavammin kuin matkustamalla HL Tarjanteella Tampereelta Virroille? No ei! Edellytyksenä kuitenkin on, että pitää vesillä olemisesta ja maisemien katselemisesta. Matka nimittäin kestää täydet kahdeksan tuntia. (Vietin päivän Tarjanne-laivalla 29.6.2022)

Runoilijan tieksi nimetyllä vesireitillä vuorottelevat selkävedet, salmet ja kapeikot. Heti matkan alkuvaiheessa Tarjanne ylittää suurimmat selkävedet, Näsiselän ja Koljonselän. Kuulutuksissa kerrotaan näkyviin ilmestyvistä kohteista ja niihin liittyvistä historiallisista tapahtumista.

Ensimmäinen etappi päättyy Muroleen kanavalle, missä voi tulla kyytiin tai jäädä maihin ellei halua matkustaa koko matkaa. Pyöräilijät voivat ottaa ajokin laivaan ja palata maita myöten lähtöpaikkaan. Laivan saapumiset kanavalle lienevät lähiseudun kesäasukkaille viikon kohokohtia. Matkustajille yksisulkuinen kanava on kiinnostava kokemus.

Toisen kerran maihin poiketaan Ruovedellä. Laivarannan alue on kaunis ja täynnä toimintaa. Ohi kulkeneesta laivasta näki, kuinka pojat hyppivät veteen kerroksista. Ainakin yksi hyppääjä piti suorituksen aikana nenästään kiinni.

Reitin toinen kanava on suluton Kautun avokanava. Se on kaivettu siksi, että vieressä sijaitseva Kautunvuolle osoittautui laivoille liian haasteelliseksi. Seurasin matkan edistymistä Navionics-sovelluksesta, joka näyttää kanavan seudun näin:

Loppumatkan ehkä kiinnostavimmat kohteet olivat kauko-ohjattava Visuveden kääntösilta ja HL Kurun runko. Kuvassa purjevene pääsee sillan ohi Tarjanteen kanssa samalla avauksella. Paluumatkalla bussimme ylitti salmen takaisin paikalleen käännettyä siltaa pitkin.

HL Kurun runko ruostui rannalla vähän matkaa kääntösillalta Virroille päin. Alus upposi Näsijärveen syyskuussa 1929 pian lähdettyään Mustalahden satamasta. Suomen sisävesien pahin onnettomuus vaati 136 kuolonuhria; 22 veden varaan joutunutta pelastui.  HL Tarjanne osallistui pelastustoimiin.

Santalahdessa tänään

Jos veneet osaisivat puhua, olisin kuullut  Santalahdessa monta tarinaa. Jotenkin tähän tapaan ne enimmäkseen menivät:

– On ootettu täällä koko pitkä talvi jäiden sulamista ja vesillelaskua. Nyt on (voimasana) jo juhannus ja vieläkin ollaan pukeilla!

Kurjaan tilanteeseen on päteviäkin syitä, mutta niitä pitäisi kysyä veneiden omistajilta. Minulla ei ole omaa venettä, mutta pääsen sukulaismiehen veneellä vesille koska vain haluan. Nyt juhannuksena en halunnut, mutta heti kuumimman sesongin mentyä lienee taas aika lähteä. Jos Minicoy olisi hevonen eikä vene, se olisi varmaankin hirnahtanut minut nähdessään.

Katselin Näsijärven rannalla veneiden lisäksi myös hanhia. Näin Santalahdessa ja Onkiniemessä yhteensä 32 valkoposkihanhea,  joista 9 poikasia. Santalahdessa valkoposkien joukkoon oli lyöttäytynyt yksi kanadanhanhi.

Hyvää Juhannusta!

Hyökkäys yhdisti puolustautujat

Talvisodassa – jonka päättymisen vuosipäivää vietetään tänään – ja Ukrainan sodassa on hämmästyttävän paljon yhteisiä piirteitä. Yksi niistä on tuo otsikossa mainittu. Kremlissä heikoiksi ja hajanaisiksi arvioidut kansat ovatkin yhdistäneet voimansa ja taistelevat sinnikkäästi paperilla ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Kuvat liejuiselle tielle juuttuneesta venäläisten kolonnasta tuovat mieleen aikoinaan Raatteen tiellä otetut.

Olen lueskellut emeritusprofessori Timo Vihavainen teosta Marssi Helsinkiin – Suomen talvisota neuvostolehdistössä (Tammi 1990) ja joutunut ihmettelemään, eikö sotatalven 1939-40 arviointivirheistä opittu Moskovassa mitään. Lainaus Vihavaiselta, s. 64:

Puna-armeijan laskelmat olivat nyt selvästi pettäneet. Vihollinen oli ollut tarkoitus lyödä Kannaksella 8-10 päivässä ja hoitaa koko sotatoimi loppuun parissa viikossa. Joukoille oli annettu ohjeet olla ylittämättä Norjan ja Ruotsin rajoja ja tervehtiä kunniaa tehden näiden maiden rajavartijoita.

Endurancen hylky löytyi

BBC:n sivuilla kerrotaan, että Ernest Shackletonin retkikuntaa Etelämantereelle kuljettaneen Endurance-aluksen hylky löydettiin viikonloppuna. Marraskuussa 1915 uponnut alus lepäsi yllättävän hyväkuntoisena Weddellin meren pohjassa n. 3000 metrin syvyydessä.

Endurancen ja retkikunnan jännittävät vaiheet kerrotaan Caroline Alexanderin kirjoittamassa ja Frank Hurleyn kuvittamassa teoksessa Endurance (Otava 1999). Lainaus sivulta 109:

Marraskuun 21. päivän [1915] iltana, vähän koirien ruokkimisen jälkeen, retkikunnan lukiessa ja jutellessa rauhallisesti teltoissaan he kuulivat Shackletonin huutavan: ”Laiva on menossa”. Miehet riensivät tähystystorniin ja muille korkeammille paikoille nähdäkseen Endurancen viimeiset hetket. Sen perä nousi korkealle ilmaan, kun laiva upposi nopeasti keula edellä.

Kun jäiden puristuksiin jääneen aluksen uppoaminen alkoi näyttää todennäköiseltä, miehistö pelasti jäälle kaiken arvokkaan ja lähti veneitä vetäen etenemään kohti avovettä ja pelastusta.

Luin Alexanderin kirjan v. 2014 ja kirjoitin vaikutelmiani sivustolle. Tämän vuoden tammikuussa palasin asiaan ja lisäsin arvioon Hurleyn hienoja kuvia. Muokattu teksti ja kuvat löytyvät täältä.

Sotauutisoinnissa on eroa

Täältä lännestä katsottuna on vaikea ymmärtää, että enemmistö venäläisistä hyväksyy presidentti Putinin hyökkäyksen Ukrainaan. Tilannetta selittää pitkälti se, että venäjänkielinen media on tiukasti Putinin kontrollissa.

Kiinnosti katsoa, mitä Pravdan lukijoille kerrotaan Ukrainan ”erityisoperaatiosta”. Kone kääntää melkoista kökkösuomea, mutta pelin henki ei jää epäselväksi. Kun Suomessa ja muualla lännessä ihastellaan Ukrainan kansalaisten puolustustahtoa, Pravda kääntää asian tasan päälaelleen:

Venäjällä järjestettyjä mielenosoituksia ei täysin pimitetä, mutta niiden tarkoitusperät hämärretään ja osallistujien määristä häviää herkästi nolla tai kaksi. Sama koskee lännessä nähtyjä massiivisista mielenilmauksia. Toisaalta Pravdan sivuilta löytyi uutinen Italiassa järjestetystä tukimielenosoituksesta. Osanottajamäärää ei kerrottu, mutta kuvasta päätellen se liikkui mieluummin kymmenissä kuin sadoissa. Mielenilmauksen olivat järjestäneet Napolin kommunistit.

Toimittaja Maria Pettersson julkaisi Twitterissä kymmenen esimerkkiä Venäjän Television ykköskanavan uutisista. Yksi niistä koski puhelinkeskusteluja muiden valtionpäämiesten kanssa:

Putin on käynyt keskusteluja Venezuelan presidentti Maduron ja Abu Dhabin kruununprinssin kanssa. Puhelussa Maduro korosti, kuinka tärkeää on torjua lännen uhkaa ja disinformaatiota. Abu Dhabin prinssin mukaan Venäjällä on oikeus puolustaa itseään ja maiden yhteistyö jatkuu. 

Kaikesta päätellen kaverit alkavat käydä vähiin.

Viking Glory jo Välimerellä

Olen seurannut Viking Linen uutuusalus Viking Gloryn 11.1. alkanutta neitsytmatkaa Xiamenin telakalta Kiinasta kohti Suomea.  LNG-tankkausta varten Glory on pysähtynyt neljä kertaa: ensin Singaporessa, sitten Sri Lankalla, kolmannen kerran Djiboutissa ja viimeksi Kyproksella.

Singaporen satama-alue on ruuhkainen. Punaisella merkityt ovat tankkereita, vihreät rahtialuksia. Matka jatkui Malakan salmen läpi Sri Lankaan, missä tehtiin seuraava tankkaus. Arabianmeren ylityksen jälkeen tankkauspaikkana oli pieni rannikkovaltio Djibouti. Laivojen kulkua seuratessa oppii maantietoa.

Djiboutista Glory jatkoi Suezin kanavan kautta Kyprokselle, ja tänä aamuna Glory oli jo ohittanut Italian. Viking Glory korvaa maaliskuun alussa Turun ja Tukholman väliä pitkään liikennöineen Amorellan.

Kuten näkyy, tilanteen Välimereltä välitti CruiseMapper, joka on joiltakin ominaisuuksiltaan parempi kuin MarineTraffic. Alusten nimet ja sijainnit näkyvät varmemmin ja ohessa tarjotaan kiinnostavaa tietoa aluksista ja esim. vallitsevasta säästä. CruiseMapper soveltuu erityisen hyvin risteilyalusten ja jäänmurtajien seuraamiseen, joista toisella kertaa enemmän.

Monet ovat ihmetelleet, miksi Viking Line tilasi uusimman aluksensa Kiinasta eikä Suomesta. Varustamon mukaan syitä oli kolme: Raumalla rakennettuna Glory olisi ollut liian kallis, Turussa toimituskirjat olivat täynnä ja Helsingin telakan halliin Gloryn kokoiset alukset (222.6 m) eivät mahdu. Mainittakoon, että Tallinkin pian aloittava uusin alus MyStar tulee Rauman telakalta.