Ihmettelin terminaalissa lasten paljoutta ja arvelin tilanteen liittyvän hiihtolomiin. Vasta laivassa selvisi, että olin lähdössä Harri Hylje -teemaristeilylle. Oma teemani oli poikkeuksellinen jäätilanne, rännissä kulkevat laivat.

Ilahduin kovin kuullessani kyselytunnista: kapteenilta sai kysyä kaikesta laivaan ja merielämään liittyvästä. Menin kiinnostuneena kuulemaan, mitä lasten mielessä liikkui. Kysymyksiä riitti koko sen puolituntisen ajan, joka tapahtumalle oli varattu. Kapteeni Juha Rossi ei häkeltynyt yllättävistäkään kysymyksistä, joista osa karkasi yksityiselämän puolelle tyyliin tykkäätkö Hevisauruksesta?

Enimmäkseen aiheessa pysyttiin hyvin: mikä on kivointa tekemistä laivassa, paljonko laiva painaa, kuinka kovaa kulkee, voiko ajaa pimeässä, miksi laiva pysyy pinnalla? Kysyttiin myös montako hyttiä on laivassa, paljonko ihmisiä, montako ihmistä mahtuu pelastusveneeseen, onko kapteenilla iso palkka ja miten kapteeniksi pääsee.

Kysyttäessä pimeässä ajamisesta Juha kertoi tutkan toimintaperiaatteesta. Yhtä vastaustaan Juha epäili kohdeyleisölle turhaan haasteelliseksi ja pyysi anteeksi, mielestäni ihan suotta. Niin vain sattuu olemaan, että pinnalla pysyäkseen laivan painon pitää olla pienempi kuin sen syrjäyttämän vesimäärän paino.

Ehkä yllättävin kysymys oli, montako televisiota laivassa on. Asiaatuntevin puolestaan kysyi, onko laivassa ruori vai joistikki. Ruori kuului olevan, ei kuitenkaan perinteisen mallinen.

Pikainen syysretkeni suuntautui Helsinkiin ja Tukholmaan. Museolinnun lisäksi muita mainittavia lintuhavaintoja ei ole kerrottavaksi, muuta kiinnostavaa kyllä näkyi.

Ennen laivan lähtöä ehdin käymään Luonnontieteellisellä museolla tai Elukalla, joksi alan ihmiset taloa ehkä luontevammin nimittävät. Mittavasta luurankovalikoimasta nostan esiin vaijeri- ja siima-avusteiset lentäjät, joista suurin oli ryhävalas ja sympaattisin kuvan hömötiainen. Myös Haminaan eksynyt mursu oli päässyt lentäjien joukkoon, ei kylläkään luurankona vaan topattuna. Näyttely tarjoaa runsaasti visuaalisestikin kiinnostavia näkymiä, esimerkiksi nämä kokoelma- ja näytekaapit:

Laivani oli Cinderella, ja olen nyt tutustunut kaikkiin kulussa oleviin Punaisiin laivoihin. Turussa vuonna 1979 valmistunut alus on ikäisekseen oikein asiallinen kulkuneuvo. Perillä Masthamnenissa odotti 299-metrinen Hollannin lipun alla purjehtiva risteilyalus Rotterdam. Sitä piti käydä katsomassa lähempää. Laajakulmien käytyä ahtaiksi kuvasin laivan pokkarin panoraama-asetuksella. Tyylitöntä, anteeksi.

Jätin Vasa-museon tällä kertaa väliin ja suunnistin Erstan kautta Gamlastaniin. Kaukaa viisaat ruotsalaiset ymmärsivät jo keskiajalla rakentaa kadut niin kapeiksi, että autot eivät mahdu pilaamaan tunnelmaa (kuten Tallinnassa on päässyt käymään). Sää oli hyvä ja meitä turisteja parveili kujilla aivan valtavasti.

Jatkoin Kuninkaanlinnan ohi ja Strömmenin yli Nybrovikeniin kaupunkilaiva Emelien päätepysäkille. Matkalla kuvasin kuningas Karl XIV Johanin ratsastajapatsaan ja kuninkaanlinnaa vartioineen pyssyhenkilön. Strömmenillä ei vielä näkynyt lintujen talviruokinnan alkua odottavia asiakkaita, kyhmyjoutsenpari poikasineen lienee ollut sattumalta paikalla. Koska Emelien lähtöä olisi joutunut odottamaan kaksi tuntia, päätin kävellä laivalle. Tällä tyylillä askelia kertyi päivän aikana melkeinpä huomaamatta 19000.

Cinderella lähti paluumatkalle siten, että päivänäön aikana vastaan ehtivät tulla Viking Glory ja kohti risteilyalusten laituripaikkaa suunnistanut portugalilainen Vasco da Gama (219m); Rotterdam meni edellä jatkettuaan matkaa iltapäivällä.

Nukuin hyvin ja tähystin aamupalan jälkeen kannella sen minkä tarkenin. Kun lintuja ei näkynyt, palasin lämpimiin sisätiloihin. Satamasta lähdin kiertämään Katajanokkaa vastapäivään. Tuuli oli edelleen viileä, mutta liikkeellä ollessa tarkeni. Ihailin jäänmurtajia pitkän tovin ja luin infotaulusta, että murtajan pohjalevy on keulan kriittisellä alueella viiden sentin paksuinen.

Koska teki mieli jatkaa vesillä, ajoin kaupunkilaiva Kökarilla Kruunuvuorenrantaan ja takaisin. Uudenkaupungin telakalla v. 1967 valmistunut Kökar on lujan oloinen pikkulaiva, toiminut nimensä mukaisesti mm. yhteysaluksena Turun saaristossa. Jäitäkään Kökar ei kavahda, CV:n erikoisuutena on Kemin turistijäänmurtajan tuuraaminen! Alus pystyy liikennöimään nykyisellä reitillään ympäri vuoden, olipa talven laatu millainen hyvänsä.

Kun nyt laivoihin päädyttiin, jatketaan vielä vähän. Huomasin asiaa tutkiessani, että nykyaikaisimmissa jäänmurtajissa ja risteilyaluksissa käytössä oleva Azipod-ruoripotkurijärjestelmä yleistyy myös pienemmissä aluksissa. Yksi esimerkki on Suomenlinna II, jonka näin ja kuvasin Cinderellan lähtöä odotellessani. Ruotsinlautoista Azipod löytyy Vaasan ja Uumajan välillä liikennöivästä, Raumalla rakennetusta huippumodernista Aurora Botniasta.

Tapoihini kuuluu seurata laivatrakkerista tilannetta arktisilla ja antarktisilla merialueilla. Pohjoisessa risteilysesonki käy kuumana: Huippuvuorten vesillä seilaa tällä hetkellä 19 risteilyalusta ja puolenkymmentä purjevenettä.

Myös Islannin vesillä risteillään aktiivisesti, mutta Grönlannin rannikoilta näyttää löytyvän vain neljä risteilyalusta. Luoteisväylällä risteillään vasta loppukesällä, kun jääolot ovat suotuisimmillaan. Etelämantereen kaamos ei houkuttele asiakkaita, ja sikäläinen sesonki käynnistyy vasta kun meillä on talvi.

Venäläinen ydinkäyttöinen jäänmurtaja 50 Let Pobedy starttasi keskiviikkona Murmanskista kohti pohjoisnapaa. Marinetrakker-laivasivustolla on kuvia aluksen aiemmilta vierailuilta, joissa matkustajat jaloittelevat pohjoisnavalla arvattavasti monen metrin paksuisella jäällä.

CruiseMapper-sivustolla on monenlaista tietoa asiasta kiinnostuneille. Kerrotaan esimerkiksi, että jäänmurtaja ”50 vuotta Voitosta” on valmistunut vuonna 2007, on 151 metrin pituinen ja ottaa enimmillään 128 matkustajaa.

Pohjoisimmat ilmoitetut lämpötilat hyvän matkaa Frans Joosefin maan pohjoispuolelta olivat nollan vaiheilla. Vuodenaika ja sijainti vastaavat melko tarkasti sitä, kun Fram-retkikunnan jäsenet Nansen ja Johansen kamppailivat jäiden ja avoveden mosaiikissa kohti talvehtimissaarta kesällä 1895.

Finncanopus on Finnlines-varustamon uusin alus, joka aloittaa tämän kuun aikana liikennöinnin Naantalin ja Kapellskärin välillä. Samaa reittiä kulkeva sisaralus Finnsirius aloitti viime vuoden syyskuussa.

Kiinalaistelakalla valmistuneet alukset ovat Finnlines-varustamon suurimpia, pituudeltaan 235m. Autokaistaa on 5200 metriä ja matkustajakapasiteettia 1100. Konsepti on sikäli muuttunut, että matkustajia otetaan aiempaa reilusti enemmän.

Minun kannaltani uudistus on sikäli merkittävä, että uusille aluksille pääsee ilman autoa. Olen varannut risteilyn maaliskuun lopulle.

Finncanopus lähti joulun alla Kiinasta kohti Naantalia, minne on määrä saapua 11.2. Tällä hetkellä alus seilaa Englannin kanaalissa ja nopeus on 21 solmua.

PS
Finncanopus saapui Naantaliin sunnuntaina ja tekee ensimmäisen risteilynsä torstaina.

Viron ja Suomen välinen, meren pohjaan laskettu kaasuputki vaurioitui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 7.–8. lokakuuta. Samaan aikaan Norjassa rekisteröity ”seisminen tapahtuma” paikantui Suomenlahdelle ja vauhditti spekulaatioita syistä ja syyllisistä.

Nyt tiedetään, että kaasuputkea vaurioitettiin vetämällä raskasta ankkuria putken yli. Luultavasti samassa rytäkässä vaurioitui myös maiden välinen tietoliikennekaapeli. Vahvimmin epäiltynä on Hong Kongiin rekisteröity konttialus Newnew Polar Bear, jonka omistuspohja ja liikennöinti ovat kytköksissä Venäjään.

Tapahtuman jälkeen alus poikkesi Arkangelissa, ja siellä otetuissa kuvissa paapuurin puoleinen ankkuri puuttuu ja lastin kontit ovat epäjärjestyksessä tavalla, joka viittaa äkilliseen ja voimakkaaseen sivuttaisliikkeeseen.

Selvittelytyö ei ole edistynyt, koska kapteeniin ei ole saatu yhteyttä. Alus seilaa parhaillaan Siperian rannikolla Taimyrin niemimaan edustalla. Varustamo ei ilmoituksensa mukaan tiedä asiasta mitään.

Muita putken vaurioitumisen aikoihin kaasuputken vaiheilla nähtyjä aluksia ovat esimerkiksi öljyä kuljettava rahtialus SGV Flot, joka varustamon ilmoituksen mukaan ankkuroitui kahdeksi vuorokaudeksi vallinneen myrskyn takia. Näin maista käsin voisi ihmetellä, eikö olisi kannattanut hakeutua avomereltä suojaisempaan paikkaan.

* * *

Otsikko liittyy osaltaan havaintoon, jonka tein palatessani Tallinnasta viime torstaina. Matkustin Tallinkin uudella MyStar-aluksella, jonka lähtöaika oli klo 13.30. Saavutimme tuntia aiemmin lähteneen Victorian Helsingin majakan tienoilla:

Vihreällä merkitty alus Marinetrafficin kartalla on kiinalaisalus Cosco Peng Cheng, joka oli päättänyt ankkuroitua lähelle vilkkaasti liikennöityä Helsingin sisääntuloväylää. Kun äsken katsoin, alus jökötti edelleen paikallaan. Ihmettelen sijaintia, kun muualla olisi tilaa vaikka kuinka paljon!

* * *

Lopuksi sananen MyStarista. Alus on upouusi, viime vuonna Raumalla valmistunut. Koska matka-aika Tallinnaan on vain kaksi tuntia, hyttejä on todella vähän. Matkustajien viihtymiseen on panostettu monin tavoin, joista Henna Mikkilä kertoo tarkemmin blogitekstissään.

Löysin oman suosikkipaikkani kannelta 9, aluksen peräosasta: talvipuutarha Garden. Loistava paikka kaikille, jotka haluavat minun laillani tarkkailla tapahtumia merellä. Jos jotain erityistä näkyy eikä halua kuvata lasin läpi, kerrosta ylempänä pääsee ulkoilmaan!