Aihearkisto: Matkailu

Nähtävää Arktikumissa

Arktikumissa Rovaniemellä riittää nähtävää monelle käyntikerralle. Itse rakennuskin on näkemisen arvoinen ulkoa ja sisältä. Tuubin alla on pitkä käytävä, jonka molemmin puolin sijaitsevat kahdessa kerroksessa näyttelyt, vasemmalla puolella  Arktisen keskuksen ja oikealla Lapin maakuntamuseon.

Vielä työelämässä ollessani osallistuin maakuntamuseon perusnäyttelyn rakentamiseen, ja aina talossa käydessäni katselen ympärilleni hyvillä mielin. Käytävän kummaltakin puolelta löytyy runsaasti kuviani, maakuntamuseon puolelta yksi aivan erityinen. Kirjoitin aikanaan sivuston puolelle kertomuksen sen ottamisesta.

Sain kimmokkeen blogitekstin kirjoittamiseen Tiina Itkosen valokuvanäyttelystä, joka on nähtävillä Arktikumissa vielä tämän kuun ajan. Itkonen on kulkenut kuvaamassa Grönlannissa yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja koonnut uusimmista kuvistaan näyttelyn Piniatoq – Hunter. Näyttelyn nimi on sikäli harhaanjohtava, että esillä on upea ja monipuolinen sarja elämästä Grönlannissa. Metsästyskuvien lisäksi on kuvia ihmisistä, koirista, taloista ja maisemista. Lasken ansioksi sen, että kuvaaja on pitänyt päänsä kylmänä eikä ole hurahtanut revontuliin.

Itkosen kuvista välittyy luottamuksellinen suhde kuvattaviin. Kuvaaja on hyväksytty osaksi yhteisöä ja hän on luontevasti läsnä pyyntiretkillä ja ihmisten arjessa. Kuva koirien piirittämästä jääkarhusta on perinteinen miehen näkemys asiasta, mutta kuva hylkeestä keittiössä olisi saattanut jäädä useimmilta miehiltä ottamatta. Sama koskee ihastuttavaa kuvaa Williamin kylvettämisestä.

Näyttelyn taustat selviävät lyhyistä tekstitauluista, kuvien yhteydessä mainitaan vain paikka ja vuosiluku. Kuvauspaikat sijaitsevat Grönlannin länsi- ja itärannikolla kaukana turistien suosimista kohteista. Asiasta kiinnostuneet löytävät lisää tietoa Tiina Itkosen verkkosivuilta ja Instagram-tililtä.

Haluan kiittää Tiina Itkosta vaikuttavasta näyttelystä!

Costa Toscana

Tarkistin hetki sitten Marine Trafficista risteilyalus Costa Toscanan sijainnin: alus on saapumassa Gibraltarin salmeen. CT lähti Meyerin telakalta Turusta viime viikon perjantaina ja on edennyt noin 15 solmun nopeudella satamissa poikkeamatta kohti määränpäätään Barcelonaa.


Costa Toscanan rakentaminen oli suuri urakka, joka alkoi heinäkuussa 2019. Alus on järkyttävän suuri (pituus 337 m) eikä mielestäni lainkaan kaunis. On kuitenkin niin, että matkustajille sisätilat ovat tärkeämmät ja ulkonäön arvioiminen jää kateellisten rannalla olijoiden tehtäväksi.

Uljasta menoa

Tamperelaiset ovat ylpeitä ratikoistaan, jotka kuuluvat olevan paljon hienompia kuin Helsingin vastaavat. Kokeilematta vielä jäivät; Helsingissä ratikat seisoivat kuskien lakon vuoksi juuri niinä päivinä kun tarvetta olisi ollut.

Ylivoimaisesti sykähdyttävin Tampereella näkemäni kulkuneuvo oli katettu kärry, jota veti uljas parivaljakko.

Kannatti käydä Turussa

Käyn Turussa pari kertaa vuodessa, mutta yleensä läpikulkumatkalla. Perjantaina jäin yöksi. Matkasuunnitelmani olivat muuttuneet, ja saavuin kaupunkiin jo aamulaivalla. Tuli tarve tappaa aikaa ennen museoiden aukeamista. Ihan ensin piti päästä eroon matkatavaroista.

Olin valinnut majapaikakseni minulle entuudestaan tutun hostellilaiva Boren, joka oli ja on Suomen paras hostelli. Sinne siis. Tiedustelin varovaisesti, olisiko mitään mahdollisuutta saada hytti käyttöön etuajassa. Kyllä oli: pikkuruinen hytti kannella 2 tarjosi sen mitä juuri silloin eniten kaipasin, vessan ja sängyn.

Lepäilin hetken ja lähdin Aurajoen vartta kohti kaupungin keskustaa. Purjealus Sigynin kohdalla nousin Läntiselle Rantakadulle ja pian näkyviin ilmestyi Turun puhutuin nähtävyys. Käyttöhäiriöistä ei ollut tietoakaan, kun funikulaari kipusi ylös Kakolanmäen rinnettä. Ei ihme, että Tampereella ollaan kateellisia!

Siirryin Martinsiltaa pitkin tois pual jokke, ja nyt tavoitteena oli Aboa Vetus -museo. Kävellessäni katselin Aurajoen vettä ja ihmettelin, miten kalat tulevat toimeen niin savisessa ympäristössä.

Aboa Vetus (Ars Nova jäi odottamaan vuoroaan) oli mykistävän hieno elämys. Aitoon ympäristöön perustetut laadukkaat museot ovat aina miellyttäneet, ja tämä oli juuri sellainen. Tutkin näyttelyn tarkasti kaikessa rauhassa.

Kansantajuinen ja hauska kertomus Aurajoen varresta kaupunkiin muuttaneen Matin vaiheista auttoi sisäistymään keskiaikaisen Turun elämänmenoon. Piirretyt kuvat elävöittivät mainiosti tarinaa, esimerkiksi tämä piirros oman aikansa ”kurakenkiin” sonnustautuneesta turuttaresta.

Paluumatkalla ylitin Aurajoen pienoislossi Förillä, joka on tietääkseni turkulainen erikoisuus.

Illalla katselin läppäriltä JYPin ja HIFK:n pelin. Boren nopea WiFi ei ryppyillyt kertaakaan, ja JYP kaiken lisäksi voitti!

Risteilyä ja muuta kesähupia

Reilun viikon mittainen turnee etelään on vielä kesken, mutta ohjelmaan kuuluneet risteilyt on tehty. Risteilin laiva-aatetta kannattaakseni ensin Turusta Tukholmaan, sitten Helsingistä Tallinnaan ja vielä Jyväskylästä Pohjois-Päijänteelle. Yhteistä kaikille oli, että en käynyt maissa.

Matkustin Jounin kanssa Turusta Tukholmaan Viking Linen aamuvuorolla. Viikolopusta ja kauniista säästä huolimatta vesiliikenne oli ihmeen vaisua. Heikko tuuli vaikutti varmaankin purjeveneiden vähyyteen.

Odotettu puolimatkan laivaparaati alkoi siitä, kun Tukholmasta saapuva Viking Grace ilmestyi näkyviin ja meni edellämme kohti Maarianhaminaa. Turusta ennen meitä lähtenyt Tallinkin Galaxy pistäytyi laiturissa ja jatkoi kohti Tukholmaa. Ruotsin lipun alla liikennöivä Birka Paradise oli viettänyt talven Maarianhaminassa, ja Turkuun oli jämähtänyt talveksi Silja Symphony.

Kesän ajaksi varustamot ovat kehitelleet uusia risteilytuotteita, joista pidän kiinnostavimpana päivä Maarianhaminassa -risteilyä: kaksi yötä laivassa ja päivä maissa. Sen aikana ehtii tutustua kaupunkiin, tutkia tasokkaan merenkulkumuseon ja käydä museoalus Pommernilla. Jos aikaa jää, voi ihailla rantakallioilta satamassa poikkeavia ruotsinlaivoja.

Matka Turusta Helsinkiin taittui rataöiden vuoksi bussilla. Moottoritie monine tunneleineen oli minulle uusi tuttavuus, samoin riistaeläimiä varten rakennettu maapenger tien yli.

Vietin iltapäivän Maaritin ja Laurin luona Sipoossa ja palasin illalla merelle suuntana Tallinna. Taaskaan en käynyt maissa, mutta sain kyytiä koko rahan edestä, sillä Viking XPRS teki sunnuntain aikataulun mukaisesti ylimääräisen matkan Helsinkiin. Kotimaassaan viikonloppua viettäneet virolaiset työntekijät palasivat Suomeen. Ilta Tallinnassa ja merellä oli satumaisen kaunis.

Jyväskylään päästyäni maltoin pysyä monta päivää kuivalla maalla. Keskiviikkoiltana ohjelmassa oli hartaasti odottamani pesiskauden avaus, jossa mestarisuosikki Kirittäret peittosi sarjan tyveen ennustetun Siilinjärven joukkueen. Meitä katsojia oli paikalla yli 600 ja useimmat olivat varmaankin tyytyväisiä näkemäänsä: ulkopeli oli pitävää ja sisäpeli rullasi iloisesti.

Syksyllä vuoden naispesäpalloilijaksi valittu Emma Körkkö pamautti kaksi kunnaria. Erikoista suorituksessa oli vain se, että Emma löi kunnarit samassa vuoroparissa. Toisella kertaa tyhjeni pajatso.

Perjantaina oli vuorossa matkan kolmas risteily, suuntana Päijänne. Suomen Suvi kävi kääntymässä Säynätsalon edustalla. Kolmen tunnin risteilyllä nähtiin mm. vauhdikkaita moottoriurheilusuorituksia, merimetso ja Äijälänsalmen 1930-luvulla rakennettu betoninen kaarisilta.

Lämmin kesäilta oli houkutellut satama-alueelle valtavasti väkeä, joka tuntui viettävän pitkän koronatalven päättäjäisiä.

Performanssi museolaivalla

Tänään, Viron itsenäisyyspäivänä muistelen matkojani naapurimaahan ja elämyksiä, joita olen saanut kokea. Yksi niistä on vierailu Lentosatamassa toukokuussa 2016.

Lentosatamassa oli paljon koululaisia ja meininki paljon vilkkaampaa kuin museoissa keskimäärin. Joka puolella kuvattiin ja minullekin ehdotettiin poseeraamista armeijan manttelissa, mutta ujous iski.

Jäänmurtaja Suur Tolliin tutustuessani laivalle saapui ryhmä tyttöjä, jotka järjestivät näytöksen murtajan kannella. Hetkeä myöhemmin esitys jatkui rannalla, nyt pykälää tai kahta vauhdikkaampana.

Suur Toll on taruolento, jonka patsaan olen nähnyt Kuressaaren satamassa. Toll ja muita kuvia Virosta täällä.

Silloin ennen

Kerroin blogipostauksessani 15.12.2002, että sumun seasta on kuulunut pitkin päivää lentomelua. Syynä eivät olleet Hornetit, vaan kaupunkiin laskeutuneet 23 charterkonetta. Joulukuun 2002 aikana Lapin kentille laskeutui kaikkiaan 340 tilauslentoa, joista yli puolet Rovaniemelle.

Samoihin aikoihin ostin ensimmäisen digikamerani (Canon Powershot G3), ja oheinen Airbus-kuva on otettu sillä.

Syysretki etelään

Päättymäisillään oleva viikon rupeama sisälsi seurustelua sukulaisten kanssa, vierailut neljässä museossa ja yhden pesäpallo-ottelun seuraamisen. Myös jääkiekkopeliin oli lippu hankittuna, mutta tapahtuma peruttiin koronan takia.

Kirittäret ja Lapuan Virkiä pelasivat Hippoksella kolmannen välieräottelun. Lapualaiset onnistuivat yllättämään hallitsevan mestarin ensimmäisessä kohtaamisessa, mutta muita Kirittäret hallitsi selvästi.

Niin näkemäänikin. Ensimmäisessä vuoroparissa kummankin sisäpeli takelteli, mutta toisessa lyöjäjokeri Janette Lepistö onnistui kertaalleen. Kirittärien vastaus oli kärkietenijä Ella Korpelan tyhjään kenttään lyömä kunnari. Pääsin näkemään livenä kesän aikana tutuksi tulleen hajautetun kunnarituuletuksen.

Seuraavana päivänä matkustin Helsinkiin katsomaan kuvia, tekijöinä Vilho Lampi, Sanna Kannisto ja Vincent van Gogh. Koiviston kuvat poikkesivat täysin vallitsevasta tavasta kuvata eläimiä ja miellyttivät kovasti. Oman tiensä kulkijoita olivat kaksi muutakin taiteilijaa…

Menin Ruoholahteen metrolla, kävin Valokuvataiteen museolla ja jatkoin Espoon puolelle. Metrossa melkein kaikki matkustajat olivat varustautuneet maskilla. Keilaniemen metroasemalla olo oli kuin ulkomailla.

Kävelin Keilaniemestä Kuusisaareen, käymättömiä paikkoja kumpikin. Ihmettelin mahtoiko Espoon jäähalli olla jossakin lähistöllä; siellä olen joskus käynyt. Matkan varteen sattui pelifirma Rovion päämaja.

Kuusisaaressa katselin Vincent van Goghin työt ja nousin bussiin. Pasilan asemalla olin hetken hukassa: tarkoitus oli jatkaa matkaa Z-junalla, mutta valitsin väärän raiteen.

Tapasin Maaritin Haarajoen asemalla ja jatkoimme Pohjois-Paippisiin. Paljon oli saatu aikaan edellisen käyntini jälkeen, eläimet olivat lisääntyneet ja hevoset kasvaneet. Sain pussillisen valkosipuleita Rovaniemelle tuotavaksi. Illalla Jyväskylän junaan päästyäni tuntui kuin olisin tehnyt täyden työpäivän.

Sunnuntaina tutustuin Keski-Suomen museon uusittuun näyttelyyn. Se oli tasokas ja minulle 20 ensimmäistä ikävuottani Jyväskylässä asuneelle äärimmäisen kiinnostava.

Pitkästä aikaa Norjaan

Piti oikein muistella, milloin kävin viimeksi Pohjois-Norjassa. Onko siitä teatterireissusta todellakin jo kaksi vuotta!

Viikon kuluttua suuntaamme Jounin kanssa Kilpisjärven kautta Tromssaan. Majoitukset on varattu, mutta Hurtigruten-risteilyaluksella todetut koronatapaukset saattavat sotkea suunnitelmia.

Aluksi kerrottiin, että tartunnan saaneita on neljä, tänään puhutaan jo yli kolmestakymmenestä. Ongelmat koskevat Huippuvuorilla risteilevää Roald Amundsen -alusta, joka pysäytettiin perjantaina Tromssaan.

Tarkoituksemme on siirtyä meritse Tromssasta Honningsvågiin ja yöpyä laivalla. Aluksemme on v. 1993 rakennettu Nordlys, jolla olen matkustanut aiemminkin. Kuva on Sortlandista heinäkuulta 2011.

Tästä kun painaa…

Tamperelainen bussinkuljettaja Mats Karlsson osoitti loistavaa pelinlukutaitoa järjestäessään junioriasiakkailleen onnistumisen elämyksen. Joku ehti painaa pysäytysnappia ennen lapsia, mutta kuljettaja huomasi tilanteen ja kuittasi painalluksen, vieläpä kahteen kertaan!

Lapsille nappien paineleminen on niin kova juttu, että se kannattaa ottaa huomioon aina kun mahdollista. Talvella Tallinnassa käydessäni huomasin ilokseni Viru-hotellin hississä tämän toimintaohjeen: