Friday, May 23rd, 2008
Eilen lämpötila nousi lopultakin hieman kesäisempiin lukemiin, melkein kymmeneen asteeseen! Illalla yritin kiertää Koivusaaren luontopolun.
Aikeeksi kuitenkin jäi: saapasvarsi olisi saattanut riittää, mutta käännyin takaisin. Toinenkin asiakas oli liikkeellä, kahlausalan täysammattilainen.
Linnut | Edit | Comments Off
Sunday, March 30th, 2008
Olen käyttänyt toimittaja Katja Marteliusta (HS) esimerkkinä suhteellisuudentajunsa kadottaneesta toimittajasta, joka toitottaa estottomasti omaa poliittista sanomaansa valtakunnan ykköslehdessä.
Eilen Martelius kauhisteli kolumnissaan poliisia, joka rohkenee kysellä ulkomaalaisen näköisiltä ihmisiltä heidän henkilötodistuksiaan ja oleskeluoikeuksiaan Suomessa.
Martelius päättelee poliisin toimivan rasistisesti keskittyessään ulkomaalaisvalvontatyössään ulkomaalaisilta vaikuttaviin asiakkaisiin. Aivan samaa epäili äskettäin vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää, ikään kuin virkansa puolesta hänkin.
Asiasta käytiin HS:n palstoilla laaja keskustelu, jossa myös järjen ääni pääsi kuuluville. Torstaina 13.3.2008 Päivän kysymykseen vastanneista yli 8800 lukijasta selvä enemmistö piti poliisin toimintaa asianmukaisena.
Marteliuksen eilinen kolumni palautti mieleen viime joulukuussa samalla kolumnipalstalla julkaistun kiukuttelun. Sillä kertaa aiheena oli se, että Suomen viranomaiset (aiemmista kokemuksista viisastuneina) eivät päästäneet yli tuhatta (1000) nigerialaista Haaga-Helian ammattikorkeakouluun “opiskelemaan” liiketaloutta ja tietotekniikkaa. Näin Martelius:
Ollaanko tässä enää siinä asemassa, että on varaa nirsoilla? Luulisi pikemminkin, että työministeri olisi nigerialaisia vastassa Helsinki-Vantaalla ja puristaisi jokaisen kättä henkilökohtaisesti, ilon kyyneleet silmissään.
Marteliuksen työtoveri Maija Aalto esitti 20.3. HS:n uutistoimittajien yhteisblogissa kuuman kysymyksen: “Saako toimittaja olla poliitikko?” Aikansa pyöriteltyään Aalto muotoilee:
Kun pyritään objektiivisuuteen (uutiset), toimittajan kanta ei saa näkyä. Kun ote on henkilökohtaisempi (kolumnit), kantaa pitää ottaa. On ammattitaidosta kiinni, kuinka tässä onnistutaan.
Kaikki kriittisesti Hesaria lukevat tietävät, että Aallon linjauksesta ei pidetä kiinni. Kantaa saa ottaa uutisissakin, kunhan on “oikeaa” mieltä asioista. Ikään kuin auttaakseen lähisokeudesta kärsivää Maija Aaltoa JSN oli edellisenä päivänä tulkinnut, että työtoveri Tanja Aitamurrolta toimittajan ja poliitikon roolit olivat päässeet hämärtymään.
Poliittisia palopuheita ja räikeää yksisilmäisyyttä ei kannattaisi suosia kolumneissakaan, ei ainakaan jos Hesari haluaa pitää kiinni ohenevasta maineestaan poliittisesti riippumattomana laatulehtenä. Jos toimittajan on aivan pakko päästää valloilleen poliittiset intohimonsa, puolue- ja mielipidelehdet tarjoavat Hesaria sopivamman foorumin.
Mutta kuten Maija Aalto muistuttaa, toimittajatkin ovat ihmisiä. Suurilevikkinen Helsingin Sanomat on täydellinen työpaikka kirjoitustaitoisille, jotka haluavat parantaa maailmaa hyvällä kuukausipalkalla.
Palaan vielä nigerialaisiin maahanpyrkijöihin, joille Katja Martelius toivoo avoimia ovia ja ministeritasoista vastaanottokomiteaa. Lainaus Iltalehden 19.3.2008 julkaisemasta uutisesta, jossa kerrotaan nigerialaisryhmän puuhista laittoman maahanmuuton toimialalla:
Oppilaitosten opiskelijahakuun liittyen ryhmän epäillään laatineen valheellisiin ja väärennettyihin todistuksiin perustuen satoja hakemuksia kymmeniin oppilaitoksiin eri puolilla Suomea.
Lasitalon valaistunein väki ei tunnetusti halua tietää tai uutisoida tämäntyyppisestä rikollisuudesta, mutta nigerialaisten moniosaajien maine lienee sentään tuttu muista yhteyksistä.
Wednesday, February 20th, 2008
Helsingin Sanomat paljasti eilen kirjallisen varkauden: dekkarikirjailija Maija Porma on kopioinut toiselta rikoskirjailijalta Outi Pakkaselta lukuisia kohtia romaaniinsa. HS:n selvityksen mukaan Porman romaanissa Pohjalainen pankkiryöstö on ainakin kuusi kohtaa, jotka ovat lähes sanasta sanaan samanlaisia kuin Pakkasen romaanissa Pelistä pois.
Kirjailija itse ei myönnä syyllistyneensä plagiointiin, mutta Porman kirjan julkaisseen Pilot-kustannuksen kustannuspäällikkö Timo Määttä on eri mieltä: “Ei tässä ole sanan sijaa”. HS:n julkaiseman näytteen perusteella Määtän arvioon on helppo yhtyä.
Pilot-kustannus vetää kirjan pois markkinoilta. Porman edellinen kustantaja Averssi on ilmoittanut vetävänsä markkinoilta tekijän kolme edellistä kirjaa.
Kirjailija Outi Pakkanen sanoo olevansa tyrmistynyt, ja hänen kustantajansa Otavan kustannusjohtaja pitää tapausta ennenkuulumattomana:
“Minulle ei tule mieleen, että olisi ollut käsissä tällaista tapausta aikaisemmin.”
HS:n kirjallisuuskriitikko Vesa Karonen kirjoitti 12.3.2003 aivan vastaavasta tapauksesta otsikolla Toisen poroilla. Karosen mukaan paremmin Lapin maaherrana tunnetun Hannele Pokan v.2002 julkaistuun kirjaan Sau-herra sisältyy jaksoja, jotka löytyvät Sakari Kännön jo vuonna 1992 julkaisemasta elämäkertakirjasta Mosku. Näin Karonen:
Pokka hyödyntää Kännön työtä hieman muuntaen. Tällaisia kohtia on enemmänkin. Pokka mainitsee Kännön Moskun kirjallisuusluettelossaan, mutta olisi hän voinut myös kiittää lainasta.
Vastaavia tapauksia ilmenee silloin tällöin. Auton anastuksessa olisi kyseessä kai luvaton käyttöönotto. Mutta kun Lapin kuvauksista on kysymys, nimitykseksi sopii kirjallinen porovarkaus.
Kirjailija Sakari Kännö kommentoi asiaa Lapin Kansassa 19.3.2003. Hänen valitsemassaan esimerkkitapauksessa alkuperäinen ja plagioitu teksti ovat lähes identtisiä.
Plagiointi ohitettiin aikanaan vähin äänin varmaankin siksi, että kummankin kirjailijan kustantaja on WSOY.
Posted in , Taide, kulttuuri | Edit | Comments Off
Friday, January 16th, 2009
Sodankylässä noteerattiin toissa yönä talven pakkasennätys, 35.8 astetta. Tänäänkin oli raikas keli vielä aamupäivällä, mutta nyt on alkanut lauhtua.
Sodankylä on tunnetusti kylmä paikka. Rovaniemeläinen Antti Liikkanen kehuskelee blogissaan:
Tasan 10 vuotta sitten ajoin Fiat Marealla Rovaniemeltä Sodankylään. Puolimatkassa auton mittari näytti ulkolämpötilaksi -55C.
Tuohan täsmää. Oman kokemukseni mukaan Fiatin mittarit näyttävät 10% liikaa tai liian vähän, ja tammikuussa 1999 Sodankylän virallisella mittausasemalla alitettiin 50 asteen haamuraja muutamalla kymmenyksellä.
Asuin noihin aikoihin Sodankylässä ja muistan hirmupakkaset oikeinkin hyvin. Mökin kanssa oli ongelmia, mutta auton kanssa ei: Corolla pelasi mainiosti pakkasellakin. Heikoin lenkki oli lämmityslaite. Jos oli kylmempää kuin -40, teho ei riittänyt pitämään koko tuulilasia kirkkaana.
Auton pakkasmittarin tarkkudesta äärioloissa en voi sanoa sitä enkä tätä, sillä näyttö päättyi -30 asteeseen.
Siis hetkinen. Siperian oloihinko Fiat Marea on varsinaisesti tarkoitettu, jos kylmän pään mittausalue on lähes kaksi kertaa laajempi kuin Corollassa? Onkohan Antti katsonut oikeaa mittaria!
Monday, January 26th, 2009
Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton mielestä yliopistojen henkilöstön lausunnoilla ei ole ollut vaikutusta uuden yliopistolain sisältöön.
Liitot epäilevät yhteisessä tiedotteessaan lausuntokierroksen olleen teatteria:
henkilöstölle hyvin keskeiset ongelmat ovat säilyneet esityksessä kiveen hakattuina niitä vastaan esitetyistä lähes sadasta lausunnosta huolimatta.
Suututtaahan se, että poliitikot teettävät täyspäisillä kansalaisilla työtä, jonka ei ole tarkoituskaan vaikuttaa mihinkään.
Oma kokemukseni po. teatterista on 1980-luvun lopulta ja liittyy erämaalain säätämiseen. Tein parin vuoden ajan töitä lähes päätoimisesti, jotta erämaalakiin olisi kirjattu selkeä hakkuukielto ja Lappiin perustettavien erämaa-alueiden rajaukset olisivat olleet vähemmän mielivaltaisia.
Erämaaliike jätti komitemietintöön laajan eriävän mielipiteen, joka sai lausuntokierroksella tukea monilta merkittävinä pidetyiltä lausunnonantajilta. Käytännössä keskeiset asiat oli kuitenkin hakattu kiveen hyvissä ajoin.
Monet saamelaispaliskunnat osoittivat ymmärtävänsä kupletin juonen luovuttamalla lausuntoinaan yhteisellä sapluunalla tehtyjä muutaman virkkeen mittaisia sepustuksia.
Suomen Luonnonsuojeluliitto päätyi lausunnossaan keskeisimmän kiistakysymyksen osalta eri linjoille kuin komiteassa istunut liiton edustaja.
Posted in , Politiikka, yhteiskunta | Edit | Comments Off
Sunday, January 15th, 2012
Tänään oli upea talvipäivä: pakkasta liki 20, lähes tyyntä ja aurinko paistoi sumun läpi yllättävän korkealta. Lunta on kertynyt hyvinkin pitkäaikaista keskiarvoa vastaava määrä, virallinen lukema lentoasemalla on 65 cm.
Telkkä oli luultavasti kyllästynyt väistelemään hyhmälauttoja ja sukelteli tällä kertaa kaupungin puolella lähellä jään reunaa.
Lintu ilmestyi Ounaskoskelle jo 12. joulukuuta.
Saturday, January 21st, 2012
Ei ole helppoa olla susi Suomessa: pohjoisessa saa peräänsä lynksin ja etelässä lynkkausporukan.
Pöytyän Suuren Susijahdin tavoitteena oli ampua pihanurkissa viihtynyt nuori häirikkösusi. Tämä onnistui, tosin vasta kun eläintä oli ensin haavoitettu. “Bonuksena” hengiltä saatiin pannoitettu alfanaaras, lauman johtaja. Maaseudun Tulevaisuus -lehden uutisen mukaan
Pihasta jäljitettyä sutta ammuttiin, mutta se vain haavoittui. Se saatiin lopetetuksi myöhemmin, mutta sitä ennen oli toisaalla ehditty ampua pannoitettu naarassusi.
Erikseen ihmettelen, oliko koko jahtiporukka aseistettu haulikoilla vai pelkästään huononäköisimmät. Jonkinasteisen osuman saanti helpottuu, mutta samalla kasvaa myös riski haavoittaa sutta. Lynkkausporukan tyyliin ja tarpeisiin rihlaton torrakko ja susihaulit sopivat kieltämättä erinomaisesti.
Pöytyän työnäyte todistaa vastaansanomattomasti, että häirikkösusien poistamista ei voida jättää metsästäjille. Tehtävään tarvitaan osaavia ja vastuullisia ammattilaisia, tämän päivän susivouteja.
Posted in , Luonnonsuojelu, Luonto | Edit | Comments Off
Wednesday, January 2nd, 2013
Kun Antti Tuurin kertomuskokoelma Matkoilla Euroopassa julkaistiin vuonna 2011, kirjailija oli matkustellut maanosassamme kuudella vuosikymmenellä, nyt jo seitsemällä. Ensimmäisen ulkomaanmatkansa Tuuri teki koulupoikana Länsi-Saksaan kesällä 1959.
Aikajänne nykyhetkeen on huikea; maisemat ovat ehtineet muuttua ja yhteiskunnalliset olot mullistua:
Kävin vain kaksi kertaa Leningradissa ja molemmilta kerroilta muistan jonkinlaisen myötähäpeän tunteen: hävetti venäläisten puolesta, että he joutuivat elämään niin syvällä valheessa. Se ympäröi heitä joka puolella, vaikka monet heistä eivät sitä tienneet.
Kirjan mielestäni kiinnostavimmat kommentit liittyvät Euroopan viimeaikaiseen kehitykseen:
Unionin tehtäväksi näyttää kuitenkin yhä useammilla aloilla muodostuvan kansalaisten vapauden rajoittaminen. Sitä ei uskottu sen tehtäväksi silloin, kun siihen liityttiin, mutta vuosi vuodelta talouselämän ja teollisuuden voimakkaat järjestöt ja Brysselin edustustot pystyvät vääntämään unionin määräyksiä mieleisikseen.
Voimakas keskusjohto on kuitenkin lopulta aina tuhonnut itse itsensä, ja sillä tiellä ollaan myös unionissa. Talousalueen kamppailu euron vakaudesta hälyttää, ja poliitikkojen puheet vakaan valuutan välttämättömyydestä tuovat kovin mieleen puheet, joita meillä kuultiin 1990-luvun alussa, kun Koivisto, Kullberg, Aho ja Viinanen vakuuttivat meille, että vakaa markka on ainoa ratkaisu Suomen silloisiin talousongelmiin. Silloin seurauksena oli ennennäkemätön, itse aiheutettu lama. (…)
Suurin ilo eurosta on ollut, että Euroopassa matkustaessaan jokaisella rajalla ei ole tarvinnut miettiä vaihtokursseja, mutta pelkästään sen takia yhteistä valuuttaa tuskin kannattaa hampaat irvessä pitää yllä.
Matkat näyttävät olevan Tuurille aina yhdistettyjä työ- ja lomamatkoja. Aamuvirkku kirjailija ehtii yleensä lyödä monta liuskaa tekstiä ennen kuin matkakumppani herää aamupalalle.
Jossain vaiheessa hyvin palvellut mekaaninen Erika-kirjoituskone vaihtuu läppäriin, ja tekstiä syntyy vauhdikkaasti uudellakin tekniikalla. Junassa salkku läppäreineen varastetaan, mutta työn tulokset ovat onneksi tallessa muistitikulla takin taskussa.
Posted in | Comments Off
Thursday, January 3rd, 2013
Jopa mestariksi veikatun nuorten maajoukkueen mahalasku Ufassa on innostanut katsomovalmentajat tasokkaaseen ajatustenvaihtoon Jatkoajan keskustelupalstalla.
Vääntöä käydään ennen muuta vanhasta ja uudesta pelikirjasta, pystysuunnan pelaamisesta ja Meidän Pelistä. MP:n terävimmät teoreetikot ovat mukana keskustelussa:
Nimimerkki siffa on erikoistunut tilastoimaan kontrollilähtöjä; itse asiassa niistä näyttää tulleen hänelle jopa pelin lopputulosta tärkeämpi asia:
Kolmannen erän HVP:t olivat USA 0+4+6=10 ja Tshekki 0+0+2=2. USA:n lukemat ovat isot, koska 5vs5 peliä pelattiin jäähyrikkaassa erässä aina vain toveittain. USA voitti ottelun 7-0.
“Johtava” eli P.Sihvonen säestää:
Ja se näissä siffan tilastoinneissa on loistavaa, että ne murtavat monia myyttejä. Esimerkiksi nyt on vedenpitävä näyttö USA:n junioreiden kolmannesta erästä: USA e i p e l a n n u t siinä Pystysuunnan Jääkiekkoa.
Nimimerkki Street Clinton huomauttaa tähän:
USA:n pelissä ei ole olennaista mitä se teki 3. erässä olleessaan 6-0 johtoasemassa. Olennaista on mitä se teki 2. ensimmäistä erää.
Sihvonen myöntää, että Nuorten Leijonien hektinen turnaustilanne ei mahdollista MP:n riittävää harjoittelua. Siksi
…olisikin tärkeää, että Meidän Pelistä tulisi kaikki seurat ja ikäluokat läpäisevä doktriini Suomessa. Siis jos tahdotaan sellaista pelaamisen yhtenäiskulttuuria ja omaa suomalaista peli-identiteettiä. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät halua (tai osaa) yhteistä pelitapaa maahamme.
Hyvä että ymmärrät! Minun mielestäni lajin ja katsojien kannalta on pelkästään hyvä asia, että käytössä on kirjava valikoima pelikirjoja ja että niiden paremmuutta arvioidaan otteluiden lopputulosten perusteella.
Itse olen nähnyt käynnissä olevista nuorten kisoista vain Suomen pelin Ruotsia vastaan, mutta kaveri on ihastellut USA:n esittämää vauhdikasta pystysuunnan kiekkoa. Aivan samantyyppistä peliä nähtiin viimeisimmässä olympiafinaalissa.
Ufan turnauksessa saattaa käydä yhtä nolosti kuin viime keväänä SM-liigassa: “vanhanaikaista” kiekkoa pelaava ja muutenkin väärä joukkue vie mestaruuden vastoin todellisina alan asiantuntijoina itseään pitävien ennustuksia.
Tuesday, January 8th, 2013
Päiväkotilapsilla riittää muistelemista pitkäksi aikaa: setä tuli pihaan pitkän ongen kanssa, pyydysti kaksi lintua pihlajasta ja pani niille renkaan jalkaan.
Osuin sattumalta paikalle, liityin joukkoon ja ikuistin tapahtuman.
Olli-Pekka hoiteli homman tyylikkäästi ennätysyleisön edessä.
Renkaan saatuaan taviokuurnat jatkoivat ruokailua ikään kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut.
Posted in , Linnut | Edit | Comments Off