Ernst Haasin kuvia Kuopiossa

Friday, January 26th, 2007

Kappas vain, Kuopiossa toimivan VB-valokuvakeskuksen kesänäyttelynä nähdään itävaltalaissyntyisen Ernst Haasin (1921-86) kuvia. Pääosan elämäntyöstään Haas teki Yhdysvalloissa saatuaan kutsun kuuluisan Magnum -kuvatoimiston jäseneksi.

Haasin kuvaajanuraan kuuluu monenlaisia töitä aikakauslehtireportaaseista Marlboro-mainoksiin, mutta minä innostuin hänen ”luontokuvistaan”. Kuvateos The Creation ilmestyi v.1971, ja löysin sen tuoreeltaan Jussi Aallon kirjahyllystä. Kimmokkeen aiheen käsittelyyn Haas sai toimiessaan John Hustonin v.1966 valmistuneen The Bible -elokuvan luomiskohtauksen ohjaajana.

Haasin vaikutus omiin kuviini jäi lyhytaikaiseksi; merkittävämpää oli huomata, kuinka monin tavoin luontoa voi kuvata.

Värikylläisen ja osin abstraktin Creationin aikoihin täällä Suomessa luontoa kuvattiin tiukasti asiapohjalta ja pääasiassa mustavalkofilmille. Esimerkkeinä v.1967 ilmestynyt Teuvo Suomisen klassikko Lintujemme katoava aateli ja seuraavana vuonna ilmestynyt Hannu Hautalan esikoinen Erämetsän elämää.

Huima nousu

Nelonen Pro näyttää neljä liigapeliä viikossa ja alustavasti vaikuttaa siltä, että se on melko sopiva määrä minulle. Erona Urho-tarjontaan on se, että en voi katsella haluamaani peliä.
Näin tulee seuratuksi muidenkin kuin JYPin edesottamuksia.

Lauantain tv-ottelu Pelicans – HIFK pelattiin Lahdessa. Pelicans johti toisen erän puolivälissä jo 4-1, mutta hävisi numeroin 4-6. Tuli mieleen Suomen sulaminen Ruotsia vastaan vuoden 2003 MM-kisojen puolivälieräottelussa: 5-1 johto muuttui loppunumeroiksi 5-6.

Ruotsissa oli tullut mieleen sama asia ja yhteinen nimittäjäkin löytyi. Hannu Aravirta seisoi silloinkin penkin takana kyvyttömänä reagoimaan tilanteeseen millään tavalla.

Susihuhu osoittautui todeksi

Saturday, November 25th, 2006

Eilisiltana netissä liikkuneet susihuhut olivat totta. Tiedotustoiminta hoidettiin keskitetysti niin, että vain yksi toimittaja päästettiin seuraamaan Hyrynsalmen Oravivaaran tapahtumia. Hänen juttunsa löytyy ainakin Aamulehdestä ja Lapin Kansasta. Kaikki eilen tapetut sudet ovat tämän vuoden pentuja.

Poromiehet olivat ottaneet oppia vuoden 2001 tapahtumista, jolloin vastaavanlaisen happeningin saama runsas mediajulkisuus kääntyi elinkeinon kannalta miinusmerkkikseksi.

Suomalainen susisivusto on seurannut aktiivisesti Kainuun susijahtia. Palstanpitäjien ja keskustelijoiden myötätunto on vahvasti susien puolella. Niin on minunkin, mutta en hyväksy sivustolla harrastettua RKTL:n tutkijoiden yksioikoista leimaamista poromiesten myötäjuoksijoiksi.

Tutkijoiden roolina on tehdä tutkimusta, ei politikoida. Paremminkin on syytä kysyä, miksi Luonto-Liitto on ainoa luonto- tai ympäristöjärjestö, jota poronhoitoalueen susitilanne vähääkään kiinnostaa. Monissa muissa asioissa (viimeksi valaiden puolesta) niin ärhäkkäinä esiintyvät Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace luimistelevat häpeällisesti häntä koipien välissä.

Greenpeacella on omat perusteensa valita kulloistenkin kampanjoidensa kohteet eikä niistä sen enempää. Suomen luonnonsuojeluliitto suojelee susia etelässä, mutta maksaa pohjoisessa hintaa linjauksistaan Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistassa.

Poroelinkeino yleensä ja ns. perinteinen saamelainen poronhoito erityisesti nostettiin kaksi vuotta sitten jalustalle, kaiken arvostelun ulottumattomiin. Kriittisiä äänenpainoja on kuultu vain Lapin piirin ja joidenkin paikallisyhdistysten kannanotoissa.

Posted in , Luonnonsuojelu | Edit | 4 Comments »

Monikäyttöinen jätesäkki

Friday, November 24th, 2006

Toistaiseksi epävirallisen tiedon mukaan Hyrynsalmella on tänään saatu lippusiiman avulla hengiltä viisi sutta. Muistokirjoitukseksi sopinee nimimerkki Raakun ajatelma Suomi24 foorumilta:

Niinhän se on että jokainen susi mikä poronhoitoalueelle tulee, laitetaan jätesäkissä takaisin.

Kohinalle kyytiä

Photoshopin hankkiminen ja päivittäminen on sinällään niin kallista lystiä, että olen katsonut karsaasti maksullisia oheisohjelmia. Nyt kuitenkin tuli eteen riittävän hyvä syy ottaa käyttöön huippuluokan kohinanpoisto-ohjelma.

Imuroin 15 päivää toimivan Imagenomic Professional kokeiluversion ja testasin sen toimintaa muutamiin 1600 ASAn herkkyysasetuksella valotettuihin kuviin. Tulokset vakuuttivat. Hinta vaihtelee versiosta riippuen välillä 26-89 $. Ilmaiseksikin saa, mutta luultavasti säädöiltään riisuttuna mallina ja ilman mahdollisuutta ajaa sarjoja automaattisesti. Joku voisi selvittää ilmaisen Community Edition -version ominaisuudet ja kertoa muillekin.

Professional-versiossa on valittavana laaja valikoima vaikutukseltaan erityyppisiä toimintoja ja lisäksi mahdollisuus muokata omia. (Esimerkkikuvissa on käytetty itse muokattua). Näyttää siltä, että jatkossa ei ole mitään syytä jättää hyödyntämättä kameran herkkyysasetusten ääripäätä.

Poroperän pasuuna

Wednesday, October 25th, 2006

Peräänkuulutin Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistan kuumimmassa vaiheessa saamelaisten kellokkailta rehellisyyttä ja suhteellisuuden tajua tähän tapaan:

”Greenpeacen mannekiineiksi lähteneet poromiehet voisivat katsastaa talonsa ja tavaransa ja arvioida, mitä on hankittu poronhoidon tuotolla ja mitä ulkopuolisella rahoituksella, esimerkiksi oman metsäpalstan hakkuilla. Eräs inarilainen poromies-matkailuyrittäjä ihmetteli äskettäin sellaisten poromiesten moraalia, jotka arvostelevat muiden hakkuita vaikka syyllistyvät samaan omissa metsissään.” (24.3.2005)

Eilen valtakunnallisessa pääuutislähetyksessä paasannut porotilan emäntä Vuotson saamelaiskylästä on paras tiedossani oleva esimerkki kaksilla korteilla pelaamisesta.Testaa itsesi: kehtaisitko sinä saarnata kansalle metsien raiskaamisesta, jos oma metsäsi olisi tässä kunnossa? (klikkaa kuva suuremmaksi)

Tilannetta taustoittavaksi lisätekstiksi sopii Vuotson suuren pojan, puheenjohtaja Pekka Aikion kansainvälistä yleisöä kosiskeleva hehkutus Greenpeacen sivuilta:

“Living forests form a central part of Saami culture. Old growth forests are of crucial importance for reindeer herding and should not be logged for pulp mills under any circumstances. In the Saami culture we have been taught to respect forests ever since our childhood.”

 

Näkemiin!

Saturday, October 28th, 2006

Koko syksyn kohtuullisen intensiivisenä jatkunut joutsentarkkailu päättyi tänään. Vielä keskiiikkona Rovaniemen Lainaalla oli parikymmentä joutsenta, torstaina ja perjantaina yksi perhe ja tänään ei enää sitäkään. Suurimmillaan Rovaniemen joutsenparvi oli viime viikon perjantaina, jolloin ankaran pakkasyön jälkeen Lainaalta laskettiin yli 250 joutsenta.

Kemijärvellä viivytteli vielä torstaina peräti 1500 joutsenta, perjantaina 700 ja tänään 58. “Sulapaikat jäätymässä kovaa vauhtia”, kirjoitti Birdlifeen havainnot lähettänyt kemijärveläinen ornitologi Pirkka Aalto.

Kemijärven joutsensuman purkautuminen ei ole näkynyt mitenkään täällä alempana Kemijokivarressa, joten linnut ovat ilmeisesti jatkaneet matkaansa suoraan etelään.

Kuvassa telkkiä ja joutsenia Rovaniemen Lainaalla 20.10.2006.

Pintailmiöitä

Kesä on suosinut kaikkia niitä, jotka haluavat nauttia kulttuurielämyksistä veden hengessä. Rovaniemellä nautiskelija voi yhdistää saunaillan ja jokiristeilyn tai jos kylpeminen ei kiinnosta, lähteä laineille kelluvassa musiikkiravintolassa.

Nyt tarjontaa täydentää kelluva ooppera, joka tosin pysyy paikallaan. Ounaspaviljongilla esitettävän produktion ansiosta paikallisilla erämiehillä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen mahdollisuus kuunnella sorsapassissa istuessaan livenä ooppera-aarioita!

 

Kiinnostava kirjan nimi

Wednesday, August 23rd, 2006

Kemppinen käsitteli kahdessa postauksessaan romaanien nimiä. Eeva Joenpelto ja Mauri Sariola mainitaan esimerkkeinä kirjoilleen erityisen onnistuneita nimiä keksineistä suomalaisista. En väitä vastaan. Sen sijaan asiaan ilmeisen tosissaan (!) panostanut Arto Paasilinna ei saa armoa.

Minun suosikkini näistä Paasilinnoista, Erno, on tässäkin lajissa kova tekijä: Kylmät hypyt, Alamaisen kyyneleet, Yksinäisyys ja uhma, Kotiseuduilla ja vierailla mailla, Tähänastisen elämäni kirjaimet…

Kun Sariola tuli puheeksi, tarkistin huvikseni toisen tuotteliaan, Päätalon. Puolestasadasta nimestä vain kolme on minun makuuni: Ihmisiä telineillä, Tammettu virta ja Mustan lumen talvi.

Blogistanin veteraaneja

Saturday, August 26th, 2006

Kuluvan kuun 16. päivänä blogilistalle lisättiin kuudestuhannes blogi. Nimimerkki Asm peräänkuulutti kommentissaan listausta sadasta vanhimmasta blogista. Sami selvensi, että “id-numerointi ei mennyt aikoinaan blogin iän mukaan, joten 100 ensimmäistä täytyy selvittää jollain muulla keinolla”.

Tommi kaivoi arkistoista 135 nimikettä sisältävän blogilistan lokakuulta 2002. Siihen aikaan puhuttiin Pinserin listasta. Aika monta edelleen toimivaa blogia on mukana, rovaniemeläisistä Tommin ja Jaskan pitämien lisäksi tämä omani.

Id-numerolla 1 tuulta halkoo alan todellisiin uranuurtajiin kuuluva Digicamera, jonka uutisosaston vanhin merkintä on elokuulta 1998; päivittäiset merkinnät alkavat seuraavan vuoden alusta. Kuvitelkaa, Matti on herkeämättä seurannut digitaalisen valokuvauksen kehitystä jo kahdeksan vuoden ajan!

Tekniikan ja hintojen kehityksestä kertoo vaikkapa 15.10.1998 päivätty uutinen: Stockmann myy 15 megan muistikorttia hintaan 850 mk, 30 megan 1490 mk.