Avainsana-arkisto: JYP

Pahvina katsomossa

Eilinen jääkiekkoilta oli sikäli erikoinen, että seurasin JYPin ja KalPan ottelua samaan aikaan telkkarista kotisohvalla ja paikan päällä Hipposhallissa.

Toivoin tutun naaman vilahtavan lähetyksessä ja näin kävikin, istuin eturivissä pelaaja-aition takana. En olisi ehtinut saada kuvaa tilanteesta, vaikka kamera olisi ollut valmiina. Siksi oheinen kuvakaappaus on JYPin Instagramista.

Liigaa on viime ajat pelattu tyhjille katsomoille, ja saamatta jääviä lipputuloja yritetään paikata esimerkiksi katsomoon sijoitettavilla pahvifiguureilla.

Suomessa pahvikatsojia nähdään ainakin Kouvolan, Kuopion, Vaasan ja Jyväskylän liigahalleissa. Kätevää: pääsen kolmeen JYPin kotiotteluun yhden normaalihintaisen lipun hinnalla, tuen vaikeuksiin joutunutta suosikkiseuraani ja saan pahvihemmon muistoksi korona-ajan kiekko-ottelusta.

Mestaruus livenä & tallenteena

Palloiluväellä oli seurapäivä jo tiistaina, mutta minulla lisäksi eilen. Seurasin Telia-TV:sta jääkiekon neljättä liigafinaalia keväältä 2009: JYP ratkaisi finaalisarjan tylysti 4-0. Meni tunteisiin silloin ja meni nyt.

Rovaniemeltä Jyväskylään on pitkä matka, ja etäfanille livepelit ovat harvinaista herkkua. Erityisesti sellaiset, joissa mitalit ratkeavat.  Paikan päällä nähtyjä JYPin ratkaisupelejä ovat kevään 2010 pronssipeli ja naisten finaali keväällä 2016.

Sama juttu pesäpallossa. Syksyllä 2016 seurasin Hippoksella Kirittärien ja Lapuan Virkiän kolmatta finaalipeliä. Mestaruus oli katkolla, ja mitalit kimaltelivat kentän laidalla. Kirittäret hallitsi selkeästi ensimmäistä jaksoa ja toisen alkua, mutta sitten ajatukset karkasivat. Mestaruus ratkesi seuraavassa pelissä Lapuan Lukkarilassa.

Viime syksynä tilanteeni oli erikoinen. Finaalisarja ja purjehdusretki menivät päällekkäin, ja tunnelmaan päästäkseni toivoin ratkaisun pitkittyvän neljänteen peliin. Oli raastavaa toivoa Pesäkarhuille yhtä voittoa, mutta muukaan ei auttanut.

Asiat menivät juuri niin kuin olin suunnitellutkin eli Kirittäret juhli mestaruutta kotikentällään. Taiston tauottua kävin onnittelemassa Upia ja ottamassa selfien. Tallennetta katsoessani huomasin päässeeni Ruutuun.

Juhlahetki jäähallissa

Eilen Hippoksen jäähallissa pelattua JYPin ja Pelicansin välistä ottelua edelsi tunteikas seremonia, jossa nostettiin kattoon pelaajalegenda Riikka Sallisen pelipaita. Riikalla on Suomen mestaruuksia neljässä lajissa, joista minulle läheisimpiä ovat jääkiekko ja pesäpallo.

Tapahtuma oli historiallinen silläkin tavoin, että naispelaajan paita nousi ensi kertaa suomalaisen liigahallin kattoon. Numeron jäädyttäminen tarkoitti käytännössä sitä, että JYPin edustusjoukkueessa numerolla 13 pelannut Anton Stråka luovutti käyttämänsä pelipaidan Riikalle. Nimi oli vaihdettu.

Pitkäaikaiselle Riikan fanille paitaseremonia oli eilisen kiekkopäivän kohokohta. Sen rinnalla oli toisarvoista, miten JYPin ja Suomen U20-joukkueille otteluissaan kävi. (JYP voitti, Suomi hävisi)

Teksti maaliskuulta 2016

Yksi ylitse muiden

Kanadalaispelaaja Eric Perrin päätti eilen 19 kautta kestäneen uransa jääkiekkoammattilaisena. Eric on harvinaislaatuinen tapaus kiekkopiireissä: pelaajana äärimmäisen arvostettu ja ihmisenä suorastaan rakastettu. Ja kumpaakin yli joukkuerajojen.

Eric pelasi Suomen pääsarjassa 12 kautta, joiden aikana hän voitti kertaalleen mestaruuden ja nousi ulkomaalaispelaajien tilastoykköseksi pelattujen pelien määrässä, tehopisteissä ja tehdyissä maaleissa. Olisin toivonut JYPin eilen päättyneestä kaudesta parempaa kuin millainen lopulta nähtiin. Merkittävää kuitenkin on, että Eric pelasi omalla kovalla tasollaan ja oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies. Häntä ei voi moittia.

Näin Ericin ensi kertaa jäällä Jyväskylässä joulukuussa 2002 ja ihastuin välittömästi. Parasta oli säkenöivä peliäly ja maaginen taito tehdä joukkuetovereista hyviä. Lisäksi tulee kaikki se mikä ei näy katsomoon. Nostan Ericin Reksa Ruotsalaisen rinnalle kaikkien aikojen suosikkipelaajieni jaetulle kärkipaikalle.

Olin paikalla neljä vuotta sitten, kun Ericin luultiin pelaavan viimeistä runkosarjan kotiotteluaan JYPn paidassa. Mitä vielä! Eric pelasi sen illan jälkeen kolme kautta Turussa ja palasi vielä vuodeksi Jyväskylään meidän Jyppiläisten iloksi. Kiitos siitä, Merci Eric!

Joukkue pelasi Mikolle

JYP palautti luottamuksen tekemisiinsä eilisellä voitollaan KalPasta. Ilta oli surunauhoissa pelanneelta JYPiltä hieno kunnianosoitus perjantaina menehtyneelle pitkäaikaiselle fanilleen Mikko Jaatiselle.

Minullakin oli kunnia tuntea Mikko. Tapasimme ensi kerran joulukuussa 2003. Olin lämmittelyn aikana kuvaamassa pelaajia, ja Mikko kiinnostui puuhistani. Kerroin olevani myös fani ja tulleeni Rovaniemeltä seuraamaan ottelua. Mikko ihmetteli huonosti valittua asuinpaikkaani. Tarinatuokion päätteeksi pyysin kuvauslupaa ja otin tämän kuvan:

Myöhemmin tapasimme usein Hippoksen hallissa tai pesäpallokentän laidalla, kerran myös Koskenharjulla Lohen pelissä. Mikko taisi olla Jyväskylän tunnetuin penkkiurheilija.

Mikolla oli Hippoksen hallissa vakiopaikka. Kun JYPin taustajoukot marssivat ottelun alkaessa pelaaja-aitioon, Mikon (#33) kanssa läpsäistiin yläfemmat. Kuva tästä tilanteesta on elokuulta 2010, jolloin päävalmentajana oli Risto Dufva ja kakkosena Jyrki Aho. He valmentavat nykyisin muualla, mutta porukan viimeisenä tuleva huoltaja Pekka ”Vesis” Vesamaa on edelleen JYPin mies.

Kiitos JYP, voitosta ja Mikon muistamisesta!

Etäfani matkusti mestaruusjuhliin

Matkustin Jyväskylään sillä mielellä, että pääsen Kirittärien juhliin. Mestaruus oli ratkeamaisillaan jo lauantaina Hippoksella, mutta loistavan alun jälkeen kotijoukkueen pelaajien ajatukset karkasivat tapahtumien edelle. Lapuan Virkiä onnistui voittamaan ottelun ja sai ensimmäisen kiinnityksensä.

Pettymys oli katkera mutta luotin siihen, että pelaajat osaavat käsitellä tilanteen kannattajia paremmin. Lisäksi Kirittärillä oli edelleen yksi voitto enemmän.

Tänään jatkettiin Lapualla. Kotijoukkue voitti ensimmäisen jakson, Kirittäret toisen. Supervuoro palattiin juoksuitta, mutta kotiutuskisan aloittanut Kirittäret onnistui täydellisesti: viisi paria, viisi juoksua.

Lapuan ensimmäisen parin epäonnistuttua Kirittärien pelaajat vetäytyivät kentän rajoille estämään kunnareiden synnyn. Ilman niitä Lapua ei voinut voittaa. Taktiikka toimi ja juhlat saattoivat alkaa.

Etäfani onnittelee!

PS
JYP Naiset oli keväällä vastaavassa tilanteessa, lajina jääkiekko. Näin paikan päällä finaalisarjan kaikki kolme ottelua ja kirjoitin tämän tekstin.

Hellehokia Hippoksella

JYP pelasi eilen Hippoksen hallissa kauden ensimmäisen harjoitusottelunsa. Vastassa oli keskikastin KHL-joukkue Torpedo Nizhny Novgorod. Halli oli aluksi mukavan viileä, mutta jo kolmannessa erässä lähestyttiin viime aikoina tutuiksi tulleita lukemia.

Maksuton ottelu houkutteli paikalle 3100 jääkiekon ystävää. Hetken helpotuksen lisäksi lisähoukuttimena oli tilaisuus nähdä Jarkko Immonen entisessä kotikaukalossaan. Arvostettu ja pidetty pelaaja sai jäälle tullessaan raikuvat suosionosoitukset.

Varsinaisen peliajan päätyttyä oltiin tasanumeroissa 2-2, ja paremmuus ratkaistiin rankkareilla. Vierasjoukkueen valmentaja määräsi suorittajiksi joukkueen kolme suomalaishyökkääjää. Kukaan heistä ei onnistunut: kuvassa JYP-maalivahti Tuomas Tarkki torjuu mailalla tuikkaamalla Sakari Salmisen yrityksen.

Kolmannessa kuvassa Jarkko Immonen tulkkaa joukkuekavereilleen tuomareiden päätöksiä.

Tervetuloa takaisin Jarkko!

Monday, August 27th, 2007

“Hyvä hankinta JYPiltä. Ei päässyt esille Ässissä, mutta näytti taitonsa nuorten MM-kisoissa. Älykäs sentteri. Petrannut liikkumista, jalat saatava vieläkin paremmin liikkeelle. Hyvä kuti.”

Näin arvioitiin Jarkko Immosta Jääkiekkolehdessä syksyllä 2002. Saman vuoden huhtikuussa 20 vuotta täyttäneellä Immosella oli takanaan nihkeä kausi Porin Ässissä: vain kaksi syöttöpistettä 44 pelatussa ottelussa ja ensimmäinen liigamaali vielä tekemättä.

Nuorisomaajoukkueissa pelit olivat sujuneet paremmin: vuonna 2000 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 7 ottelussa tehot 3+4 ja v. 2002 nuorten MM-kisoissa 7 ottelussa 4+3. Onnistuminen MM-kisoissa kykyjenetsijöiden tarkan silmälläpidon alla tuotti kesällä 2002 varauksen NHL-seura Toronto Maple Leafsiin, jolta Immosen pelaajaoikeudet kuitenkin siirtyivät NY Rangersille.

Matti Alatalon valmentamassa JYPissä lahjakkaasta nuorukaisesta kypsyi kolmen kauden aikana huippupelaaja: tehopisteet jo ensimmäisellä kaudella 10+23, seuraavalla 23+26 ja kaudella 04-05 19+28. Kuten luvuista näkee, koko uransa ajan keskushyökkääjänä pelanneelta Immoselta syöttely ja maalinteko onnistuvat yhtä hyvin.

JYPissä pelatessaan Immonen pääsi näyttämään taitojaan myös miesten maajoukkueeseen ja hänet valittiin kerran EHT-turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi. MM-kisoihin Immonen ei päässyt, mutta kahden suunnan sopimus Rangersin kanssa vei Immosen New Yorkiin syksyllä 2005.

Vakiopaikka Rangersissa jäi haaveeksi, vaikka Immonen teki pelaamissaan 20 ottelussa hyvät tehot 3+5. NY R:n farmijoukkueessa Hartford Wolf Packissa Immonen nousi heti tärkeään rooliin, ja kahden kauden aikana pelaamissaan 141 AHL-liigan ottelussa Immonen merkkautti pöytäkirjoihin 54 maalia ja 75 syöttöä.

Koska yhden suunnan NHL-sopimusta ei tarjottu, Immonen päätti hakea vauhtia Euroopasta. Oma veikkaukseni uudeksi osoitteeksi oli kovatasoinen ja palkanmaksukykyinen Ruotsin Elitserien. JYP oli jo panostanut pelaajarosteriinsa yllättävänkin paljon, joten vain harvat uskalsivat haaveilla Immosen paluusta Jyväskylään. Useimpien jyppiläisten tavoin pelkäsin Juha Junnon kiilaavan väliin rahoineen. Kohupelaaja Karalahden riveihinsä napannut pohjoisen mahtiseura ilmoitti tavoittelevansa myös Immosta.

Epätietoisuus päättyi tänään, mutta vain osittain. Immosen kolmevuotiseen sopimukseen sisältyy tulevaa kautta koskeva NHL-optio. Jos jokin NHL-organisaatio tarjoaa yksisuuntaista sopimusta, Immosta ei nähdä Hippoksen jäällä. Pelaaja itse pitää kuitenkin lähtöä epätodennäköisenä ja yrittää paluuta tosissaan vasta pelattuaan vuoden Suomessa. Immosen mallia 1+1+1 oleva sopimus mahdollistaa siirtymisen NHL-liigaan tai muualle ulkomaille pelattujen täysien kausien jälkeen.

Jarkko Immonen on suosikkipelaajiani, ja olen kovin mielissäni hänen paluustaan. Jo ennen tämän päivän ilouutista JYPin joukkue oli hyvien pelaajahankintojen ansiosta kiinnostavampi kuin pitkiin aikoihin. Nyt kyllä harmittaa, että Rovaniemelta on niin pitkä matka Jyväskylään.