Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2014

Olli irlantilaisten ilona

Sunday, October 7th, 2012

Vuodesta 2004 Irlannissa asunut kirjailija Hanna Tuuri kertoo kirjassaan Tuulen maa (Otava 2012) parin vuoden takaisesta syyspäivästä, jolloin Olli Rehn oli ehdoton ykkösnimi Vihreän Saaren mediassa. Siinä sivussa komissaarin kotimaa sai osansa julkisuudesta.

Heti aamutuimaan radiossa kerrottiin tällaista:

Suomessa on aina pimeää ja kylmää, ihmiset ovat tuppisuita yrmyjä, kaikki tapahtuu kurissa ja järjestyksessä.

Tuo on siis radiotoimittajan puolileikillään / -tosissaan esittämä luonnehdinta. Kirjailija itse jatkaa:

Selviää, että EU:n talouskomissaari Olli Rehn on vierailulla talouskriisin vaivaamassa Irlannissa. Suomalaiskomissaarin esiintymistyyli hämmentää irlantilaisia. Rehn puhuu hitaasti ja hiljaa, lausuu englannin sanat suomalaisittain, leveästi ja pehmeästi, ei hymyile, ei vitsaile eikä yritä olla nokkela, kuten irlantilaispoliitikot.

Elektroniikkaliikkeessä Rehnin puhuva pää julistaa kymmeniltä jättiruuduilta:

Nämä ovat hyviä uutisia, EU:n rahoitustuki ei ole mikään katastrofi. Ei pidä maalata piruja seinille.

Pölynimurimyyjä katselee hetken Rehniä ja ihmettelee:

Hyviä uutisia! Enpä haluaisi nähdä, miltä tuo mies näyttää, kun kertoo huonoja uutisia.

Onkohan niin, että Irlannissa hallintoalamaisten suhtautuminen Euroopan Unioniin vaihtelee asemasta ja asuinpaikasta riippuen samaan tapaan kuin täällä Suomessa? Hanna Tuuri tekee havaintoja ruohonjuuritasolla Mayon kreivikunnassa Irlannin länsiosassa, mutta viralliset arviot tulevat Dublinista.

Ulkoministeriön mediakatsauksen mukaan “useimmat lehtikirjoitukset ovat esittäneet positiivisen kuvan suomalaisesta komissaarista”.

Suuta soitellen sotaa

Friday, October 26th, 2012

Olen tässä aprikoinut, voiko sodasta kertova kirja olla sopimattoman hauska.

Lainaus sivuilta 158-159 selventää pohdiskelun taustalla olevan teoksen luonnetta ja tapaa, jolla kauhavalaisporukka käy sotaansa:

Vänrikki sanoi, ettei ymmärtänyt mitä Arvo puhui. Se kysyi, minkä arvoinen sotaherra Arvo oli ja kuinka suurta sotavoimaa se johti pohjoista kohti. Arvo sanoi, että meitä oli kahdeksan miestä eikä hän ollut sotaherra lainkaan vaan sotamies, joka johti joukkoa, koska saksalainen oli telonut meiltä kaikki sotaherrat Torniossa. Arvo sanoi taas, että me olimme demokraattinen joukko, jossa asiat päätettiin äänestämällä, mutta äänten mennessä tasan hänen äänensä ratkaisi.

Sivulta 42-43:

Vesi valui sen lakinlipasta kirkkaina pisaroina, ja kun se nosti toista jalkaansa, näin, että saappaan reunassa oli niin iso repeämä, etttä siitä roikkui pala jalkarättiä. Sanoin siitä Arvolle, mutta sen mielestä irvistelevä saapas ja saappaan reunasta pilkottava jalkarätti eivät olleet mitään verrattuna siihen, että hän oli talvella neljäkymmentäkolme Sukevalla joutunut marssimaan joka päivä kymmenen kilometriä metsätyömaalle ja takaisin paljain jaloin lumihangessa, ja kantanut usein vielä selässään Raoul Palmgrenia ja Arvo Turtiaista.

Antti Tuuri: Rauta-antura
Otava 2012

Kipeitä koiria

Friday, March 9th, 2012

Kaksi maailman suurimmassa koiranäyttelyssä rotunsa parhaaksi valittua koiraa ei päässyt kilpailemaan näyttelyn ykköskoiran tittelistä. Syynä oli se, että koirat eivät läpäiseet lääkärintarkastusta. IS:n uutisen mukaan

Iso-Britannian virallinen kennelliitto The Kennel Club on ottanut käyttöön ulkopuolisen eläinkirurgin tekemät tarkastukset eräille roduille vuodesta 2012 lähtien.

Lääkärin päätöksellä kilpailun kesken jättäneet kiinanpalatsikoira ja bulldoggi kuuluvat niihin 15 rotuun, jotka ovat ”erityisen tarkkailun alla terveydentilansa takia.”

Terveysongelmia on odotettavissa, jos eläinten “jalostamisen” ykköstavoitteena on ulkonäön muuttaminen. En tunne asiaa tarkemmin, mutta listalta löytyvät rodut lienevät näitä koiramaailman kummajaisia. Epäilen kuitenkin, että alkujaan perussporttinen saksanpaimenkoira on joutunut tähän kyseenalaiseen seuraan.

Meidän kolmesta sakemannistamme kaksi oli tunnetusta kennelistä, toinen ulkonäöltään aivan huippuyksilö. Mutta mikä merkittävämpää, Höre oli lisäksi älykäs, rohkea ja uskollinen.

Hören ongelmana olivat lonkat. Ne kuvattiin sattuneesta syystä kahteen kertaan: nuorena arvosana oli välttävä, varttuneemmalla iällä todettiin nivelrikko. Ongelmat paljastuivat, kun terveeksi luulemamme koira ei pystynyt hyppäämään autoon. Halua ei puuttunut, sillä olimme lähdössä metsään.

Höre oli sijoituskoira, jollaisten roolina on tuottaa omistajalleen rahaa ja sijoitusperheelle mielihyvää. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Omistaja teetti koiralla pennut, jonka jälkeen omistusoikeus siirtyi meille.

Jos lonkat olisi kuvattu toistamiseen ennen pentujen teettämistä, tilanteen vakavuus olisi varmasti käynyt selväksi. Vaan eipä kuvattu, ei tietenkään!

Tapaus suututti sen verran, että lähetimme kuvauksen tuloksen kenneliittoon ja saimme aikanaan kennelin omistajalta ankaran läksytyksen. Ei ole tapana kuvata aikuisten sakemannien lonkkia eikä ainakaan lähettää tuloksia liittoon!

Eipä niin, ja lopputulos tiedetään.

Norjalaista tilataidetta

Tuesday, June 19th, 2012

Varauma: jos onnistuu löytämään Norjasta tylsän tieosuuden, vika on todennäköisesti omissa silmissä tai asenteessa….

Suorin reitti Karigasniemestä Berlevågiin myötäilee Tenojokea, ja maisemia kyllä kelpaa ihailla, Suomen komeinta jokilaaksoa. Mutta kun sitä on katsellut liki kahdensadan kilometrin matkan, alkaa kaivata vaihtelua.

Ennen kuin tie nousee tunturiylängölle, on kuitenkin jaksettava “tylsä” osuus Skipagurrasta pohjoiseen. Menomatkalla kolme hiiripöllöä virkisti autokuntaa, samoin tienpientareella alle puolen metrin päässä asvaltin reunasta hautonut meriharakka.

Kyllä on hyvähermoinen luontokappale ja periksiantamaton. Lintu ei masennu vaikka vierestä ohi hujeltavan rekan ilmavirta paiskaa munien päältä ojan pohjalle monta kertaa päivässä.

Ehdoton kohokohta oli kuitenkin erikoislaatuinen viritelmä, jonka paluumatkalla kuvasin. Kyseessä on kirjaimellisesti tilataideteos: luovuus on ryöstäytynyt valloilleen maatilan navetassa.

Käpysavotta

Friday, August 31st, 2012
Pähkinähakit ilmestyivät kaupunkiin poissa ollessani, ja nyt lintuja näkee aina kierroksella käydessään. Varmimpia tapaamispaikkoja on linja-autoaseman puistikko, missä hakkeja on ollut sembrankäpyjen kimpussa samanaikaisesti puoli tusinaa.

Kävyn työstämisessä näkee käytettävän kolmenlaista tekniikkaa. Yleisin käytäntö on irrottaa käpy ja hakata siemenet irti sopivassa oksanhangassa. Muut vaihtoehdot ovat kävyn työstäminen maassa tai siemenien irrottaminen puussa kiinni olevasta kävystä.

Hakkeja on tullut kuvatuksi niin paljon, että aihe tuntuu loppuun kalutulta. Tänään olisi syntynyt uudenlainen kuva, jos olisin ehtinyt sen ottaa: orava juoksi nurmikkoa sembrankäpy suussa ja sai peräänsä hakin. Lyhyen kahakan jälkeen käpy vaihtoi omistajaa, ja hakki lensi tiehensä käpy nokassaan.

Hakit kiistelevät myös keskenään maahan putoilevista kävyistä. Kaveri kertoi nähneensä hakin kätkemässä kokonaista käpyä; yleensä jemmataan irrotettuja siemeniä.

Märkänä vasen jalka

Tuesday, August 30th, 2011

Kävin linturetkellä ja näin taivaanvuohen, mutta en muuta mainittavaa. Sen sijaan on pakko kertoa, että vasen jalka on märkä vaikka en edes huomannut kahlanneeni. Syynä on kelvottomaksi osoittautunut kumisaapas. Oikean jalan saapas on kestävyydeltään ihan yhtä huono.

Jalassa saappat ovat mukavat ja siksi erehdyin ostamaan edellisten hajottua toisen samanlaisen parin. Kumpaakin saapasta on paikattu moneen kertaan. Paikkaaminen sujuu kieltämättä helposti, mutta paikkausgeeli on sikakallista.

Nyt mitta täyttyi, ja vastaisuudessa katselen muiden valmistajien tuotteita. Löytyy jopa kotimainen vaihtoehto, Sievin jalkineen valmistama polyuretaanisaapas. Foorumeilla se on saanut tunnustusta mm. kestävyydestään.

Kuten näkyy, postaus kuvituksineen syntyi harmistuksen vallassa.

Monikäyttöinen Leatherman

Thursday, February 26th, 2009

Lapin Radion verkkosivuilla kerrotaan, että

noin 40-vuotias kittiliäläismies puukotti vuoden 2007 jouluyönä 25-vuotiasta miestä selkään Leatherman-monitoimiveitsellä poistuessaan Levin Hullu Poro -ravintolasta.

Puukotusvälineen nimi kerrotaan heti uutisen otsikossa:

Leathermanilla puukottanelle vankeutta.

Puukottaja tuomittiin vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä. Samassa härdellissä puukottajan pahoinpidellyt noin 30-vuotias kittiläläismies pääsi vähemmällä: 45 päivää ehdollista vankeutta.

Miesten vahva humalatila vaikutti tapahtumiin ja vaikeutti niiden selvittämistä. Oikeudelle jäi epäselväksi, tapahtuiko puukotus ennen pahoinpitelyä vai päinvastoin.

Jouduin hetken pohtimaan, miksi tavaramerkki oli nostettu uutisen keskeiseksi pontiksi. Sitten sytytti.

Kyseessä on niin monimutkainen instrumentti, että sen virittäminen toimintakuntoon vie selvin päin vähintään puoli minuuttia, vahvassa humalassa paljon kauemmin. Puukotus on siis harkittu teko eikä pikaistuksissa tehty. Ja sanktio sen mukainen.

Ministeri ”tarkentaa” Hornet-puheitaan

Lienee poikkeuksellista, että ministeri vastaa kansalaisen esittämään kirjalliseen kysymykseen. Ministeri Carl Haglund vastasi ja pisteet hänelle siitä, mutta…

Jyväskyläläinen Jarmo Nahkamäki julkaisi ministeriltä saamansa vastauksen US-blogissaan. Lainaan vastauksen kolmannen kappaleen (lihavoinnit minun):

Ilmavalvontajärjestelmämme perustuu tutkavalvontaan, jota täydennetään muilla sensoreilla. Hornet-hävittäjiä käytetään ilmatilaloukkaustilanteissa vasta viimeisenä keinona koneiden tunnistamiseksi tai ohjaamiseksi pois ilmatilastamme. 20.5. tapahtumien aikana hävittäjien käytölle ei ollut tarvetta, sillä kaikki ilmatilassamme ja välittömässä läheisyydessä olleet koneet olivat tunnistettuja. Edelleen lennonjohtomme oli tapausten aikana yhteydessä alueloukkaukset tehneisiin koneisiin.

Mielestäni ministeri sanoo tai ainakin antaa ymmärtää, että Hornetit eivät tehneet 20.5. tunnistuslentoja, koska ”hävittäjien käytölle ei ollut tarvetta”.

YLEn 21.5. päivätyssä uutisessa kuitenkin todetaan, että Hornet kävi tiistai-iltana tunnistamassa kohteen Suomenlahden yläpuolella. Lisäksi tunnistustehtävä oli niin kiireellinen, että sen yhteydessä piti lentää ääntä nopeammin.

Puolustustusministeriön viestintäjohtaja Max Arhippainen kommentoi em. uutisessa tapahtunutta näin:

Ilmavoimat suoritti operatiivisen tunnistuslennon itäisellä Suomenlahdella alueelliseen koskemattomuuden valvontaan liittyen tiistai-iltana.

On syytä tehdä puolustusministeri Haglundille kolme jatkokysymystä:

1. Kävivätkö Hornetit 20.5. tunnistustehtävissä Suomenlahden yläpuolella vai eivät?
2. Jos vastaus on myönteinen, kävivätkö siis tarpeettomasti?
3. Jos eivät käyneet, miksi viestintäjohtaja Max Arhippaisen todistaa toisin?

 

Yhdistetty hotelli, riemuliiteri ja lintutorni

Jos yöpymisiä lähiomaisten luona ei lasketa, etelän-retkeni paras ja yllättäen myös edullisin yöpaikka oli Viking XPRS.

Laiva lähti Katajanokalta illalla klo 21.30 ja palasi aamupäivällä. Ikkunallisen hytin, meriaamiaisen, lintujen ja näköalojen lisäksi tarjolla oli A-market ja riemuliiteri! Kaikki tämä klubilaisille ennakkoon ostettuna alle 40 euroa!

Kirjoitin aamun lintuhavainnoista edellisessä postauksessa; illalla kannelta sai ihailla tällaista näkymää:

Aamuvahdissa

Kello herätti viideltä, pukeuduin ja nousin kannelle.

Aurinko oli juuri noussut lähes pilvettömälle taivaalle. Tuuli kävi navakasti idästä; hanhipäivää ajatellen se ei luvannut hyvää. Kannella oli mukavasti tilaa, ja jäin tuulensuojaan istumaan ja kiikaroimaan.

Olin toivonut näkeväni Suomenlahdella arktisten hanhien ja pienempien vesilintujen muuttoa, mutta en nähnyt linnun lintua. Lopetin tähystyksen kuudelta, otin selfien ja palasin hyttiin.

Seuraavana aamuna sää oli aivan toisenlainen, pilvetön edelleen, mutta tyyni, autereinen ja melko lämmin. Laiva oli vielä Tallinnassa, kun satama-alueen yli itäkoilliseen muutti parvi valkoposkihanhia.

Avomerelle päästyämme keulan editse itään lensi kymmenkunta merimetsoa ja keskellä Suomenlahtea parvi sepelhanhia samaan suuntaan.

Muuta ei sitten näkynytkään, mutta olin tyytyväinen aamun antiin. On paljon mukavampaa nähdä jotain kuin ei mitään!