Työmaat etenevät tasatahtia. Kotikatu sai päällysteen perjantaina; liittymät, risteykset ja kevyen liikenteen väylä työllistänevät asvalttiryhmää vielä paivän tai kaksi. Sitten puuttuu enää reunusten viimeistely ja nurmikoiden perustaminen.

Blogi siirtyi paikalleen lauantaina, ja sen jälkeen olen keskittynyt ulkoasun hiomiseen. Automaattinen uudelleenohjaus käynnistyy toivottavasti pian. Tällä hetkellä blogiin tullaan Blogilistan kautta.

Palauttelen vanhoja blogipostauksia näkyviin vähän kerrallaan. Lyhyet ja toivottavasti lukijoidenkin huumorintajuun vetoavat jutut löytyvät uudesta kategoriasta ”kevennykset”,

Kokosin joukon vakavammin otettavia blogitekstejä ja aiemmin sivuston puolella olleita tekstejä uuteen osioon ”tekstit”. Samalla lisäsin runsaasti isommiksi aukeavia kuvia ja tarkistin linkkien toimivuuden. WP:n Broken Link Checker on tässä mainio apulainen.

Valitettavasti monet uutiset linkkien takana ovat lakanneet näkymästä enkä tullut aikanaan ottaneeksi systemaattisesti kuvakaappauksia. Jotain kuitenkin.

Kuvaosio on ennallaan ja saa jäädäkin. Yritän löytää ulkoasuun sopivan tavan tehdä uudet galleriat vähemmällä vaivalla kuin olemassa olevat.

Aikataulusta en lupaa mitään, mutta seuraavan gallerian aihe on jo tiedossa: laivat. Kuvassa yhteysalus Skiftet.

Kävin Harjulammen rannalla kurkkimassa työmaamonttuun, jonka törmäpääskyt olivat hyväksyneet pesintäpaikakseen.

Linnut olivat kaivaneet hiekkaan kymmenittäin pesäkoloja.

Kotikatu eli Karhunkaatajantie on ollut työmaana jo pitkään, ajoittain varsinkin pyörällä ikävä kuljettava. Nyt kuitenkin ollaan loppusuoralla: huomenna katu saa päällysteen. Toivottavasti kaivinkoneita ei tarvita pitkään aikaan.

Kolmas työmaa on kuukauden päivät jatkunut nysvääminen verkkosivujen kanssa. Siirsin verkkosivut eilen uuteen osoitteeseen ja tämä blogi seuraa pian perässä.

PS
Palautin muistinvaraisesti siirron yhteydessä hävinneen postauksen. Maaritin ponnistelujen ansiosta blogi näkyy nyt oikeassa osoitteessaan. Kiitos taas!

Jalkapallon MM-kisojen pudotuspelien avausottelu Brasilia vs. Chile ratkaistiin pitkän kaavan mukaan. Varsinkin ensimmäinen puoliaika oli vauhdikas ja hyvätasoinen. Toisella puoliskolla meno hieman rauhoittui ja huipputilanteet olivat kortilla. Chile oli ratkaista pelin viime minuutilla, mutta laukaus osui ylähirteen.

Jatkoaika oli melkeinpä pitkästyttävä. Peli oli passiivista ja ylivarovaista paljolti sen vuoksi, että pelaajien fysiikka joutui liian kovalle koetukselle. Esimerkiksi aiemmissa peleissä huippuiskussa ollut Neymar hävisi kuvasta täysin ensimmäisen jakson jälkeen. Rankkarikisassa hän toki kesti valtavat paineet ja viimeisteli hallitusti. Jatkoon meni siis Brasilia, mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Kisoissa on nähty makeita yllätyksiä ja poikkeuksellisen runsaasti maaleja, toisaalta myös heikkoa tuomaritoimintaa ja systemaattista filmaamista. Siihen syyllistyvät kaikki joukkueet, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kun lohkovaihetta oli pelattu kaksi kierrosta, filmaustilaston kärjessä oli Brasilia ja kakkosena Chile. Kymmenen pahimman filmaajajoukkueen joukossa oli kuusi joukkuetta Etelä-Amerikasta ja vain yksi Euroopasta. Aineisto ei ole kovin laaja, mutta suunta on selvä.

Mielestäni tuomarin pitäisi nostaa korttia pahimmille filmaajille, mutta tämä on äärimmäisen harvinaista. Näissä kisoissa en muista nähneeni yhtään tapausta ja aikaisemmistakin tulee mieleen vain yksi.

Kortin sai Romanian tähtipelaaja, ”Karpaattien Maradonaksi” nimitetty Gheorghe Hagi. Kun pelissä oli näytetty jo kertaalleen keltaista, kortin väri oli punainen.

Jäähallin parkkipaikalla Rovaniemellä oli 14.6. esillä joukko upeasti entisöityjä vanhoja kuorma-autoja, jotka kaikki olivat saapuneet paikalle omin voimin. Kyseessä oli kokoontumisajo, Napapiirin keikka, järjestäjänä Veteraanikuorma-autoseura ry. Kuvia kuormureista löytyy YLEn sivuilta .

Kesken kaiken paikalle ilmestynyt musta kaunotar varasti shown.

Volga oli yleinen näky taksijonoissa siihen aikaan, kun valinnan varaa ei juuri ollut. Taksamittari kuului tämänkin auton varusteisiin, samoin karusti muotoiltu radio.

Keulaa koristi tuttu tunnuseläin:

Katson mielelläni huipputason jalkapalloa, mutta en uhraa yöuniani lohkovaiheen otteluiden takia.

Inhimilliseen aikaan näytettyjen pelien perusteella suosikeiksi ovat nousseet pirteästi esiintyneet Etelä-Amerikan joukkueet Chile, Costa Rica ja Uruguay. Saksa oli vakuuttava, samoin Hollanti; eilistä Ranskan iloittelua en nähnyt.

En ole koukussa jalkapalloon, mutta Jukolan viestiin olen! Niin ovat monet muutkin, esimerkiksi viikko sitten Vehmersalmella kisaa seurannut presidentti Sauli Niinistö. Hän oli kolmatta kertaa paikan päällä ja kertoi seuraavansa Jukolaa televisiosta aina kun se on mahdollista. Presidentti mainitsi erikseen lisäarvon, jonka gps-seuranta tuo lähetyksiin.

Kilpailijoiden perässä juokseva kameramies taisi olla tämän vuoden keksintö, aivan mainio lisä televisiointiin! Yöosuuksillakin pystyi mukavasti eläytymään kärkipään menijöiden tunnelmaan. Asiantuntija Janne Salmi tosin piti omien muistikuviensa perusteella kameran välittämää kuvaa epätodellisen terävänä, mutta arveli, että aktiiviajan visioiden sumeutta saattaa selittää kahtasataa lähentelevä syke!

Jos huippusuunnistajien tekemien pummien suurta määrää pidetään mittarina, ratamestari onnistui loistavasti.

Kuvan syherö on Venlojen viestistä viime vuodelta: Tampereen Pyrinnön Anni-Maija Fincke on tulossa suoraan rastille, mutta uskon puute iskee ja tuloksena on monen minuutin harhailu. Kuvassa ”hännän” pituudeksi on säädetty 5 minuuttia.

Kuva tämän vuoden Jukolan toiselta osuudelta:

Jukolan, Tiomilan ja monien muiden kilpailujen gps-seurannat löytyvät täältä: www.tulospalvelu.fi/gps/