Onkimies ja varis

Viinikanlahti nostatti pakkassumua, mutta Ratinanrannan venelaitureilla ongittiin. Neljä miestä omana ryhmänään lähempänä rantaa ja yksi aivan laiturin päässä. Mahtoiko saaliista olla toivoa ja jos oli, millaisesta? Kaivoin kameran esiin ja jäin seuraamaan tilannetta.

Telellä kuvaa ottaessani huomasin, että laiturin nokassa onkineen miehen vieressä oli varis. Kavereita näyttivät olevan, vain metrin päässä toisistaan. Välillä lintu käväisi vielä lähempänä ottamassa miehen antaman pikkukalan.

Ohikulkija arveli, että tulee hyvä kuva. No jos ei hyvä niin ainakin ihan kiva!

Minun ja meidän JYP

Jyväskylässä eilen pelattu JYP:n 100-vuotiskauden juhlaottelu KalPaa vastaan jää mieleen ja meni tunteisiin. Sama koskee ottelua edeltänyttä seremoniaa, joka oli arvokas olematta liian juhlallinen.

Innostuin jääkiekosta pikkupoikana Jyväskylässä, ja suosikkijoukkueeksi valikoitui itseoikeutetusti silloinen JyP. Olen asunut kaksikymppisestä asti muualla kuin Keski-Suomessa, mutta ykkössuosikkia en ole vaihtanut.

Pitkä yhteinen historia pitää sisällään hyviä ja huonoja hetkiä. Ehdoton kohokohta oli ensimmäinen mestaruus keväällä 2009: en nähnyt yhtään peliä livenä, mutta matkustin Rovaniemeltä ikimuistoisiin voitonjuhliin Aren aukiolle.

Heikon menestyksen kaudet ovat koetelleet uskoa ja kärsivällisyyttä, varsinkin yhdistyneenä heikkoon taloustilanteeseen. Korona-aikana tilanne oli niin huolestuttava, että osallistuin talkoisiin pahvifanin roolissa.

  

Käynnissä oleva kausi on herättänyt toiveita paremmasta. Pelillisiin kohokohtiin kuuluu Nokiareenassa otettu kolmen pisteen voitto Tapparasta.

JYP-tekstejä sivustolla.

Poikkeuksellisen vaikuttavia valokuvia

Työväenmuseo Werstaassa Tampereella voi nähdä Dorothea Langen vaikuttavia valokuvia ihmisistä Yhdysvaltojen 1930-luvun pula-ajan koettelemuksissa.

Pörssiromahduksesta alkanut lama kesti koko 1930-luvun aiheuttaen massatyöttömyyttä ja Kaliforniaan suuntautuneen maan sisäisen muuttoliikkeen. Työryhmä on valinnut näyttelyn Amerikan suuri lama noin 60 kuvaa Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmasta, ja kuvat ovat esillä ensi vuoden elokuun 18. päivään asti.

Dorothea Lange (1895-1965) kuuluu dokumentaarisen valokuvauksen uranuurtajiin. Lange kuvasi 3×4 ja 4×5 tuuman laakafilmikameroilla, mistä johtuen suuretkin kopiot ovat teknisesti hyvätasoisia. Kuvien muu vaikuttavuus johtuu kuvaajan taidosta, myötäelämisestä ja syventymisestä aiheeseen.

Tuntuu ihmeeltä, että kömpelö kalusto ei näy Langen kuvissa kuvauksen kohteena olleiden ihmisten minkäänlaisena jäykistelynä. Päinvastoin, mieleen tulevat Sebastiao Salgadon paljon myöhemmin kinokameralla kuvaamat Exodus-näyttelyn kuvat.

Dorothea Langen kuuluisin yksittäinen kuva Migrant Mother kuuluu niihin valokuvauksen merkkiteoksiin, jotka jäävät kerran nähtynä iäksi mieleen.

Valoa ja väriä

Näin viime sunnuntaina kaksi valoshowta, esityspaikkoina Tammerkoski ja Kalevan kirkko.

Tammerkosken esitys ”Tanssivat vedet” oli tuttu vuoden takaa. Musiikki oli toki vaihtunut, mutta muuten mentiin samoilla linjoilla. Koskipuistoon ja vastarannalle oli saapunut katsojia aivan mahdottomasti.

Paljon oli väkeä Kalevan kirkossakin, missä esitys pyöri nonstoppina. Välissä kirkkoon saatiin valoa helpottamaan poistumista ja sisääntuloa.

Varsinaisesti kyse ei ollut kilpailusta, mutta sellainenhan siitä peräkkäin nähtynä väkisinkin tuli. Visuaalisilta ansioiltaan kirkollinen valoshow voitti maallisen selvin luvuin, sanoisin että 3-0. Musiikin osalta kirkon ylivoima oli vieläkin selkeämpi. Hyvä kirkko!

Talvi yllätti kuikanpoikasen

Kun kaakkurit lähtivät elokuussa kotilammelta, otin seurantaan Suolijärven kuikat. Virikkeenä oli 13.8. Tiiraan ilmoitettu havainto emolinnuista ja kahdesta poikasesta.

Tein ensimmäisen oman poikashavaintoni Suolijärveltä 6.9., mutta poikasia oli enää yksi. Syyskuun aikana Tiiraan ilmoitettiin 4 havaintoa; toinen emolintu nähtiin poikasen lähettyvillä kolmesti, 11.9. molemmat emolinnut.

Lokakuussa havaintoja ilmoitettiin yhteensä 8, emo nähtiin viimeisen kerran 5.10. Kävin järvellä 17.10 näkemättä poikasta ja luulin sen lopultakin lähteneen.

Näin ei kuitenkaan ollut: kuikkanuorukainen nähtiin jälleen 28.10. Järvi oli alkanut jäätyä, ja lintu kierteli rantasulia. Seuraavana päivänä sulaa vettä oli enää niukasti, ja linnun ilmoitettiin kiertäneen ympyrää ja yrittäneen välillä nousta lentoon. Havainnon tekijä kiinnitti huomiota vasemman siiven jonkinasteiseen epäkuntoisuuteen.

Kun menin paikalle 30.10. lintu ui edestakaisin vain viiden metrin levyiseksi kutistuneessa sulassa, oli virkeän oloinen ja teki joitakin sukelluksia. Lintu nousi myös vaivalloisesti jäälle ja yritti kerran siivilleen. Jää oli kuitenkin liukas eikä vauhtia saanut nimeksikään. Lintu palasi veteen.

Linnun räpyttäessä siipiään paljastui, että vasemman siiven uloimmat käsisulat olivat pelkkiä ruotoja. Päivittäin paikalla käynyt ulkoilija kertoi nähneensä ennen jäätymistä useita kertoja, että lintu oli noussut siivilleen ja lentänyt lyhyitä matkoja.

Kuulin paikalla olleilta lintuharrastajilta, että linnusta oli ilmoitettu pelastuslaitokselle. Tilannehuoneen tiedotteessa on samalta päivältä kirjaus ”eläimen pelastaminen” klo 13.34.

Ankkurit alas!

Viron ja Suomen välinen, meren pohjaan laskettu kaasuputki vaurioitui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 7.–8. lokakuuta. Samaan aikaan Norjassa rekisteröity ”seisminen tapahtuma” paikantui Suomenlahdelle ja vauhditti spekulaatioita syistä ja syyllisistä.

Nyt tiedetään, että kaasuputkea vaurioitettiin vetämällä raskasta ankkuria putken yli. Luultavasti samassa rytäkässä vaurioitui myös maiden välinen tietoliikennekaapeli. Vahvimmin epäiltynä on Hong Kongiin rekisteröity konttialus Newnew Polar Bear, jonka omistuspohja ja liikennöinti ovat kytköksissä Venäjään.

Tapahtuman jälkeen alus poikkesi Arkangelissa, ja siellä otetuissa kuvissa paapuurin puoleinen ankkuri puuttuu ja lastin kontit ovat epäjärjestyksessä tavalla, joka viittaa äkilliseen ja voimakkaaseen sivuttaisliikkeeseen.

Selvittelytyö ei ole edistynyt, koska kapteeniin ei ole saatu yhteyttä. Alus seilaa parhaillaan Siperian rannikolla Taimyrin niemimaan edustalla. Varustamo ei ilmoituksensa mukaan tiedä asiasta mitään.

Muita putken vaurioitumisen aikoihin kaasuputken vaiheilla nähtyjä aluksia ovat esimerkiksi öljyä kuljettava rahtialus SGV Flot, joka varustamon ilmoituksen mukaan ankkuroitui kahdeksi vuorokaudeksi vallinneen myrskyn takia. Näin maista käsin voisi ihmetellä, eikö olisi kannattanut hakeutua avomereltä suojaisempaan paikkaan.

* * *

Otsikko liittyy osaltaan havaintoon, jonka tein palatessani Tallinnasta viime torstaina. Matkustin Tallinkin uudella MyStar-aluksella, jonka lähtöaika oli klo 13.30. Saavutimme tuntia aiemmin lähteneen Victorian Helsingin majakan tienoilla:

Vihreällä merkitty alus Marinetrafficin kartalla on kiinalaisalus Cosco Peng Cheng, joka oli päättänyt ankkuroitua lähelle vilkkaasti liikennöityä Helsingin sisääntuloväylää. Kun äsken katsoin, alus jökötti edelleen paikallaan. Ihmettelen sijaintia, kun muualla olisi tilaa vaikka kuinka paljon!

* * *

Lopuksi sananen MyStarista. Alus on upouusi, viime vuonna Raumalla valmistunut. Koska matka-aika Tallinnaan on vain kaksi tuntia, hyttejä on todella vähän. Matkustajien viihtymiseen on panostettu monin tavoin, joista Henna Mikkilä kertoo tarkemmin blogitekstissään.

Löysin oman suosikkipaikkani kannelta 9, aluksen peräosasta: talvipuutarha Garden. Loistava paikka kaikille, jotka haluavat minun laillani tarkkailla tapahtumia merellä. Jos jotain erityistä näkyy eikä halua kuvata lasin läpi, kerrosta ylempänä pääsee ulkoilmaan!

Metsäkappeli

Lähimetsän erikoisuuksiin kuuluu metsäkappeli, hiljentymispaikka pienelle ryhmälle sopivasti sivussa pääpoluilta. Seuraavat kaksi kuvaa ovat viime vuoden marraskuulta.

Syksyn aikana kappelia on ehostettu. Risti on entistä jykevämpi, penkkejä on lisätty ja rakennettu alttari. Onkohan tarkoitus järjestää metsäkappelissa oikea Jumalanpalvelus ehtoollisineen? Paikka sinällään on kaunis ja hartautta herättävä.

Asterian meriselitys

Intian Valtameri, perjantai 18.11.2022: Tapio heräsi kovaan rysähdykseen, joka tuntui kuuluvan paremminkin Asterian taka- kuin keulaosasta. Lainaus sivulta 129:

Kesti noin 20 sekuntia ennen kuin minun kaltaiseni vanha ja jäykkä äijä kiemurteli punkan jalkopään kautta suojaverkon alta ulos. Kun sain jalkani turkkilevyjen päälle, vettä oli melkein polveen asti. Käänsin katseeni perään: ei voi olla totta! Näky oli häkellyttävä. Vesi tulvi koskena sisään hytin rappujen alapäästä, konekopan päältä.

Aikaa rysähdyksestä Asterian uppoamiseen kului alle puoli tuntia. Tapio seurasi tilanteen loppuvaihetta pelastuslautalta, joka ajelehti hiljalleen poispäin. Lainaus sivulta 133:

Asteria alkoi upota perä edellä. Keula nousi ylös. Nousin aallokossa keinuvassa pelastuslautassa seisomaan. Vedin kyyneleet silmissä kättä lippaan hyvästellen rakkaan ystävän viimeiselle matkalleen.

Viimeiseksi näin keulakannen ja isopurjeen keltaisen huomiovärin. Sitten VHF- ja AIS-antennitkin katosivat näkyvistä. Jäljellä oli vain auringossa kimalteleva ja aaltoileva Intian valtameri.

Suomeen palattuaan Tapio pohdiskeli Asterian haveria yhdessä kolmen asiantuntijan kanssa ja päätyi johtopäätelmään, että syynä uppoamiseen oli törmääminen kovaan ja terävään esineeseen. Tällainen kova ja terävä esine voi olla esimerkiksi meressä kelluvan kontin nurkka tai joku muu kelluva esine. Lainaus sivulta 185:

Veneen törmääminen kelluvaan esineeseen niin, että vaurio tulee veneen keskikohtaan eikä keulaan, voi tuntua oudolta, mutta valtameren mainingeissa purjevene ei liiku suoraan eteenpäin kuin juna, vaan myös pysty- ja sivusuuntaan.

Pinnan alla kelluva esine on siihen verrattuna paikallaan tai sillä on oma liikemuotonsa. Lisäksi Asterian rungon muoto on sellainen, että kallistettuna kyljen vedenalainen osa on itse asiassa veneen uloin kohta sivusuuntaan.

Ari Pusa / Tapio Lehtinen: Selviytyjä : Asteria-veneen viimeinen matka. Tammi 2023

Kurjet liikkeellä

Kaunis ja heikkotuulinen sää innosti kurjet syksyn toiseen muuttoaaltoon, josta minäkin pääsin nauttimaan.

Puolilta päivin kaupasta tullessani taivaalta kuului kurkien ääniä, ja Hervannan kampuksen yli etelään lensi kaksi parvea. Otin kuvia taskusta löytyneellä pokkarilla toivoen, että parvi osuu kuvaan ja tarkennus on kohdallaan. Takanäytöltä ei näkynyt mitään. Olin jo melkein kotona, kun seuraava parvi ilmoitti tulostaan. Vielä kahta parvea sain ihailla parvekkeelta.

Laskin linnut kuvista vakiomenetelmälläni. Ensimmäisessä näkemässäni parvessa oli 202 kurkea ja suurimmassa lähes 400; kaikkiaan näin 40 minuutin aikana 833 kurkea.

Kuten ensimmäisessä aallossa (14.9.), muutto oli taas vilkkainta Pirkanmaalla: Nokialla nähtiin päivän aikana yli 14 000 kurkea ja Tampereella yli 8 000. Etelärannikon tuntumasta suurimmat määrät ilmoitettiin Raaseporista, yli 8 000.

Pesäpalloa Nokiareenassa

Sunnuntain urheilutapahtuma Tampereen Nokia Arenassa oli täysin poikkeuksellinen: yleisö katsoi mediakuutiolta naisten viidettä finaalipeliä samaan aikaan kun Tapparan ja KalPan pelaajat ottivat alkulämpöjä jäällä.

Olisin nähnyt ottelun telkkaristakin, mutta historiallinen tilanne houkutteli hallille. Kun finaalipeli alkoi klo 14, paikalla oli arviolta tuhat pesiksen ystävää. Pääsymaksua ei peritty, mutta normaali turvatarkastus tehtiin. Kiekkokansa alkoi valua katsomoihin neljän jälkeen, joukossa äänijänteitään availlut KalPan huutosakki. Pesispeli ratkesi onneksi reilut puoli tuntia ennen kiekkopelin alkua, joten istumapaikoista ei tarvinnut kiistellä.

Yleisö kannusti Manse PP:n joukkuetta äänekkäästi ja lähes yksituumaisesti: huomasin joukossa kaksi Pesäkarhujen kannattajaa, joista toinen näytti tunteensa yhtään ujostelematta. Kävin pelin päätyttyä onnittelemassa ja kuulin naisen fanittavan Pesäkarhuja edelleen asuttuaan Tampereella jo 29 vuotta. Kerroin olevani Tampereella asuva pitkäaikainen Kirittärien kannattaja, ja olimme yhtä mieltä siitä, että suosikkijoukkuetta ei vaihdeta vaikka asuinpaikka vaihtuisikin!