Talvi jatkuu

Maaliskuu on täällä Rovaniemellä yleensä selvä talvikuukausi, niin nytkin. Lauhan sääjakson jälkeen palattiin normaaliin – ja näköjään pitkäksi aikaa. Viidentoista vuorokauden sääennuste on todella talvinen:

Vasta ensimmäiset muuttolinnut ovat ehtineet Lappiin. Kuukauden haku Tiirasta tuotti 45 havaintoa taviokuurnista, 26 laulujoutsenista, 17 pulmusista ja 10 harmaalokeista. Itse olen nähnyt vasta viisi muuttolintulajia, joista neljä Jyväskylässä ja/tai Tampereella.

Laulujoutsenpariskunta on viihtynyt Rovaniemen Veitikanlammella jo viikon ajan. Suosiolan lämpölaitoksen lauhdevesi pitää lammen pakkasillakin osittain sulana, ja yhden joutsenettoman käynnin jälkeen linnut olivat tänään taas paikalla. Kovin pieneksi sula oli kuitenkin kuroutunut.

Muikku ja Mörkö

Matkustin Jyväskylästä Tampereelle lauantaina ja käväisin ensi töikseni uusilla kotinurkilla. Talo näytti hienolta, mutta ympäristö ei: se on vielä pitkään suuri rakennustyömaa. Plussaa voi antaa ratikasta ja lähellä sijaitsevasta luonnonsuojelualueesta. Hervantajärvi ja uimarantakaan eivät ole kaukana.

Iltapäivän päätteeksi hakeuduin Pirkkahalliin, missä näin naisten hallipesiksen välieräottelun Kirittäret vastaan Seinäjoen Mailajussit. Kirittäriltä puuttui useita avainpelaajia, mutta toisaalta Emma Körkkö ja Laura ”Muikku” Toikkanen palasivat kentille pitkältä tauota. Kumpikin onnistui kertaalleen kotiutuksessa.

Finaaliin menijä ratkottiin pitkän kaavan mukaan, ja vasta kotiutuslyöntien kahdeksas pari tuotti kiriläisittäin toivotun tuloksen. Sara Kujanen löi ja Viivi Partanen toi. Kotiutuksilla mitattuna ottelun tähtipelaajia olivat Sara Kujanen ja SMJ:n Aino-Kaisa Mantere.

Sunnuntain ohjelmassa oli tutustuminen Nokia Arenaan, missä pelasivat Ilves ja Vaasan Sport. Halli oli järkyttävän suuri ja upea, valoshow melkeinpä mykistävä.

Itse pelin taso oli vaatimaton, selvästi huonompi kuin samalla viikolla Jyväskylässä näkemässäni JYPn ja HIFKn kohtaamisessa. Kotiyleisön riemuksi ottelun ratkaisijaksi nousi  Jokereista Ilvekseen siirtynyt ”Mörkö” Anttila tehoin 1+1.

Saimme kohtuuhintaiset paikat yläparvelta Ilveksen fanikatsomon päältä. Fanit jaksoivat kannustaa kotijoukkuetta koko ottelun ajan, ja lopuksi maalivahti Langhamer könysi pömpelinsä päälle kiittämään.

Kannatusta ja kiusantekoa

Eilinen peli oli JYP:lle ”merkityksetön”, mutta menin paikalle kun satuin olemaan Jyväskylässä. Kyseessä oli kauden viimeinen kotiottelu ja vastassa HIFK. Yleisöä oli mukavasti, lähes 3000 – luultavasti aika moni oli liikkeellä kannatuksen vuoksi. Fiilikset pelin jälkeen olivat yllättävän hyvät.

JYP hallitsi ensimmäisen erän tapahtumia, mutta onnistui maalinteossa vasta toisessa erässä siirtyen saman tien 2-0 johtoon. IFK kavensi ja toiselle erätauolle mentiin numeroissa 2-1. Vieraiden tasoitus tuli ajassa 47.45. Jatkoaikaa odoteltiin jo, kun JYP-hyökkääjät Severi Lahtinen ja Samuel Valkeejärvi onnistuivat tekemään voittomaalin.

Tapahtuman päätteeksi pelaajat kiittivät tyylikkäästi uskollista yleisöä. Huonosti sujuneesta kaudesta jäi yhtä kaikki hyvä jälkimaku. Kiitos JYP!

Sarjataulukon tyvipäähän juuttuneiden joukkueiden roolina on kiusata parempiaan. Kun sarjasta ei voi pudota, karsintapelit jäävät pelaamatta, ja joukkueet voivat halutessaan myydä tai lainata parhaita pelaajiaan. Esimerkiksi JYPin maaliruisku Reid Gardiner pelasi eilen IFK:n paidassa omaa joukkuettaan vastaan!

Peliuransa tähän kauteen päättävä kaukaloiden väriläiskä Jonne Virtanen avautui asiasta MTV-uutisissa.

Hyökkäys yhdisti puolustautujat

Talvisodassa – jonka päättymisen vuosipäivää vietetään tänään – ja Ukrainan sodassa on hämmästyttävän paljon yhteisiä piirteitä. Yksi niistä on tuo otsikossa mainittu. Kremlissä heikoiksi ja hajanaisiksi arvioidut kansat ovatkin yhdistäneet voimansa ja taistelevat sinnikkäästi paperilla ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Kuvat liejuiselle tielle juuttuneesta venäläisten kolonnasta tuovat mieleen aikoinaan Raatteen tiellä otetut.

Olen lueskellut emeritusprofessori Timo Vihavainen teosta Marssi Helsinkiin – Suomen talvisota neuvostolehdistössä (Tammi 1990) ja joutunut ihmettelemään, eikö sotatalven 1939-40 arviointivirheistä opittu Moskovassa mitään. Lainaus Vihavaiselta, s. 64:

Puna-armeijan laskelmat olivat nyt selvästi pettäneet. Vihollinen oli ollut tarkoitus lyödä Kannaksella 8-10 päivässä ja hoitaa koko sotatoimi loppuun parissa viikossa. Joukoille oli annettu ohjeet olla ylittämättä Norjan ja Ruotsin rajoja ja tervehtiä kunniaa tehden näiden maiden rajavartijoita.

Endurancen hylky löytyi

BBC:n sivuilla kerrotaan, että Ernest Shackletonin retkikuntaa Etelämantereelle kuljettaneen Endurance-aluksen hylky löydettiin viikonloppuna. Marraskuussa 1915 uponnut alus lepäsi yllättävän hyväkuntoisena Weddellin meren pohjassa n. 3000 metrin syvyydessä.

Endurancen ja retkikunnan jännittävät vaiheet kerrotaan Caroline Alexanderin kirjoittamassa ja Frank Hurleyn kuvittamassa teoksessa Endurance (Otava 1999). Lainaus sivulta 109:

Marraskuun 21. päivän [1915] iltana, vähän koirien ruokkimisen jälkeen, retkikunnan lukiessa ja jutellessa rauhallisesti teltoissaan he kuulivat Shackletonin huutavan: ”Laiva on menossa”. Miehet riensivät tähystystorniin ja muille korkeammille paikoille nähdäkseen Endurancen viimeiset hetket. Sen perä nousi korkealle ilmaan, kun laiva upposi nopeasti keula edellä.

Kun jäiden puristuksiin jääneen aluksen uppoaminen alkoi näyttää todennäköiseltä, miehistö pelasti jäälle kaiken arvokkaan ja lähti veneitä vetäen etenemään kohti avovettä ja pelastusta.

Luin Alexanderin kirjan v. 2014 ja kirjoitin vaikutelmiani sivustolle. Tämän vuoden tammikuussa palasin asiaan ja lisäsin arvioon Hurleyn hienoja kuvia. Muokattu teksti ja kuvat löytyvät täältä.

Sotauutisoinnissa on eroa

Täältä lännestä katsottuna on vaikea ymmärtää, että enemmistö venäläisistä hyväksyy presidentti Putinin hyökkäyksen Ukrainaan. Tilannetta selittää pitkälti se, että venäjänkielinen media on tiukasti Putinin kontrollissa.

Kiinnosti katsoa, mitä Pravdan lukijoille kerrotaan Ukrainan ”erityisoperaatiosta”. Kone kääntää melkoista kökkösuomea, mutta pelin henki ei jää epäselväksi. Kun Suomessa ja muualla lännessä ihastellaan Ukrainan kansalaisten puolustustahtoa, Pravda kääntää asian tasan päälaelleen:

Venäjällä järjestettyjä mielenosoituksia ei täysin pimitetä, mutta niiden tarkoitusperät hämärretään ja osallistujien määristä häviää herkästi nolla tai kaksi. Sama koskee lännessä nähtyjä massiivisista mielenilmauksia. Toisaalta Pravdan sivuilta löytyi uutinen Italiassa järjestetystä tukimielenosoituksesta. Osanottajamäärää ei kerrottu, mutta kuvasta päätellen se liikkui mieluummin kymmenissä kuin sadoissa. Mielenilmauksen olivat järjestäneet Napolin kommunistit.

Toimittaja Maria Pettersson julkaisi Twitterissä kymmenen esimerkkiä Venäjän Television ykköskanavan uutisista. Yksi niistä koski puhelinkeskusteluja muiden valtionpäämiesten kanssa:

Putin on käynyt keskusteluja Venezuelan presidentti Maduron ja Abu Dhabin kruununprinssin kanssa. Puhelussa Maduro korosti, kuinka tärkeää on torjua lännen uhkaa ja disinformaatiota. Abu Dhabin prinssin mukaan Venäjällä on oikeus puolustaa itseään ja maiden yhteistyö jatkuu. 

Kaikesta päätellen kaverit alkavat käydä vähiin.

Karhu pelkäsi leijonaa

Aamupeli on aina arvoitus, mutta tänään se sopi Joukkueelle. Teemu ja Kime totesivat studiossa, että varhainen ottelun alkamisaika vähentää turhaa jännittämistä. Aikainen herätys sopi samasta syystä minullekin.

Jännitin aikanaan Torinon finaalia koko päivän, enemmän kuin yhtäkään peliä ennen sitä tai sen jälkeen. Nyt sain siirtyä hyvin nukutun yön jälkeen suoraan telkkarin ääreen. Suomi oli lopulta niin selkeästi kuskin paikalla, ettei tarvinnut jännittää edes pelin aikana.

Venäjän hengettömyys ihmetytti. Psykologikommentaattori Grönmanin sanoin pelaajat pelkäsivät häviämistä niin paljon, että suoritus jäi piippuun. Pääkopassa nakersivat ilkeästi monissa arvokisoissa nimenomaan Suomea vastaan kärsityt tappiot.

Epäilemättä tärkein yksittäinen tekijä Suomen menestyksen takana on päävalmentaja Jukka Jalonen. Hän on kovan luokan osaaja sekä pelitaktiikan luojana että joukkueen tunnetilan virittäjänä. On kiinnostavaa nähdä, missä vaiheessa hänet nähdään NHL-joukkueen penkin takana.

Iivo ja Pessi

Odotukset olivat korkealla, mutta urheilupäivästä uhkasi tulla sysisynkkä. Rise Hakolan hiihto meni miehen omankin arvion mukaan ”päin persettä”, ja Leijonat tavoitteli toisessa erässä ”tyhmyyden maailmanennätystä”.

Päävalmentaja Jalonen tarkoitti Suomen ottamia jäähyjä, joista Tre Kronor rankaisi tylysti. Minulle riitti siinä vaiheessa, kun suosikkipelaajani Sami Vatasen jälkipelistä vihelletty jäähy kostautui ja Ruotsi johti jo 3-0.

Kaupassa tarkistin tilanteen. Suomi oli ryhdistäytynyt, ja varsinainen peliaika päättyi tasanumeroihin 3-3. Hienoa! Katsoin kolmannen erän ja jatkoajan illan uusintalähetyksestä. Nouseminen tukalasta tilanteesta oli varmasti tärkeä jatkoa ajatellen.

Iivo oli tänäänkin maaginen, mutta valitettavasti hieno hiihto meni hukkaan. Leijonista voisi nostaa esiin montakin onnistujaa, mutta poimin joukosta voittomaalin tekijän, Harri Pesosen. Kuinka ollakaan, postaukseen sopiva kuva oli netissä ja valmiiksi: Iivo ja Pessi:

Pihabongaus

Pihabongaus on mainio keksintö. Se esimerkiksi aktivoi suuren joukon kansalaisia ja tuottaa kattavaa tietoa hetkellisestä talvilintutilanteesta. Tänä vuonna havaintoja kertyi viikon ajalta 17000 havaintopisteestä 100 lintulajista ja 800000 yksilöstä. Bongata sai muuallakin kuin pihapiirissä, mikä selittää yllättäviltä tuntuvat lajit tyyppiä harmaalokki tai merikotka.

Birdlifen tulossivulta näkee talitiaisen säilyttäneen asemansa todellisena jokapihan lajina. Hyvänä kakkosena tulee sinitiainen ja kolmosena harakka. Kuluvan talven erikoisuutena on lähelle kärkiryhmää kiilannut mustarastas. Eteläisen Suomen hyvä pihlajanmarjatilanne selittää myös räkättirastaan ja tilhen hyvän sijoituksen. 50 kärkilajista esitetään numerotietojen lisäksi kuva lajista, havaintopisteet kartalla ja trendi vuodesta 2006 alkaen.

Esimerkkilaji pikkuvarpunen kuuluu linnustomme menestyjiin: se on levittäytynyt parinkymmenen vuoden aikana jopa pohjoisimpaan Lappiin ja ajanut ”tavallisen” varpusen ohi.

Koska omalta pihalta ei ole juurikaan ilmoitettavaa, en osallistunut tapahtumaan. Tarkkailen kyllä lintuja päivittäin, viime aikoina varsinkin puluja Harjulammen suunnalla. Pulut istuskelevat Kemintien katuvalolamppujen päällä näköjään täysin piittaamatta kovasta pakkasesta tai purevasta viimasta.

Mitä ihmettä linnut odottavat? Sitäkö, että alkaisi janottaa ja pääsisi juomaan? Harjulampeen laskevan putken suulla on pieni sula, josta janon voi sammuttaa. Myös Ounaskosken sula houkuttelee puluja läpi talven.