Iljanne ja vesiperä

Sää on harmaa ja lämpötila reilusti plussalla, ei kuitenkaan sada. Kävelyalustana oli märkä iljanne.

Päivän lintukierros tuotti marjalintujen osalta vesiperän. Tarkistin paikat, missä näin eilen 24 tilheä ja kaksi räkättiä. Niistä toinen on juronut samassa pihlajassa jo kaksi viikkoa, ja marjat alkavat käydä vähiin.

Tänään päivä on lyhimmillään. Kuva Ounaskoskelta on otettu 17.12., jolloin aurinko näyttäytyi edellisen kerran. Muutamien harmaiden päivien jälkeen joulupäiväksi on luvattu hieman kirkkaampaa säätä.

Joulupäivänä aurinko nousee Rovaniemellä samaan aikaan kuin tänään, mutta laskee kolme minuuttia myöhemmin. (11.08 – 13.26)

Punaiset kirjat – kirjastopalvelua huonomuistisille

Rovaniemen pääkirjaston lainausosastolla on hylly, johon on koottu pelkästään punakantisia kirjoja. (kuvan tekstiä suurennettu)

Kirjasto haluaa palvella niitä(kin) asiakkaita, jotka muistavat tavoittelemastaan kirjasta vain kannen värin. Loistava idea!

Monista syksyn aikana lainaamistani kirjoista vaikuttavin, Viv Groskopin teos Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista, voisi kuulua joukkoon:

Kirja itsessään on hyvä, mutta erityisen vaikuttava se oli käynnistämänsä kirjallisen ketjureaktion ansiosta. Innostuin lukemaan aikanaan avaamatta jääneitä klassikoita, esimerkiksi Boris Pasternakin Tohtori Zivagon.

Kirjoitin lukuelämyksestä tekstin sivuston puolelle.

Silloin ennen

Kerroin blogipostauksessani 15.12.2002, että sumun seasta on kuulunut pitkin päivää lentomelua. Syynä eivät olleet Hornetit, vaan kaupunkiin laskeutuneet 23 charterkonetta. Joulukuun 2002 aikana Lapin kentille laskeutui kaikkiaan 340 tilauslentoa, joista yli puolet Rovaniemelle.

Samoihin aikoihin ostin ensimmäisen digikamerani (Canon Powershot G3), ja oheinen Airbus-kuva on otettu sillä.

Talvitulva

Kemijoen jäät ovat lähteneet jo moneen kertaan, mutta talvitulva oli uusi ilmiö. Vesi nousi Ounaskoskella, kun liikkeelle lähteneet jäät kasaantuivat padoksi Hirttiönniemen kohdalla kaupungin eteläpuolella. Kävin eilen paikalla ja otin oheisen kuvan. Joki oli todellakin ahtautunut täyteen viiden sentin paksuisia jäätelejä.

Jääpadot ovat yleisiä keväällä, mutta harvinaisia tähän aikaan vuodesta. Talvitulva saatiin hallintaan lisäämällä juoksutusta Valajaskosken voimalaitoksella. Jäiden täyttämä Ounaskoski virtasi jälleen vapaana, ja jääröyssyt jäivät rannoille muistuttamaan talvitulvasta. Kuva on Ounaskosken avantouimapaikan läheltä.

PS
Röyssy on aikoinaan Oulussa oppimani sana, jota Perämerellä käytetään korkeista jääkasautumista. Ounaskosken kasat olivat matalia, mutta käytin termiä kun se pulpahti sopivasti muistin syövereistä.

Laumasuoja petti ruotsalaiset

Näyttää siltä, että itsevaltaisesti Ruotsin koronatoimista päättänyt valtionepidemiologi Anders Tegnell on siirretty sivuun. Lopultakin, voisi sanoa.

Vielä heinäkuun lopulla Tegnell oli sitä mieltä, että keväällä hankittu laumasuoja suojelee ruotsalaisia koronan pelätyltä toiselta aallolta. Kesä oli rauhallinen, mutta sitten nähtiin käänne huonoon suuntaan. Ensin muualla Euroopassa, sitten myös Ruotsissa.

Verrokkimaaksi ottamassani Belgiassa todettiin lokakuun lopulla pahimmillaan yli 20 000 tartuntaa päivässä. Samaan aikaan tartuntoja oli Ruotsissa parituhatta ja Suomessa parisataa. Erot maiden välillä olivat siis kymmenkertaiset.

Belgiassa otettiin kovat keinot käyttöön ja tilanne saatiin hallintaan niin nopeasti, että esimerkin olisi luullut kelpaavan muillekin. Mitä tehtiin Ruotsissa? Ei mitään, ja täysin eri suuntiin osoittaneet Belgian ja Ruotsin tartuntakäyrät leikkasivat 20.11. Tähänkö Ruotsissa herättiin? 

Oli miten oli, lähipäivät näyttävät, mihin suuntaan tilanne Ruotsissa kehittyy. Toivotaan parasta.

Valoa tunnelin päässä

Syksy on ollut aivan toivoton, pitkä ja pimeä kun norjalainen tietunneli, sellainen vanha. Uudet ovat väljiä ja valoisia.

Täällä Rovaniemellä näyttäisi olevan toivoa talven alkamisesta tällä viikolla. Lämpötila painuu nollan alapuolelle keskiviikkoiltana ja pysyy pakkasella ainakin ennustusjakson ajan. Luntakin on luvattu.

Toivottavasti ennuste pitää paikkansa. Pahoittelut siitä, että kylmää ilmaa ei taida riittää koko Suomeen.

Yllätys avannolla

Jääkarhu löysi hylkeen hengitysavannolle viritetyn kameran ja päätti tutkia sitä tarkemmin. Kamera kuitenkin lipesi käpälästä ja putosi avantoon. Norjalainen Audun Rikardsen katseli tilannetta kauempaa ja ymmärsi menettäneensä kameransa. Enemmän harmitti kuitenkin kuvien kohtalo.

Aika pian heräsi kysymys, voisiko kuvat pelastaa? Huonolta näytti, koska vettä oli yli sata metriä. Toisaalta oltiin (Huippuvuorten vesillä) kiinteällä jäällä, joten paikannuksesta tuli tarkka. Ehkä kannatti yrittää!

Ryhmä palasi paikalle vuoden kuluttua varustautuneena pienellä sukellusrobotilla. Kamera onnistuttiin nostamaan, ja makeaan veteen siirretty muistikortti toimitettiin kuvanpelastusalan asiantuntijoille. Kuvat olivat täysin käyttökelpoisia, ja selfie avantoa lähestyvästä jääkarhusta on yksi niistä.

Uskomaton operaatio on nähtävissä YLE Areenan Luontoihmeitä-sarjassa. Kyseessä on makasiiniohjelma, jossa on mukana myös norjalaisten harrastajakuvaajien eläinvideoita. Melko huikeita pätkiä niissäkin!

Kaukainen Kamøyvær

Wikipedia:
Kamøyvær is a fishing village in Nordkapp Municipality in Troms og Finnmark. The village lies along the Kamøyfjorden on the east side of the island of Magerøya, about 10 kilometres (6.2 mi) northwest of the town of Honningsvåg.

Samuli Paulaharju vieraili vaimonsa Jennyn kanssa Kamøyværin kalastajakylässä kaksi kertaa, otti valokuvia ja piirteli, esimerkiksi kartan. Ennen kaikkea hän haastatteli kylän asukkaita.

Sammu Iversen oli yksi haastatelluista. Koska Sammu asui vaimonsa ja poikiensa kanssa Krikanniemellä, kyläläiset käyttivät hänestä nimeä Krikan Sammu. Paulaharju kertoo Krikanniemen elämänmenosta teoksessaan Ruijan äärimmäisillä saarilla (WSOY 1935).

Lisäksi Sammu esiintyy Paulaharjun fiktiivisessä tarinakokoelmassa Tunturien yöpuolta (WSOY 1934).

Lisää Sammusta sivuston puolella.

Ensilumi ajallaan

Viikko sitten saatiin ensilumi suureen osaan maata, myös Rovaniemelle. Viikon aikana lunta on tullut lisää ja nyt sitä on toistakymmentä senttiä. Vesistöt ovat alkaneet jäätyä, vaikka kummoisia pakkasia ei ole ollut. Ensi viikoksi on luvattu lämpenevää, joten talven osalta palattaneen lähtöruutuun.

Pitkään seurannassa ollut naurulokki hävisi Kirkkolammelta lumen peitettyä nurmikot: ilmeisesti nälkä pakotti linnun liikkeelle. Viimeinen havainto tehtiin maanantaina; kaksi päivää myöhemmin lampi oli kauttaaltaan niin hyhmässä, ettei sorsiakaan enää näkynyt. Viimeinen silkkiuikku nähtiin Harjulammella seuraavana päivänä.

Ounasjoen suistossa ja Lainaalla viivyttelee vielä runsaasti laulujoutsenia, tänään parisataa yksilöä. Poikasten osuus on noussut odotusten mukaisesti ja niitä oli 35. Muita tänään havaittuja vesilintuja olivat sinisorsa, haapana, isokoskelo, mustalintu ja uivelo.

Talviseksi muuttunut sää vauhditti tilhien parveutumista: pihlajissa on pörrännyt parhaimmillaan 600 yksilön parvi. Myös räkättirastaita näkyy kymmenittäin, mutta punakylkiä vain yksittäin. Tänään pääsin näkemään syksyn ensimmäiset taviokuurnat, kaksi kellertävää lintua. Sukupuolesta ei voi vielä sanoa mitään varmaa, koska nuoret koiraat saavat punaisen puvun vasta kevättalvella.

Pesiskausi pakettiin

Koronan uhkaama pesäpallokausi vietiin onnistuneesti läpi ja saatiin päätökseen perjantaina. Palkintogaala järjestettiin tällä kertaa kuivalla maalla, kun jo perinteeksi muodostuneesta risteilystä oli koronan vuoksi luovuttu.

Minulle mennyt pesiskesä oli kaikkien aikojen vilkkain. Ruutu-tarjonnan ansiosta katsoin kaikki Kirittärien pelit, lisäksi näin paikan päällä lähes kaikki Napapesiksen joukkueiden ottelut. Lisäherkkuna olivat Arctic Battle -stadiontapahtuma Rovaniemen keskuskentällä ja Kirittärien välieräpeli Lapuan Virkiää vastaan Jyväskylässä. Aika monta peliä!

Naisten palkinnot menivät tällä kertaa mielestäni oikeille pelaajille, myös ennakkoon suurinta kiinnostusta herättänyt parhaan pelaajan valitseminen. Pokaalin sai syksyllä uransa lopettanut, mutta keväällä kentille palannut Kirittärien Emma Körkkö. Emman kovin kilpailija oli Manse PP:n Virpi Hukka, jonka kausi päättyi ikävästi akillesjänteen katkeamiseen ensimmäisessä finaaliottelussa. Kaksikon ylivertaisesta tasosta kertoo se, että pelaajakollegat äänestivät Virpin parhaaksi sisä- ja Emman parhaaksi ulkopelaajaksi.

Vuoden lukkari oli Kirittärien Mari Mantsinen, jokeripelaaja Lapuan Virkiän kärkietenijä Kaisa-Leena Rautakorpi, tyttöpelaaja Kirittärien Venla Karttunen ja tulokas Seinäjoen Maila-Jussien Saaga-Angelia Raudasoja ja paras (naisten) pelinjohtaja jo kuudennen kerran Kirittärien Nalle Viljanen. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin finaalisarjan ratkettua Kirittärien ykköskärki Ella Korpela.

Rovaniemen pesisbuumi sai ansaitsemaansa huomiota, tuloksena kunniamaininta harrastajien määrän kasvusta. Itselleni suuri ilon aihe oli napapesiksen poikien loistava suoriutuminen B-poikien supersarjassa. Mestaruuden voittanut Jymykin kaatui kertaalleen!

Vielä yksi palkinto on syytä mainita, vaikka sellaista ei juhlassa jaettukaan. Kauden epäilemättä kovin juttu oli koronan haasteista selviytyminen. Iso käsi ja virtuaalinen pokaali koko pesisyhteisölle vastuullisesta toiminnasta!