Polarstern loppusuoralla

Lokakuun alussa napajäähän kiinnittyneen tutkimusjäänmurtaja Polarsternin ajelehtiminen on lopuillaan. Näyttää siltä, että alus pääsee avoveteen jo kuukauden sisällä eli reilusti etuajassa.

Myös reitti poikkeaa aika tavalla ennakkoon arvioidusta. Itse asiassa Polarstern lähestyy paikkaa, missä kuuluisa esikuva Fram vapautui jäistä 13.8.1896 ajelehdittuaan jäiden vankina lähes kolme vuotta.

Mosaic-tutkimusretken kolmas ja viimeinen miehistönvaihto tehtiin Huippuvuorilla kesäkuun alussa. Sitä varten Polarstern jätti kuukauden ajaksi sijoituspaikkansa, matkasi Longyearbyeniin ja palasi takaisin kohdattuaan Saksasta paikalle saapuneet tukialukset. 

Juhannuslumia

Löysin juhannusaattona Evakkotien varresta lumikinoksen, joka oli yli puolen metrin korkuinen. Ilahduin tietysti löydöstäni ja päätin seurata tilanteen kehittymistä.

Olen sittemmin tarkistanut paikan kolmesti, viimeksi tänään (26.6.) Kasa on sulanut sen verran vauhdikkaasti, että heinäkuun puolelle lunta ei taida riittää.

Kuten arvelinkin, lumi suli ennen kuun vaihtumista. Sarjan viimeinen kuva otettu illalla 29.6.

Vihdoinkin urheilua!

Olen nauttinut kesästä ja katsonut urheilua.

Seurantaputki alkoi perjantai-iltana naisten superpesiksen merkeissä. Ruutu Plussan selostettuna otteluna näytettiin Kirittärien ja Joensuun Mailan ottelu Jyväskylästä. Sarjanousija antoi ensimmäisellä jaksolla hallitsevalle mestarille kunnon vastuksen, numerot 3-2. Toisella jaksolla Kirittärien sisäpeli rullasi mainiosti ja tuotti päätösnumerot 9-2.

Koronan vaikutus ottelutapahtumaan näkyi selvimmin yleisömäärässä, joka oli rajattu viiteensataan. Hutunkeitto oli korvattu kolikonheitolla eikä joukkue saanut juosta kolmospesälle juhlimaan kunnarin lyönyttä pelaajaa. Niinpä Kirittäret esitti uuden, hajautetun kunnarituuletuksen, joka voi tulla kesän aikana pesisväelle hyvinkin tutuksi. *)

llan tähti, huipputehot 1+6 iskenyt lyöjäjokeri Ella Mäkelä lienee useimmille lajia seuraavalle uusi tuttavuus: Kirittärien oma kasvatti, joka oli viime kauden Lappajärvellä kasvamassa korkoa. Näyttää siltä, että kotiutukset eivät ole yksin Siri Eskolan varassa! Lopettamispäätöksensä perunut Emma Körkkö jatkoi siitä mihin syksyllä jäi, oli ulkopelissä totutun vahva ja löi kaksi juoksua.

Pesäpallotarjonta jatkui lauantaina ihan kotinurkissa sijaitsevalla Korkalovaaran pesäpallokentällä. Täydellisissä olosuhteissa pelattiin historiallinen ottelu, jossa NaPa-Pesis kohtasi Oulun Lippo Juniorit. Sarjataso oli poikien Superpesis B.

Runsaslukuisen yleisön riemuksi kotijoukkue voitti suoraan 2-0 (10-9, 7-2). Vieraat karkasivat ensimmäisessä sisävuorossaan jo 0-6 johtoon, mutta kotijoukkueen upea nousu tuotti maistuvan jaksovoiton. Toinen jakso olikin sitten helpompi. Kaiken kaikkiaan iltapuhde oli yleisöystävällinen ja viihdyttävä, loistavaa mainosta lajille.

Napapiiri-Jukola oli tarkoitus juosta Rovaniemellä tämän viikonlopun aikana, mutta koronavirus siirsi tapahtumaa vuodella. Lohdutuspalkintona suunnistuksen ystävät saivat seurata Uudellenjuoksua, Sipoonkorven maastossa Jukola-hengessä toteutettua kutsukilpailua. Erikoista oli, että palattiin 25 vuoden takaisille suorituspaikoille: rastit olivat samat, ja karttoihin oli tehty pientä päivitystä. Mittakaava oli silloinen 1:15000.

Venlojen viestissä draaman kaaret olivat kohdillaan, ja gps-viihdettä tarjottiin kukkuramitoin. Keulassa ankkuriosuudelle lähtenyt viestinviejä teki kunnon pummin heti kakkosrastilla ja vielä pahemman kolmannella. Monen minuutin etumatka muuttui varttitunnin takamatkaksi.

’) edit 5.7.
Pesäpallolliito purki heinäkuun alussa koronarajoituksia, ja perinteiset kunnarituuletukset ovat taas sallittuja. Parempi näin!

edit 8.8.
Kirittäret on rajoitusten purkamisesta huolimatta pitänyt kiinni hajautetusta kunnarituuletuksesta. Nyt pelinjohtajat käyvät kolmosella onnittelemassa onnistujaa, ja muu joukkue iloittelee kotipesässä. 
Tyylikästä!

Toinen kevät

Vietin viikonloppuna koronakevään päättäjäisiä Piesjängän poroaidalla Utsjoella. Samalla näin toisen kevään: lunta oli paljon ja koivuissa olemattoman pieni hiirenkorva. Välillä sakea sumu haittasi toden teolla lintujen tarkkailemista, joka oli pääasiallista ohjelmaani.

Yhden mainittavan lintuhavainnon tein jo matkalla pohjoiseen: vähän Pokan pohjoispuolella tiellä oli käynnissä suokukkojen turnajaiset. Katselin touhua ”piilokojusta” ja otin muutamia kuvia. Mahtaakohan olla olemassa kahta asultaan samanlaista koiraslintua! Katso nyt vaikka näitä.

Piesjängän poroaidan ympäristö vetää puoleensa lintuja ja linnuista kiinnostuneita ihmisiä. Tapasin monia tuttuja ja juutuin puheisiin tuntemattomien kanssa. Pirkka ja Allu olivat aikoneet aloittaa pinnarallin Ailigaksella, mutta kun kiirunaa ei löytynytkään, kello pantiin käyntiin vasta Piesjängällä.

Useimpien etelästä tulleiden ykköstoiveena oli tunturikihu, joita kaikki pääsivätkin näkemään. Minun listaykköseni punakuiri näyttäytyi vasta vuorokauden paikalla oltuani, lensi teltan yli ja mekasti mennessään. En saanut kuvaa kuirista, mutta tässä tunturikihu:

Sää oli suuren osan aikaa märkä, sumuinen ja/tai sateentihkuinen, ja tällaisissa oloissa teltta ei ole mukavin majoittumisvaihtoehto. Lieventävänä seikkana oli erillinen kuiva olohuone, jonka ikkunasta näkyi Ailigas – silloin kun näkyi.

Tulva taittui Rovaniemellä

Juuri nyt näyttää siltä, että pahimmat tulvaennusteet eivät toteudu Rovaniemellä. Tarkkailupisteessäni Arktikumin Kivisillalla Ounasjoen pinta on laskenut kymmenkunta senttiä kolmen päivän takaisesta maksimista. Iso kuva on otettu tänään (2.6.) ja upotettu pikkukuva 26.5.

Vesi nousi uskomattoman nopeasti, lähes kaksi metriä vajaassa kahdessa viikossa. Tulva laskee paljon hitaammin kuin nousee, ja normaali kesäveden taso saavutettaneen vasta juhannuksen jälkeen. Silloin Kivisillan ali mahtuu melomaan kajakilla.

Tulva katkoi kulkuväyliä ja muutti radikaalisti jokivarren maisemia. Lainaanrantaa kulkeva katu on poikki, ja Kittiläntien kolmesta alikulusta kaksi on veden vallassa. Arktikumin saareen pääsee saappailla – ja näköjään myös pyörällä.

Lintujen vilkkain muuttosesonki on tältä keväältä ohi: lajeja ehti kertyä 80. Esimerkiksi sinirinta jäi näkemättä ja kuulematta – pakko lähteä perään!

Kuva on Ounasjoelta parin viikon takaa: mustaviklo seilaa jäälautalla.

Joet täynnä vettä

Kotipihan lumet kävivät vähiin ennen kuin hävisivät toissapäivänä lopullisesti. Samoin kävi seurannassa olleen Ylitornion Meltosjärven lumien. Otin paikan seurantaan 14.4. kun lunta oli tasan metri. 23.5. senttiäkään ei ollut enää jäljellä.

Pohjoisessa lunta vielä riittää, mutta sulaminen on ollut viime päivinä vauhdikasta. Ounasjoen Marraskoskella virtaama kasvoi neljän päivän aikana yli kaksinkertaiseksi ja on tällä hetkellä reilusti yli 1000 kuutiometriä sekunnissa. Kemijoen virtaama on vielä suurempi jo ennen kuin joet yhtyvät.

Rovaniemellä varaudutaan suurtulvaan. Saarenkylässä on rakenneltu tulvavalleja ja Lapin maakuntamuseon kokoelmia evakuoitu Arktikumin pohjakerroksesta. Kuva on Ounasjoen rannasta tältä aamulta.

Tulvan kehittyminen kiinnostaa kaupunkilaisia, ja iltaisin jokirannoilla on riittänyt väkeä. Lapin jokien tulvailannetta voi seurata myös Ympäristökeskuksen verkkosivuilta

Lörppösorsa ja isokaskelotti

Mukavan lintupäivän mainittavimpia löydöksiä ovat nuo otsikossa mainitut.

Lörppösorsapari – nykyiseltä nimeltään harmaasorsa – löytyi Kuolajoen suulta eilen, mutta minä näin linnut vasta tänään. Erikoistarjouksesta ei voinut kieltäytyä, kun lörppikset asettuivat Harjulammen lintutornin juurelle.

Kuten näkyy, naarasta voisi helposti luulla sinisorsan puolisoksi. Koiras puolestaan taitaa olla ulkonäöksellisesti – anteeksi vain – sorsakoiraiden pahnanpohjimmainen.

Otsikon toinen nimi on lainattu Iirikseltä, joka teki äitinsä kanssa linturetken ja onnistui bongaamaan isokaskelotin. Kuulin havainnosta isältä. Nimi on mielestäni niin oivallinen, että sen voisi ottaa käyttöön ornislangissa.

Miljonäärien laiva

Norjan tieverkon rakentaminen on ollut mieletön jättiurakka, sekä maanteiden että rautateiden. Yle Areenalla nähtävillä oleva viisiosainen sarja Mahdoton maa on meille Norjan ystäville mielenkiintoista seurattavaa.

Erilaiset rakennusprojektit ovat keskeisessä osassa, mutta muustakin puhutaan. Viidennessä osassa pureudutaan turismin historiaan ja matkataan Oslosta Sognevuonolle vuoden 1901 mallin Cadillacilla. Sylintereitä on yksi ja voimaa niin vähän, että jyrkimmissä nousuissa tarvitaan veto- tai työntöapua.

Ohjelma vei paikoille, missä kävin sisareni kanssa kesäkuussa 2008. Flåmissa oli tarkoitus tehdä edestakainen junamatka Myrdaliin: juna nousee parinkymmenen kilometrin matkalla lähes 900 metriä. Tunneleita on yhteensä 20, joista yksi tekee silmukan tunturin sisällä.

Elämys jäi kuitenkin kokematta, ja se harmittaa vieläkin. Kävi nimittäin niin, että kuvassa oleva loistoristeilijä Oceana sattui samaan aikaan Flåmiin, ja meidän kannaltamme kriittinen junavuoro oli varattu kokonaisuudessaan risteilyturisteille. Taviksia ei päästetty kyytiin, vaikka tilaa olisi ollut ruhtinaallisesti. Miljonäärejä junamatka ei nyt vain sattunut sillä kertaa kiinnostamaan.

Me olimme varanneet seuraavaksi yöksi majoituksen Runden lintusaarelta emmekä voineet jäädä odottamaan seuraavaa junaa. Katselimme kylää, junaa ja museota ja jatkoimme kohti Rundea. Sitä ennen tapasimme yllättäen veljenpoikamme, joka oli kyydittämässä bussilastillista kiinalaisia turisteja. Jos olisimme päässeet junaan, Olli olisi jäänyt näkemättä.

Ornin kiireisintä aikaa

Päivittäiset linturetket tuottivat vappuun mennessä vain kymmenkunta muuttolintulajia, mutta sitten alkoi tapahtua. Muutaman viime päivän aikana listani on karttunut 46 lajin mittaiseksi.

Linnut ovat tapansa mukaan järjestäneet harrastajille mukavia yllätyksiä. Sellainen oli esimerkiksi 29.4. Ounaskoskelle ilmestynyt luotokirvinen. Ulkosaaristossa viihtyvä laji on Lapissa harvinainen vieras: Tiiraan on ilmoitettu kaikkiaan 19 havaintoa, joista lähes puolet tänä keväänä.

Seuraava yllätys koettiin 2.5. Veitikanlammella. Monta viikkoa lammella viihtyneet joutsenet, telkät ja sinisorsat olivat saaneet seurakseen neljä kanadanhanhea ja neljä uutta joutsenta. Lajikirjon täydensivät lapasorsa, haapana, tavi ja tukkasotka.

Tämän päivän uutuuksia olivat liro, sepelrastas ja aina yhtä mukava pikkulokki, Lapin ensimmäinen.

Palaneen käryä, vaihe 2

Kirjoitin viikko sitten käryävästä tietokoneesta. Uskoin paikallistaneeni ongelman ja kuvittelin osaavani korjata koneen omakätisesti. Piti siis vaihtaa prosessoria jäähdyttävä tuulettimen ja siilin yhdistelmä.

Taustaksi on hyvä mainita, että sorkin pöytäkoneeni sisuskaluja nyt neljännen kerran: olen vaihtanut rikkoutuneen virtalähteen, lisännyt tallennustilaa kolmeteraisella kovalevyllä ja asentanut firewiren vaatiman kortin. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja ajattelen, että minulle tämä rautapuoli on softajuttuja ymmärrettävämpi osa tietokoneiden maailmaa. Jouni on toiminut operaatioissa korvaamattomana etäapuna.

Uusi jäähdytin on iso ja tehokkaan oloinen, aivan eri kaliiperia kuin se toimintansa lopettanut. Kiinnittäminen emolevyyn tapahtui metallihenkselin ja neljän muovinipsun avulla. Koska paikat olivat ahtaat, jouduin näpräämään pitkään. Lopuksi piti turvautua voimaan. Siinä vaiheessa oli tärkeää tietää, että emolevyn taipuminen kuuluu asiaan eikä sitä kannata säikähtää.

Jännitti aika tavalla, kun sain kuulerin paikalleen ja kytkin virran koneeseen. Prossujäähyn ropeli lähti iloisesti pyörimään, samoin kaikki kolme koteloon kuuluvaa. Suljin tyytyväisenä kylkilevyn, kytkin piuhat ja jatkoin kesken jääneitä hommia. Toistaiseksi kone toimii moitteettomasti eikä käryä enää… (kop, kop)