Sorsalaskenta

Eilinen sorsalaskenta Ahvenisjärvellä sujui helposti, koska linnut olivat tällä kertaa yhteistyöhaluisia. Paikalle mentyäni pääosa linnuista siirtyi sulasta keskeltä järveä jäälle puron suuhun. Otin kuvan ja laskin linnut kotona. Sulaan jäänyt vähemmistö oli helppo laskea paikan päällä.

Kun lasken lintuparvia kuvasta, vaihdan täplän väriä aina kun sata tulee täyteen. Nyt lopputulos näytti tältä:

Kuten huomataan, jäällä on 219 sorsaa. Kun lisään sulasta lasketut 66 sorsaa ja purosta 4, lopputulokseksi tulee 289. Ilmoitin Tiiraan 290 lintua, joka on erittäin tarkka luku.

Talven sankareita

Ajoitan päivittäisen kävelylenkkini valoisaan aikaan siinä toivossa, että näkisin lintuja. Vähissä ovat, mutta täysin linnutonta päivää ei ole onneksi osunut kohdalle. Tämän päivän ulkoilusuoritus oli tyypillinen.

Suuntasin Ruskon tien vartta Sääksjärven suuntaan ja palasin Hervantajärven ja tien välissä kulkevaa polkua. Käpytikka ahkeroi pajallaan lähellä kääntöpaikkaa. Tarkkailin tilannetta sen aikaa, että lintu ehti hakea työstettäväkseen uuden kävyn. Lehtipuuvaltaisessa metsässä on seassa kuusia, joten käpyä ei tarvinnut hakea kovin kaukaa.

Palattuaan lintu irrottaa käsitellyn kävyn, pudottaa sen puun tyvelle ja asettaa uuden käsittelypisteeseen. Lyhyt talvipäivä kuluu työn merkeissä: lintu ehtinee käsitellä päivän aikana joitakin kymmeniä käpyjä. Nostan hattua omavaraiselle työn sankarille, jota talipötköt eivät houkuttele!

Jatkan polkua läpi lumisen metsän ja pysähtelen välillä, mutta muita lintuja ei kuulu. Kun polku laskeutuu Hervantajärven rantaan, oikaisen jäätä pitkin uimarannalle. Eilen paikalla olleen pilkkimiehen avannoista on noussut jäälle vettä, mutta en viitsi palata rannalle. Arvaan jään paksuudeksi kymmenen senttiä.

Uimarannan parkkipaikan reunassa tapaan retken toisen linnun, joka sekin on käpytikka. Ensin kuulen vain äänen, mutta sitten lintu lähtee lentoon kuusen latvasta. Lintuhavainnot lisääntyvät vielä ratikkapysäkin lähellä, missä kuuraisissa koivuissa kieppuu kymmenkunta urpiaista.

Yllätys kaupassa

Jos en olisi kuullut asiasta aiemmin, olisin ällistynyt toden teolla. Kauppakeskus Duon keskusaulassa komeili lentokone! Eräs paikalla olijoista kertoi nähneensä, kun kone tuotiin kappaleina sisään. Hänen käsityksensä oli, että kone kiertää näyttelyesineenä eikä sillä ole tarkoituskaan nousta ilmaan. Ehkä parempi niin.

Onkimies ja varis

Viinikanlahti nostatti pakkassumua, mutta Ratinanrannan venelaitureilla ongittiin. Neljä miestä omana ryhmänään lähempänä rantaa ja yksi aivan laiturin päässä. Mahtoiko saaliista olla toivoa ja jos oli, millaisesta? Kaivoin kameran esiin ja jäin seuraamaan tilannetta.

Telellä kuvaa ottaessani huomasin, että laiturin nokassa onkineen miehen vieressä oli varis. Kavereita näyttivät olevan, vain metrin päässä toisistaan. Välillä lintu käväisi vielä lähempänä ottamassa miehen antaman pikkukalan.

Ohikulkija arveli, että tulee hyvä kuva. No jos ei hyvä niin ainakin ihan kiva!

Minun ja meidän JYP

Jyväskylässä eilen pelattu JYP:n 100-vuotiskauden juhlaottelu KalPaa vastaan jää mieleen ja meni tunteisiin. Sama koskee ottelua edeltänyttä seremoniaa, joka oli arvokas olematta liian juhlallinen.

Innostuin jääkiekosta pikkupoikana Jyväskylässä, ja suosikkijoukkueeksi valikoitui itseoikeutetusti silloinen JyP. Olen asunut kaksikymppisestä asti muualla kuin Keski-Suomessa, mutta ykkössuosikkia en ole vaihtanut.

Pitkä yhteinen historia pitää sisällään hyviä ja huonoja hetkiä. Ehdoton kohokohta oli ensimmäinen mestaruus keväällä 2009: en nähnyt yhtään peliä livenä, mutta matkustin Rovaniemeltä ikimuistoisiin voitonjuhliin Aren aukiolle.

Heikon menestyksen kaudet ovat koetelleet uskoa ja kärsivällisyyttä, varsinkin yhdistyneenä heikkoon taloustilanteeseen. Korona-aikana tilanne oli niin huolestuttava, että osallistuin talkoisiin pahvifanin roolissa.

  

Käynnissä oleva kausi on herättänyt toiveita paremmasta. Pelillisiin kohokohtiin kuuluu Nokiareenassa otettu kolmen pisteen voitto Tapparasta.

JYP-tekstejä sivustolla.

Poikkeuksellisen vaikuttavia valokuvia

Työväenmuseo Werstaassa Tampereella voi nähdä Dorothea Langen vaikuttavia valokuvia ihmisistä Yhdysvaltojen 1930-luvun pula-ajan koettelemuksissa.

Pörssiromahduksesta alkanut lama kesti koko 1930-luvun aiheuttaen massatyöttömyyttä ja Kaliforniaan suuntautuneen maan sisäisen muuttoliikkeen. Työryhmä on valinnut näyttelyn Amerikan suuri lama noin 60 kuvaa Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelmasta, ja kuvat ovat esillä ensi vuoden elokuun 18. päivään asti.

Dorothea Lange (1895-1965) kuuluu dokumentaarisen valokuvauksen uranuurtajiin. Lange kuvasi 3×4 ja 4×5 tuuman laakafilmikameroilla, mistä johtuen suuretkin kopiot ovat teknisesti hyvätasoisia. Kuvien muu vaikuttavuus johtuu kuvaajan taidosta, myötäelämisestä ja syventymisestä aiheeseen.

Tuntuu ihmeeltä, että kömpelö kalusto ei näy Langen kuvissa kuvauksen kohteena olleiden ihmisten minkäänlaisena jäykistelynä. Päinvastoin, mieleen tulevat Sebastiao Salgadon paljon myöhemmin kinokameralla kuvaamat Exodus-näyttelyn kuvat.

Dorothea Langen kuuluisin yksittäinen kuva Migrant Mother kuuluu niihin valokuvauksen merkkiteoksiin, jotka jäävät kerran nähtynä iäksi mieleen.

Valoa ja väriä

Näin viime sunnuntaina kaksi valoshowta, esityspaikkoina Tammerkoski ja Kalevan kirkko.

Tammerkosken esitys ”Tanssivat vedet” oli tuttu vuoden takaa. Musiikki oli toki vaihtunut, mutta muuten mentiin samoilla linjoilla. Koskipuistoon ja vastarannalle oli saapunut katsojia aivan mahdottomasti.

Paljon oli väkeä Kalevan kirkossakin, missä esitys pyöri nonstoppina. Välissä kirkkoon saatiin valoa helpottamaan poistumista ja sisääntuloa.

Varsinaisesti kyse ei ollut kilpailusta, mutta sellainenhan siitä peräkkäin nähtynä väkisinkin tuli. Visuaalisilta ansioiltaan kirkollinen valoshow voitti maallisen selvin luvuin, sanoisin että 3-0. Musiikin osalta kirkon ylivoima oli vieläkin selkeämpi. Hyvä kirkko!

Talvi yllätti kuikanpoikasen

Kun kaakkurit lähtivät elokuussa kotilammelta, otin seurantaan Suolijärven kuikat. Virikkeenä oli 13.8. Tiiraan ilmoitettu havainto emolinnuista ja kahdesta poikasesta.

Tein ensimmäisen oman poikashavaintoni Suolijärveltä 6.9., mutta poikasia oli enää yksi. Syyskuun aikana Tiiraan ilmoitettiin 4 havaintoa; toinen emolintu nähtiin poikasen lähettyvillä kolmesti, 11.9. molemmat emolinnut.

Lokakuussa havaintoja ilmoitettiin yhteensä 8, emo nähtiin viimeisen kerran 5.10. Kävin järvellä 17.10 näkemättä poikasta ja luulin sen lopultakin lähteneen.

Näin ei kuitenkaan ollut: kuikkanuorukainen nähtiin jälleen 28.10. Järvi oli alkanut jäätyä, ja lintu kierteli rantasulia. Seuraavana päivänä sulaa vettä oli enää niukasti, ja linnun ilmoitettiin kiertäneen ympyrää ja yrittäneen välillä nousta lentoon. Havainnon tekijä kiinnitti huomiota vasemman siiven jonkinasteiseen epäkuntoisuuteen.

Kun menin paikalle 30.10. lintu ui edestakaisin vain viiden metrin levyiseksi kutistuneessa sulassa, oli virkeän oloinen ja teki joitakin sukelluksia. Lintu nousi myös vaivalloisesti jäälle ja yritti kerran siivilleen. Jää oli kuitenkin liukas eikä vauhtia saanut nimeksikään. Lintu palasi veteen.

Linnun räpyttäessä siipiään paljastui, että vasemman siiven uloimmat käsisulat olivat pelkkiä ruotoja. Päivittäin paikalla käynyt ulkoilija kertoi nähneensä ennen jäätymistä useita kertoja, että lintu oli noussut siivilleen ja lentänyt lyhyitä matkoja.

Kuulin paikalla olleilta lintuharrastajilta, että linnusta oli ilmoitettu pelastuslaitokselle. Tilannehuoneen tiedotteessa on samalta päivältä kirjaus ”eläimen pelastaminen” klo 13.34.

Ankkurit alas!

Viron ja Suomen välinen, meren pohjaan laskettu kaasuputki vaurioitui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 7.–8. lokakuuta. Samaan aikaan Norjassa rekisteröity ”seisminen tapahtuma” paikantui Suomenlahdelle ja vauhditti spekulaatioita syistä ja syyllisistä.

Nyt tiedetään, että kaasuputkea vaurioitettiin vetämällä raskasta ankkuria putken yli. Luultavasti samassa rytäkässä vaurioitui myös maiden välinen tietoliikennekaapeli. Vahvimmin epäiltynä on Hong Kongiin rekisteröity konttialus Newnew Polar Bear, jonka omistuspohja ja liikennöinti ovat kytköksissä Venäjään.

Tapahtuman jälkeen alus poikkesi Arkangelissa, ja siellä otetuissa kuvissa paapuurin puoleinen ankkuri puuttuu ja lastin kontit ovat epäjärjestyksessä tavalla, joka viittaa äkilliseen ja voimakkaaseen sivuttaisliikkeeseen.

Selvittelytyö ei ole edistynyt, koska kapteeniin ei ole saatu yhteyttä. Alus seilaa parhaillaan Siperian rannikolla Taimyrin niemimaan edustalla. Varustamo ei ilmoituksensa mukaan tiedä asiasta mitään.

Muita putken vaurioitumisen aikoihin kaasuputken vaiheilla nähtyjä aluksia ovat esimerkiksi öljyä kuljettava rahtialus SGV Flot, joka varustamon ilmoituksen mukaan ankkuroitui kahdeksi vuorokaudeksi vallinneen myrskyn takia. Näin maista käsin voisi ihmetellä, eikö olisi kannattanut hakeutua avomereltä suojaisempaan paikkaan.

* * *

Otsikko liittyy osaltaan havaintoon, jonka tein palatessani Tallinnasta viime torstaina. Matkustin Tallinkin uudella MyStar-aluksella, jonka lähtöaika oli klo 13.30. Saavutimme tuntia aiemmin lähteneen Victorian Helsingin majakan tienoilla:

Vihreällä merkitty alus Marinetrafficin kartalla on kiinalaisalus Cosco Peng Cheng, joka oli päättänyt ankkuroitua lähelle vilkkaasti liikennöityä Helsingin sisääntuloväylää. Kun äsken katsoin, alus jökötti edelleen paikallaan. Ihmettelen sijaintia, kun muualla olisi tilaa vaikka kuinka paljon!

* * *

Lopuksi sananen MyStarista. Alus on upouusi, viime vuonna Raumalla valmistunut. Koska matka-aika Tallinnaan on vain kaksi tuntia, hyttejä on todella vähän. Matkustajien viihtymiseen on panostettu monin tavoin, joista Henna Mikkilä kertoo tarkemmin blogitekstissään.

Löysin oman suosikkipaikkani kannelta 9, aluksen peräosasta: talvipuutarha Garden. Loistava paikka kaikille, jotka haluavat minun laillani tarkkailla tapahtumia merellä. Jos jotain erityistä näkyy eikä halua kuvata lasin läpi, kerrosta ylempänä pääsee ulkoilmaan!

Metsäkappeli

Lähimetsän erikoisuuksiin kuuluu metsäkappeli, hiljentymispaikka pienelle ryhmälle sopivasti sivussa pääpoluilta. Seuraavat kaksi kuvaa ovat viime vuoden marraskuulta.

Syksyn aikana kappelia on ehostettu. Risti on entistä jykevämpi, penkkejä on lisätty ja rakennettu alttari. Onkohan tarkoitus järjestää metsäkappelissa oikea Jumalanpalvelus ehtoollisineen? Paikka sinällään on kaunis ja hartautta herättävä.