PiLYn eli Pirkanmaan lintuyhdistyksen kuukausikokouksessa kuultiin eilen kiinnostava esitelmä tunturihaukasta, upeasta pohjoisen linnusta. Äänessä oli Pertti Koskimies, lajin paras kotimainen tuntija.
Koskimies aloitti historiasta ja päätyi tulevaisuuteen, joka valitettavasti ei lupaa hyvää äärimmäisen uhanalaiselle tunturihaukalle. Suomassa pesivien parien määräksi arvioidaan 15-25, Norjassa parimäärä on 300.

Vuosikymmenet tunturihaukkojen pesiä kiertänyt ja uusia etsinyt Koskimies kertoi lajin pesimäbiologiasta paljon ainakin minulle uutta tietoa. Tunturihaukka ei rakenna pesiä, vaan käyttää muiden lintujen, enimmäkseen korpin vanhoja pesiä. Pesät sijaitsevat yleensä kalliopahdoissa, mutta joskus myös puissa. Illan kohutieto oli se, että tunturihaukka on ensi kerran pesinyt pöntössä! Taustalla on yritys houkutella lintuja pesimään alueille, missä riekkokanta on yleensä hyvä, mutta pahdat puuttuvat.

Rengastustiedot ovat varsin niukat ja kertovat lähinnä nuorten lintujen liikenteestä Norja rannikolle. Aikuisten lintujen vaelluksista tiedetään toistaiseksi kovin vähän. Satelliittiseuranta toisi varmasti lisää tietoa, mutta kokemukset Ruotsista kertovat lähettimiin liittyvästä kuolleisuuden noususta. Siksi tutkijat eivät halua ”valjastaa” lintuja tieteen palvelukseen.

Tunturihaukan näkemiset ovat oman orniurani juhlahetkiä. Olen nähnyt tunturihaukan Suomessa kolmesti ja Norjassa kerran. Havainnoista kolme on ollut iloisia yllätyksiä ja yksi tietopaikalle hiihtämällä tehty pyhiinvaellus.