Jukolan pitkä yö

Koronan vuoksi elokuulle siirretty Jukolan yö tulee olemaan poikkeuksellisen pitkä ja pimeä. Näin siitä huolimatta, että tapahtuma järjestetään Lapissa. Vielä eilen yöstä oli tulossa myös märkä, mutta ennusteet ovat onneksi kuivahtaneet.

Kuva on kesäkuulta 1994. Pyhä-Luosto Jukolan startatessa valoa oli ruhtinaallisesti, ja muutamat otsalamput herättivät lähinnä hilpeyttä. Vietin yön tunnit rastilla, ja luonnonvaloa riitti melko lyhyisiinkin valotusaikoihin. Jukolan yötunnelmia pääsin aistimaan Jyväskylässä kolme vuotta myöhemmin.

Yhteensattumuksen vuoksi en pysty seuraamaan Jukolaa edes telkkarista niin kiinteästi kuin haluaisin, mutta kannatan suunnistusaatetta tulevalla viikolla kartalla ja kompassilla varustautuneena Muotkatunturin erämaassa.

Hauskanpitoa vesillä

Kävelin jo ohi mutta palasin takaisin tutkimaan aitaan kiinnitettyä mainosjulistetta: mitä ihmettä tarkoittaa wakeboarding ja millainen on sähkösurffilauta?

KVG: ensin mainittu jäi hämäräksi, mutta sähkösurffilaudan jotenkin ymmärrän, siis toimintaperiaatteen. Kyseessä on kantosiiven varassa etenevä surffilauta, jota sähkömoottori työntää eteenpäin. Kuvassa käyttö näyttää näin hurjalta:

Kun vesiskootteri parikymmentä vuotta sitten tuli markkinoille, luulin että sitä turhempaa vesikulkuneuvoa ei voida keksiä. Vähänpä ymmärsin. Vesijetin voi nähdä viranomaisten käytössä, mutta sähkösurffilautaa ei oikeasti tarvitse kukaan.

Herää myös kysymys, tekeekö sähkökäyttöisyys turhakkeesta jotenkin hyväksyttävämmän?

Namikettu

Kirjoja tuuletettaessa löytyi aarre yli kolmen vuosikymmenen takaa: kirja nimeltä Namikettu. Kyseessä on pienille lapsille tarkoitettu paksusivuinen opus, joka on painettu DDR:ssä v. 1985.

Varoitus: paljastan juonen. Päähenkilö napsii salaa herkkuja eikä oikea ruoka maistu silloin kun pitäisi.

Muistikuvani kirjasta oli hatara, mutta kuvituksen eräs yksityiskohta on pysynyt mielessä kaikki nämä vuodet: torjunta-asentoon viritetyt etukäpälät.

7-sivuinen kirja päättyy onnellisesti eli Namikettu oppii kunnon kettujen ruokatavoille.

Pyy pokkarilla

Näin Jääskeläisen suoralla linnun, joka ehti hävitä ennen kuin sain kiikarin esiin. Jatkoin kävelyä ja kohdalle ehdittyäni laji selvisi. Kyseessä oli pyy, ensimmäinen tänä vuonna näkemäni. Itse asiassa pyitä oli viisi, emo ja neljä poikasta.

Poikaset olivat rastaan kokoisia ja täysin lentotaitoisia. Yksi jäi oksalle odottamaan, että otan kameran taskusta ja näppään kuvan. Siitä tuli tällainen:

Kuvasta näkee, että poikasella on hassu töyhdönaihio terhakkaasti pystyssä.

Pitelemättömät

Kolme viimeisintä naisten pesäpallomestaruutta voittanut Jyväskylän Kirittäret lähti käynnissä olevaan kauteen ennakkosuosikkina. Näin siksi, että ylivoimaisesti ansioitunein pelinjohtokaksikko – Viljanen & Kaijansinkko – jatkoi tehtävissään ja pelaajiston vaihtuvuus oli pientä ja sekin plusmerkkistä.

Nyt runkosarjan puolivälissä Kirittäret johtaa sarjaa puhtaalla pelillä; pistetiliä rasittaa vain yksi jaksotasuri. Kirittäret on ykkösenä kaikissa keskeisissä joukkuetilastoissa, ja kirkkain tähti Emma Körkkö johtaa sekä lyöjä-, etenijä- että kärkilyöntitilastoa.

Tänään pelattiin Lapualla odotettu kärkiottelu, klassikoksikin sanottu Lapuan Virkiän ja Kirittärien kamppailu. Joukkueet ovat jo pitkään ratkoneet keskenään kirkkaimmat mitalit; ainoa ”kauneusvirhe” on Manse PP:n mestaruus vuonna 2017. Kirittäret palasi kultakantaan seuraavana syksynä ja ote on pitänyt.

Kirittäret voitti ensimmäisen jakson selvin numeroin, mutta toisessa harhaheiton turvin johtoasemaan päässyt Virkiä oli lähellä jaksovoittoa. Kun Kirittäret tuli viimeiselle sisävuorolleen, Virkiä johti 4-2. Mutta taas nähtiin, että Kirittäret on parhaimmillaan tiukoissa tilanteissa. Voittoon tarvittiin kaksi juoksua, kolmen pisteen voittoon kolme. Kirittäret teki kolme.

Keppari ja optari

HS esitteli (maksumuurin takana) 13.7. Ada Filpan (20v), joka harrastaa keppihevosurheilua. Harrastus kiehtoo muitakin kuin pikkutyttöjä: jutussa Suomen yli 10 000 keppihevosharrastajan ikähaitariksi ilmoitetaan 7-30 v. Harrastajat ovat järjestäytyneet, ja vuosittain järjestetään mestaruuskilpailut lajeina koulu-, este- ja lännenratsastus. Tänä vuonna kilpailut tosin jätettiin väliin koronan takia.

Keppihevosharrastus on mainio vaihtoehto kaikille niille, joilla ei ole mahdollisuutta ratsastaa oikealla hevosella. Keppari on edullinen hankkia ja helppo hoitaa. Sille voi antaa nimen ja laatia sukutaulun. Kilpailuvideoita katsottuani voin vakuuttaa, että urheilusta puhuminen ei ole liioittelua.

Kiinnostuin ilmiöstä, kun ”iso koulutyttö” karautti kepparilla Harjulammen lintutornille. Porukka saattoi katsoa ratsukkoa ihmeissään ja ehkä hieman huvittuneenakin, mutta tyttö ei antanut sen häiritä. Asenne oli kohdallaan!

Myös purjehdus on kalliin harrastuksen maineessa, mutta ainakin pienet purjeveneet ovat hevosta paremmin harrastajien ulottuvilla, suuremmatkin jos ei halua tällä vuosituhannella rakennettua. Ruotsi on Suomeen verrattuna purjehduksen suurmaa, ja naapurista esimerkiksi hyvin pidettyjä 1970-luvun retkiveneitä saa kohtuullisen edullisesti. Yksi tällainen on minulle hyvinkin tuttu.

Talvikausi saattaa synnyttää tarvetta sijaistoimintaan. Jää estää purjehtimisen ja lumi jään päällä jääpurjehduksen, joka sinällään lienee melko lajinomaista. Jos viitseliäisyyttä riittää, kautta voi kuitenkin jatkaa sisätiloissa! Kuva omintakeisesta optimistijollasta löytyi Instagramista ja tuotti hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

* * *

Kirjoitin sivuston puolelle purjehdukseen liittyvän tekstin Lokikirjailija Lehtinen ja kapteeni Koivistoinen

Palloilua

Viime viikot ovat olleet täynnä pesäpalloa: Ruutupalvelu tarjoaa superpesiksen, Napapesis livetunnelmat. Ja siihen lisäksi jalkapalloa maltillisin annoksin.

Keskiviikon pesisottelu Napapesis vs. Oulunsalo (naisten suomarin pohjoislohkoa) oli äärimmäisen jännittävä. Ensimmäinen jakso päättyi 6-6 ja toinen 5-6. Voitto ratkesi vasta viimeisessä vuoroparissa: kotijoukkue punnersi aloittavalla numerot tasoihin, mutta vieraat onnistuivat tekemään tasoittavalla yhden juoksun. Se riitti voittoon. Voittanut joukkue sai kaksi sarjapistettä, yksi meni liitolle ja kotijoukkueelle ei herunut pisteen puolikasta. Pisteet jaetaan näin, vaikka kumpikin jakso ja supervuoro tuottaisivat tasurin ja voitto ratkeaisi kotiutuslyöntikilpailussa yhden juoksun erolla. Tylyä touhua!

Myöhemmin illalla katselin jalkapallon EM-välieräottelun, jossa vastakkain olivat Englanti ja Tanska. Itse asiassa en jaksanut koko ottelua, pelkästään varsinaisen peliajan. Jatkoajalla kyseenalaiseksi sanottu ratkaisuosuma jäi näkemättä, samoin sitä edeltänyt kahden pallon tilanne.

Säännöissä kuulemma sanotaan, että tuomarin ei kuulu viheltää peliä poikki, jos ylimääräinen pallo ei vaikuta pelin kulkuun. Ei vaikuttanut, eli oikein toimittiin. Mutta mitä olisi tapahtunut, jos Tanska olisi mennyt finaaliin vastaavalla tavalla? Olisivatko katsojat panneet ranttaliksi? Pelkäänpä että olisivat. Mitä systemaattiseen filmaamiseen tulee, se on edelleen erottamaton osa jalkapalloa.

Koska Euroopassa pelataan, puolustuspelin tärkeys ymmärretään liiankin hyvin. Kun varmistelu oikein tympäisee, muistelen hauskinta näkemääni arvo-ottelua. Vuoden 2014 MM-kisojen välierässä olivat vastakkain isäntämaa Brasilia ja eurooppalaista peliajattelua edustava Saksa. Ei aikaakaan, kun taululla komeilivat numerot 5-0. (lopputulos 7-1)

Brasilian yltiöpäinen hyökkääminen avasi puolustussuuntaan ammottavia aukkoja, joita Saksa käytti armotta hyväkseen. Kuuluisat brassitaiturit kokivat kotiyleisönsä edessä kaikkien aikojen nöyryytyksen, mutta värikästä peli kieltämättä oli!

Heräsin joskus viiden maissa ja tarkistin, miten Tanskalle oli käynyt. Sitten menin NHL.com -sivustolle katsomaan, miten Game 5. etenee. Tampa Bay Lightning johti Stanley Cupin -loppuottelusarjaa numeroin 3-1. Peli oli lopuillaan ja seurasin sen loppuun. Lisämaaleja ei nähty, joten Tampassa päästiin juhlimaan. Samalla päättyi pitkälle kesään venynyt kiekkokausi.

Lapissa kaikki…

Kesän vaihe konkretisoitui tänään Harjulammella. Lintumaailma oli hiljentynyt: pajulintu lauloi ja naurulokkikoloniasta kuului kirkumista. Jossain kauempana kaklatti lammelle pistäytynyt harmaalokki.

Turvelautalla oli kaksi vesilintukoirasta, sinisorsa ja haapana. Linnut nukkuivat silmä auki ja näkivät varmaankin päiväunia kevään kohokohdista. Nyt siitä muistutti enää juhlapuku, joka sekin oli alkanut rapistua.

Rannalta löysin ruohokanukoita. Laji on kolmas Harjulammen rantojen valkokukkainen: raate aloitti ja seuraavaksi ennätti vehka. Myös ruohokanukan kukinta oli lopuillaan. Matkalla huomasin, että pujot, pietaryrtit ja monet muut loppukesän kukkijat olivat jo nupulla.

Lintutornissa sain kimppuuni parven mäkäriä. Ne eivät purreet, mutta kiusasivat sen verran, että piti jatkaa matkaa.

Kirkkolammella kolmena kesänä pesinyttä silkkiuikkuparia ei ole enää näkynyt. Sitä on ollut hauska seurata senkin vuoksi, että myös koiraslintu osallistuu esimerkillisesti poikasista huolehtimiseen.

Suureen maailmaan

Viime päivinä olen ajatellut lintujen elämän ensi vaiheita: munasta kuoriutumista ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Muutos on joka tapauksessa suuri, mutta erityisen järisyttävä se on vesiympäristöön sopeutuneilla pesäpakoisilla linnuilla. Tällainen on esimerkiksi telkkä.

Lintukäsikirjan Pohjolan linnut värikuvin mukaan telkkänaaras munii vuorokauden välein 6-11 munaa pönttöön tai palokärjen hakkaamaan luonnonkoloon. Haudontavaihe kestää noin kuukauden ja alkaa vasta kun munamäärä on lopullinen. Tästä johtuu, että kuoriutuessaan poikaset ovat lähes täsmälleen saman kokoisia.

Kuoriutumisen jälkeen poikaset pysyvät pöntössä vuorokauden tai puolitoista, mutta sitten on aika kiivetä pöntön aukolle ja hypätä suureen maailmaan. Pönttö tyhjenee muutamassa minuutissa, minkä jälkeen emo johdattaa kulkueen veden ääreen sopivaksi katsomaansa paikkaan.

Kuluvan kesän ensimmäinen telkkäpoikue osui silmiini Harjulammella viime viikolla. Varsinkin emon sukeltaessa poikaset hakivat toisistaan turvaa niin tiheänä lauttana, että lukumäärän selvittäminen oli lähes mahdotonta.

Telkkäemot eivät ruoki poikasiaan, vaan johdattavat nämä sopivaan ympäristöön. Ja koska telkkä löytää ravintonsa vesistön pohjasta, myös poikasten on opittava sukeltamaan. Lintukäsikirja ei kerro, minkä ikäisenä tämä tapahtuu. Itse arvelen, että enintään päivä siihen menee. Nälkä on ankara oppimestari!

Kun katselin Ruokolammella sukeltelevia telkänpoikia, ihmettelin miten ilmavalta näyttävä höyhenpallo ylipäätään pääsee pinnan alle!

Jos omatoimisin poikanen harhautuu liian etäälle, tekkäemo puuttuu asiaan. Emon kutsuessa poikanen porhaltaa hirmuista vauhtia muiden joukkoon.

Risteilyä ja muuta kesähupia

Reilun viikon mittainen turnee etelään on vielä kesken, mutta ohjelmaan kuuluneet risteilyt on tehty. Risteilin laiva-aatetta kannattaakseni ensin Turusta Tukholmaan, sitten Helsingistä Tallinnaan ja vielä Jyväskylästä Pohjois-Päijänteelle. Yhteistä kaikille oli, että en käynyt maissa.

Matkustin Jounin kanssa Turusta Tukholmaan Viking Linen aamuvuorolla. Viikolopusta ja kauniista säästä huolimatta vesiliikenne oli ihmeen vaisua. Heikko tuuli vaikutti varmaankin purjeveneiden vähyyteen.

Odotettu puolimatkan laivaparaati alkoi siitä, kun Tukholmasta saapuva Viking Grace ilmestyi näkyviin ja meni edellämme kohti Maarianhaminaa. Turusta ennen meitä lähtenyt Tallinkin Galaxy pistäytyi laiturissa ja jatkoi kohti Tukholmaa. Ruotsin lipun alla liikennöivä Birka Paradise oli viettänyt talven Maarianhaminassa, ja Turkuun oli jämähtänyt talveksi Silja Symphony.

Kesän ajaksi varustamot ovat kehitelleet uusia risteilytuotteita, joista pidän kiinnostavimpana päivä Maarianhaminassa -risteilyä: kaksi yötä laivassa ja päivä maissa. Sen aikana ehtii tutustua kaupunkiin, tutkia tasokkaan merenkulkumuseon ja käydä museoalus Pommernilla. Jos aikaa jää, voi ihailla rantakallioilta satamassa poikkeavia ruotsinlaivoja.

Matka Turusta Helsinkiin taittui rataöiden vuoksi bussilla. Moottoritie monine tunneleineen oli minulle uusi tuttavuus, samoin riistaeläimiä varten rakennettu maapenger tien yli.

Vietin iltapäivän Maaritin ja Laurin luona Sipoossa ja palasin illalla merelle suuntana Tallinna. Taaskaan en käynyt maissa, mutta sain kyytiä koko rahan edestä, sillä Viking XPRS teki sunnuntain aikataulun mukaisesti ylimääräisen matkan Helsinkiin. Kotimaassaan viikonloppua viettäneet virolaiset työntekijät palasivat Suomeen. Ilta Tallinnassa ja merellä oli satumaisen kaunis.

Jyväskylään päästyäni maltoin pysyä monta päivää kuivalla maalla. Keskiviikkoiltana ohjelmassa oli hartaasti odottamani pesiskauden avaus, jossa mestarisuosikki Kirittäret peittosi sarjan tyveen ennustetun Siilinjärven joukkueen. Meitä katsojia oli paikalla yli 600 ja useimmat olivat varmaankin tyytyväisiä näkemäänsä: ulkopeli oli pitävää ja sisäpeli rullasi iloisesti.

Syksyllä vuoden naispesäpalloilijaksi valittu Emma Körkkö pamautti kaksi kunnaria. Erikoista suorituksessa oli vain se, että Emma löi kunnarit samassa vuoroparissa. Toisella kertaa tyhjeni pajatso.

Perjantaina oli vuorossa matkan kolmas risteily, suuntana Päijänne. Suomen Suvi kävi kääntymässä Säynätsalon edustalla. Kolmen tunnin risteilyllä nähtiin mm. vauhdikkaita moottoriurheilusuorituksia, merimetso ja Äijälänsalmen 1930-luvulla rakennettu betoninen kaarisilta.

Lämmin kesäilta oli houkutellut satama-alueelle valtavasti väkeä, joka tuntui viettävän pitkän koronatalven päättäjäisiä.