Menin paikalle lauantaina, kun viime kauden finalistit Manse PP ja Porin Pesäkarhut kohtasivat Pirkkahallissa Talvisuperin B-alkulohkon kärkiottelussa. Tasaista oli: eka jakso 2-2 ja toinen Manselle 1-0. Tilanne lohkossa on sellainen, että kumpikin joukkue jatkanee Seinäjoella 23-24.3. pelattavaan lopputurnaukseen.

Manse esiintyi parhaalla kokoonpanollaan, mutta Pesäkarhujen lukkarina pelasi minulle entuudestaan tuntematon juniori-ikäinen Sara Koivikko. Uusista pelaajista esittäytyivät kärkipelaaja Johanna Pirskanen ja Eveliina Lämsä. Kukaan mainituista ei loistanut mutta ei pettänytkään. Ottelun niukkajuoksuisuus kertoo ennen muuta joukkueiden hyvästä ulkopelistä.

Mansen voiton ratkaisi kotiuttajajokeri Maija Vastamäki hienolla kakkospuolen läpilyönnillään. Vastamäki on lupaava 19-vuotias pelaaja, jonka erikoista pelaajapolkua esitellään Aamulehden 1.3. julkaistussa artikkelissa (maksumuurin takana). Artikkelin ingressissä todetaan, että ”kova treenaaminen ja epäterve valmennuskulttuuri johtivat loppuunpalamiseen, masennukseen ja häiriintyneisiin syömistottumuksiin, joiden kanssa hän kamppailee edelleen.” Kahden vuoden tauon jälkeen Vastamäki palasi pesäpallon pariin ja pelaa toista kautta Manse PP:n superpesisjoukkueessa.

Epäterveestä valmennuskulttuurista syytetään suoraan ja vastapuolta kuulematta Jyväskylän Kirittäriä, joka on naispesäpallossa 2000-luvun menestynein joukkue. Nimeltä mainitaan Kirittärien pitkäaikainen päävalmentaja Jussi ”Nalle” Viljanen, joka on puolestaan naisjoukkueiden valmentajista ylivoimaisesti meritoitunein. Nimimerkki Juffa kommentoi artikkelia Supervuoro.com -foorumilla huomauttaen aiheellisesti, että pelaajien yksilölliset eroavaisuudet sivuutetaan kokonaan ja ongelmat pannaan valmennuksen piikkiin.

Maija Vastamäen kokemukset Kirittäristä ovat surullista luettavaa, mutta onneksi löytyy kosolti aivan toisenlaisiakin tarinoita. Esimerkiksi Maijan kanssa saman ikäisenä Kirittärissä aloittanut Venla Karttunen on nyt 21-vuotiaana neljä naisten mestaruutta voittanut Kirittärien kapteeni. Venla teki äskettäin kasvattajaseuransa kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen. Opiskelujakaan ei ole unohdettu: lähihoitajaksi valmistuttuaan Venla jatkaa opintoja tavoitteenaan sairaanhoitajan ammatti.

Kirittäret pelasi eilen ensimmäisen ottelunsa Hippoksen uudella pesäpallostadionilla. Katsojamääräksi ilmoitettiin 1608 ja joku arveli, että vanhalle stadionille olisi sateenuhkaisessa säässä saapunut tuhat katsojaa vähemmän.

Pesisfoorumilla uutta stadionia on nimitetty kaukaloksi, missä läpilyönnit pysähtyvät aitaan tai betonivalliin. Tämä on totta, mutta vain jos puhutaan kunnarin arvoisista läpäreistä. Esimerkiksi Viivi Partasen eilinen kakkosrajapuhkaisu olisi tuottanut monella muulla kentällä kunnarin. Hippoksella pallo kimposi ennustettavasti betonimuurista, joka on mielestäni tarpeeton tai ainakin liian korkea. Aitaan osuessaan pallo kimpoaa sattumanvaraiseen suuntaan ja lisää kiinniottamisen vaikeutta.

Kunnarit tulevat olemaan tiukassa, mutta tavallisia juoksuja uudella stadionilla tehtäneen aivan normaalisti. Esimerkiksi Kirin ja Haminan ykköspesisottelussa lauantaina tehtiin 12 juoksua ja naisten yp-pelissä sunnuntaina 17 (ja supervuorossa vielä 7 lisää)! Eilisen huippupelin vähäjuoksuisuus ei johdu kentästä, vaan joukkueiden laadukkaasta ulkopelistä. Lisäksi mielestäni ei yhtään haittaa, että stadioneissa on eroja!

65 vuotta palvellut vanha stadion muistetaan varsinkin Kirittärien pitkästä menestysputkesta. Miesten puolella on ollut hiljaisempaa, sillä Kirin viimeisin mestaruus on vuodelta 1984. Vanhan stadionin yleisöennätys on tehty v. 1979: vastakkain Kiri ja Hyvinkään Tahko, yleisöä 5496.

Seurasin pesistä hyvinkin aktiivisesti siihen aikaan, kun pelattiin vielä Harjun nurmikentällä. Muutin pois Jyväskylästä sen jälkeen, kun alettiin pelata Hippoksella ja näin enää yksittäisiä pelejä. Vanhalta Hippokselta ehti kuitenkin kertyä paljon muistoja, Kirittärien ansiosta enimmäkseen hyviä.

On yksi päinvastainenkin tapaus. Kirittärien ja Pesäkarhujen ensimmäinen finaalipeli syksyllä 2021 oli kaikin tavoin surkein pesäpallotapahtuma, missä olen ollut mukana. Vettä tuli niin että kenttäkin lainehti, ja kaiken lisäksi Kirittäret hävisi.

Edit 10.7.
Uuden stadionin ensimmäinen kunnari nähtiin eilen, kun Tinja Töyrylä onnistui lyönnissään täydellisesti: takaa läpi ja pallo parkkipaikalle. Suoritus  (1+2) toi Kirittärille kolmen pisteen voiton Rauman Ferasta.

Matkustin Jyväskylästä Tampereelle lauantaina ja käväisin ensi töikseni uusilla kotinurkilla. Talo näytti hienolta, mutta ympäristö ei: se on vielä pitkään suuri rakennustyömaa. Plussaa voi antaa ratikasta ja lähellä sijaitsevasta luonnonsuojelualueesta. Hervantajärvi ja uimarantakaan eivät ole kaukana.

Iltapäivän päätteeksi hakeuduin Pirkkahalliin, missä näin naisten hallipesiksen välieräottelun Kirittäret vastaan Seinäjoen Mailajussit. Kirittäriltä puuttui useita avainpelaajia, mutta toisaalta Emma Körkkö ja Laura ”Muikku” Toikkanen palasivat kentille pitkältä tauota. Kumpikin onnistui kertaalleen kotiutuksessa.

Finaaliin menijä ratkottiin pitkän kaavan mukaan, ja vasta kotiutuslyöntien kahdeksas pari tuotti kiriläisittäin toivotun tuloksen. Sara Kujanen löi ja Viivi Partanen toi. Kotiutuksilla mitattuna ottelun tähtipelaajia olivat Sara Kujanen ja SMJ:n Aino-Kaisa Mantere.

Sunnuntain ohjelmassa oli tutustuminen Nokia Arenaan, missä pelasivat Ilves ja Vaasan Sport. Halli oli järkyttävän suuri ja upea, valoshow melkeinpä mykistävä.

Itse pelin taso oli vaatimaton, selvästi huonompi kuin samalla viikolla Jyväskylässä näkemässäni JYPn ja HIFKn kohtaamisessa. Kotiyleisön riemuksi ottelun ratkaisijaksi nousi  Jokereista Ilvekseen siirtynyt ”Mörkö” Anttila tehoin 1+1.

Saimme kohtuuhintaiset paikat yläparvelta Ilveksen fanikatsomon päältä. Fanit jaksoivat kannustaa kotijoukkuetta koko ottelun ajan, ja lopuksi maalivahti Langhamer könysi pömpelinsä päälle kiittämään.

Superpesis-sivusto muistutti viikko sitten, että naisten mestaruus ratkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1931 – 90 vuotta sitten. Finaalissa vastakkain olivat Lahden Maila-Veikkojen ja Viipurin Pallonlyöjien joukkueet, ja lahtelaiset voittivat numeroin 5-3. Hieman epäselvästä kuvasta näkee, että peliasut poikkeavat melko paljon nykyisin käytössä olevista.

Ensimmäinen pesäpallo-ottelu pelattiin Helsingissä marraskuussa 1920, ja miehet pelasivat mestaruudesta jo vuonna 1922.

Koska kyseessä on kansallinen laji, sääntöjä on voitu kehittää tarpeen mukaan. Pidän tärkeimpänä muutoksena v.1994 tapahtunutta siirtymistä jaksopeliin. Jokeripelaajat, aluksi yksi per joukkue, ilmestyivät kentille vuonna 1985, ja paljon puhuttanut sopupeliskandaali tapahtui kaudella 1998.

Muistan hyvin ajat ennen mainittuja muutoksia: olin lähes aina paikalla kun paremmuutta ratkottiin Harjun nurmikentällä. Pelialusta oli haasteellinen kuivallakin kelillä, mutta sateella aivan sietämätön. Olisikohan ollut jokin erityisen merkittävä ottelu alkamassa, kun kotipesän seutua yritettiin kuivattaa bensiiniä polttamalla. Savupatsas nähtiin varmasti Muuramessa saakka!

Koska valokuvausharrastukseni on myöhempää perua, vanhin kuvani Kirittäristä on vuodelta 1990. Kaarella näkyvistä pelaajista kannattaa mainita jääkiekkoa maajoukkuetasolla pelannut Kirsi Hänninen ja mestaruuden kolmella vuosikymmenellä voittanut Hanna Airaksinen. Jokeripaidassa nähdään ensin pelaajana ja myöhemmin pelinjohtajana kunnostautunut Armi Ahola.

Kouluaikoina pelasin pesistä kaiket kesät, mutta mihinkään joukkueeseen en kuulunut. Kiinnostus lajiin on tullut sillä tavoin sukuperintöna, että äitini pelasi pesistä jo 1920-luvun puolivälin tienoilla. Jämsän yhteiskoulussa oli tuohon aikaan asiasta innostunut opettaja. Äidillä oli ikää jo yli kahdeksankymmentä, kun me lapset onnistuimme houkuttelemaan hänet pesisharkkoihin Kortepohjan kentälle.

Kolme viimeisintä naisten pesäpallomestaruutta voittanut Jyväskylän Kirittäret lähti käynnissä olevaan kauteen ennakkosuosikkina. Näin siksi, että ylivoimaisesti ansioitunein pelinjohtokaksikko – Viljanen & Kaijansinkko – jatkoi tehtävissään ja pelaajiston vaihtuvuus oli pientä ja sekin plusmerkkistä.

Nyt runkosarjan puolivälissä Kirittäret johtaa sarjaa puhtaalla pelillä; pistetiliä rasittaa vain yksi jaksotasuri. Kirittäret on ykkösenä kaikissa keskeisissä joukkuetilastoissa, ja kirkkain tähti Emma Körkkö johtaa sekä lyöjä-, etenijä- että kärkilyöntitilastoa.

Tänään pelattiin Lapualla odotettu kärkiottelu, klassikoksikin sanottu Lapuan Virkiän ja Kirittärien kamppailu. Joukkueet ovat jo pitkään ratkoneet keskenään kirkkaimmat mitalit; ainoa ”kauneusvirhe” on Manse PP:n mestaruus vuonna 2017. Kirittäret palasi kultakantaan seuraavana syksynä ja ote on pitänyt.

Kirittäret voitti ensimmäisen jakson selvin numeroin, mutta toisessa harhaheiton turvin johtoasemaan päässyt Virkiä oli lähellä jaksovoittoa. Kun Kirittäret tuli viimeiselle sisävuorolleen, Virkiä johti 4-2. Mutta taas nähtiin, että Kirittäret on parhaimmillaan tiukoissa tilanteissa. Voittoon tarvittiin kaksi juoksua, kolmen pisteen voittoon kolme. Kirittäret teki kolme.