Avainsana-arkisto: Kirittäret

Pesäpalloa Tallinnassa

Tallinna 18.9.

Tulin hotellille puoli kahden aikoihin ja sain avainkortin varttia vaille. Olisin voinut jäädä katsomaan läppäriltä Kirittärien ja Mansen neljättä loppuottelua, mutta en jäänyt.

Mestaruus oli katkolla Kirittärille, joka oli ryöstänyt kotiedun runkosarjan voittaneelta Manselta, voittanut kotonaan ja hävinnyt toisen vierasottelun. Tilanne muistutti kolmen vuoden takaista, jolloin vastassa oli Porin Pesäkarhut. Silloin sarja alkoi ryöstöretkellä Poriin, jatkui Hippoksen kotivoitolla ja vierastappiolla Porissa. ”Tilasin” kolmospelin tappion ehtiäkseni purjehdusretkeltä neljänteen finaalipeliin Jyväskylään.

Suuntasin Vanhaankaupunkiin. Venäjän lähetystön edessä jatkui hiljainen mielenosoitus, ja poliisiauto päivysti paikalla. Raatihuoneentorilla oli jokin yleisötapahtuma, nainen lauloi lavalla venäjäksi. Yleisöä oli niukanlaisesti. Uteliaisuus voitti ja tarkistin tilanteen: toinen vuoropari lopuillaan ja numerot edelleen 0-0. Jatkoin matkaa kohti Vabamu-museota.

Matkailuinfon risteykseen oli edellisen käyntini jälkeen pystytetty Jaan Krossin näköispatsas; mestari katseli entistä asuntoaan kirjakaupan talon ylimmässä kerroksessa. Otin kuvia patsaasta ja lopuksi selfien. Vapauden aukion laidalla talon seinään oli kiinnitetty rinnakkain Ukrainan ja Viron liput. Kirittäret oli voittanut ensimmäisen jakson niukasti mutta riittävästi 1-0.

Museolla sain kuulokkeet ja puhelimen näköisen laitteen, jonka avulla sain tietoa näyttelystä suomeksi. Vierailu oli näyttelyn uusimisen jälkeen jo kolmas, mutta yhtä vaikuttava kuin aina ennenkin. Museon wifiverkko toimi hienosti, ja jäin seuraamaan ottelun loppuvaiheita.

Juoksut olivat edelleen tiukassa. Kolmannen tasoittavalla Emma Körkkö onnistui lyömään Kirittäret 1-0 johtoon, eli Manselta vaadittiin supervuoroon pääsemiseksi vähintään kaksi juoksua.

Manse aloitti viimeisen sisävuoronsa kärjestä. Henna Peltokangas meni kentälle, mutta Venla Karttunen poltti hänet kakkoselle. Nopea Saaga-Angelia Raudasoja pääsi kentälle ja Virpi Hukka järjesti hänet kolmoselle. Hukalla itsellään oli kuitenkin liian kiire kakkoselle, ja loistavan pelin pelannut Kirittärien lukkari Mari Mantsinen teki taktisella väärällä kärpäsen.

Elli Kattelus ja Siri Eskola täyttivät pesät, ja ajoa purkamaan asettui Anna Ala-Kauhaluoma. Hän onnistui kertaalleen ja tilanne oli 1-1. Lyömään tuli Lina Olenius. Ratkaisu jäi viimeisen lyönnin varaan: kumura epäonnistui matalaksi ja jäi etulukijana pelanneen Venla Karttusen räpylään. Venla juoksi ykköspesään, ja juhlat alkoivat.

Kausi oli Kirittärille vaikea ja siksi mestaruus maistui erityisen hyvältä. Lisää makua antoi se, että Emma Körkkö ja Susanne Ojaniemi saivat päättää loistavat uransa tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla.

Ajatuksia lajin vaihtuessa

On taas aika vaihtaa lajia. Jääkiekkoliiga käynnistyi tiistaina, ja pesäpallokausi on päättymäisillään. Naisten ja miesten finaalien kolmannet osaottelut pelataan lauantaina.

Kirittäret on onnistunut yllättämään pitkäaikaisen faninsa etenemällä voiton päähän mestaruudesta. Puolivälierävaiheen 3-0 voitto Rauman Ferasta oli odotettu, mutta yhtä puhdas 3-0 voitto Pesäkarhuista oli ainakin minulle jonkinasteinen yllätys. Koska Pesäkarhuilla oli kotietu, Kirittäret voitti Porissa kahdesti viime kauden mestarin.

Manse PP:n naisten vahvuutena finaalisarjassa piti olla ylivertainen kotiuttajaosasto, kirkkaimpana tähtenään suvereeni tilastokärki Siri Eskola. Toisaalta ns. asiantuntijoiden mukaan Kirittäret lähti tavoittelemaan mestaruutta täysin ilman varteenotettavaa kotiuttajajokeria.

No, Kirittäret on voittanut kaksi ensimmäistä finaalipeliä ja lyönyt juoksuja reilusti enemmän kuin Manse! Pelit ovat pelejä ja tilastot tilastoja. Sarja on edelleen kesken, mutta voittaakseen mestaruuden Mansen pitäisi voittaa kolme peliä putkeen. Siihen harva uskoo.

Jääkiekkoliiga avattiin tiistaina viime kauden finalistien eli Tapparan ja TPS:n ottelulla, jota edelsi mestaruusviirin nostaminen Nokia Areenan kattoon. Varsinkin puolustamisen osalta peli oli kauden avaukseksi hämmästyttävän tasokas. Ihastelin Tapparan otteita jo harjoitusturnauksessa.

Yleisömääräksi ilmoitettiin 6331, mitä voitaneen pitää vähintään tyydyttävänä. Tappara ja Ilves hinnoittelevat pääsyliput maltillisesti. Kiitollisena tästä ostin liput (eläkel+opisk) tänään pelattavaan Tapparan ja HIFK:n otteluun yläparven eturivistä hintaan 2×14€.

Manse PP on lähtenyt hinnoittelussa täysin toisenlaisille linjoille: eläkeläislippu naisten finaaliin maksaa 23€. Näillä hinnoilla valitsin jääkiekon. Tulkoon vertailun vuoksi mainituksi, että eläkeläisen lippu Kirittärien sunnuntaina mahdollisesti pelattavaan kotiotteluun maksaa kohtuulliset 15€. 

Muikku ja Mörkö

Matkustin Jyväskylästä Tampereelle lauantaina ja käväisin ensi töikseni uusilla kotinurkilla. Talo näytti hienolta, mutta ympäristö ei: se on vielä pitkään suuri rakennustyömaa. Plussaa voi antaa ratikasta ja lähellä sijaitsevasta luonnonsuojelualueesta. Hervantajärvi ja uimarantakaan eivät ole kaukana.

Iltapäivän päätteeksi hakeuduin Pirkkahalliin, missä näin naisten hallipesiksen välieräottelun Kirittäret vastaan Seinäjoen Mailajussit. Kirittäriltä puuttui useita avainpelaajia, mutta toisaalta Emma Körkkö ja Laura ”Muikku” Toikkanen palasivat kentille pitkältä tauota. Kumpikin onnistui kertaalleen kotiutuksessa.

Finaaliin menijä ratkottiin pitkän kaavan mukaan, ja vasta kotiutuslyöntien kahdeksas pari tuotti kiriläisittäin toivotun tuloksen. Sara Kujanen löi ja Viivi Partanen toi. Kotiutuksilla mitattuna ottelun tähtipelaajia olivat Sara Kujanen ja SMJ:n Aino-Kaisa Mantere.

Sunnuntain ohjelmassa oli tutustuminen Nokia Arenaan, missä pelasivat Ilves ja Vaasan Sport. Halli oli järkyttävän suuri ja upea, valoshow melkeinpä mykistävä.

Itse pelin taso oli vaatimaton, selvästi huonompi kuin samalla viikolla Jyväskylässä näkemässäni JYPn ja HIFKn kohtaamisessa. Kotiyleisön riemuksi ottelun ratkaisijaksi nousi  Jokereista Ilvekseen siirtynyt ”Mörkö” Anttila tehoin 1+1.

Saimme kohtuuhintaiset paikat yläparvelta Ilveksen fanikatsomon päältä. Fanit jaksoivat kannustaa kotijoukkuetta koko ottelun ajan, ja lopuksi maalivahti Langhamer könysi pömpelinsä päälle kiittämään.

Kansallispelin historiaa

Superpesis-sivusto muistutti viikko sitten, että naisten mestaruus ratkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1931 – 90 vuotta sitten. Finaalissa vastakkain olivat Lahden Maila-Veikkojen ja Viipurin Pallonlyöjien joukkueet, ja lahtelaiset voittivat numeroin 5-3. Hieman epäselvästä kuvasta näkee, että peliasut poikkeavat melko paljon nykyisin käytössä olevista.

Ensimmäinen pesäpallo-ottelu pelattiin Helsingissä marraskuussa 1920, ja miehet pelasivat mestaruudesta jo vuonna 1922.

Koska kyseessä on kansallinen laji, sääntöjä on voitu kehittää tarpeen mukaan. Pidän tärkeimpänä muutoksena v.1994 tapahtunutta siirtymistä jaksopeliin. Jokeripelaajat, aluksi yksi per joukkue, ilmestyivät kentille vuonna 1985, ja paljon puhuttanut sopupeliskandaali tapahtui kaudella 1998.

Muistan hyvin ajat ennen mainittuja muutoksia: olin lähes aina paikalla kun paremmuutta ratkottiin Harjun nurmikentällä. Pelialusta oli haasteellinen kuivallakin kelillä, mutta sateella aivan sietämätön. Olisikohan ollut jokin erityisen merkittävä ottelu alkamassa, kun kotipesän seutua yritettiin kuivattaa bensiiniä polttamalla. Savupatsas nähtiin varmasti Muuramessa saakka!

Koska valokuvausharrastukseni on myöhempää perua, vanhin kuvani Kirittäristä on vuodelta 1990. Kaarella näkyvistä pelaajista kannattaa mainita jääkiekkoa maajoukkuetasolla pelannut Kirsi Hänninen ja mestaruuden kolmella vuosikymmenellä voittanut Hanna Airaksinen. Jokeripaidassa nähdään ensin pelaajana ja myöhemmin pelinjohtajana kunnostautunut Armi Ahola.

Kouluaikoina pelasin pesistä kaiket kesät, mutta mihinkään joukkueeseen en kuulunut. Kiinnostus lajiin on tullut sillä tavoin sukuperintöna, että äitini pelasi pesistä jo 1920-luvun puolivälin tienoilla. Jämsän yhteiskoulussa oli tuohon aikaan asiasta innostunut opettaja. Äidillä oli ikää jo yli kahdeksankymmentä, kun me lapset onnistuimme houkuttelemaan hänet pesisharkkoihin Kortepohjan kentälle.

Pitelemättömät

Kolme viimeisintä naisten pesäpallomestaruutta voittanut Jyväskylän Kirittäret lähti käynnissä olevaan kauteen ennakkosuosikkina. Näin siksi, että ylivoimaisesti ansioitunein pelinjohtokaksikko – Viljanen & Kaijansinkko – jatkoi tehtävissään ja pelaajiston vaihtuvuus oli pientä ja sekin plusmerkkistä.

Nyt runkosarjan puolivälissä Kirittäret johtaa sarjaa puhtaalla pelillä; pistetiliä rasittaa vain yksi jaksotasuri. Kirittäret on ykkösenä kaikissa keskeisissä joukkuetilastoissa, ja kirkkain tähti Emma Körkkö johtaa sekä lyöjä-, etenijä- että kärkilyöntitilastoa.

Tänään pelattiin Lapualla odotettu kärkiottelu, klassikoksikin sanottu Lapuan Virkiän ja Kirittärien kamppailu. Joukkueet ovat jo pitkään ratkoneet keskenään kirkkaimmat mitalit; ainoa ”kauneusvirhe” on Manse PP:n mestaruus vuonna 2017. Kirittäret palasi kultakantaan seuraavana syksynä ja ote on pitänyt.

Kirittäret voitti ensimmäisen jakson selvin numeroin, mutta toisessa harhaheiton turvin johtoasemaan päässyt Virkiä oli lähellä jaksovoittoa. Kun Kirittäret tuli viimeiselle sisävuorolleen, Virkiä johti 4-2. Mutta taas nähtiin, että Kirittäret on parhaimmillaan tiukoissa tilanteissa. Voittoon tarvittiin kaksi juoksua, kolmen pisteen voittoon kolme. Kirittäret teki kolme.

Pesiskausi pakettiin

Koronan uhkaama pesäpallokausi vietiin onnistuneesti läpi ja saatiin päätökseen perjantaina. Palkintogaala järjestettiin tällä kertaa kuivalla maalla, kun jo perinteeksi muodostuneesta risteilystä oli koronan vuoksi luovuttu.

Minulle mennyt pesiskesä oli kaikkien aikojen vilkkain. Ruutu-tarjonnan ansiosta katsoin kaikki Kirittärien pelit, lisäksi näin paikan päällä lähes kaikki Napapesiksen joukkueiden ottelut. Lisäherkkuna olivat Arctic Battle -stadiontapahtuma Rovaniemen keskuskentällä ja Kirittärien välieräpeli Lapuan Virkiää vastaan Jyväskylässä. Aika monta peliä!

Naisten palkinnot menivät tällä kertaa mielestäni oikeille pelaajille, myös ennakkoon suurinta kiinnostusta herättänyt parhaan pelaajan valitseminen. Pokaalin sai syksyllä uransa lopettanut, mutta keväällä kentille palannut Kirittärien Emma Körkkö. Emman kovin kilpailija oli Manse PP:n Virpi Hukka, jonka kausi päättyi ikävästi akillesjänteen katkeamiseen ensimmäisessä finaaliottelussa. Kaksikon ylivertaisesta tasosta kertoo se, että pelaajakollegat äänestivät Virpin parhaaksi sisä- ja Emman parhaaksi ulkopelaajaksi.

Vuoden lukkari oli Kirittärien Mari Mantsinen, jokeripelaaja Lapuan Virkiän kärkietenijä Kaisa-Leena Rautakorpi, tyttöpelaaja Kirittärien Venla Karttunen ja tulokas Seinäjoen Maila-Jussien Saaga-Angelia Raudasoja ja paras (naisten) pelinjohtaja jo kuudennen kerran Kirittärien Nalle Viljanen. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin finaalisarjan ratkettua Kirittärien ykköskärki Ella Korpela.

Rovaniemen pesisbuumi sai ansaitsemaansa huomiota, tuloksena kunniamaininta harrastajien määrän kasvusta. Itselleni suuri ilon aihe oli Napapesiksen poikien loistava suoriutuminen B-poikien supersarjassa. Mestaruuden voittanut Jymykin kaatui kertaalleen!

Vielä yksi palkinto on syytä mainita, vaikka sellaista ei juhlassa jaettukaan. Kauden kovin juttu oli koronan haasteista selviytyminen. Iso käsi ja virtuaalinen pokaali koko pesisyhteisölle vastuullisesta toiminnasta!

Syysretki etelään

Päättymäisillään oleva viikon rupeama sisälsi seurustelua sukulaisten kanssa, vierailut neljässä museossa ja yhden pesäpallo-ottelun seuraamisen. Myös jääkiekkopeliin oli lippu hankittuna, mutta tapahtuma peruttiin koronan takia.

Kirittäret ja Lapuan Virkiä pelasivat Hippoksella kolmannen välieräottelun. Lapualaiset onnistuivat yllättämään hallitsevan mestarin ensimmäisessä kohtaamisessa, mutta muita Kirittäret hallitsi selvästi.

Niin näkemäänikin. Ensimmäisessä vuoroparissa kummankin sisäpeli takelteli, mutta toisessa lyöjäjokeri Janette Lepistö onnistui kertaalleen. Kirittärien vastaus oli kärkietenijä Ella Korpelan tyhjään kenttään lyömä kunnari. Pääsin näkemään livenä kesän aikana tutuksi tulleen hajautetun kunnarituuletuksen.

Seuraavana päivänä matkustin Helsinkiin katsomaan kuvia, tekijöinä Vilho Lampi, Sanna Kannisto ja Vincent van Gogh. Koiviston kuvat poikkesivat täysin vallitsevasta tavasta kuvata eläimiä ja miellyttivät kovasti. Oman tiensä kulkijoita olivat kaksi muutakin taiteilijaa…

Menin Ruoholahteen metrolla, kävin Valokuvataiteen museolla ja jatkoin Espoon puolelle. Metrossa melkein kaikki matkustajat olivat varustautuneet maskilla. Keilaniemen metroasemalla olo oli kuin ulkomailla.

Kävelin Keilaniemestä Kuusisaareen, käymättömiä paikkoja kumpikin. Ihmettelin mahtoiko Espoon jäähalli olla jossakin lähistöllä; siellä olen joskus käynyt. Matkan varteen sattui pelifirma Rovion päämaja.

Kuusisaaressa katselin Vincent van Goghin työt ja nousin bussiin. Pasilan asemalla olin hetken hukassa: tarkoitus oli jatkaa matkaa Z-junalla, mutta valitsin väärän raiteen.

Tapasin Maaritin Haarajoen asemalla ja jatkoimme Pohjois-Paippisiin. Paljon oli saatu aikaan edellisen käyntini jälkeen, eläimet olivat lisääntyneet ja hevoset kasvaneet. Sain pussillisen valkosipuleita Rovaniemelle tuotavaksi. Illalla Jyväskylän junaan päästyäni tuntui kuin olisin tehnyt täyden työpäivän.

Sunnuntaina tutustuin Keski-Suomen museon uusittuun näyttelyyn. Se oli tasokas ja minulle 20 ensimmäistä ikävuottani Jyväskylässä asuneelle äärimmäisen kiinnostava.

Kotipesäkoppi

Eilinen ilta oli niitä, jolloin suosikkijoukkueeni Kirittäret ja Napapesiksen Superpojat pelasivat samaan aikaan. Ratkaisin ongelman niin, että katsoin poikien ensimmäisen jakson paikan päällä ja Kirittärien toisen jakson telkkarista.

Aamulla huomasin Twitteristä, että Tahkon ensimmäisellä sisävuorollaan harhaheitolla saamaa juoksua pidettiin kiistanalaisena. Kiinnostuin asiasta, kelasin tallennetta ja teen siitä oman tulkintani. Ensin pysäytyskuva:

Kuvassa Mari on siepannut pallon reilusti kentän päältä ja on kääntymässä heittääkseen sen kakkospesälle. Jalka on kuitenkin edelleen kotipesän etukaaren päällä ja sehän tarkoittaa, että kyseessä on kotipesäkoppi. Etenijä sai edetä, ja tilannetta seuranneen harhaheiton avulla Tahko sai juoksun.

Kirittärien pelinjohtaja Nalle Viljanen riitautti tulkinnan ja keskusteli tovin päätuomarin kanssa. Tuomari kiitti Twitterissä Nallea asiallisesta keskustelusta ja myönsi, että kopinottohetki ”ei tarttunut”. Syötönvalvojan tulkinta jäi voimaan.

Ensimmäisellä jaksolla päädyttiin tasatulokseen 2-2, joten tulkinta vaikutti pisteiden jakautumiseen. Kirittäret voitti lopulta ottelun ja sai kaksi pistettä, se jaossa ollut kolmas ”meni liitolle”.

Jälkipuheisiin ei siis ole aihetta muuten kuin Kirittärien peliesityksen osalta: sisäpeli oli luvalla sanoen heikkoa. Kotiutustilanteita rakenneltiin 14, mutta onnistuneita purkuja nähtiin vain 4. Paljon pitää parantaa, jotta Manse kaatuu huomenna Hippoksella pelattavassa kärkiottelussa. Jos ja kun Kirittäret pääsee omalle tasolleen, Manse saa mukaansa enintään pisteen!

Ja lopuksi kiitokset, Nalle ja Ari, tilanteen herrasmiesmäisestä käsittelystä!

edit 9.8.
Katselin Kirittäret-Manse -ottelun loppuvaiheet majapaikassamme Lyngseidetissa. Kirittäret oli taas kerran parhaimmillaan tiukassa paikassa ja vei ansaitusti kolme pistettä. Onnittelut voitosta koko joukkueelle ja erityiset kunnarista Kati Tanhualle!

Vihdoinkin urheilua!

Olen nauttinut kesästä ja katsonut urheilua.

Seurantaputki alkoi perjantai-iltana naisten superpesiksen merkeissä. Ruutu Plussan selostettuna otteluna näytettiin Kirittärien ja Joensuun Mailan ottelu Jyväskylästä. Sarjanousija antoi ensimmäisellä jaksolla hallitsevalle mestarille kunnon vastuksen, numerot 3-2. Toisella jaksolla Kirittärien sisäpeli rullasi mainiosti ja tuotti päätösnumerot 9-2.

Koronan vaikutus ottelutapahtumaan näkyi selvimmin yleisömäärässä, joka oli rajattu viiteensataan. Hutunkeitto oli korvattu kolikonheitolla eikä joukkue saanut juosta kolmospesälle juhlimaan kunnarin lyönyttä pelaajaa. Niinpä Kirittäret esitti uuden, hajautetun kunnarituuletuksen, joka voi tulla kesän aikana pesisväelle hyvinkin tutuksi. *)

llan tähti, huipputehot 1+6 iskenyt lyöjäjokeri Ella Mäkelä lienee useimmille lajia seuraavalle uusi tuttavuus: Kirittärien oma kasvatti, joka oli viime kauden Lappajärvellä kasvamassa korkoa. Näyttää siltä, että kotiutukset eivät ole yksin Siri Eskolan varassa! Lopettamispäätöksensä perunut Emma Körkkö jatkoi siitä mihin syksyllä jäi, oli ulkopelissä totutun vahva ja löi kaksi juoksua.

Pesäpallotarjonta jatkui lauantaina ihan kotinurkissa sijaitsevalla Korkalovaaran pesäpallokentällä. Täydellisissä olosuhteissa pelattiin historiallinen ottelu, jossa NaPa-Pesis kohtasi Oulun Lippo Juniorit. Sarjataso oli poikien Superpesis B.

Runsaslukuisen yleisön riemuksi kotijoukkue voitti suoraan 2-0 (10-9, 7-2). Vieraat karkasivat ensimmäisessä sisävuorossaan jo 0-6 johtoon, mutta kotijoukkueen upea nousu tuotti maistuvan jaksovoiton. Toinen jakso olikin sitten helpompi. Kaiken kaikkiaan iltapuhde oli yleisöystävällinen ja viihdyttävä, loistavaa mainosta lajille.

Napapiiri-Jukola oli tarkoitus juosta Rovaniemellä tämän viikonlopun aikana, mutta koronavirus siirsi tapahtumaa vuodella. Lohdutuspalkintona suunnistuksen ystävät saivat seurata Uudellenjuoksua, Sipoonkorven maastossa Jukola-hengessä toteutettua kutsukilpailua. Erikoista oli, että palattiin 25 vuoden takaisille suorituspaikoille: rastit olivat samat, ja karttoihin oli tehty pientä päivitystä. Mittakaava oli silloinen 1:15000.

Venlojen viestissä draaman kaaret olivat kohdillaan, ja gps-viihdettä tarjottiin kukkuramitoin. Keulassa ankkuriosuudelle lähtenyt viestinviejä teki kunnon pummin heti kakkosrastilla ja vielä pahemman kolmannella. Monen minuutin etumatka muuttui varttitunnin takamatkaksi.

’) edit 5.7.
Pesäpallolliito purki heinäkuun alussa koronarajoituksia, ja perinteiset kunnarituuletukset ovat taas sallittuja. Parempi näin!

edit 8.8.
Kirittäret on rajoitusten purkamisesta huolimatta pitänyt kiinni hajautetusta kunnarituuletuksesta. Nyt pelinjohtajat käyvät kolmosella onnittelemassa onnistujaa, ja muu joukkue iloittelee kotipesässä. 
Tyylikästä!

Mestaruus livenä & tallenteena

Palloiluväellä oli seurapäivä jo tiistaina, mutta minulla lisäksi eilen. Seurasin Telia-TV:sta jääkiekon neljättä liigafinaalia keväältä 2009: JYP ratkaisi finaalisarjan tylysti 4-0. Meni tunteisiin silloin ja meni nyt.

Rovaniemeltä Jyväskylään on pitkä matka, ja etäfanille livepelit ovat harvinaista herkkua. Erityisesti sellaiset, joissa mitalit ratkeavat.  Paikan päällä nähtyjä JYPin ratkaisupelejä ovat kevään 2010 pronssipeli ja naisten finaali keväällä 2016.

Sama juttu pesäpallossa. Syksyllä 2016 seurasin Hippoksella Kirittärien ja Lapuan Virkiän kolmatta finaalipeliä. Mestaruus oli katkolla, ja mitalit kimaltelivat kentän laidalla. Kirittäret hallitsi selkeästi ensimmäistä jaksoa ja toisen alkua, mutta sitten ajatukset karkasivat. Mestaruus ratkesi seuraavassa pelissä Lapuan Lukkarilassa.

Viime syksynä tilanteeni oli erikoinen. Finaalisarja ja purjehdusretki menivät päällekkäin, ja tunnelmaan päästäkseni toivoin ratkaisun pitkittyvän neljänteen peliin. Oli raastavaa toivoa Pesäkarhuille yhtä voittoa, mutta muukaan ei auttanut.

Asiat menivät juuri niin kuin olin suunnitellutkin eli Kirittäret juhli mestaruutta kotikentällään. Taiston tauottua kävin onnittelemassa Upia ja ottamassa selfien. Tallennetta katsoessani huomasin päässeeni Ruutuun.