Tulva jäi vaisuksi

Rovaniemen tulvahuippu ajoittui viime viikonloppuun ja jäi melko vaisuksi: viime keväänä vesi nousi esimerkiksi Arktikumin rannassa noin metrin korkeammalle. Lainaan mittauspisteen käyrä tässä.

Oma tarkkailupisteenikin oli tällä kertaa Lainaanrannassa, penkit ja roskapönttö niiden välissä. Kuvat on otettu maanantaina ja keskiviikkona. Nouseva vesi irrottaa rannoilta mukaansa kaiken mikä kelluu ja on irti.

Penkkien edessä hiljalleen pyörinyt törkylautta oli vesipääskyjen mielestä oivallinen ruokailupaikka. Havainto oli siinä mielessä mukava, että en ole aiemmin nähnyt vesipääskyjä näin keskellä kaupunkia.

Ounasjoen pinta nousussa

Sahanperän pohjoisimmassa alikulkutunnelissa oli niin valtava lammikko, että en ryhtynyt kokeilemaan saapasvarren riittävyyttä, vaan nousin suosiolla tien penkalle. Alikulku muuttui ylikuluksi mutta lopputulos oli sama.

Seuraavaksi halusin istahtaa suosikkipenkilleni kiikaroimaan Ounasjokisuiston lintuja, mutta en sitten viitsinytkään. Istuja olisi kieltämättä lisännyt kuvan kiinnostavuutta.

Jokakeväinen tulva yllättää veneenomistajat yhtä varmasti kuin ensilumi autoilijat. Vai ajattelevatko ehkä, että vesikulkuneuvo ei saa tulvaa säikkyä. Mitä väliä!

Koska tänä keväänä ennusteet ovat maltillisia, tulvaan ei näkökään ole varauduttu mitenkään. Vuosi sitten oli toisin, kuvat Arktikumilta ja Lainaanrannasta.

Jäät sulavat

Kemijoella nähtiin ennen vappua jonkinlainen jäidenlähtö, joka kasasi jäitä Kirkonjyrhämään. Nyt Jyrhämän jäät ovat täysin sulaneet. Ounasjoen suiston jäät ovat sulaneet paikoilleen, tilanteesta yläjuoksulla en osaa sanoa.

Lampien jäätilanne vaihtelee. Kirkkolampi on toista päivää jäätön, Harjulampi on vielä puoliksi jään kattama. Eri suunnassa sijaitseva Ruokolampi on jäänyt viime aikoina vähälle huomiolle, mutta tänä iltana päivitin tilanteen. Lammen eteläreuna oli jäässä, pohjoisreuna sula koko lammen pituudelta.

Näin lammella kuusi vesilintua, kolme telkkää (2/1), taviparin ja sinisorsakoiraan. Yksinäisten lintujen puolisot olivat varmaankin munimassa tai jo hautomassa.

Kuvassa näkyvä kerrostalo valmistunee kesän kuluessa.

Edit
Seuraavana aamuna (15.5.) Harjulampi oli jäätön.

Räntää ja aurinkoa

Sään odotetaan lopultakin lämpenevän, mutta vasta alkavalla viikolla. Tänään oli vielä koleaa mutta sikäli keväistä, että räntäkuurot ja aurinkoiset hetket vaihtelivat vilkkaasti. Seurasin tilannetta reilun tunnin ajan Harjulammen lintutornissa.

Tornin edusta on vielä pääosin jäässä, ja telkät sukeltelivat vaihtelevan kokoisissa avannoissa. Yksi oli pieni kuin pilkkiavanto, mutta niin vain siitäkin pulpahti telkkä pintaan. Kuvassa eri telkkä.

Toivoin näkeväni tai paremminkin kuulevani kaksi lajia, valkoviklon ja pikkulokin. Olin taas väärään aikaan liikkeellä, sillä valkoviklo kuultiin aiemmin aamulla ja Rovaniemen ensimmäinen pikkulokki pari tuntia käyntini jälkeen. Normaalikeväinä pikkulokin käkätystä kuulee Harjulammella jo vapun aikoihin.

Uusia muuttolintuja en tänään havainnut, mutta muita mukavia lintuja kyllä. Harjulammella eteeni laskeutui uivelopari, ja Kirkkolammen rantasulaan oli ilmestynyt tukkasotkapariskunta. Lammella pesivistä viidestä uimalintulajista odotellaan enää silkkuikkuja, jotka ovat jo saapuneet naapurilammelle.

Raikasta vappua!

Vappuna sää kuuluu olevan useammin huono kuin hyvä; tänään se on aurinkoinen, tuulinen ja hyytävän kylmä. Toisin oli keväällä 2008, lainaus silloisesta blogimerkinnästä:

Kello tulee 20, ja virallinen lämpötila Rovaniemellä on yli 18 astetta! Sää suosii lintujen muuttoa ja vapunviettoa ulkoilmassa.

Äsken Ounaskoskella käydessäni lintuja oli vähänlaisesti, mutta juhlivaa nuorisoa sitäkin runsaammin. Näin alkuillasta touhu vaikutti asialliselta ja jos oikein kuulin, uimarannan puolella vieraillutta poliisiautoa tervehdittiin hajanaisilla suosionosoituksilla.

* * *

Illan ohjelmaani kuuluu jääkiekko-ottelun seuraaminen. Pengoin arkistoa ja julkaisen Vapun ja HIFK:n kunniaksi kuvan vuodelta 2009.

Jo yhdeksättä kautta NHL-liigassa kiekkoileva Mikael Granlund siirtyi 17-vuotiaana kohun saattelemana Kärpistä IFK:n joukkueeseen ja pelasi alkukauden poikkeavassa pelipaidassa. Vieressä Lennart Petrell.

Tilatut linnut

Linturetkelle lähtiessäni ajattelen usein tiettyä lintua, jonka haluaisin nähdä. Toisinaan toive toteutuu, joskus taas ei. Lintuharrastuksessa kiehtoo juuri se, että koskaan ei voi tietää mitä retkellä tapahtuu. Liiallinen helppous tekisi touhusta tylsää!

Maanantaina meitä orneja kokoontui jäteasemalle täysi tusina sarvipöllön toivossa. Lintu oli näyttäytynyt kolmena iltana, joten toiveet tapaamisesta olivat korkealla. En nähnyt pöllöä, mutta lohdutuspalkinnoksi sain lisätä listani 20. muuttolinnuksi taivaanvuohen.

Seuraavan aamun tavoitteena oli nähdä kanadanhanhi. Suuntasin Veitikanlammelle, missä edellisen päivän aamuna oli tavattu kolme hanhea. Ei tärpännyt, ja pyöräilin seuraavaksi Harjulammen lintutornille. En löytänyt lintua sieltäkään.

Ounaskoskelle ehdittyäni taivaalta kuului outoa kaakatusta. Toivomani hanhet tekivät varmuuden vuoksi kohdallani pienen kierroksen ja jatkoivat Jätkänkynttilän suuntaan pudottaen samalla korkeutta. Sulan yläpäässä hanhia olikin kolme. Lisäksi näin kaksi isokoskeloa. Ne tulivat tilaamatta.

Toiset jatkavat…

Jääkiekkoliigan runkosarja saadaan päätökseen tänään. JYPin ja KooKoon ottelu on sikäli historiallinen, että neljä pitkään Jyväskylässä pelannutta veteraania esiintyy viimeistä kertaa kotijoukkueen paidassa.

Mikko Kalteva ja Ossi Louhivaara ripustavat hokkarinsa naulaan, Jarkko Immonen ja Jani Tuppurainen jatkavat näillä näkymin uraansa muualla. Toivon kaikille onnea ja menestystä uusiin haasteisiin!

JYP on koonnut illan otteluun poikkeuksellisen ykköskentällisen. Lisäsin kuvaan lopettavien ja/tai pois lähtevien kohdalle pelattujen kausien ja otteluiden määrän. Jos oikein laskin, pelejä näillä neljällä on JYP-paidassa yhteensä peräti 2323. Kiitän ja kumarran.

JYPin kausi on ollut monella tavoin poikkeuksellisen vaikea. Mutta vaikka urheilullinen menestys oli surkea, joitakin ilon aiheita on syytä mainita. Robert Rooba mätti maaleja ennätystahtiin (ja tänään toivottavasti vielä yhden) ja teki jatkosopimuksen. Nuoret pelaajat ovat ottaneet kauden aikana huimia kehitysaskelia!

Näin jyppiläisittäin tärkeintä on kuitenkin se, että pystyimme yhteisin ponnistuksin selviytymään talouskurimuksesta, joka pahimmillaan vaaransi koko toiminnan jatkuvuuden. Asiat voisivat siis olla paljon huonomminkin!

Mitä Liigaan muuten tulee, toivon mahdollisimman hyvää terveyttä kaikille. Suosikkini mestariksi on Rauman Lukko, joka oli sitä jo viime keväänä. Silloin sarja jouduttiin keskeyttämään ja mestaruus jäi ratkaisematta.

Epäonnistunut linturetki: ei linnun lintua

Pyöräilin Alakorkalon hyötyjäteasemalle siinä toivossa, että näen kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Hyvä lintupaikka tuotti pahan pettymyksen: en nähnyt puolen tunnin aikana ainuttakaan lintua, en edes varista!

Paikalle oli sentään eksynyt yksi poro. Eksynyt todellakin, sillä en ole aiemmin nähnyt poroa jäteaseman maisemissa, metsäkauriita vain muutaman kerran.

Kuvasta näkyy, että poro on merkitsemätön. Peurakorva kuten täällä päin sanotaan.

PS
Tiirasta huomasin, että töyhtöhyyppä oli näyttäytynyt tänään jäteasemalla. Kävin siis oikessa paikassa mutta väärään aikaan. Sattuuhan sitä.

PS 2
Kuten arvata saattaa, tulokset saattoivat vain parantua. Näin jo toisella yrittämällä toivomani töyhtöhyypän ja kaksi muuta lintua. Eilen (19.4.) retki tuotti neljä uutta muuttolintua, joita on nyt nähtynä 14. Poro oleskeli välillä muualla, mutta oli eilen paikalla.

Tulppa irtosi

Suezin kanavan lähes viikon ajaksi tukkinut konttialus saatiin irrotetuksi tänään iltapäivällä. Hetki sitten ottamastani kuvakaappauksesta näkyy, että Ever Given liikkuu 6.2 solmun nopeudella pohjoiseen.

Ever Given on mittasuhteiltaan jättimäinen: pituus 400, leveys 59 ja syväys 13.7 metriä. Vain muutamat tankkilaivat ovat vielä tätäkin suurempia.

Harva haluaisi olla kapteenin housuissa antamassa meriselitystä tapahtuneesta.

40 vuotta Kärppien ensimmäisestä mestaruudesta

Aika rientää – Oulun Kärppien ensimmäistä mestaruutta juhlittiin neljä vuosikymmentä sitten, 22.3.1981. Finaalisarjassa vastassa oli Tappara, ja mestaruuteen tarvittiin kolme voittoa. Sarja oli sujunut kotijoukkueiden komennossa, mutta viidennen ottelun voiton Kärpät ryösti Hakametsästä.

Liigan sivuilta löytyy hyvä selonteko ottelusta. Tappara onnistui pimittämään Mikko Leinosen ja Reksa Ruotsalaisen tähdittämän Kärppien ykköskentän, mutta tämä ei riittänyt. Ratkaisevaan rooliin nousi Kari Jalosen johtama kakkonen.

Tilaston kärkinimet ovat todella kovia. Silmään pistää Reksa Ruotsalaisen hurja tehtyjen maalien määrä runkosarjassa, 28 täysosumaa 36 ottelussa. Suuri osa Reksan maaleista syntyi suoraan syötöstä ammutuilla siniviivalämäreillä, ja syöttäjänä oli usein Mikko Leinonen. Kari Jalonen loisti pudotuspeleissä ja teki 12 pelissä tehot 7+14.

Leinonen ja Ruotsalainen lähtivät NHL-liigan NY Rangersiin ja pelasivat hyvän tulokaskauden. Jalonen kävi kokeilemassa myöhemmin, mutta palasi Suomeen ja teki loistavan uran pelaajana ja valmentajana. Lisäksi joukkueessa oli iso liuta maajoukkuetason pelaajia.

Muistan mestariryhmän hyvin, koska asuin tuohon aikaan Oulussa ja olin seurannut Kärppien vaiheita tarkasti jäähallin valmistumisesta (1975) lähtien. Jalkeilla oli erinomaisesti luisteleva, vauhdikasta taitokiekkoa pelannut joukkue. 15-vuotiaana edustusjoukkueeseen nostettu Reksa Ruotsalainen häikäisi taidoillaan niin perusteellisesti, että nousi ykkössuosikikseni kaikista maailman jääkiekkoilijoista! Sitä Reksa on edelleen.

Vuoden 1981 mestareiden ja Kärppien myöhempien menestysjoukkueiden vertaileminen on vaikeaa ja onneksi turhaa. Yksi merkittävä ja uskomattomalta kuulostava ero on kuitenkin syytä mainita. Kärppien ensimmäinen mestaruus saavutettiin joukkueella, johon kuului vain kaksi muualla kuin Oulussa kiekko-oppinsa saanutta pelaajaa: Mikko Leinonen ja maalivahti Ari Hellgren.

* * *

Eilisen päivän mukavin urheiluun liittyvä uutinen tulee Jyväskylästä. Kaupunginvaltuusto päätti, että Hippokselle valmistuu kauden 2022 alkuun mennessä ajanmukainen pesäpallostadion. Hienoa!