Eilen salamoi, jyrisi ja satoi kaatamalla. Sateet pudottivat lämpötilaa hetkessä kymmenellä asteella, mutta jo illalla oltiin lähellä edellisten iltojen lukemia.

Päivä palautti mieleen äskettäin lukemani tekstin, jonka Anton Tsehov kirjoitti v. 1886:

Ilta oli tyyni, lämmin, miltei tukahduttava, kuten kaikki muutkin heinäkuun illat, jotka kerran alettuaan jatkuvat keskeytymättömänä sarjana parisen viikkoa, toisinaan kauemminkin, kunnes yhtäkkiä päättyvät rajuun ukonilmaan ja komeaan, luontoa pitkäksi aikaa piristävään kaatosateeseen.

Anton Tsehov: Kirjavia kertomuksia
WSOY 1989
suom. Juhani Konkka