JYP järjesti kannattajilleen ennenaikaisen joulun voittamalla eilen European Trophyn. Kiitos!
Berliinin lopputurnauksessa JYP kaatoi ruotsalaisjoukkueet Djurgårdenin, Luulajan ja eilisessä loppuottelussa Färjestadin.
Elo-syyskuun alkusarjassa JYP pelasi kahdeksan ottelua ja voitti niistä kuusi. Tappion aiheuttivat Slovan Bratislava kotona ja Sparta Praha vieraissa.
Tampereen ikioma talviklassikko ei ollut miltään osin erityinen merkkitapaus. Lyhyesti sanottuna: sää oli hyvä, pelin taso huono ja järjestelyt lähes ala-arvoiset.
Koska Ratinan stadionin katsomot ovat loivat ja toivottoman kaukana kaukalosta, ”hyviltäkään” paikoilta ottelua ei pystynyt kunnolla seuraamaan. Vahinko ei tosin ollut järin suuri, koska kiekon pomppiminen murenevalla jäällä pilasi pelin.
Pitkäkestoinen istuminen pakkasessa vaatii pilkkimiehen varusteet eikä sellaisia Ratinassa monella näkynyt. Suuri osa yleisöä poistui paikalta pitkäksi venyneen jäänpaikkaustauon aikana. Osa arvattavasti kylmissään, osa siksi että juttu oli jo nähty.
Suurten yleisömäärien tavoitteleminen on ainoa syy pelata jääkiekkoa stadionilla. On surkuhupaisaa, että oheismyynti takkuaa bisneksen ehdoilla järjestettävässä tapahtumassa. Ja miten kenellekään voi tulla yllätyksenä, että oluen anniskelu lisää vessojen tarvetta!
Minun mielestäni aito talviklassikko tarkoittaa paluuta perinteisille pelipaikoille, missä seisomakatsomot nousevat jyrkästi lähellä kaukaloa ja pelin näkee hyvin. Sopivassa tungoksessa tarkenee paremmin ja tunnelma syntyy itsestään, ilman kuuluttajan ohjeistusta.
* * *
Olin paikalla kun Jokerit ja HIFK kohtasivat liigaottelussa Helsingin stadionilla helmikuun viidentenä vuonna 2011. Itse peli ei niinkään kiinnostanut, mutta lajin ystävänä halusin osallistua historialliseen kiekkotapahtumaan.
Sitä Suomen ensimmäinen Talviklassikko kiistatta oli.
Wednesday, October 28th, 2009
Keväällä JYPissä liigamestaruuden voittanut ja hyvät MM-kisat pelannut Jarkko Immonen kiekkoilee nykyisin KHL-liigassa Ak Bars Kazanin joukkueessa ketjukavereinaan Niko Kapanen ja Janne Pesonen.
Koko tähänastisen uransa sentterinä pelannut “Yarkko” – suomalaisittain Jakke – vasta totuttelee laitahyökkääjän rooliin, mutta on silti aloittanut kauden hyvin: on tehoin 3+8 toistaiseksi Kazanin suomalaisista tehokkain ja joukkueensa viidenneksi paras pistemies.
KHL:n tasosta kertoo se, että sarjan 18 suomalaispelaajasta vain kaksi mahtuu pistepörssin sadan parhaan joukkoon. Minskin Hannes Hyvönen on pistein 8+6 sijaluvulla 24, ja Immonen löytyy sijalta 75. Miesten pelityylin erosta kertoo osaltaan se, että tehotilastossa Immosen lukema on +-0, mutta Hyvösen -7.
Immonen luonnehtii liigaa Keskisuomalaisen haastattelussa näin:
Pelaajat viihtyvät kiekon kanssa ja haastavat jatkuvasti vastustajan yksi yhtä vastaan -tilanteissa. Ottelut ovat aika lailla erilaisia kuin SM-liigassa. Taitotaso on huima, mutta intensiteetti matalampi kuin suomalaiskaukaloissa.
Suomessa Immonen opittiin tuntemaan paitsi taitopelaajajana ja pelintekijänä, myös hyvänä taklaajana. Kazanin valmennusjohto on kehottanut pelaamaan fyysisesti, mutta tästä on seurannut yllättävältä kuulostava ongelma:
En uskalla viedä taklauksia loppuun. Täällä fyysinen peli on vierasta. Useissa tilanteissa näkee, että vastustaja ei ole valmis ottamaan kovaa tööttiä vastaan, AK Bars Kazania edustava Immonen kertoo.
Monta kertaa käy niin, että taklausta on pakko pehmentää. Tulee mietittyä, että jos täräyttäisi loppuun saakka, jälki voisi olla pahannäköistä. Siinä taas ei ole mitään mieltä.
Hyvin mies on malttanut pidätellä, koska sarakkeessa on vasta yksi kaksiminuuttinen.
KHL-liigan tapahtumia on voinut seurata englanninkielisiltä verkkosivuilta vasta tällä kaudella. Sivut ovat selkeät, informatiiviset ja nopeasti latautuvat – kaiken kaikkiaan erinomaiset.
Thursday, September 24th, 2009
Historiansa ensimmäistä Mestis-kautta pelaava Rovaniemen Kiekko sai eilen tylyn oppitunnin jyväskyläläiseltä D Teamilta. Laukausten määrällä ja maalivahtien torjunnoilla mitattuna ottelu oli tasaväkinen, mutta loppunumerot kertovat aivan muuta: 1-7.
Rovaniemeläiset pelasivat ensimmäisessä erässä kahdeksan minuuttia ylivoimaa, mutta D Team teki silti erän ainoan maalin. Toisessa ja kolmannessa erässä vieraat sitten menivät menojaan. RoKi teki ainokaisensa ottelun jo ratkettua.
Illan harvoja rovaniemeläisonnistujia oli aloituskiekon tyylikkäästi pudottanut Lanko-Pekka.
Vietin itsenäisyyspäivän iltaa kotona ja seurustelin vieraiden kanssa.
Avasin television vasta vieraiden lähdettyä ja katsoin Suomen ja Ruotsin finaalipelin. Jakke ja Mikke häikäisivät ja muu joukkue säesti oivallisesti.
Noteerasin Tampereen katukiakkotapahtuman vasta tänä aamuna. Jutila-naamareista oli tosin ollut puhetta pitkin viikkoa, mutta luulin väen kokoontuvan harmittomaan ilonpitoon.
Kaikkea muuta! Happening lähti lapasesta pahemman kerran ja se lienee ollut tarkoituskin. Sekavassa uutisoinnissa väitettiin mm. hevosen talloneen mielenosoittajaa.
Videolta jokainen voi nähdä, että hevonen taklaa puhtaasti. Lisäksi kohteeksi joutunut pinkkipää on selvästi ”kiekollinen” pelaaja eli taklattavissa. Jos tunkee väkivaltaiseksi riistäytyvässä mellakassa eturiviin tai suorastaan lähestyvän poliisiratsun eteen, on turha tekeytyä sivulliseksi.
Kuten asiaan kuuluu, ”kiakkoilijat” olivat varustautuneet jääkiekkomailoilla. Niitä käytettiin surutta kaikkeen muuhun paitsi pelaamiseen: poliiseja yritettiin lyödä, hevonen piestiin verille, ja kaupunkikierroksella hakattiin rikki pankin ja Stockmannin ikkunoita.
Tolkutonta touhua. Olen harmissani jääkiekon, tamperelaisten ja hevosen puolesta.
Posted in , Jääkiekko | Edit | Comments Off
Thursday, January 3rd, 2013
Jopa mestariksi veikatun nuorten maajoukkueen mahalasku Ufassa on innostanut katsomovalmentajat tasokkaaseen ajatustenvaihtoon Jatkoajan keskustelupalstalla.
Vääntöä käydään ennen muuta vanhasta ja uudesta pelikirjasta, pystysuunnan pelaamisesta ja Meidän Pelistä. MP:n terävimmät teoreetikot ovat mukana keskustelussa:
Nimimerkki siffa on erikoistunut tilastoimaan kontrollilähtöjä; itse asiassa niistä näyttää tulleen hänelle jopa pelin lopputulosta tärkeämpi asia:
Kolmannen erän HVP:t olivat USA 0+4+6=10 ja Tshekki 0+0+2=2. USA:n lukemat ovat isot, koska 5vs5 peliä pelattiin jäähyrikkaassa erässä aina vain toveittain. USA voitti ottelun 7-0.
“Johtava” eli P.Sihvonen säestää:
Ja se näissä siffan tilastoinneissa on loistavaa, että ne murtavat monia myyttejä. Esimerkiksi nyt on vedenpitävä näyttö USA:n junioreiden kolmannesta erästä: USA e i p e l a n n u t siinä Pystysuunnan Jääkiekkoa.
Nimimerkki Street Clinton huomauttaa tähän:
USA:n pelissä ei ole olennaista mitä se teki 3. erässä olleessaan 6-0 johtoasemassa. Olennaista on mitä se teki 2. ensimmäistä erää.
Sihvonen myöntää, että Nuorten Leijonien hektinen turnaustilanne ei mahdollista MP:n riittävää harjoittelua. Siksi
…olisikin tärkeää, että Meidän Pelistä tulisi kaikki seurat ja ikäluokat läpäisevä doktriini Suomessa. Siis jos tahdotaan sellaista pelaamisen yhtenäiskulttuuria ja omaa suomalaista peli-identiteettiä. Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät halua (tai osaa) yhteistä pelitapaa maahamme.
Hyvä että ymmärrät! Minun mielestäni lajin ja katsojien kannalta on pelkästään hyvä asia, että käytössä on kirjava valikoima pelikirjoja ja että niiden paremmuutta arvioidaan otteluiden lopputulosten perusteella.
Itse olen nähnyt käynnissä olevista nuorten kisoista vain Suomen pelin Ruotsia vastaan, mutta kaveri on ihastellut USA:n esittämää vauhdikasta pystysuunnan kiekkoa. Aivan samantyyppistä peliä nähtiin viimeisimmässä olympiafinaalissa.
Ufan turnauksessa saattaa käydä yhtä nolosti kuin viime keväänä SM-liigassa: “vanhanaikaista” kiekkoa pelaava ja muutenkin väärä joukkue vie mestaruuden vastoin todellisina alan asiantuntijoina itseään pitävien ennustuksia.
Sunday, November 18th, 2007
Eilen – jäähallilta tullessani – näin Ounasvaaran rinteessä tuoreita poron jälkiä. Tänään – jäähallille mennessäni – tapasin ryhmän poroja paikassa, mistä on matkaa Jätkänkynttilä-sillalle vain puoli kilometriä. Porot pelästyivät rivakasti liikkunutta ulkoilijaa, mutta ryhtyivät rauhoituttuaan ruokailemaan.
Ounasvaara on hieno metsäalue kävelymatkan päässä keskustasta, kaupunkipuisto parhaimmillaan.
* * *
Eilinen edustusjoukkueen peli oli minulle kauden ensimmäinen ja mahdollisesti samalla viimeinen. En kerta kaikkiaan jaksa katsoa puurtamista, josta kaikki lajin hienoudet puuttuvat. Ja katsomoon päästäkseen pitää kaiken lisäksi pulittaa 7 euroa!
Toista oli tänään, kun valtakunnallista I-divisioonaa pelaavat RoKin B-juniorit olivat saaneet vieraakseen Kiekko-Espoon. Jännittävien vaiheiden jälkeen kotijoukkue vei pisteet numeroin 4-2.
Pitkän kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä uskallan sanoa, että RoKin B-juniorit pelaavat tällä hetkellä kaupungin parasta kiekkoa. Tarkoitan tasan sitä mitä sanoin enkä siis väitä, että junnut voittaisivat edustusjoukkueen.
Poikien peliä on ilo katsoa!
Posted in , Jääkiekko, Rovaniemi | Edit | Comments Off
Monday, August 27th, 2007
“Hyvä hankinta JYPiltä. Ei päässyt esille Ässissä, mutta näytti taitonsa nuorten MM-kisoissa. Älykäs sentteri. Petrannut liikkumista, jalat saatava vieläkin paremmin liikkeelle. Hyvä kuti.”
Näin arvioitiin Jarkko Immosta Jääkiekkolehdessä syksyllä 2002. Saman vuoden huhtikuussa 20 vuotta täyttäneellä Immosella oli takanaan nihkeä kausi Porin Ässissä: vain kaksi syöttöpistettä 44 pelatussa ottelussa ja ensimmäinen liigamaali vielä tekemättä.
Nuorisomaajoukkueissa pelit olivat sujuneet paremmin: vuonna 2000 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 7 ottelussa tehot 3+4 ja v. 2002 nuorten MM-kisoissa 7 ottelussa 4+3. Onnistuminen MM-kisoissa kykyjenetsijöiden tarkan silmälläpidon alla tuotti kesällä 2002 varauksen NHL-seura Toronto Maple Leafsiin, jolta Immosen pelaajaoikeudet kuitenkin siirtyivät NY Rangersille.
Matti Alatalon valmentamassa JYPissä lahjakkaasta nuorukaisesta kypsyi kolmen kauden aikana huippupelaaja: tehopisteet jo ensimmäisellä kaudella 10+23, seuraavalla 23+26 ja kaudella 04-05 19+28. Kuten luvuista näkee, koko uransa ajan keskushyökkääjänä pelanneelta Immoselta syöttely ja maalinteko onnistuvat yhtä hyvin.
JYPissä pelatessaan Immonen pääsi näyttämään taitojaan myös miesten maajoukkueeseen ja hänet valittiin kerran EHT-turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi. MM-kisoihin Immonen ei päässyt, mutta kahden suunnan sopimus Rangersin kanssa vei Immosen New Yorkiin syksyllä 2005.
Vakiopaikka Rangersissa jäi haaveeksi, vaikka Immonen teki pelaamissaan 20 ottelussa hyvät tehot 3+5. NY R:n farmijoukkueessa Hartford Wolf Packissa Immonen nousi heti tärkeään rooliin, ja kahden kauden aikana pelaamissaan 141 AHL-liigan ottelussa Immonen merkkautti pöytäkirjoihin 54 maalia ja 75 syöttöä.
Koska yhden suunnan NHL-sopimusta ei tarjottu, Immonen päätti hakea vauhtia Euroopasta. Oma veikkaukseni uudeksi osoitteeksi oli kovatasoinen ja palkanmaksukykyinen Ruotsin Elitserien. JYP oli jo panostanut pelaajarosteriinsa yllättävänkin paljon, joten vain harvat uskalsivat haaveilla Immosen paluusta Jyväskylään. Useimpien jyppiläisten tavoin pelkäsin Juha Junnon kiilaavan väliin rahoineen. Kohupelaaja Karalahden riveihinsä napannut pohjoisen mahtiseura ilmoitti tavoittelevansa myös Immosta.
Epätietoisuus päättyi tänään, mutta vain osittain. Immosen kolmevuotiseen sopimukseen sisältyy tulevaa kautta koskeva NHL-optio. Jos jokin NHL-organisaatio tarjoaa yksisuuntaista sopimusta, Immosta ei nähdä Hippoksen jäällä. Pelaaja itse pitää kuitenkin lähtöä epätodennäköisenä ja yrittää paluuta tosissaan vasta pelattuaan vuoden Suomessa. Immosen mallia 1+1+1 oleva sopimus mahdollistaa siirtymisen NHL-liigaan tai muualle ulkomaille pelattujen täysien kausien jälkeen.
Jarkko Immonen on suosikkipelaajiani, ja olen kovin mielissäni hänen paluustaan. Jo ennen tämän päivän ilouutista JYPin joukkue oli hyvien pelaajahankintojen ansiosta kiinnostavampi kuin pitkiin aikoihin. Nyt kyllä harmittaa, että Rovaniemelta on niin pitkä matka Jyväskylään.
Eilinen uutinen JYP-ikoni Jari Jääskeläisen uran päättymisestä ei yllättänyt, mutta veti haikeaksi.
Toimitusjohtaja Kari Tyni osuu naulan kantaan luonnehtiessaan Jäsää Keskisuomalaisen jutussa näin:
Jos JYP pitää personoida yhteen pelaajaan, niin se on tämä numero 17.
Paljon sanottu, mutta harvinaisen totta! Jos minä saisin päättää, paita nousisi kattoon.
Liigaurallaan Jääskeläinen pelasi 12 kaudella 555 ottelua (kaikki JYPin paidassa) ja keräsi teholukemat 45+75. Ei siis mikään pistelinko, mutta omassa roolissaan joukkueelle äärimmäisen tärkeä pelaaja, haalariosaston aatelinen.
Jäsä oli hyvin luisteleva alivoiman erikoismies ja joukkueen ehkä paras taklaaja. Taklaukset olivat kovia mutta puhtaita. Eliteprospektin tilastosta näkee, että törkytaklauksista kertovat parittomat luvut loistavat poissaolollaan.
Peliuransa epäilemättä huikeimmat hetket Jäsä koki Raksilan hallissa keväällä 2009: mies teki neljännen finaalipelin kolmannen erän viime minuuteilla ratkaisevan 2-4 maalin, ja pääsimme juhlimaan JYPin kauan odotettua ensimmäistä mestaruutta.
Ilman tammikuussa tapahtunutta loukkaantumista 32-vuotiaalla kiekkoilijalla olisi varmaankin ollut vielä monta pelivuotta edessä. Kun kysyin elokuussa polven tilanteesta, mies kertoi hieman apeana tulevaisuuden olevan siltä osin täysin hämärän peitossa. Eilen asia selvisi.
Uudet haasteet odottavat. Kaikkea hyvää sinulle Jari!
Thursday, April 5th, 2012
Ei käy kateeksi toimittajia, jotka tavoittelevat palkkansa päälle bonuksia raflaavilla otsikoilla ja provojutuilla. Otan esimerkiksi Urheilulehden lyömättömän parivaljakon.
Kun Jyväskylän heinähatut onnistuivat voittamaan välieräsarjan avausottelussa Stadin Suuren ja Mahtavan, Esko Seppänen kirjoitti:
Vaikka koko Keski-Suomi juoksee nyt yksittäisen lopputuloksen perässä, on totuus se, että Jokerit on tällä hetkellä SM-liigan paras joukkue.[…]
Kun pelaamisen ja työnteon standardi on näin korkealla, syntyvät maalit ja tulokset väistämättä myöhemmin.
Keskiviikkoilta osoitti viimeistään toteen, että Jokerit on Suomen mestari keväällä 2012.
Jutun otsikko: Tämän voi naulata kirkon oveen – ”Jokerit on mestari keväällä 2012”
Mahdollista tämä tietenkin on, mutta Seppänen tekee yllättävän johtopäätelmän hävitystä ottelusta – tai oikeastaan väärin voitetusta.
Aisapari Petteri “Viivelähtö” Sihvonen on samoilla linjoilla:
Jokerit oli [välieriä pelaavista joukkueista] kaikkein suvereenein. Joukkue pelasi huikeaa Meidän Peliä. Blues ja Jokerit luottivat viivelähtöihin, palautuksiin ja ylipäätään kiekkokontrolliin. JYP oli melkoisen pahasti sekaisin. JYP ei kyennyt oikein millään tolkullisella muotoa hyökkäämään eikä maineikas hurrikaaniprässi purrut Jokereihin muuta kuin harvakseltaan.
Pelicans pelaa nopeaa kiekkokontrollijääkiekkoa kera hidastusten. Lahtelaiset olivat kuitenkin liki kaiken aikaa hätää kärsimässä Bluesin kanssa. Toisin kuin Kärpät Blues pelaa pelkästään lyhyttä syöttöä. Se on ikään kuin omaa myrkkyä Pelikaaneille.
Bluesin homma ei perustu pelaajamateriaaliin, vaan erittäin monipuoliseen Meidän Peliin. Oli jopa dramaattista nähdä, miten espoolaiset olivat lähes kaiken aikaa pelin päällä Lahdessa.
Sihvosen tekstistä voisi päätellä, että Jokerit ja Blues peittosivat vastassa olleet JYPin ja Pelicansin. Todellisuudessa kävi päinvastoin.
Kun joukkueet kohtasivat seuraavana päivänä pääkaupunkiseudulla, ”huonommat” joukkueet voittivat jälleen. Urheilulehden pelikirjateoreetikoilla riittää selitettävää!