Aihearkisto: Linnut

Voiko linnusta kauniimmin sanoa?

Ensimmäinen Kolyman suistoalueella näkemäni isovesipääsky saa sydämeni pysähtymään. Se lepää lammikossa häränverenpunaisena kuin rinnasta reväisty sydän. Naaras on muodoltaan niin täydellinen, sen valkea silmäkoristelu ja kirkkaankeltainen nokka ovat niin rohkeat, sen koristelu selustan punaisen puvun yli vedettyine kultabrokadinauhoineen niin ylenpalttinen että on vaikea kuvitella milloinkaan enää haluavansa katsella mitään muuta.

Näin kirjailija Ulla-Lena Lundberg kuvailee isovesipääskyä teoksessaan Linnunsiivin Siperiaan (Gummerus 1994). Lundberg on matkustanut viisi kertaa kauas Siperiaan lintujen perässä, isovesipääskyn ja monien muiden. Mainittu teos kertoo näistä matkoista.

Linnut ovat luontevasti läsnä niissä Lundbergin romaaneissa, joiden toimintaympäristönä on Ahvenanmaa. Kuitenkin aina maallikon silmin nähtynä, ilman pienintäkään vihjettä kirjailijan syvästä perehtyneisyydestä asiaan.

Lundbergin suhde lintuihin paljastui minulle hakukoneen löytämästä haastattelusta, joka on julkaistu Suomen Kuvalehdessä joulukuussa 2012. Lundberg sai Finlandia-palkinnon Kökariin sijoittuvasta teoksesta Jää, ja upean uran luonut kirjailija kiinnosti hetken suurta yleisöä.

Kuvassa Suomessa esiintyvä vesipääsky: yhtä vastustamattoman viehkeä lintu kuin arktinen sukulaisensa.

 

 

Harvinaisia siivekkäitä, osat 1 ja 2

Rovaniemi 6.9.2012

Rengastaja löysi tänään Jängislahdessa verkosta harvinaisen taigauunilinnun ja lähetti asiaankuuluvan tekstarin. Ei aikaakaan, kun toimistona palvelleen auton ympärillä parveili kahdeksan alan miestä ja yksi nainen.

Sain eliksen pöljän tuurilla: en kuulu hälytysjärjestelmään, mutta olin sattumalta paikalla.

Harvinaista lintua ihmetellessämme taivaalta alkoi kuulua kovaa kohinaa. Sen sai aikaan toinen yllätysvieras, USA:n ilmavoimien nelimoottorinen suihkukone. Muut paikallaolijat tyytyivät vilkaisemaan sitä, mutta Vesa ja minä töllistelimme sitäkin hartaammin.

Selitys löytyi kotona netistä: kyseessä oli kuuden maan Nordic Air Meet -harjoitukseen osallistunut tankkauskone tyypiltään Boeing KC-135 Stratotanker.

Rovaniemi 30.4.2014

Tiiraan ilmestyi illalla tieto Jängislahdessa tavatusta harvinaisesta linnusta. Laji oli jäänyt hieman epäselväksi, mutta vaihtoehdot olivat sepeltasku tai mustapäätasku.

Seuraavana päivänä lintu oleskeli edelleen paikalla, ja nyt Tiirassa oli siitä kuva. Lajiksi oli varmistunut mustapäätasku. Vastoin tapojani kävin bongaamassa linnun ja sain eliksen.

Päivän toinen erikoisuus oli se, että elikseen liittyy jälleen havainto Rovaniemellä harvakseen vierailevasta nelimoottorisesta tankkauskoneesta.

Kun Lapin lennoston Hornetit harjoittelevat seuraavan kerran tankkaamista ilmassa, minun kannattaa hakeutua Jängislahteen.

Ukkomiehiä & irtoisäntiä

Telkkiä oli toistakymmentä, enemmistö aivan täpinöissään. Kevään riemu oli käsinkosketeltavan voimakas, mutta valitettavasti onnea ei riittänyt täysimääräisesti läheskään kaikille.

Neljästä paikalla olleesta naarastelkästä kolme oli jo valinnut puolison, ja pariskunnat olivat vetäytyneet omiin oloihinsa. Yksi naaraslintu oli joutunut tai päässyt tapahtumien keskipisteeseen: sitä piiritti peräti kahdeksan irtoisäntää!

Ihmettelin sulhasen jaksamista. Sen päätyönä oli torjua innokkaimpien kilpailijoiden lähentely-yrityksiä. Mutta koska parinmuodostus oli edelleen vaiheessa, morsiamelle piti ehtiä jossain välissä antamaan muunkinlaisia lisänäyttöjä omasta erinomaisuudesta.

Sulan vaiheilla

Kovien yöpakkasten päätyttyä Ounaskoskella on alkanut tapahtua.

Näin eilen sulan vaiheilla 22 naurulokkia, 3 harmaalokkia, 15 telkkää, 7 sinisorsaa, kaksi joutsenta ja 19 pulmusta. Tänään lokit ja pienemmät vesilinnut olivat paikalla, mutta joutsenia ja pulmusia ei näkynyt.

Yleensä rantatörmillä ja jyväruokinnoilla viihtyvät pulmuset olivat tulleet Ounaskoskelle herkuttelemaan koskikorennoilla. Monet muutkin linnut napsivat jäällä ja lumen pinnalla vaeltavia korentoja: esimerkiksi varikset, naurulokit ja västäräkit (sitten kun saapuvat paikalle). Tänään näin ensi kertaa sinisorsan niissä puuhissa.

Eilen ja tänään Lapin muuttolintulistaan on lisätty monta lajia. Omista havainnoistani toistaiseksi mainittavin on eilen nähty kurki. Se viiletti myötätuulessa kaupungin keskustan yli pohjoiseen.

Muiden Tiiraan ilmoittamista havainnoista ehdottomasti hupaisin on Äkäslompoloon etsiytynyt nokikana. Lintu oli pyrkinyt 1.4.2014 takaoven kautta Hotelli Ylläskaltioon.

Lintukatsaus

Maaliskuun lämpöaallon jälkeinen kylmä kausi jatkuu ties monettako viikkoa. Lintujen muutto on Lapissa lähes täysin pysähdyksissä, mutta se on pelkästään hyvä asia. Parempi saapua vasta sitten, kun täällä tarkenee ja löytyy syötävää.

Listallani on vasta neljä muuttolintua: harmaalokki, laulujoutsen, telkkä ja pulmunen. Tilanne ei poikkea merkittävästi vuoden takaisesta, vaikka edeltävät talvet ovat täysin erilaiset.

Pulmusia on kertynyt Jängislahteen parvi, josta on parhaimmillaan laskettu toistasataa yksilöä. Tänään näin lintuja arviolta puolet täästä määrästä, kuvaan pääsi 48.

Näin aikaa sitten variksen ja harakan kantavan risua pesänrakennustyömaalle, ja liikenneopasteiden kiinnityspalkista kuului äänekästä naakkapariskunnan ilakoitia. Jokohan siellä jatkettiin sukua piilossa sivullisten katseilta!

Viime viikolla linnut poseerasivat pesäkolon ulkopuolella.

Koskelta vaaralle

Jurmosta palattuani olen käynyt Ounaskoskella jo seitsemänä päivänä saukkoa tapaamatta. Sunnuntaina näin sentään tuoreita jälkiä: saukko oli käynyt sulalla kalastamassa ja nukkumassa rantatörmän kolossa.

Samana päivänä törmäsin toisiin tuoreisiin jälkiin Kirkonjyrhämän jäällä. Emo ja poikanen olivat olleet tulossa kohti Ounaskoskea, mutta sitten olikin tehty u-käännös ja palattu Rantavitikan suuntaan.

Olen melko varma, että ainakin viimeksi mainitut saukot olivat liikkuneet pimeän aikaan, ehkä myös Ounaskoskella käväissyt yksilö.

Tänään nousimme Raunon kanssa koskelta vaaralle ja tapasimme Markon sattumoisin Urheiluopiston kohdalla. Seurasimme tunnin verran lintujen touhuja Ounasvaaran poikkeuksellisen laadukkaalla ja hyvin hoidetulla ruokintapaikalla.

Näimme viisi lajia tiaisia, puukiipijän, pähkinähakin ja kaksi kuukkelia. Lisäksi lähistöllä naputteli käpytikka, tällä kertaa kuitenkin omia eväitään.

 

Erikoisia kirvestöitä

Villisika lienee saapunut Jurmoon Virosta, alkumatkan luultavasti uimalla ja lopun kellumalla. Torahampaista päätellen kyseessä oli nuori koiras (?). Saapumisajankohdasta ei ole tietoa.

Löysimme sian tiistaina saaren pohjoisrannalta osittain kivikkoon hautautuneena. Kaivoimme sen esiin lintujen iloksi, ja Aarni viimeisteli kattauksen kirveellä. Ruho oli niin umpijäässä, että kirveen hamarapuolella kokeiltaessa kuului kilahdus.

Erikoistarjous pantiin merkille heti poistuttuamme paikalta: sattumoisin ohi lentäneet merikotka ja korppi pudottivat korkeutta ja kaartelivat sian yläpuolella.

Seuraavana aamuna nousimme Tykkikallion laelle tähystämään, mitä haaskalla tapahtuu. Merikotkia oli kolme; vanha lintu pelästyi siluettejamme ja nousi siivilleen. Todella arka lintu, matkaa oli kartalta mitattuna tasan kilometri. Haaskan lähistölle jäi kahden merikotkan lisäksi kaksi korppia, viisi varista ja kalalokki.

Erikoiset kaivu- ja kirvestyöt jatkuivat perjantaina saaren etelärannalla. Puoliksi hiekkaan hautautunut harmaahylje kaivettiin esiin ja jätettiin kirveellä viimeisteltynä odottamaan ruokavieraita. Paksun rasvakerroksen ansiosta ruho oli sula ja meidän mielestämme herkullisen oloinen.

Lauantaina haaskan vaiheilla näyttäytyi merikotka, mutta hylje oli koskematon. Sama juttu sunnuntaina. Merikotkan epäluuloisuus ei yllättänyt, mutta ihmettelin korppien ja varisten puuttumista. Olisikohan niin, että veneet ja tervaleppämetsä ovat lintujen mielestä liian lähellä.

Jos pakkaset jatkuvat, linnut tuskin pystyvät vastustamaan traanin houkutusta.

 

Talvi tuli etelään

Hartaasti odotettu talvi tuli tänne Jurmoon viime viikon lopulla, ensimmäiset lumet satoivat lauantaina. Lunta ei ole vieläkään kuin nimeksi, mutta pikkupakkasia pitelee ja rantavedet jäätyvät hyvää vauhtia. Aarni ja minä saavuimme saareen sunnuntaina; lintuasemalla oli ennestään Markus.

Maanantain havainnointi tuotti 27 lajia, mukavimpina kiuru, 21 pulmusta ja 2-3 muuttohaukkaa. Jäätyneistä rannoista johtuen merisirrejä ei taida tällä kertaa näkyä. Tiistain ainoa kahlaaja ei ollut lintu laisinkaan.

Joutsenia on paikalla vähemmän kuin edellisillä käynneilläni, kyhmyjoutsenia joitakin kymmeniä ja laulujoutsenia vielä vähemmän. Kuvassa kaksi kyhmyjoutsenta iltalennolla.

Lintukirja lauteilla

Wednesday, December 12th, 2012

Sain illalla huojentavan viestin liittyen kirjalliseen takaiskuun, jonka kohtasin Jurmon-retkelläni.

Rankka kesäsade oli yllättänyt Jussin Kilpisjärven suunnalla. Kameravehkeet olivat säilyneet jotakuinkin kuivina, mutta kaikki muu kastui, esimerkiksi mukana olleet kasvi- ja lintuopas.

Kirjojen tulevaisuus näytti synkältä, mutta kuin ihmeen kaupalla kumpikin palautui täyteen käyttökuntoon.

Jussin kokemuksen rohkaisemana vein kirjan yöksi ylälauteelle jälkilämpöön, ja jo aamulla potilaan tila oli vähintään tyydyttävä.

Kirjan olomuoto ei ole ongelma, mutta pelkäsin sivujen liimautuvan lujasti kiinni toisiinsa. Jos näin olisi käynyt, hyvä ja kattava lintuopas olisi surkastunut lajivalikoimaltaan yhtä suppeaksi ja sattumanvaraiseksi kuin suurelle yleisölle tarkoitetut lintukuvastot.

Kastumisvaara otetaan huomioon valittaessa kenttäoppaiden paperilaatua. Ja mitä saunaan tulee, se on tiettävästi paras lääke ihmisille ja näköjään myös kirjoille.

Rantaremmi koolla

Wednesday, December 23rd, 2009

Saukko oli päällimmäisenä puheenaiheena, kun rantojen miehet tapasivat pitkästä aikaa.

Eilen Rauno oli jo kaukaa huomannut, että sillalta näkyy jotain erityisen mielenkiintoista. Naapurin mieshän se siellä kuvasi saukkoa oikein urakalla.

Vesa puolestaan kertoi, että saukko oli asustellut Ounaskoskella jo melkein viikon.

Tänään saukkoa ei enää näkynyt, puluja sentään. Jano oli päässyt yllättämään.