Kirkkolammella näkyi tänään kymmenkunta nuorta, tänä vuonna syntynyttä naurulokkia ja niiden joukossa yksi aikuispukuinen lintu.
Havaintojeni mukaan aikuiset naurulokit viivyttelevät Rovaniemellä elo-syyskuun vaihteessa vain jos jokin erityinen syy estää niitä lähtemästä etelään.
Tällä kertaa syynä on siipeen sotkeutunut siima, joka haittaa lentämistä merkittävästi.
MTV3 on poiminut Savon Sanomista sivuilleen lintu-uutisen, jonka mukaan Pieksäjärvellä Etelä-Savossa elävällä joutsenpariskunnalla on kasvatettavanaan peräti 12 poikasta.
Uutisen otsikossa puhutaan joutsenesta, mutta laji selviää tarkemmin tekstistä: kyseessä on laulujoutsen ja poikasten määrä lienee lajin uusi ennätys.
Kaikki (paitsi Maikkarin kuvatoimittaja) näkevät, että kuvan lintu on kyhmyjoutsen eikä suinkaan kansallislintumme laulujoutsen.
Asiasta on huomautettu aikaa sitten julkaistussa kommentissa, mutta kuvaa ei ole vaihdettu tai poistettu.
Edit 1.8.
Olivat vaihtaneet kuvan!
Näin kesän ensimmäiset pähkinähakit yllättävän aikaisin, jo 6.7. Lääninhallituksen luona kolme lintua askaroi sembramännyn käpyjen kimpussa.
Oletin silloin, että lintujen määrä kasvaa tasaisesti seuraavien viikkojen aikana. Toisin on kuitenkin käynyt. Heinäkuu on jo lopuillaan. mutta havaintoja on kertynyt vasta kuusi yhteensä 14 linnusta. Tämän vuoden poikasia on ollut varmuudella 3.
Renkaista päätellen aikuiset linnut ovat paikallista kantaa, Ismon viime talven aikana Ounasvaaralla merkitsemiä lintuja. Lukurenkaan suurikokoinen kirjaintunnus näkyy kuvassa hyvin.
Sembroissa on käpyjä runsaasti, joten savotan luulisi ehtineen jo täyteen vauhtiin.
Iltapäivälehdessä oli juttua suomalaismiehestä, joka oli kohdannut tallinnalaishotelli Piritassa sanoinkuvaamattomia vastoinkäymisiä.
Oman kokemukseni mukaan kyseessä on ihan asiallinen hotelli, vähän kulahtanut kieltämättä, mutta siisti. Aamupala oli normaali, palvelu hyvää enkä joutunut taistelemaan luteiden kanssa. Sammalista en osaa sanoa, koska parveke oli käydessäni lumen vallassa. Elettiin helmikuuta.
Olin palaamassa Jurmosta Utön ja Tallinnan kautta Rovaniemelle. Kun kerroin Utön hotellin virolaiselle työntekijälle olevani menossa Tallinnaan katsomaan talvijoutsenia, hän kertoi joutsenten oleskelevan normaalitalvina Piritanlahdella. Tieto ilahdutti, koska olin varannut majoituksen Pirita-hotellista.
Edellisenä talvena Tallinnan matkustajasatamassa oleskeli kymmeniä kyhmyjoutsenia, nyt ei näkynyt ainuttakaan. Meri oli pääosin jäätön, ja joutsenet oleskelivat neuvotussa paikassa. Laskeskelin hotelliin kävellessäni parisataa kyhmy- ja kymmenkunta laulujoutsenta, joista kuvassa kaksi.
Lisäksi näin runsaasti telkkiä, isokoskeloita, sinisorsia ja kirsikkana kakun päällä kaksi merikotkaa.
Sää suosi kuvaajaa, ja sain mielestäni monia kelpo kuvia. Tässä näkymä hotellin läheltä kaupungin suuntaan. Ei valittamista!
Avarassa luonnossa näytettiin eilen, kuinka kondoriemo työnsi poikasen vuorenseinämälle rakennetusta pesästä. Alapuolella oli satojen metrien pudotus, mutta ei hätää: poikanen levitti siipensä ja huomasi osaavansa lentää!
Samuli Paulaharju kertoo syvästi myötäeläen vastaavanlaisesta tilanteesta kirjassaan Ruijan äärimmäisillä saarilla. (ladattavissa kansalliskirjaston sivuilta)
Monta kalaveroa saavat pahtapesän perilliset ahtaa laajaan kurkkuunsa, ennenkuin siivet ovat siksi varttuneet, että emo saattaa uskoa lapsensa niiden varaan. Ja sitten pitää korkeimmiltakin ylituvilta ja lohtakamareista roikaista alas kauheaan mustana pauhaavaan syvyyteen…
Pientä päätä tämä kovin vistottaa. Ei auta, vaikka emo monta kertaa näyttää tempun: heittäytyy kallionkielulta alas, laukoo siipiään ja laskeutuu sievästi aalloille keikkumaan. Perillinen yhä vain kauhtuen siirtyy pois kielulta. Se on niin vistottava temppu, että voi, voi. Eikä emolla lopulta ole muuta neuvoa kuin survaista lapsensa kalliolta alas. Silloin sikiökin löytää lentoneuvonsa ja tulla roikkelehtii mereen, itse vähääkään tajuamatta, millä tavalla.
Mutta tämän jälkeen perillinenkin kohta on jo oikea merilintu, lentäjä ja soutaja sekä taitava kalamies.
Paulaharju ei mainitse lajia, mutta ehdokkaita on useita. Itse olen päässyt näkemään etelänkiislan poikasten hurjia hyppyjä Hornøyan lintusaarella.
Tapasin kuvan räkättirastaan poikasen pari viikkoa sitten. Kuten näkyy, pyrstö on vielä pahasti keskeneräinen. Lentopyrähdykset jäivät maksimissaan muutaman metrin mittaisiksi, mutta jostain on aloitettava.
Tuesday, June 4th, 2013
Kymmenentenä toukokuuta postauksen otsikkona oli teorbi, tänään tetrapodi. Edellinen on soitin, jälkimmäinen ei soi.
Tetrapodi on nelisakarainen betonijärkäle, jonka käyttötarkoituksena on aallonmurtajan vahvistaminen erityisen haasteellisissa oloissa. Ideana on, että tetrapodivalli taltuttaa aaltojen voiman päästämällä läpi osan sitä vastaan vyöryvästä vedestä.
Loistava näyte tetrapodin toimivuudesta on Berlevågin satama Finnmarkissa.
Perjantai-ilta Berlevågissa oli heikkotuulinen ja lämmin, ja satamassa olisi odottanut näkevänsä enemmänkin väkeä. Aallonmurtajilla seisoskeli laivoja odottamassa vain neljä paikallista ihmistä ja kaksi turistia. Lisäksi paikalla oli viisi merisirriä ja ainakin tuhat vuoden ikäistä pikkukajavaa.
Hurtigruten-alukset saapuivat ajallaan, idästä MS Richard With ja lännestä MS Finnmarken. RW on kuuluisan rannikkolinjan perustaja, jonka muistomerkki on pystytetty Stokmarknesin satamaan. Samassa paikassa sijaitsee erinomaisen tasokas ja mielenkiintoinen Hurtigruten-museo.
Richard With tuli satamaan ensin, ja Finnmarken odotteli vuoroaan merellä. Kun alukset myöhemmin kohtasivat ja tervehtivät toisiaan, saimme kuulla veret seisauttavan sumutorvisinfonian.
PS
Kaveri kävi kesällä Berlevågissa ja löysi satama-alueelta blogitekstiä täydentävän tiedon. Aallonmurtajan vahvistamiseen on käytetty 11 000 tetrapodia ja 6 000 suurta kallionlohkaretta.
Monday, July 15th, 2013
Keskikesän ajan lamassa ollut lintuharrastukseni aktivoituu, kun pähkinähakit ilmestyvät kaupunkiin. Ajankohta vaihtelee vuosittain ja riippuu sembrankäpyjen “kypsymisestä”.
Kuluvana kesänä kaikki kasvien elämään liittyvä on reilusti etuajassa eikä sembramänty ole poikkeus. Niinpä Rovaniemen hakeilla on täysi rähinä päällä reilusti aikaisemmin kuin viime kesänä.
Kiersin eilen tietopaikat ja näin varmaankin toistakymmentä eri hakkia. Todellista määrää on vaikea arvioida, koska linnut lentelevät vilkkaasti hyvien ruokailupaikkojen väliä.
Toisaalta hautausmaan hakit jäisivät helposti huomaamatta, jos puissa touhuavat linnut malttaisivat pitää nokkansa kiinni. Mutta eivät malta! Eilen jopa epäilin, että poikasten äänekäs kerjääminen saattaa käydä emolintujen hermoille. Jatkoksi ajattelin mitä tekisin, jos olisin hakkiemo ja vastuussa poikueen ruokahuollosta.
Antaisin jokaiselle poikaselle oman kävyn, käskisin nokkimaan sitä ja olemaan hiljaa.
Poikaslinnut näyttävät saavan – ehkä tuurilla – maassa olevasta kävystä irti vähintäänkin yksittäisiä siemeniä. Kävyn irrottamiseen puusta taidot eivät tässä vaiheessa vielä riitä. Aikuiset linnut käsittelevät käpyjä taidokkaasti oksien päällä ja ihan millaisella alustalla hyvänsä.
Parikymmentä vuotta sitten pähkinähakkeja havaittiin Rovaniemellä vain loppukesän vaellusten yhteydessä eikä siis läheskään joka vuosi. Nykyisin hakki pesii täällä ja lintuja näkee läpi vuoden, talvella varmimmin Ounasvaaran ruokintapaikalla.
Pesintäaikana hakit piileskelevät ja silloin niitä tavataan vain satunnaisesti. Kesäkuukausien, lähinnä heinä-elokuun aikana Rovaniemellä tehtyjen pähkinähakkihavaintojen kokonaismäärä nousi kaksinumeroiseksi vasta kesällä 2008, jolloin ilmoitettiin 31 havaintoa. Sitä ennen Tiiraan ilmoitettiin hakkihavaintoja seuraavasti: 2004 3 hav / 2005 0 / 2006 2 / 2007 6.
Näin pähkinähakin ensi kerran elokuussa 1989. Olin kolmevuotiaan Maaritin kanssa kävelyllä VR:n puuvaraston alueella, kun ylitsemme räpytti pähkinähakki lajinomaisella tyylillään. Pysähdyin niille sijoilleni ja hihkaisin: mikä tuo on?
Kysymys oli retorinen, mutta Maarit vastasi silti: harakka!
Friday, August 31st, 2012
Pähkinähakit ilmestyivät kaupunkiin poissa ollessani, ja nyt lintuja näkee aina kierroksella käydessään. Varmimpia tapaamispaikkoja on linja-autoaseman puistikko, missä hakkeja on ollut sembrankäpyjen kimpussa samanaikaisesti puoli tusinaa.
Kävyn työstämisessä näkee käytettävän kolmenlaista tekniikkaa. Yleisin käytäntö on irrottaa käpy ja hakata siemenet irti sopivassa oksanhangassa. Muut vaihtoehdot ovat kävyn työstäminen maassa tai siemenien irrottaminen puussa kiinni olevasta kävystä.
Hakkeja on tullut kuvatuksi niin paljon, että aihe tuntuu loppuun kalutulta. Tänään olisi syntynyt uudenlainen kuva, jos olisin ehtinyt sen ottaa: orava juoksi nurmikkoa sembrankäpy suussa ja sai peräänsä hakin. Lyhyen kahakan jälkeen käpy vaihtoi omistajaa, ja hakki lensi tiehensä käpy nokassaan.
Hakit kiistelevät myös keskenään maahan putoilevista kävyistä. Kaveri kertoi nähneensä hakin kätkemässä kokonaista käpyä; yleensä jemmataan irrotettuja siemeniä.
Jos yöpymisiä lähiomaisten luona ei lasketa, etelän-retkeni paras ja yllättäen myös edullisin yöpaikka oli Viking XPRS.
Laiva lähti Katajanokalta illalla klo 21.30 ja palasi aamupäivällä. Ikkunallisen hytin, meriaamiaisen, lintujen ja näköalojen lisäksi tarjolla oli A-market ja riemuliiteri! Kaikki tämä klubilaisille ennakkoon ostettuna alle 40 euroa!
Kirjoitin aamun lintuhavainnoista edellisessä postauksessa; illalla kannelta sai ihailla tällaista näkymää:
Kello herätti viideltä, pukeuduin ja nousin kannelle.
Aurinko oli juuri noussut lähes pilvettömälle taivaalle. Tuuli kävi navakasti idästä; hanhipäivää ajatellen se ei luvannut hyvää. Kannella oli mukavasti tilaa, ja jäin tuulensuojaan istumaan ja kiikaroimaan.
Olin toivonut näkeväni Suomenlahdella arktisten hanhien ja pienempien vesilintujen muuttoa, mutta en nähnyt linnun lintua. Lopetin tähystyksen kuudelta, otin selfien ja palasin hyttiin.
Seuraavana aamuna sää oli aivan toisenlainen, pilvetön edelleen, mutta tyyni, autereinen ja melko lämmin. Laiva oli vielä Tallinnassa, kun satama-alueen yli itäkoilliseen muutti parvi valkoposkihanhia.
Avomerelle päästyämme keulan editse itään lensi kymmenkunta merimetsoa ja keskellä Suomenlahtea parvi sepelhanhia samaan suuntaan.
Muuta ei sitten näkynytkään, mutta olin tyytyväinen aamun antiin. On paljon mukavampaa nähdä jotain kuin ei mitään!