Monday, July 15th, 2013
Keskikesän ajan lamassa ollut lintuharrastukseni aktivoituu, kun pähkinähakit ilmestyvät kaupunkiin. Ajankohta vaihtelee vuosittain ja riippuu sembrankäpyjen “kypsymisestä”.
Kuluvana kesänä kaikki kasvien elämään liittyvä on reilusti etuajassa eikä sembramänty ole poikkeus. Niinpä Rovaniemen hakeilla on täysi rähinä päällä reilusti aikaisemmin kuin viime kesänä.
Kiersin eilen tietopaikat ja näin varmaankin toistakymmentä eri hakkia. Todellista määrää on vaikea arvioida, koska linnut lentelevät vilkkaasti hyvien ruokailupaikkojen väliä.
Toisaalta hautausmaan hakit jäisivät helposti huomaamatta, jos puissa touhuavat linnut malttaisivat pitää nokkansa kiinni. Mutta eivät malta! Eilen jopa epäilin, että poikasten äänekäs kerjääminen saattaa käydä emolintujen hermoille. Jatkoksi ajattelin mitä tekisin, jos olisin hakkiemo ja vastuussa poikueen ruokahuollosta.
Antaisin jokaiselle poikaselle oman kävyn, käskisin nokkimaan sitä ja olemaan hiljaa.
Poikaslinnut näyttävät saavan – ehkä tuurilla – maassa olevasta kävystä irti vähintäänkin yksittäisiä siemeniä. Kävyn irrottamiseen puusta taidot eivät tässä vaiheessa vielä riitä. Aikuiset linnut käsittelevät käpyjä taidokkaasti oksien päällä ja ihan millaisella alustalla hyvänsä.
Parikymmentä vuotta sitten pähkinähakkeja havaittiin Rovaniemellä vain loppukesän vaellusten yhteydessä eikä siis läheskään joka vuosi. Nykyisin hakki pesii täällä ja lintuja näkee läpi vuoden, talvella varmimmin Ounasvaaran ruokintapaikalla.
Pesintäaikana hakit piileskelevät ja silloin niitä tavataan vain satunnaisesti. Kesäkuukausien, lähinnä heinä-elokuun aikana Rovaniemellä tehtyjen pähkinähakkihavaintojen kokonaismäärä nousi kaksinumeroiseksi vasta kesällä 2008, jolloin ilmoitettiin 31 havaintoa. Sitä ennen Tiiraan ilmoitettiin hakkihavaintoja seuraavasti: 2004 3 hav / 2005 0 / 2006 2 / 2007 6.
Näin pähkinähakin ensi kerran elokuussa 1989. Olin kolmevuotiaan Maaritin kanssa kävelyllä VR:n puuvaraston alueella, kun ylitsemme räpytti pähkinähakki lajinomaisella tyylillään. Pysähdyin niille sijoilleni ja hihkaisin: mikä tuo on?
Kysymys oli retorinen, mutta Maarit vastasi silti: harakka!