Tuesday, July 18th, 2006
Kaupungilla käydessäni satuin paikalle, kun varis piti poikaselleen ilmaisutaidon oppituntia.
-Sano kraa
-Rää!
-Eikun kraa
-Rää!
Opetus päättyi ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaa. Opettaja varmaankin masentui.
Posted in , Linnut | Edit | Comments Off
Thursday, July 20th, 2006
Jyppyrävaaran rinteeseen Hetan kupeeseen rakennetaan laskettelukeskusta, jonka ensimmäisen vaihe valmistuu ensi vuoden aikana. Sami Radion julkaisema uutinen on toivottavasti tulkittavissa siten, että yksi Lapissa pitkään hiertäneistä ympäristöriidoista on lopullisesti ratkennut ja järki voittanut.
Vajaat kaksikymmentä vuotta sitten, kesäkuussa 1988 tuore ympäristöministeri Kaj Bärlund osallistui Pallastunturilla järjestettyyn maailman ympäristöpäivän Suomen päätilaisuuteen.
Ministeri jalkautui virka-autostaan keskelle mielenosoitusta. Hettalaiset vaativat suurella joukolla hiihtohissiä Pyhäkeron rinteeseen Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon. “Kun kerran Pallaksellakin on”, kuului keskeinen perustelu.
Vaihtoehdoiksi tarjottiin mm. Sammalvaaraa ja Jyppyrää, mutta paikallinen hissipuolue nimesi Pyhäkeron ainoaksi mahdolliseksi laskettelurinteen sijoituspaikaksi. Vuosikausia jatkuneesta riidasta veikattiin Vuotoksen tapaista iäisyysasiaa, mutta toisin kävi.
Riitaa ei tietääkseni koskaan varsinaisesti sovittu, mutta riitelijät väsyivät ja vanhenivat.
Tuesday, July 25th, 2006
Huono muisti on elokuvan ystävän paras kaveri. Maikkarin eilisiltana esittämä Armoton naulitsi sohvaan, vaikka katselukerta oli jo toinen ellei kolmas. Kyseessä siis Clint Eastwoodin ohjaama ja tuottama menestyselokuva vuodelta 1992. Ohjaaja itse näyttelee pääroolin.
Armoton ei ole mestariteos, mutta merkittävä työ joka tapauksessa. Monet sanovat sen herättäneen henkiin pitkään koomassa viruneen lajityypin. Perinteitä kunnioittava ote miellytti, mutta vielä enemmän veteraaniohjaajan rohkeus ottaa mukaan aivan uudenlaista näkemystä.
Sikafarmariksi päätynyt kahden lapsen yksinhuoltaja on poikkeuksellinen hahmo westernin sankariksi. Elokuvan alkumetreillä Bill Munny nähdään satulasta putoilevana ja hoidokkiensa läävässä kompuroivana antisankarina, joka kuittaa utelut revolverisankarin urastaan lakonisella niin vissiin -toteamuksella.
Tiukan paikan tullen Munny on mies paikallaan, armoton. Loppukohtausta on vaikea tulkita muuksi kuin teloitukseksi, mutta kahden tunnin perustelujen jälkeen jokainen katsoja pitää sheriffin kohtaloa oikeudenmukaisena ja ansaittuna.
Posted in , Taide, kulttuuri | Edit | No Comments »
“Lapin sodan aikaista lyhyttä evakkoreissua lukuun ottamatta Riestossa elettiin rauhan askareissa. Ei halunnut ryssä kahlata rimpisoilla. Saksalainen halusi, mutta jänkhän sorahti niksmannin alppikenkä. Riesto jäi polttamatta.
Kolmas tulija oli ovelampi. Se tuli takakautta. Vesittäjä luikerteli ihmisten pirtteihin kuin käärme. Sinistä väriä sylki suustaan Kemin-uoman turbiinivalta, ojanvarsien koivut sinisellä väritti. Merkit luonnossa saattoi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Suurtulva oli tulossa.”
Lainaus on Lauri Hihnavaaran uudesta kirjasta Vesittäjät. Sompiolaissyntyisestä, pitkään Ruotsissa asuneesta Lauri Hihnavaarasta tuli kirjailija varttuneella iällä: esikoisteos Luiron laulu julkaistiin vuonna 2003.
Hihnavaara on elävästi kirjoittava armoitettu tarinankertoja, joka teksteissä Pärrä, Tipatohvi, Essan-Pekka ja muut sompiolaislegendat heräävät henkiin. Herkullisen moni-ilmeinen ja samalla ilmeisen todenmukainen on myös henkilökuva, joka piirtyy allasalueen talollisten kanssa maakauppoja hieroneesta jokiyhtiön ostoasiamies Aapo Karppisesta.
Kirjan takaliepeessä todetaan, että “Lokan tekojärven rakentaminen oli yksi maamme laajimmista luonnontuhoista ja lohduttomimmista heitteillejätöistä”. Tämän päivän lukijaa kummeksuttaa, miksi monin verroin Vuotosta mittavampi Lokan allas voitiin toteuttaa ilman mainittavaa vastarintaa. Häly nousi vasta kun vesi nousi ja
“Posoaavan paksut rahkasuot olivat pullahtaneet pinnalle. Valtavat turvelautat ajelehtivat kummallisina saarina. Porot jäivät palkimaan soitten päälle ja huilasivat tuulen mukana suurelle selälle”
Hihnavaara kirjoittaa ja jatkaa:
“Jopa rakentajat itse myönsivät tehneensä virheitä. Vastuullisia oli muitakin ja eri instanssit ryhtyivät syyttelemään toisiaan. Viimeistään silloin luontoihmiset huolestuivat. Häyrisen veljekset Jukka ja Urpo perustivat Lapin Luonnonsuojeluyhdistyksen Sodankylässä 1969. Puuhassa oli mukana myös Pentti Linkolan veli Martti sekä metsänhoitaja Kaarlo E. Klemola.”
Luonnonsuojelijoiden lisäksi jälkijättöistä mekkalaa piti median myötävaikutuksella paikkakunnan korkeinta sivistystä edustanut vuotsolainen saamelaiseliitti eli Oulun yliopiston Lapin paliskunta.
“He olivat heränneet todellisuuteen, kuten kaikki muutkin, vasta kun koutsa oli tapettu.”
Osallistuin mainitun OYY:n Lapin paliskunnan Sodankylässä v.1970 järjestämään kesätapahtumaan ja muistan hyvin silloiset tunnelmat. Ohjelmaan kuuluneella veneretkellä pääsimme ihmettelemään pystyyn haudattuja metsiä ja ajelehtivia turvelauttoja.
Vuotsossa asuessani hankin oman veneen ja liikuin Lokalla paljonkin, enimmäkseen omituisen ristiriitaisissa tunnelmissa.
Posted in , Taide, kulttuuri | Edit | No Comments »
Pää kihisee vaikutelmia Irlannin-matkan jälkeen.
Heti alkuun on pakko sanoa, että puheet irlantilaisten välittömyydesta ja vieraanvaraisuudesta eivät ole liioittelua. Lisäksi olin havaitsevinani, että irlantilaiset pitävät suomalaisia lähestulkoon veljeskansanaan. Eikä vain tuopposia kallisteltaessa, vaan ihan oikeasti.
Vietettyämme kaksi päivää Dublinissa ajoimme länsirannikolle Mayon, Galwayn ja Claren kreivikuntiin. Matkan odotetuin osuus, kaksi päivää Aran-saarilla (Inishmore) täytti toiveet. Toisaalta tiesin melko tarkasti mitä odotin: tuhat mailia kiviaitoja neljäntoista kilometrin mittaisella saarella! Loistava sää tulikin sitten iloisena yllätyksenä.
Totuin yllättävän nopeasti ennakkoon arveluttaneeseen vasemmanpuoliseen liikenteeseen. Orientoiduin tilanteeseen istumalla kuskin paikalla Dublinin sightseeingbussin yläkerrassa. Vakuuttelin itselleni, että tämän pahemmaksi homma ei enää voi mennä.
Kuvassa Irlannin suojelupyhimyksen Pyhän Patrickin patsas ja taustalla nimikkovuori Croagh Patrick.
Monday, May 8th, 2006
Nousen illalla junaan ja huomenna laivaan: suuntana on Viro ja teemana arktika, arktisten vesilintujen massamuutto. Jos ajoitus osuu nappiin, lintuja on mahdollista nähdä valtavia määriä.
Tarkistin kirjastossa, että Virtsussa eli Saarenmaalle menevän lautan lähtösataman tienoilla on nähty parhaimmillaan yhden päivän aikana yli puoli miljoonaa allia! Minä olisin tyytyväinen paljon vähempäänkin.
Myös Matsalunlahden hanhien määrä nousee parhaimmillaan kymmeniin tuhansiin. Linnut lepäilevät ja tankkaavat alueella ennen raskasta loppurutistusta kohti arktisia pesimäseutuja.
Rovaniemellä saatiin viikonloppuna nauttia kesäisen lämpimästä säästä: lämpötila nousi lähelle hellelukemia. Huomiseksi ennustetaan enää kymmentä astetta, ja viiden päivän ennusteessa Lappiin on merkitty lumihiutaleitakin.
Mutta tänään on vielä lämmintä. Pihan viimeiset lumikasat hupenevat silmissä, koivut vihertävät ja pajut kukkivat.
Posted in , Matkailu | Edit | No Comments »
Monday, May 15th, 2006
Kierros Länsi-Virossa on loppusuoralla. Ensi yö majaillaan viehättävässä Haapsalun kaupungissa. Lintuja on näkynyt yli odotusten, ei ennätyksellisesti mutta valtavin määrin joka tapauksessa.
Tänään Keemun lintutornilla Matsalunlahden rannalla tavattu suomalaisorni kertoi paikalla parveilevan enimmillään jopa satatuhatta valkoposkihanhea; me näimme “vain” muutamia tuhansia. Silti tuntuu, että kyseisen lajin edustajia on nähty riittävästi.
Tämän päivän hauskin havainto oli kattohaikarapariskunta pesällään Matsalun kansallispuiston opastuskeskuksen takana. Kiitos vihjeestä samassa paikassa yöpyneelle kollega Paavo Hamuselle.
Tiedot jääkiekkokisojen tapahtumista perustuvat suoraan yhteydenpitoon, Kuressaaresta löytyneeseen viikonloppuiltikseen ja paikallisen urheiluruudun tulostietoihin. Ei puhettakaan, että Viron tv esittäisi kanavillaan otteluista edes koosteita. Ehdoton ykköslaji täällä näyttää olevan korvpalli, missä Kalev ja Rock tahkoavat finaalisarjaa.
Digiajan miellyttäviin puoliin kuuluu se, että filmiä ei tarvitse säästellä. Kuvia on syntynyt paljon, joukossa toivottavasti hyviäkin.
Posted in , Matkailu | Edit | No Comments »
Saturday, April 15th, 2006
Päivittäiset tarkistuskäynnit Ounaskoskella ovat tuottaneet pettymyksen toisensa jälkeen – vain yksittäisiä lintuja on näkynyt eikä aina niitäkään.
Eilen sulassa sukelteli telkkäpari. Kevään ensimmäinen naurulokki lepäsi jään reunalla, mutta häipyi jonnekin. Tänään telkät olivat edelleen paikalla. Ounasjoen yläpuolella on näkynyt kolme joutsenta ja muutamia harmaalokkeja.
Posted in | Edit | 1 Comment »
Sunday, April 23rd, 2006
Perjantaina Ounaskoskelle asettunut naurulokkiparvi jakaa kaupunkilaisten mielipiteet. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, osa saa muutamassa päivässä tarpeekseen riemukkaasta kirkumisesta. Yhtään yskivää tai aivastelevaa lintua parvessa ei onneksi ole.
Istuskelimme kollegan kanssa kosken rannalla aika tovin ja seurailimme lokkien touhuja. Osa tyytyi viettämään aikaansa sulan reunalla, välillä hetkeksi siivilleen lehahtaen. Osa tepasteli jäällä ja napsi nokkaansa koskikorentoja. Yhdellä linnulla oli otsassa valkea laikku kuin nokikanalla.
Kesken kaiken eteemme ilmestyi kolme töyhtöhyyppää ja ehdotti kuvaussopimusta. Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Vain kaksi lintua mahtui rajaukseen.
Posted in , Linnut | Edit | No Comments »
Monday, April 24th, 2006
Kävin Ounaskoskella vielä illalla ja mitä näinkään. Naurulokit kelluivat sulassa tiheänä virran mukana ajelehtivana lauttana. Lautta ei ehtinyt kertaakaan Jätkänkynttilän sillan alle, sillä linnut siirtyivät jatkuvana ilmasiltana etureunasta hännille.
Tulkitsin tilanteen niin, että minulle tehtiin saman päivän tiliin jo toinen vastustamattoman houkutteleva kuvausehdotus: linnut olivat oma-aloitteisesti asettuneet ryhmäkuvaan, josta ne olisi helppo laskea. Niinpä tietysti!
Laskeminen jäi tämän päivän asiaksi. Lokkeja oli kaikkiaan 790, joukossa kymmenkunta harmaalokkia.
Kuvassa näkyy vajaa kymmenesosa parvesta.
