Pää kihisee vaikutelmia Irlannin-matkan jälkeen.

Heti alkuun on pakko sanoa, että puheet irlantilaisten välittömyydesta ja vieraanvaraisuudesta eivät ole liioittelua. Lisäksi olin havaitsevinani, että irlantilaiset pitävät suomalaisia lähestulkoon veljeskansanaan. Eikä vain tuopposia kallisteltaessa, vaan ihan oikeasti.

Vietettyämme kaksi päivää Dublinissa ajoimme länsirannikolle Mayon, Galwayn ja Claren kreivikuntiin. Matkan odotetuin osuus, kaksi päivää Aran-saarilla (Inishmore) täytti toiveet. Toisaalta tiesin melko tarkasti mitä odotin: tuhat mailia kiviaitoja neljäntoista kilometrin mittaisella saarella! Loistava sää tulikin sitten iloisena yllätyksenä.

Totuin yllättävän nopeasti ennakkoon arveluttaneeseen vasemmanpuoliseen liikenteeseen. Orientoiduin tilanteeseen istumalla kuskin paikalla Dublinin sightseeingbussin yläkerrassa. Vakuuttelin itselleni, että tämän pahemmaksi homma ei enää voi mennä.

Kuvassa Irlannin suojelupyhimyksen Pyhän Patrickin patsas ja taustalla nimikkovuori Croagh Patrick.