Rummuttaja

Kuulin eilen Hervantajärven uimarannan lähellä intensiivistä tikan rummutusta. Ääni oli aluksi niin vaimea, että epäilin pikkutikkaa. Menin lähemmäksi ja varmistuin äänen tulevan suuren haavan latvaosista. Asialla oli käpytikka.

Seurasin rummutuskonserttia varttitunnin ajan. Sinä aikana tikka vaihtoi paikkaa ja samalla tuottamaansa ääntä parin minuutin välein. Tulin vakuuttuneeksi, että tämän taiteilijan tavoitteena ei ollut mahdollisimman kovan äänen tuottaminen. Ei sinne päinkään, lintu etsi parasta saundia!

Käpytikkapari on viihtynyt pitkään ruokintapaikkani lähistöllä, ja rummutusta on kuulunut monelta suunnalta. Kuvan tikallakaan ensisijaisena tavoitteena eivät ole maksimaaliset volyymit.

Ei maalia!

Härdelli maalin edustalla oli hirmuinen ja mahdollisen viime hetken tasoituksen syntyminen vaati videotarkistusta. Harva kuitenkaan tiesi, mitä tuomarit tarkkaan ottaen katsoivat. Lähes täyden Nokiareenan yleisö tuijotti toimitsija-aitioon ja odotti ratkaisua henkeään pidättäen.

Lopulta päätuomari Aleksi Rantala asetteli kypärän päähänsä, astui jäälle, liukui kohti keskiympyrää – ja levitti kätensä: ei maalia, kädellä tehty!

Muistan pelin keväältä 2003. Kärpät ja Jokerit pelasivat Raksilassa välieräsarjan neljättä ottelua. Siihen aikaan jatkoon pääsi kolmella voitolla.

Ratkaisu tuli erikoisella tavalla toisessa jatkoerässä. Sittemmin lempinimellä Raksilan Maradona tunnettu Kärppien hyökkääjä Pekka Saarenheimo heitti kiekon maaliin.

Jokerit voitti sarjan katkaisupelin Helsingissä ja meni finaaliin, mutta hävisi Tapparalle suoraan 3-0. Oikeus voitti.

Kevättä ilmassa

Voiko olla keväisempää kuin aurinkoisena maaliskuun päivänä järvenselältä kuuluva harmaalokin kaklatus?

Ääni kuului eilen Pyhäjärveltä Pyynikin edustalle ulottuvan sulan vaiheilta. Jään reunalla istui 15 lokkia; edellisenä päivänä Tiiraan ilmoitettiin peräti 160!

Soutupaviljongin rannassa oli kolme ornia ja menin kysymään, mitä kaukoputkella näkyy. Viikinsaaren takana kuului kaartelevan merikotka ja pian kaksi lisää. Kiikarilla lintuja ei näkynyt. Kaksi harmaalokkia lensi keskikaupungille päin.

Tapasin mahdollisesti samat kaksi lokkia Hämeenkadulla rautatieaseman lähellä. Sain toisesta kuvan.

Istuntoja metsäruokinnalla

Perustin tammikuussa Makkarajärven rantametsään pienimuotoisen lintujen ruokintapaikan. Parinkymmenen yksilön asiakaskunta koostuu tiaisista, joita on odotetusti neljää lajia. Suunnilleen puolet on talitiaisia, muut lajit runsausjärjestyksessä hömö-, töyhtö- ja sinitiainen. Kuusitiainen ei ole vielä ilmoittautunut.

Närhi, käpytikka ja punatulkku ovat käyneet tutustumassa tilanteeseen, mutta tarjottuun ruokaan ne eivät ole vielä koskeneet. Oravien vierailuilla näyttää olevan muitakin tavoitteita kuin syöminen: mielipuuhaa on ruokintalaitteiden tuhoaminen. Talipötköt ja pähkinäpussit kestävät pureskelua yllättäen paremmin kuin niiden suojaksi tarkoitetut muovihäkit.

Eilen orava temppuili talipötkön kimpussa. En kiistä oravan oikeutta hyödyntää kotimetsäänsä tuotua tarjoilua, mutta hyvät tavat olisi syytä muistaa!

Panin aikoinaan Vuotsossa asuessani merkille, että sinitiainen piti hyvin puoliaan kookkaamman talitiaisen kanssa. Makkarajärvellä voimasuhteet menevät koon mukaan, ja sinitiainen väistää kaikkia muita. Toistaiseksi sillekin on järjestynyt rauhallisia ruokailuhetkiä.

Ruokintapaikan varsinaisia metsätiaisia ovat töyhtö- ja hömötiainen. Töyhtis on reipas ilopilleri, jota kannattaa hetki odottaa. Yleensä kymmenen minuuttia riittåå.

Suosikikseni on noussut liikuttavan luottavainen hömötiainen. Istuntojen kohokohtia ovat hetket, jolloin hömötiainen on tullut oksalle killistelemään 30 sentin päähän. Muut lajit käväisevät yhtä lähellä vain hurahtaessaan pähkinä nokassa jonnekin taakseni.

Hervantajärvellä tapahtuu

Hervantajärven kaupunginosaa rakennetaan vauhdikkaasti. Viimeisetkin Makkarajärvenkadun pohjoispuolelle tulevat kerrostalot ovat jo harjakorkeudessa, ja kesällä naapuritontille pystytetty nosturi purettiin eilen.

Makkarajärvenkadun eteläpuolelle rakennetaan pienkerrostaloja, rivitaloja ja omakotitaloja. Saattaa olla niin, että kiinteitä nostureita ei enää pystytetä.

Hyvän mielen hiihtokisat

Hervannan Suolijärvellä järjestettiin sunnuntaina lasten hiihtotapahtuma, jonka seuraaminen tuotti poikkeuksellisen hyvän mielen. Suurin näkemäni kilpailunumero oli 86, eli osanotto oli ilahduttavan runsas. Jäällä nähtiin toki väkeä paljon enemmän, koska paikalla tarvittiin kannustajia ja avustajia. He esimerkiksi nostelivat hitaampia kilpailijoita hetkeksi sivuun, jotta takaa tulevat pääsivät ohittamaan.

Suosikikseni nousi porukan pienin ja nuorin, numerolla 13 hiihtänyt kilpailija. Äidiltä tarkistettu ikä oli paria viikkoa vaille 2 vuotta! Numeroliivin helma ulottui reilusti polvien alapuolelle. Nuorimpien sarjassa matka taisi olla heille pitkähkö 250 metriä, mutta kaikki hiihtivät maaliin asti.

Tapahtuma palautti mieleen Sodankylän Vuotsossa kevättalvella 1993 järjestetyn hiihtotapahtuman, jossa oma poikamme Jouni (4 v) niitti kuihtumattomat laakerit.

* * *

PS
Onnittelut Tapparalle CHL-mestaruudesta!

Päivä Tukholmassa

Käväisin Tukholmassa yhdistetyllä lintu- ja kulttuuriretkellä. Koska ”päivä” tarkoittaa Viking Linen ajanlaskussa noin kuutta tuntia, ohjelmaani kuului vain yksi kohde kumpaakin lajia: kävin Strömmenillä (lintujen) ruokintapaikalla ja Vasa museossa. Kulkuvälineenä oli tällä kertaa pieni yhteysalus Emelie, jolta katseltuna kaupunki esittää parhaat puolensa.

Strömmenin talviruokintapaikalla meno oli entisellään. Kaukalon äärelle oli kokoontunut kymmeniä kyhmyjoutsenia, tukkasotkia, sinisorsia, nokikanoja; joukossa myös joitakin kanadanhanhia ja telkkä. Ruokavieraista naakka ja pulu olivat kuivan maan asukkaita.

Kyhmyjoutsenten seassa oli neljä laulujoutsenta, jotka näyttivät pitävän hyvin puolensa – tyylistä tinkimättä. Edellisellä käynnillä näin samalla ruokintapaikalla laulujoutsenperheen.

Kaiteella päivystäneet naurulokit riehaantuivat, kun paikalle saapui perhepäivähoitaja (arvaus) neljän hoitolapsen ja leipäpussin kanssa. Keskinäinen ja harmaalokkien kanssa käyty kilpailu leivästä oli ankaraa. En sanoisi lokkeja röyhkeiksi, mutta äärimmäisen tuttavallisia ne olivat.

Näytöksen päätyttyä suuntasin Vasa-museoon, missä olen vieraillut usein ennenkin. Näin mainittavan, että kyseessä on maailman suosituin merenkulkuaiheinen museo, mikä on kova juttu! Aseman säilyttäminen vaatii jatkuvaa uudistumista ja hereilläoloa. Tällä kertaa uutta oli esimerkiksi Vasa-laivan rakennustyömaalla kuvattu video.:)

Huomattava osa silloisista Tukholman asukkaista (10 000) seurasi rannoilta Vasan ensipurjehdusta vuonna 1628. Laiva oli paitsi suuri, myös runsaasti koristeltu ja riikinkukkomaisen värikäs. Äkillinen tuulenpuuska sai sen kallistumaan voimakkaasti, ja vesi tulvi sisään kunnialaukauksia varten avatuista tykkien ampuma-aukoista. Laiva upposi nopeasti juhlayleisön silmien edessä.

Onnettomuudessa hukkui 30-50 laivassa työskennellyttä. Heistä tiedetään paljon muutakin kuin se, millaisiin vaatteisiin he olivat pukeutuneet. Ihmeen arkisiin laivan muuhun olemukseen verrattuna!

190 askelta ruokakauppaan

Kun matkaa kotiovelta kaupan ovelle on 190 askelta, voi hyvällä syyllä puhua lähikaupasta. Näin sanoessani ajattelen kaveriani Raunoa, jolla matkaa lähimpään kauppaan on lähes 40 kilometriä!

Hervantajärven Sale avattiin keskiviikkona asianmukaisin menoin. Oli avajaistarjouksia ja täytekakkukahvit, teekkareiden kuoro esiintyi.

Sata vuotta palloilua Jyväskylässä

Keski-Suomen museossa avattiin lauantaina näyttely, joka kertoo vuonna 1923 perustetusta Jyväskylän Palloilijoista ja sen perillisistä. Halusin olla paikalla, koska olen ollut jyppiläinen Nisulan montun ajoista lähtien. Oli mukavaa tavata tuttuja ja tutustua kiinnostavaan näyttelyyn.

JyP:n pitkään historiaan liittyy jopa pesäpallo, mutta viime vuodet soihtua ovat kantaneet JJK jalkapallossa ja JYP jääkiekossa. Alkuvuosista 1960-luvulle saakka lajivalikoimaan kuulunutta jääpallotoimintaa jatkaa JPS; juhlaottelut pelattiin lauantaina ja sunnuntaina voitokkaasti Viitaniemen kentällä.

Näyttelyyn oli itseoikeutetusti päätynyt myös Mikko Jaatinen, jo edesmennyt kaikkien jyväskyläläisten urheiluihmisten tuntema palloilumies. Kuvasta näkee, että Mikon laji- ja seurakirjo oli laaja.

Mailat ja pukukopeista talteen otetut JYP-pelaajien nimikilvet kertovat jääkiekon historiasta Jyväskylässä.

Haastattelut kuuluivat kahvitarjoilun lisäksi avajaisten ohjelmaan. Mr JYP, Pentti Mikkilä muisteli hauskasti sattumuksia vuosien varrelta ja JYP-mestarijoukkueiden kapteeni Juha-Pekka Hytönen kertoi jatkavansa lajin parissa apuvalmentajana U18-maajoukkueessa ja JYPissä (U20 ja U8).

Koska JYP-aatetta kannatetaan suvussa, vein avajaisissa tehdyn pinssin Viitaniemen hoivakodissa vanhuudenpäiviään viettävälle Martti-veljelleni.

BirdLife Suomi 50 vuotta

Lintujen suojelu- ja harrastusjärjestö BirdLife Suomi täytti eilen 50 vuotta. Järjestön tiedotuslehdessä kannustettiin juhlimaan merkkipäivää lintuteolla, ihan millaisella tahansa.

Oma lintutekoni oli kaksivaiheinen: ostin eilen pähkinänannostelijan ja ripustin sen paikalleen tänään. Koska Makkarajärven rantapuissa riippuu ennestään kaksi talipötköä, vein oman tarjoukseni syvemmälle metsään. On kiinnostavaa nähdä, kuinka pian tiaiset löytävät sen.

Otin muovipakkaukseen karanneet irtopähkinät mukaani, ripottelin ne lumelle talipötkön lähelle ja istuin odottamaan. Jo parin minuutin kuluttua ensimmäinen hömötiainen huomasi tarjoilun ja kävi sieppaamassa pähkinänmurun. Töyhtötiaiset seurasivat pian esimerkkiä. Yksi lintu jäi hetkeksi miettimään ja sain kuvan.

* * *
Lisäys 22.1.
Tarjous oli hyväksytty: paikalla oli kolmenlaisia tiaisia kaksin kappalein, siis tali-, hömö- ja töyhtö-. Kuvassa töyhtötiainen.

Lisäys 25.1.
Kuten näkyy, pähkinöiden menekki on ollut hyvä.