Kirjavuoden kohokohta

Luin päättymäisillään olevan vuoden aikana 36 romaania ja tietokirjaa, mikä on suunnilleen normaali määrä. Siis todellakin luin, koska äänikirjat eivät eivät ole minun juttuni. Naisten kirjoittamien teosten osuus on tavallista suurempi, 15. Sattumoisin myös parhaana pitämäni teos on naiskirjailijan työtä, Iida Turpeisen upea esikoisteos Elolliset.

Yksinkertaistaen Iida Turpeisen romaani kertoo sukupuutoista ja siitä, millaisten vaiheiden jälkeen yksi kolmesta stellerinmerilehmän kokonaisena säilyneestä luurangosta päätyi Helsingin Luonnontieteelliseen museoon.

Meritietä Aasiasta Amerikkaan etsimään lähetettyyn Vitus Beringin retkikuntaan kuulunut luonnontutkija Georg W. Steller löysi Beringinsaarelta stellerinmerilehmiä vuonna 1741, ja jo 27 vuoden kuluttua laji todettiin sukupuuttoon kuolleeksi. Syynä oli jo muutenkin sukupuuton partaalle joutuneen puolustuskyvyttömän eläimen liiallinen metsästäminen.

Turpeisen teoksen henkilögalleria koostuu luurangon vaiheisiin eri aikoina liittyvistä henkilöistä. Näitä ovat esimerkiksi Alaskan kuvernööri Johan Hampus Furuhjelm, joka vaivojaan säästämättä onnistui hankkimaan luurangon helsinkiläiselle ystävälleen professori Alexander von Nordmanille. Mainittuja herroja kiinnostavampia, kiehtovampia ja kirjassa merkittävämpiä henkilöitä ovat kuitenkin Furuhjelmin sisar Constance, Nordmanin taiteilija-avustaja Hilda Olson ja luurangolle viime silauksen antanut konservaattori John Grönvall.

Loistavan kielen ja rakenteen lisäksi Turpeisen teoksen ansioksi on luettava, että tarina etenee luontevasti eikä laaja taustatieto käy missään vaiheessa liian raskaaksi. Luulenpa että kirjan luettuaan monet jäävät googlailemaan lisätietoa, ja joku saattaa inspiroitua käymään Luonnontieteellisellä museolla…

Luonnontutkija Georg Stelleristä (1709-1746) kiinnostuneiden kannattaa lukea Aura Koiviston Stellerin elämänvaiheista seikkaperäisesti kertova teos Mies ja merilehmä (Into 2019).

Lintuharrastajalle Steller saattaa olla nimeltä tuttu. Suomenlahdella talvisin ja muuttoaikoina tavattava allihaahka kuuluu Stellerin tieteelle kuvaamiin lajeihin ja sen vuoksi linnun tieteellinen nimi on Polysticta stelleri.