Ajoitan päivittäisen kävelylenkkini valoisaan aikaan siinä toivossa, että näkisin lintuja. Vähissä ovat, mutta täysin linnutonta päivää ei ole onneksi osunut kohdalle. Tämän päivän ulkoilusuoritus oli tyypillinen.

Suuntasin Ruskon tien vartta Sääksjärven suuntaan ja palasin Hervantajärven ja tien välissä kulkevaa polkua. Käpytikka ahkeroi pajallaan lähellä kääntöpaikkaa. Tarkkailin tilannetta sen aikaa, että lintu ehti hakea työstettäväkseen uuden kävyn. Lehtipuuvaltaisessa metsässä on seassa kuusia, joten käpyä ei tarvinnut hakea kovin kaukaa.

Palattuaan lintu irrottaa käsitellyn kävyn, pudottaa sen puun tyvelle ja asettaa uuden käsittelypisteeseen. Lyhyt talvipäivä kuluu työn merkeissä: lintu ehtinee käsitellä päivän aikana joitakin kymmeniä käpyjä. Nostan hattua omavaraiselle työn sankarille, jota talipötköt eivät houkuttele!

Jatkan polkua läpi lumisen metsän ja pysähtelen välillä, mutta muita lintuja ei kuulu. Kun polku laskeutuu Hervantajärven rantaan, oikaisen jäätä pitkin uimarannalle. Eilen paikalla olleen pilkkimiehen avannoista on noussut jäälle vettä, mutta en viitsi palata rannalle. Arvaan jään paksuudeksi kymmenen senttiä.

Uimarannan parkkipaikan reunassa tapaan retken toisen linnun, joka sekin on käpytikka. Ensin kuulen vain äänen, mutta sitten lintu lähtee lentoon kuusen latvasta. Lintuhavainnot lisääntyvät vielä ratikkapysäkin lähellä, missä kuuraisissa koivuissa kieppuu kymmenkunta urpiaista.