Lopetin tänä keväänä aktiivisen jääkiekon seurannan siihen, kun viimeisetkin suomalaiset NHL-pelaajat lähtivät kesälomalle.

Olen nähnyt käynnissä olevista MM-kisoista vain kaksi peliä: yhden ennen lähtöäni ja toisen eilen. Huomenna olisi hyvää aikaa katsoa välieräotteluita, mutta eivätpä taida junassa näkyä.

Suomi saa kiittää jatkopaikastaan Sveitsiä ja Kanadan maalivahtia. Suomen peli Kanadaa vastaan lienee ollut parasta, mitä joukkueelta on näissä kisoissa nähty. Silti se oli kaukana hyvästä.

Minulle eilisen paras jääkiekkouutinen oli tieto KeuPalle myönnetystä mestislisenssistä. Tällä kaudella on poikkeuksellista, että sarjanousu varmistui kaukalossa eikä kabinetissa. Onneksi olkoon KeuPa!

Eilen Suomen avausmaalin komealla lämärillä viimeistellyt Olli Palola tunnetaan lempinimellä Keuruun Kovalchuk. On mukava havaita, että mies muistaa kasvattajaseuraansa.

Kesäinen ykköslajini on pesäpallo. Katselin täällä Jyväskylässä kaksi peliä superpesistä, miesten ja naisten. Kirin miesten esitys oli ponneton ja lähes masentava, Kirittäret esitti paljon parempia otteita. Kuvassa joukkue onnittelee kunnarin kumauttanutta Emma Niemistä.

Tuttua kevään ääntä kuuluu tällä kertaa Oulusta: itketään tuomareista ja vastustajan pelitavasta.

Nimimerkki Fullhazard kirjoittaa tänään Jatkoajassa:

En näitä ketjuja kovin tarkasti ole lukenut, mutta muistelisin miten Kärppä-fanit ja muut hehkutti miten viihdyttävää peliä ensimmäinen peli oli. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Nimimerkki Apheu vastaa:

Tämä. Luin monia viestejä tuon pelin jälkeen, että nyt on hienoa lätkää, kaksi parasta vastakkain ja näin edespäin. Kärpät oli tuttuun tyyliinsä napauttanut voiton viimeisillä minuuteilla Tapparan hallintajakson aikana. Peli oli tapahtumarikasta Metsolan epäonnistumisineen ja Saravo-Aalto kaksikon mokailujen keskellä. Peli oli tällöin monen mielestä kauden paras ja loistava matsi, muutama kommentti oli, että ”linja on hieman löystynyt” ja että ”saapa estää paljon”, mutta silti peliä pidettiin loistavana. Kärppäfanit myhäilivät tyytyväisinä, että näinpä taas voitto kairattiin, kyllä oli mahtava peli!

Mikä nyt on muuttunut?

Ainut asia, joka game 1:n jälkeen on muuttunut, on voittajajoukkue. Tappara vienyt sen jälkeen jokaisen pelin, jonka jälkeen on alkanut pikkuhiljaa tulla purnausta linjasta. Samat henkilöt, jotka vielä viikko sitten toitottivat loistavan finaalisarjan ja -matsin puolesta, puhuvat nyt jotain sen suuntaista, että eihän tuota kestä katsoa, väärin voitettu mestaruus ja en aio enää Liiga-kiekkoa seurata.

Nimim. Lomppi kirjoitti Kärppien ja SaiPan neljännen välieräpelin jälkeen (8.4.):

Kauhea ininä täällä kun on ollut tuomarit pelissä. Itsekin toivoin tiukempaa linjaa eilisen pelin aikana (ihan viihtyvyyssyistä), mutta tää on tätä. Kärpät vaan osaa kokeneena käyttää tätä pillipiiloonlinjaa paremmin hyväkseen. Jopa paremmin kuin Tappara, IMO.

Sitten kun SaiPakin saa joskus kokemusta oikeasta menestysestä ja siitä mitä se vaatii, ei täälläkään enää inistä, vaan pelataan sen mukaan. Ja ehkä voitetaan lisää. Menestykseksi ei lasketa häviöitä välierissä tai finaaleissa. Menestykseksi lasketaan meneminen päätyyn asti tasaisin väliajoin.

Lomppi on merkinnyt suosikkijoukkueekseen Kärpät; kaksi muuta nimimerkkiä kuuluu Tapparan kannattajille.

Ennakkoon välieräparin altavastaajaksi arvioitu Lukko sinnitteli Tapparaa vastaan niin miehekkäästi, että finaaliin menijä selvisi vasta sarjan seitsemännessä pelissä. Sen Tappara voitti.

Perjantaina Raumalla edukseen esiintyneet Erik Riska ja Petteri Nummelin olivat näkyvästi esillä tänäänkin, eri mielessä tosin. Peli jäi kummaltakin kesken: Riska taklasi Pasi Puistolaa ulosajon arvoisesti, ja Nummelinin ohi mennyt taklausyritys aiheutti loukkaantumisen.

Riskan taklaukseen pätee se, mitä kirjoitin maaliskuun 27. päivänä SaiPan ja JYPin ottelussa nähdystä laitataklauksesta:

Pitkällä vauhdilla tehty laitataklaus eroaa avojään pommista siinä, että taklaajalla on runsaasti aikaa ajatella tekonsa seurauksia. Hän ehtii myös nähdä, ketä on taklaamassa. Flinck (Riska) varmasti huomasi, että Löfman (Puistola) ei ollut valmis ottamaan vastaan taklausta. Siitä huolimatta hän ”vei taklauksen loppuun”, kuten kiekkokielellä kauniisti sanotaan. Pelaajien painoero tehosti vaikutusta: Löfman 80, Flinck 92 kg.

Lauantain taklauksessa pelaajien painoero oli vielä suurempi, Liigan sivujen mukaan 18 kiloa. Ei ihme, että tuli rumaa jälkeä.

Taas huudetaan joustokaukalon perään, sinänsä ihan aiheesta. Minä toistan edelleen, että joustokaukalo ei takaa pelaajien työturvallisuutta, jos pelaajat eivät kunnioita toistensa terveyttä.

Eilisen pudotuspelikierroksen puhuttanein tapahtuma nähtiin Jyväskylässä.

SaiPan Markku Flinck taklasi ottelun viime minuuteilla JYPin Anssi Löfmanin rajusti selästä vasten laitaa. Löfman talutettiin kaukalosta puolipökertyneenä pukukoppiin ja Flinckille tuomittiin 5+20 min. Liigan kurinpitäjä määrännee lisää penaltia.

Taustaksi kerrottakoon, että JYP oli pannut eilen kärkiketjunsa uuteen järjestykseen: sentteriksi palannut Löfman sai laidoilleen Louhivaaran ja Tuppuraisen. Kuinka ollakaan, uusi ketju toimi mainiosti ja viimeisteli JYPin molemmat maalit. Löfman on JYPille tärkeä pelaaja, sanoisin että jopa vaisusti esiintynyttä Perriniä arvokkaampi.

Pitkällä vauhdilla tehty laitataklaus eroaa avojään pommista siinä, että taklaajalla on runsaasti aikaa ajatella tekonsa seurauksia. Hän ehtii myös nähdä, ketä on taklaamassa. Flinck varmasti huomasi, että Löfman ei ollut valmis ottamaan vastaan taklausta. Siitä huolimatta hän ”vei taklauksen loppuun”, kuten kiekkokielellä kauniisti sanotaan. Pelaajien painoero tehosti vaikutusta: Löfman 80, Flinck 92 kg.

Fanit katsovat asiaa värilasit päässään, niin minäkin. Tämä on kuitenkin pakko sanoa: on äärimmäistä kaksinaamaisuutta puolustella vaaralliseksi tiedettyä tapaa taklata ja samaan hengenvetoon toivoa, että taklauksen kohteeksi joutunut pystyisi jatkamaan peliä.

Liigan tunnetuin päätypommittaja on Kärppien nelosketjussa hämmentävä Juho Keränen. Hänen tilillään on aika monta vastustajalle aiheutettua aivotärähdystä, tuorein tämän viikon maanantain pelistä. Vaikka miesten roolit ovatkin samantyyppiset, Flinck on Keräseen verrattuna melkeinpä herrasmiespelaaja.

Jyväskylän Hippoksella ja Oulun Raksilassa pelataan paljon puhutuissa joustokaukaloissa. Niistä ei selvästikään ole toivottua hyötyä, jos/kun pelaajat eivät kunnioita toistensa terveyttä.

Edit

Flinck sai vaarallisesta taklauksestaan lisäsanktiona kahden pelin pelikiellon. Myös Löfman on sivussa tämän päivän kokoonpanosta.

Lainaan pätkän Liigan kurinpitäjän perustelua. Se on kuin kuin omasta kynästäni:

Flinckin on kulmaa lähestyessään tullut havaita, että Löfman on selin häneen nähden. Flinck vie tästä huolimatta taklauksen täydellä voimalla loppuun asti siten, että hänen luistimensa nousevat taklauksen yhteydessä.

Välierät on pelattu ja finalistit selvillä. Maalin pelejä molemmat, mutta jossiteltavaa ei jäänyt, paremmat voittivat. Lisäksi naapurukset Rapakon takaa tarjosivat hyvätasoisen ja vauhdikkaan ottelun, jota kelpasi katsella. Kiitos siitä.

Tässä päivän voittajien kunniaksi kaksi kuvaa. Ensimmäinen todistaa, että maalin Suomen verkkoon iskenyt Erik ”Kung” Karlsson ei sentään ihan aina onnistu ylivoimallakaan.

Ottawa Senators on miehittänyt hyvin oman maalinsa edustan, mutta Karlsson #65 ei tee mitään estääkseen Boston Bruinsin Patrice Bergeronin nousun maalille. Videoklippi tilanteesta täällä. Bergeron pelasi tänään Kanadan joukkueessa.

Otin toisen kuvan Helsingin jäähallissa 26.12.2003. Kanada on voittanut Suomen 3-0 nuorten MM-kisojen alkusarjan ottelussa. Kanadan pelaaja #20 on 17-vuotias Sidney Crosby, joka oli auttamassa Kanadaa turnaushopealle tehoin 2+3. Suomalaispelaaja #19 kättelyjonon keulassa on Lennart Petrell.

Moitin edellisessä postauksessani Crosbya sukeltamisesta, mutta tänään mies pelasi miehekkäästi ja kuului joukkueensa kantaviin voimiin. Loistava pelaaja!

Eilisestä Suomen ja Kanadan ottelusta jäi jatkoaikatappiosta huolimatta mukava jälkimaku. Itävaltaa ja Norjaa vastaan rakoillut puolustuspelaaminen oli saatu yllättävän hyvään kuosiin.

Kanada teki avausmaalinsa Jarkko Immoselle (kiekottoman pelaajan) estämisestä tuomitun jäähyn aikana. Kanadan supertähti Sidney Crosby meni näyttävästi katolleen kevyestä tönäisystä. Suomen kapteeni Teemu Selänne kehotti kanadalaista (!) erotuomaria unohtamaan nimet pelipaitojen selässä.

Evästys saattoi vaikuttaa siten, että Lasse Kukkonen ei saanut jäähyä jatkoajalla tekemästään rumasta ja mielestäni ehdottomasti jäähyn arvoisesta taklauksesta.

Crosby olisi ansainnut jäähyn sukeltamisesta.

Myös Venäjän tähtipelaajat osaavat kalastella jäähyjä vastustajalle. Toivottavasti tuomarit eivät sorru huutojäähyihin, jos/kun Suomi ja isäntämaa kohtaavat puolivälierässä.

Minulle olympialaisten kiinnostavinta antia ovat naisten ja miesten jääkiekkoturnaukset. Suomen naiset pelasivat tänään kolmannen pelinsä, ja miehet aloittavat urakkansa huomenna.

Kanada ja USA ovat olleet odotetun kovia: siedettävistä loppunumeroista huolimatta Suomella ja Sveitsillä ei ollut voittoon suuriakaan mahdollisuuksia. Tänään pelattujen otteluiden tasoero oli selvä. Kärkimaat pelasivat keskenään huippupelin, sen sijaan Suomen ja Sveitsin kamppailu muistutti aika-ajoin junnukiekkoa.

Maalivahti Noora Räty on ollut loistava, mutta kenttäpelaajien vastuulla oleva maalinteko tökki pahasti kärkimaita vastaan. Sveitsiä vastaan onnistuttiin paremmin, joskin omiin meni liikaa. Pronssimitali on toki otettavissa, tuskin kuitenkaan tämänpäiväisellä pelillä.

Näin tammikuussa Jyväskylässä naisten SM-sarjan ottelun. Menin uteliaana paikalle, sillä tauko ehti venähtää kymmenen vuoden mittaiseksi. Ottelun ja sarjan taso oli pettymys; valmiudet koviin kansainvälisiin peleihin on selvästi haettava turnauksista.

Riikka Välilää en valitettavasti nähnyt, mutta seurasin vaikuttuneena Jenni Hiirikosken pelaamista. Jennin luistelu, mailatekniikka, laukaus ja pelirohkeus toivat mieleen Sami Vatasen! Kun näin Samin ensi kertaa aikuisten pelissä, mieleen tuli Reksa Ruotsalainen.

Otsikon yllättävä kielikuva liittyy tietysti jääkiekkoväen mielipiteitä ravistelevaan tv-selostaja Kaj Kunnakseen. Nostan kolmen kuulemani selostuksen jälkeen peukkuni ylös lähinnä sillä perusteella, että kyseessä on virkistävän erilainen jääkiekkoselostaja.

Koska Kunnaksen lajitietämys ei ole erityisen hyvä, roolituksen on oltava kunnossa. Tänään Hannu Saintula ja Anne Haanpää olivat studiossa erinomaisia, ja jos Alpo Suhonen olisi päässyt Kunnaksen kaveriksi koppiin, hän olisi tuonut selostukseen lisäarvoa.

Suomen aiemmassa ottelussa selostamossa vierailleella pikaluisteluvalmentajalla oli kiinnostavia pointteja, mutta näyttelijä Ville Haapasalolla mielestäni ei. Yksi hölöttäjä riittää.

Todella syvältä tämä jääkiekon MM-kisojen käytäntö, että parhaat pelaajat valitaan pelien ollessa vielä kesken.

Direktoraatti valitsi nuorten MM-kisojen parhaaksi hyökkääjäksi Filip Forsbergin, puolustajaksi Rasmus Ristolaisen ja maalivahdiksi Oscar Danskin.

Oikeasti turnauksen paras hyökkääjä oli Teuvo Terävainen ja paras maalivahti Juuse Saros.

Ja kisojen MVP, Most Valuable Player ei todellakaan ollut Ruotsin Filip Forsberg, vaan Saros tai Teräväinen. Makuasia, kumpiko heistä.

Jääkiekon ystävät muistavat farssin keväältä 2011: direktoraatin mielestä MM-kisojen paras maalivahti ja samalla turnauksen MVP oli finaalipelissä kuusi maalia imuroinut Ruotsin Viktor Fasth.

Sen turnauksen maalivahdeista titteli olisi kuulunut Petri Vehaselle.

On auvoinen olo!
Kiitos, Leijonat.