Eilisen pudotuspelikierroksen puhuttanein tapahtuma nähtiin Jyväskylässä.

SaiPan Markku Flinck taklasi ottelun viime minuuteilla JYPin Anssi Löfmanin rajusti selästä vasten laitaa. Löfman talutettiin kaukalosta puolipökertyneenä pukukoppiin ja Flinckille tuomittiin 5+20 min. Liigan kurinpitäjä määrännee lisää penaltia.

Taustaksi kerrottakoon, että JYP oli pannut eilen kärkiketjunsa uuteen järjestykseen: sentteriksi palannut Löfman sai laidoilleen Louhivaaran ja Tuppuraisen. Kuinka ollakaan, uusi ketju toimi mainiosti ja viimeisteli JYPin molemmat maalit. Löfman on JYPille tärkeä pelaaja, sanoisin että jopa vaisusti esiintynyttä Perriniä arvokkaampi.

Pitkällä vauhdilla tehty laitataklaus eroaa avojään pommista siinä, että taklaajalla on runsaasti aikaa ajatella tekonsa seurauksia. Hän ehtii myös nähdä, ketä on taklaamassa. Flinck varmasti huomasi, että Löfman ei ollut valmis ottamaan vastaan taklausta. Siitä huolimatta hän ”vei taklauksen loppuun”, kuten kiekkokielellä kauniisti sanotaan. Pelaajien painoero tehosti vaikutusta: Löfman 80, Flinck 92 kg.

Fanit katsovat asiaa värilasit päässään, niin minäkin. Tämä on kuitenkin pakko sanoa: on äärimmäistä kaksinaamaisuutta puolustella vaaralliseksi tiedettyä tapaa taklata ja samaan hengenvetoon toivoa, että taklauksen kohteeksi joutunut pystyisi jatkamaan peliä.

Liigan tunnetuin päätypommittaja on Kärppien nelosketjussa hämmentävä Juho Keränen. Hänen tilillään on aika monta vastustajalle aiheutettua aivotärähdystä, tuorein tämän viikon maanantain pelistä. Vaikka miesten roolit ovatkin samantyyppiset, Flinck on Keräseen verrattuna melkeinpä herrasmiespelaaja.

Jyväskylän Hippoksella ja Oulun Raksilassa pelataan paljon puhutuissa joustokaukaloissa. Niistä ei selvästikään ole toivottua hyötyä, jos/kun pelaajat eivät kunnioita toistensa terveyttä.

Edit

Flinck sai vaarallisesta taklauksestaan lisäsanktiona kahden pelin pelikiellon. Myös Löfman on sivussa tämän päivän kokoonpanosta.

Lainaan pätkän Liigan kurinpitäjän perustelua. Se on kuin kuin omasta kynästäni:

Flinckin on kulmaa lähestyessään tullut havaita, että Löfman on selin häneen nähden. Flinck vie tästä huolimatta taklauksen täydellä voimalla loppuun asti siten, että hänen luistimensa nousevat taklauksen yhteydessä.

Välierät on pelattu ja finalistit selvillä. Maalin pelejä molemmat, mutta jossiteltavaa ei jäänyt, paremmat voittivat. Lisäksi naapurukset Rapakon takaa tarjosivat hyvätasoisen ja vauhdikkaan ottelun, jota kelpasi katsella. Kiitos siitä.

Tässä päivän voittajien kunniaksi kaksi kuvaa. Ensimmäinen todistaa, että maalin Suomen verkkoon iskenyt Erik ”Kung” Karlsson ei sentään ihan aina onnistu ylivoimallakaan.

Ottawa Senators on miehittänyt hyvin oman maalinsa edustan, mutta Karlsson #65 ei tee mitään estääkseen Boston Bruinsin Patrice Bergeronin nousun maalille. Videoklippi tilanteesta täällä. Bergeron pelasi tänään Kanadan joukkueessa.

Otin toisen kuvan Helsingin jäähallissa 26.12.2003. Kanada on voittanut Suomen 3-0 nuorten MM-kisojen alkusarjan ottelussa. Kanadan pelaaja #20 on 17-vuotias Sidney Crosby, joka oli auttamassa Kanadaa turnaushopealle tehoin 2+3. Suomalaispelaaja #19 kättelyjonon keulassa on Lennart Petrell.

Moitin edellisessä postauksessani Crosbya sukeltamisesta, mutta tänään mies pelasi miehekkäästi ja kuului joukkueensa kantaviin voimiin. Loistava pelaaja!

Eilisestä Suomen ja Kanadan ottelusta jäi jatkoaikatappiosta huolimatta mukava jälkimaku. Itävaltaa ja Norjaa vastaan rakoillut puolustuspelaaminen oli saatu yllättävän hyvään kuosiin.

Kanada teki avausmaalinsa Jarkko Immoselle (kiekottoman pelaajan) estämisestä tuomitun jäähyn aikana. Kanadan supertähti Sidney Crosby meni näyttävästi katolleen kevyestä tönäisystä. Suomen kapteeni Teemu Selänne kehotti kanadalaista (!) erotuomaria unohtamaan nimet pelipaitojen selässä.

Evästys saattoi vaikuttaa siten, että Lasse Kukkonen ei saanut jäähyä jatkoajalla tekemästään rumasta ja mielestäni ehdottomasti jäähyn arvoisesta taklauksesta.

Crosby olisi ansainnut jäähyn sukeltamisesta.

Myös Venäjän tähtipelaajat osaavat kalastella jäähyjä vastustajalle. Toivottavasti tuomarit eivät sorru huutojäähyihin, jos/kun Suomi ja isäntämaa kohtaavat puolivälierässä.

Minulle olympialaisten kiinnostavinta antia ovat naisten ja miesten jääkiekkoturnaukset. Suomen naiset pelasivat tänään kolmannen pelinsä, ja miehet aloittavat urakkansa huomenna.

Kanada ja USA ovat olleet odotetun kovia: siedettävistä loppunumeroista huolimatta Suomella ja Sveitsillä ei ollut voittoon suuriakaan mahdollisuuksia. Tänään pelattujen otteluiden tasoero oli selvä. Kärkimaat pelasivat keskenään huippupelin, sen sijaan Suomen ja Sveitsin kamppailu muistutti aika-ajoin junnukiekkoa.

Maalivahti Noora Räty on ollut loistava, mutta kenttäpelaajien vastuulla oleva maalinteko tökki pahasti kärkimaita vastaan. Sveitsiä vastaan onnistuttiin paremmin, joskin omiin meni liikaa. Pronssimitali on toki otettavissa, tuskin kuitenkaan tämänpäiväisellä pelillä.

Näin tammikuussa Jyväskylässä naisten SM-sarjan ottelun. Menin uteliaana paikalle, sillä tauko ehti venähtää kymmenen vuoden mittaiseksi. Ottelun ja sarjan taso oli pettymys; valmiudet koviin kansainvälisiin peleihin on selvästi haettava turnauksista.

Riikka Välilää en valitettavasti nähnyt, mutta seurasin vaikuttuneena Jenni Hiirikosken pelaamista. Jennin luistelu, mailatekniikka, laukaus ja pelirohkeus toivat mieleen Sami Vatasen! Kun näin Samin ensi kertaa aikuisten pelissä, mieleen tuli Reksa Ruotsalainen.

Otsikon yllättävä kielikuva liittyy tietysti jääkiekkoväen mielipiteitä ravistelevaan tv-selostaja Kaj Kunnakseen. Nostan kolmen kuulemani selostuksen jälkeen peukkuni ylös lähinnä sillä perusteella, että kyseessä on virkistävän erilainen jääkiekkoselostaja.

Koska Kunnaksen lajitietämys ei ole erityisen hyvä, roolituksen on oltava kunnossa. Tänään Hannu Saintula ja Anne Haanpää olivat studiossa erinomaisia, ja jos Alpo Suhonen olisi päässyt Kunnaksen kaveriksi koppiin, hän olisi tuonut selostukseen lisäarvoa.

Suomen aiemmassa ottelussa selostamossa vierailleella pikaluisteluvalmentajalla oli kiinnostavia pointteja, mutta näyttelijä Ville Haapasalolla mielestäni ei. Yksi hölöttäjä riittää.

Todella syvältä tämä jääkiekon MM-kisojen käytäntö, että parhaat pelaajat valitaan pelien ollessa vielä kesken.

Direktoraatti valitsi nuorten MM-kisojen parhaaksi hyökkääjäksi Filip Forsbergin, puolustajaksi Rasmus Ristolaisen ja maalivahdiksi Oscar Danskin.

Oikeasti turnauksen paras hyökkääjä oli Teuvo Terävainen ja paras maalivahti Juuse Saros.

Ja kisojen MVP, Most Valuable Player ei todellakaan ollut Ruotsin Filip Forsberg, vaan Saros tai Teräväinen. Makuasia, kumpiko heistä.

Jääkiekon ystävät muistavat farssin keväältä 2011: direktoraatin mielestä MM-kisojen paras maalivahti ja samalla turnauksen MVP oli finaalipelissä kuusi maalia imuroinut Ruotsin Viktor Fasth.

Sen turnauksen maalivahdeista titteli olisi kuulunut Petri Vehaselle.

On auvoinen olo!
Kiitos, Leijonat.

JYP järjesti kannattajilleen ennenaikaisen joulun voittamalla eilen European Trophyn. Kiitos!

Berliinin lopputurnauksessa JYP kaatoi ruotsalaisjoukkueet Djurgårdenin, Luulajan ja eilisessä loppuottelussa Färjestadin.

Elo-syyskuun alkusarjassa JYP pelasi kahdeksan ottelua ja voitti niistä kuusi. Tappion aiheuttivat Slovan Bratislava kotona ja Sparta Praha vieraissa.

Tampereen ikioma talviklassikko ei ollut miltään osin erityinen merkkitapaus. Lyhyesti sanottuna: sää oli hyvä, pelin taso huono ja järjestelyt lähes ala-arvoiset.

Koska Ratinan stadionin katsomot ovat loivat ja toivottoman kaukana kaukalosta, ”hyviltäkään” paikoilta ottelua ei pystynyt kunnolla seuraamaan. Vahinko ei tosin ollut järin suuri, koska kiekon pomppiminen murenevalla jäällä pilasi pelin.

Pitkäkestoinen istuminen pakkasessa vaatii pilkkimiehen varusteet eikä sellaisia Ratinassa monella näkynyt. Suuri osa yleisöä poistui paikalta pitkäksi venyneen jäänpaikkaustauon aikana. Osa arvattavasti kylmissään, osa siksi että juttu oli jo nähty.

Suurten yleisömäärien tavoitteleminen on ainoa syy pelata jääkiekkoa stadionilla. On surkuhupaisaa, että oheismyynti takkuaa bisneksen ehdoilla järjestettävässä tapahtumassa. Ja miten kenellekään voi tulla yllätyksenä, että oluen anniskelu lisää vessojen tarvetta!

Minun mielestäni aito talviklassikko tarkoittaa paluuta perinteisille pelipaikoille, missä seisomakatsomot nousevat jyrkästi lähellä kaukaloa ja pelin näkee hyvin. Sopivassa tungoksessa tarkenee paremmin ja tunnelma syntyy itsestään, ilman kuuluttajan ohjeistusta.

* * *

Olin paikalla kun Jokerit ja HIFK kohtasivat liigaottelussa Helsingin stadionilla helmikuun viidentenä vuonna 2011. Itse peli ei niinkään kiinnostanut, mutta lajin ystävänä halusin osallistua historialliseen kiekkotapahtumaan.

Sitä Suomen ensimmäinen Talviklassikko kiistatta oli.

Thursday, September 24th, 2009

Historiansa ensimmäistä Mestis-kautta pelaava Rovaniemen Kiekko sai eilen tylyn oppitunnin jyväskyläläiseltä D Teamilta. Laukausten määrällä ja maalivahtien torjunnoilla mitattuna ottelu oli tasaväkinen, mutta loppunumerot kertovat aivan muuta: 1-7.

Rovaniemeläiset pelasivat ensimmäisessä erässä kahdeksan minuuttia ylivoimaa, mutta D Team teki silti erän ainoan maalin. Toisessa ja kolmannessa erässä vieraat sitten menivät menojaan. RoKi teki ainokaisensa ottelun jo ratkettua.

Illan harvoja rovaniemeläisonnistujia oli aloituskiekon tyylikkäästi pudottanut Lanko-Pekka.