Tampereen ikioma talviklassikko ei ollut miltään osin erityinen merkkitapaus. Lyhyesti sanottuna: sää oli hyvä, pelin taso huono ja järjestelyt lähes ala-arvoiset.

Koska Ratinan stadionin katsomot ovat loivat ja toivottoman kaukana kaukalosta, ”hyviltäkään” paikoilta ottelua ei pystynyt kunnolla seuraamaan. Vahinko ei tosin ollut järin suuri, koska kiekon pomppiminen murenevalla jäällä pilasi pelin.

Pitkäkestoinen istuminen pakkasessa vaatii pilkkimiehen varusteet eikä sellaisia Ratinassa monella näkynyt. Suuri osa yleisöä poistui paikalta pitkäksi venyneen jäänpaikkaustauon aikana. Osa arvattavasti kylmissään, osa siksi että juttu oli jo nähty.

Suurten yleisömäärien tavoitteleminen on ainoa syy pelata jääkiekkoa stadionilla. On surkuhupaisaa, että oheismyynti takkuaa bisneksen ehdoilla järjestettävässä tapahtumassa. Ja miten kenellekään voi tulla yllätyksenä, että oluen anniskelu lisää vessojen tarvetta!

Minun mielestäni aito talviklassikko tarkoittaa paluuta perinteisille pelipaikoille, missä seisomakatsomot nousevat jyrkästi lähellä kaukaloa ja pelin näkee hyvin. Sopivassa tungoksessa tarkenee paremmin ja tunnelma syntyy itsestään, ilman kuuluttajan ohjeistusta.

* * *

Olin paikalla kun Jokerit ja HIFK kohtasivat liigaottelussa Helsingin stadionilla helmikuun viidentenä vuonna 2011. Itse peli ei niinkään kiinnostanut, mutta lajin ystävänä halusin osallistua historialliseen kiekkotapahtumaan.

Sitä Suomen ensimmäinen Talviklassikko kiistatta oli.