Minulle olympialaisten kiinnostavinta antia ovat naisten ja miesten jääkiekkoturnaukset. Suomen naiset pelasivat tänään kolmannen pelinsä, ja miehet aloittavat urakkansa huomenna.

Kanada ja USA ovat olleet odotetun kovia: siedettävistä loppunumeroista huolimatta Suomella ja Sveitsillä ei ollut voittoon suuriakaan mahdollisuuksia. Tänään pelattujen otteluiden tasoero oli selvä. Kärkimaat pelasivat keskenään huippupelin, sen sijaan Suomen ja Sveitsin kamppailu muistutti aika-ajoin junnukiekkoa.

Maalivahti Noora Räty on ollut loistava, mutta kenttäpelaajien vastuulla oleva maalinteko tökki pahasti kärkimaita vastaan. Sveitsiä vastaan onnistuttiin paremmin, joskin omiin meni liikaa. Pronssimitali on toki otettavissa, tuskin kuitenkaan tämänpäiväisellä pelillä.

Näin tammikuussa Jyväskylässä naisten SM-sarjan ottelun. Menin uteliaana paikalle, sillä tauko ehti venähtää kymmenen vuoden mittaiseksi. Ottelun ja sarjan taso oli pettymys; valmiudet koviin kansainvälisiin peleihin on selvästi haettava turnauksista.

Riikka Välilää en valitettavasti nähnyt, mutta seurasin vaikuttuneena Jenni Hiirikosken pelaamista. Jennin luistelu, mailatekniikka, laukaus ja pelirohkeus toivat mieleen Sami Vatasen! Kun näin Samin ensi kertaa aikuisten pelissä, mieleen tuli Reksa Ruotsalainen.

Otsikon yllättävä kielikuva liittyy tietysti jääkiekkoväen mielipiteitä ravistelevaan tv-selostaja Kaj Kunnakseen. Nostan kolmen kuulemani selostuksen jälkeen peukkuni ylös lähinnä sillä perusteella, että kyseessä on virkistävän erilainen jääkiekkoselostaja.

Koska Kunnaksen lajitietämys ei ole erityisen hyvä, roolituksen on oltava kunnossa. Tänään Hannu Saintula ja Anne Haanpää olivat studiossa erinomaisia, ja jos Alpo Suhonen olisi päässyt Kunnaksen kaveriksi koppiin, hän olisi tuonut selostukseen lisäarvoa.

Suomen aiemmassa ottelussa selostamossa vierailleella pikaluisteluvalmentajalla oli kiinnostavia pointteja, mutta näyttelijä Ville Haapasalolla mielestäni ei. Yksi hölöttäjä riittää.