Aihearkisto: Jääkiekko, urheilu

Tuomarin tulkintoja ja joutavaa jargonia

Asiantuntija ovat kiitelleet erotuomareiden toimintaa eilen päättyneessä jalkapallon EM-turnauksessa, eikä syyttä. Skandaali oli kuitenkin lähellä. Lainaan Ilta-Sanomien selostusta:

Ratkaisu oli erittäin lähellä 108 minuutilla! Portugali sai vaarallisesta paikasta vapaapotkun, kun erotuomari Mark Clattenburg vihelsi Laurent Koscielnyn tehneen käsivirheen. Todellisuudessa pallo osui Portugalin Ederin käteen. Vaparia ampumaan astunut Guerreiro pamautti ylärimaan. Ranska selvisi kyseenalaisesta tuomiosta säikähdyksellä.

Mainittu Eder viimeisteli ottelun ratkaisumaalin seuraavalla minuutilla ja totesi ottelun jälkeen, että Portugalin voitto oli ”ansaittu”. Mitähän olisi kuultu, jos Euroopan mestaruus olisikin voitettu väärin tuomitulla vapaapotkulla? Varmaankin yhtä tyhjänpäiväistä jargonia tyyliin: ”olimme onnekkaampia, mutta onni pitää ansaita”.

Jossitellaan hieman lisää: Jos vapari olisi mennyt sisään, Ranska olisi ehkä sisuuntunut kärsimästään vääryydestä ja voittanut lopulta kamppailun. Siinä tapauksessa muutkin kuin Ranskan kannattajat olisivat huokaisseet: ”oikeus voitti”.

Jännitin vain Islannin puolesta eikä muiden otteluiden voittajilla ollut minulle mitään väliä. Nautin hyvistä suorituksista ja pitkästyin jos niitä ei näkynyt.

Mielestäni Saksan ja Ranskan välieräottelu oli selvästi loppuottelua tasokkaampi. Saksa hallitsi täysin ensimmäistä puoliaikaa, mutta Ranska sai otetta peliin päästyään johtoon saksalaispelaajan käsivirheestä tuomitulla rankkarimaalilla. Sillä kertaa erotuomari näki tilanteen oikein.

Pysyykö pesäpallo pinnalla?

Otsikon kysymys tuli mieleen vieraillessamme viime sunnuntaina Vimpelissä maailman kuuluisimmalla pesäpallostadionilla.

Kenttä oli hiljainen: pesäpalloväki oli kokoontunut Kouvolaan, missä pelattiin tämän vuoden Itä-Länsi -ottelut. Joukko nuorukaisia istuskeli katsomossa ja odotteli televisioinnin alkamista. Moikkasin heitä ja jatkoimme suoraan kolmospesän taakse.

Halusin nähdä haavin, jolla Savonjokeen molskahtanutta palloa pyydystetään. Haaveja oli kaksi, joista toisessa oli todella pitkä varsi. Lyhytvartinen oli luomumallia ja kuntonsa puolesta kypsä samalla paikkakunnalla sijaitsevaan pesäpallomuseoon.

Stadionin ulkopuolella kuulin kahdelta paikkakuntalaiselta, että pallo saadaan jokeen vähintään kerran jokaisen ottelun aikana ja että pelaajien aika ei riitä haavin kanssa hienosteluun. Jos haku on riittävän rivakka, kunnari jää haaveeksi.

Yllätyksekseni en saanut varmaa vastausta otsikon kysymykseen. Oma arvaukseni oli, että veteen joutuessaan pesäpallo uppoaa. Google vastasi välillisesti: löysin edustavan koosteen videoita, joissa palloa haetaan joesta. Ja kelluuhan se!

Samalla selvisi, että vaikuttavimmat puhkaisut ja räpiköinnit tehdään kakkospuolella. Kyseessä on todellakin Saarikenttä: kuivaa maata on oikeastaan vain koppareiden takana eikä sielläkään kovin paljon.

Sipe ja Punahilkat

Seurasin Jukolaa toiseen vaihtoon. Haastavat radat takasivat sen, että virheettömiä suorituksia ei juurikaan nähty. Sää oli sateinen ja yö pimeä, ja lamppuja tarvittiin jo ensimmäisellä osuudella. Suunnistajat eivät sadetta säiky, mutta peltoparkissa syntyi ongelmia.

Kärjen takana haastoivat itseään ja toisiaan harrastajat, joista yksi joukkue oli otettu mukaan GPS-seurantaan. Sipe Santapukki juoksi Jukolatiimin joukkueessa avausosuuden vain puoli tuntia huippumiehiä hitaammin. Sipe oli maalissa syystäkin tyytyväinen suoritukseensa: vain yksi reitinvalinta oli jäänyt kaivelemaan. Mies lienee tarkoittanut pitkän rastivälin 6-7 loppua.

Toisin kuin useimmat huipputekijät, Sipe hyödynsi tieuria maksimaalisesti. Ylimääräisiä metrejä toki kertyi, mutta vastineeksi juoksu helpottui ja rastit löytyivät. Kerran taktiikka kuitenkin kostautui: kun tieuralta piti oikaista rastille, edessä oli paha jyrkänne.

Nousupaikan hakeminen teetti ylimääräisen mutkan ja oli lopulta sama kuin se mihin Kalevan Rastin kilpailija saapui suoraan edelliseltä rastilta. Muut kärkijoukkueet, Halden ja Koovee nousivat loivempaa reittiä.

Pitkällä yöosuudella vastaavassa tilanteessa (eri paikka) enemmistö kärkijoukkueista eteni suoraan, mutta yhdessä juosseet Elias Kuukka ja Fredric Portin päättivät tehdä ”Sipet” ja hyötyivät ratkaisustaan.

Minulle Kooveen voitto oli mieluinen lopputulos jo pelkästään vaihtelun vuoksi. Lisäksi joukkueessa juosseen Jani Lakasen oli jo aikakin päästä lisäämään meriitteihinsä Jukolan voitto. Vähintään yhtä mukava juttu oli Tampereen Pyrinnön nousu Venlojen kakkossijalle. Punahilkat poikkeaa muista huippujoukkueista siinä, että se menestyy omilla kasvateillaan.

Pingviinit päätyyn

Tasan vuosi sitten kirjoittamani postauksen aiheena oli jääkiekkokauden päättyminen. Iloitsin erityisesti siitä, että Kimmo Timonen sai nostaa urheilumaailman arvostetuimpiin kuuluvaa pokaalia pitkän ja komean uransa päätteeksi.

Viime viikolla Stanley Cup -pokaalia nostelivat Pittsburgh Penguinsin pelaajat, heidän joukossaan suomalaispuolustaja Olli Määttä. Määttä (21) on mestarijoukkueen nuorin pelaaja ja toivottavasti vasta uransa alussa. Timonen päätti maajoukkueuransa Sotshin olympialaisissa, joissa Määttä puolestaan nousi loistavilla otteillaan jääkiekkoyleisön tietoisuuteen.

Yhteistä Timoselle ja Määtälle on se, että kumpikin on joutunut kamppailemaan vakavien terveysongelmien kanssa. Niistä selviytyminen lisää urheilusuorituksen arvoa – ja auttaa ymmärtämään, että urheilu ei sittenkään ole tärkeintä elämässä.

Penguinsin sympaattinen logo muistuttaa samantyyppisestä asiasta: urheillaan tosissaan, mutta ei ryppy otsassa.

Olli Määttä on 12. suomalainen Stanley Cup -voittaja ja samalla ensimmäinen JYP-taustainen. Lämpimät onnitteluni!

Pienet ruudut ja marginaalit

Näin Tallinnan Miehitysmuseossa ensimmäisen Neuvostoliitossa massatuotantoon tulleen television, muistaakseni vuodelta 1956. Ohjelman näkyminen pikkuruiselta kuvaruudulta oli varmistettu massiivisella suurennuslasilla.

Naureskelu oli ennenaikaista, koska siinä vaiheessa hotellihuoneeni telkkari oli vielä näkemättä: taulu-tv toki, mutta kuvaruutu oli naurettavan pieni ja kuvan laatu kehno. Mitä väliä muuten, mutta illalla pelattiin loppuottelu.

Sinnittelin ensimmäisen erän huoneessani. Sitten lähdin kaupungille siinä toivossa, että Suomella on vain käynnistymisvaikeuksia samaan tapaan kuin välierässä Venäjää vastaan. Suomalaispubiin olisi mahtunut sisäänkin, mutta seurasin toisen erän lopun jalkakäytävällä.

Näytti siltä, että suomalaiset olisivat mielellään tehneet maaleja, mutta Kanada ei antanut, puolusti hyvin ja johti erän päättyessä edelleen 1-0. Tunnelma kapakassa oli vaisu.

Antaapa olla, ajattelin. Hotellille kävellessä muistelin hyvillä mielin edellistä iltaa ja välieräottelua.

Kisakuume nousee

Suomi ja Ruotsi valmistautuvat perjantaina alkaviin jääkiekon MM-kisoihin kovin erilaisissa tunnelmissa. Suomi voitti Moskovassa tiukoissa ja tasokkaissa otteluissa Venäjän kahdesti, mutta Tsekki nöyryytti Ruotsia runsasmaalisen tuplamaaottelun jälkimmäisessä osassa 7-1.

Kari Jalosella oli edessään ns. positiivinen ongelma, mutta päävalmentaja Pär Mårts järjesti joukkueelleen krismöten. Asenneongelmien lisäksi  naapurin huolena on usein ennenkin nähty tilanne: kun seurajoukkueen kausi päättyy, monet Ruotsin tähdet karkaavat lomaparatiisien golfkentille.

Meillä vastataan kutsuun. Suomen joukkueessa on NHL-apuja enemmän kuin moniin vuosiin. Kun harjoituspelit ovat ilman heitäkin olleet iloista katsottavaa, kisoista on lupa odottaa menestystä.

Valinnat eivät tällä kertaa aiheuttaneet kummoisia soraääniä, pari rajatapausta olisi toki voinut ratkaista toisinkin. Itse olisin ottanut joukkueeseen Ilari Melartin ja Liigan pudotuspeleissä vakuuttaneen Kristian Kuuselan.

Tasokkaasti nollanollaa

Taistelu naisten MM-kisojen pronssimitaleista muistutti aika tavalla kuukausi sitten näkemääni JYP:n ja HPK:n kolmatta finaalipeliä. Vaikka kummallakin joukkueella oli loistavia paikkoja muutamaan maaliin, illan ainokainen syntyi vasta voittomaalikilpailussa. Ja sen teki valitettavasti Venäjä.

Näytti siltä, että edellisillan kova ja loppuun saakka jännittävä Kanada-ottelu painoi Suomen ratkaisupelaajien jaloissa. Sen sijaan Venäjän pelaajat pystyivät säästelemään voimiaan USA:n ratkaistua finaalipaikkansa jo varhaisessa vaiheessa. Ottelun lopputulos ei ole jättiyllätys, sillä Venäjä näytti vaarallisuutensa jo alkusarjan ottelussa. Onkohan niin, että itänaapuri on syrjäyttämässä Ruotsia mitalikahinoista?

Lehdistön edustajat valitsivat Meeri Räisäsen ja Jenni Hiirikosken kisojen all stars -kentälliseen; Hiirikoski sai jo viidennen kerran direktoraatin palkinnon MM-kisojen parhaana puolustajana. Ansiolistaan on lisättävä vastaava tunnustus Shotsin talviolympialaisista. Suomen joukkueen sisäisen pistepörssin kärkeen kiilasi ikinuori Riikka Välilä ja eniten maaleja teki ketjukaveri Michelle Karvinen.

Joukkueen junioriosasto sai ansaitsemaansa tunnustusta päävalmentaja Pasi Mustoselta ja joukkueen kapteenilta Jenni Hiirikoskelta. Erikseen tekee mieli mainita ykkösketjussa hyvät kisat pelannut tulevaisuuden tähti, vasta 16-vuotias Petra Nieminen. (linkki pelaajaesittelyihin)

* * *

Myös äärimmäisen hyvätasoinen ja vauhdikas finaali oli yhden maalin peli, onneksi sentään pelitilannemaalin. Sen teki jatkoerässä USA ja uusi näin viimevuotisen mestaruutensa. Kisojen MVP oli jälleen USA:n Hilary Knight.

Haaveilla saa ja pitääkin, mutta…

Löysin kiekkokevääseen sopivan kuvan vuodelta 1899, yli sadan vuoden takaa. Mistä tyttö haaveilee?

Luultavasti mieli tekee pelaamaan. Koska tyttö on Kanadasta, pelikavereita löytyi helposti, joukkueitakin!

Kuva Queensin yliopiston (Kingston, Ontario) naisjoukkueesta on vuodelta 1917. Edustusasuun kuului hame ja muuhun varustukseen luultavasti jonkinlaiset pelikäsineet.  Kovalla pakkasella käytettiin varmaankin päähinettä, ei kuitenkaan kypärää. Mailoissa oli suora lapa.

Koska kuvan joukkueeseen kuuluu vain seitsemän pelaajaa, pelaaminen oli melkoista urakointia. Pokaalista päätellen kunto on kuitenkin riittänyt. Myös miesten joukkueissa oli tavallista, että vaihtopelaajia ei yleensä ollut edes kokonaista kentällistä.

* * *

Ensimmäiset naisten jääkiekkojoukkueet perustettiin Suomessa 1970-luvun alussa ja SM-sarjaa on pelattu kaudesta 1982-1983 lähtien. Naiset pelasivat ensimmäisen maaottelunsa joulukuussa 1988. Vastassa oli Norja ja loppunumerot 6-0.

Naisten MM-kisoja on pelattu vuodesta 1990 alkaen, ja talviolympialaisten ohjelmassa naisten jääkiekko oli ensi kertaa Naganon kisoissa v. 1998. Parhaillaan käynnissä olevissa kisoissa Suomen ykkössentterinä pelaava Riikka Välilä oli mukana jo Naganossa ja voitti silloin kisojen pistepörssin.

Kamloopsissa Suomi aloitti voittamalla Venäjän numeroin 5-3. Peli oli hermostunutta ja ajoittain suorastaan huonoa. Maalivahtipeliäkään ei voi kehua: Meeri Räisäselle merkittiin 22 torjuntaa prosentilla 88.00.

Toisessa ottelussa vastassa oli hallitseva mestari USA. Suomelta nähtiin loistavaa puolustus- ja maalivahtipeliä, mutta voittoon asti tämä ei riittänyt, loppunumerot 2-1. Ongelmana oli maalipaikkojen vähyys, josta kertovat karut torjuntaluvut: 49-7.

USA-peli osoitti naiskiekon voimasuhteiden säilyneen entisellään. Voitto jäi numeroista huolimatta kauas, mutta jos Suomi olisi onnistunut huippupaikastaan kolmannessa erässä, sinänsä historiallinen arvokisatasuri olisi ehkä saatu. Niinpä, ensin haaveillaan, sitten jossitellaan.

Kolmannessa pelissä avaustappiostaan sisuuntunut Kanada teki avausmaalin ensimmäisessä vaihdossa eikä jatkokaan sujunut Suomelta sen paremmin. USA-pelissä loistanut puolustus oli suuren osan aikaa pahasti levällään, ja ärhäkkäästi maalille nousseet kanadalaiset pääsivät viimeistelemään avopaikoista.

Suomen pelaajien teholukemat jäivät rumasti miinukselle. Koskahan esimerkiksi Jenni Hiirikoski on viimeksi löytänyt sarakkeestaan lukeman -4! Torjuntaluvut (18-35) olivat selvästi tasaisemmat kuin USA -pelissä, mutta päätösnumerot siitä huolimatta selkeät 6-1. Tyly esitys Kanadalta.

Nyt haaveet ovat haihtuneet ja tavoitteet tarkistettu: Suomi tavoittelee pronssimitaleita kuten aina ennenkin. Sitä vain ihmettelen, miksi naisten jääkiekossa Kanadan ja USA:n ylivoima on kiveen hakattu, mutta miesten ja juniorien puolella tilanne on aivan toinen.

Harjoitus tekee mestarin

JYP Naiset julkaisi joskus talvella Twitterissä vaikuttavan kuvan Sanni Hakalasta pikkujuniorina. Tyttö oli ilmiselvästi päättänyt, että hänestä tulee isona jääkiekkoilija.

Ei Sanni vieläkään kovin iso ole, mutta yksi tavoite toteutui keskiviikkona. Muistin kuvan ja siitä välittyvän asenteen, kun tuli Sannin vuoro nostaa pokaali ja lähteä kierrokselle.

Sannilla on ilo ja kunnia pelata Riikka Välilän ketjukaverina. Se on paras mahdollinen paikka kehittyä entistä paremmaksi kiekkoilijaksi. Tsemppiä jatkoon ja lämpimät onnittelut mestaruudesta!

Teksti finaalipeleistä sivuston puolella.