Aihearkisto: Jääkiekko, urheilu

Halli hiljeni

Kun puhelin herätti kolmelta, en hetkeen tajunnut mistä oli kysymys. Ai niin, nuorten loppuottelu! Karistin unihiekat ja asetuin vastaanottimen ääreen. Kyllä kannatti, ottelu oli häkellyttävän kovatasoinen ja jännittävä.

Kun jatkoerä jäi maalittomaksi, ratkaisu jouduttiin hakemaan rankkareilla. Pelitilanteissa kovalla teholla viimeistelleet nuorukaiset jäätyivät täysin: kymmenestä yrittäjästä vain USA:n Troy Terry onnistui. Sama rankkarispesialisti ratkaisi USA:n voitoksi välieräottelun Venäjää vastaan. Kuvassa torjunta, joka hiljensi hallin.

Onnittelut mestareille! Nimimerkki number91 kiteytti Jatkoajan otteluseurannassa sen, mitä minäkin ottelun nähtyäni ajattelin:

Tällaisen matsin jälkeen osaa kyllä antaa taas enemmän arvoa noille Suomen junnumestaruuksille.

Tampereelta Tallinnaan

Liigakiekkoilun seuraaminen kuului tavan mukaan etelän retkeni urheiluosuuteen. Keskiviikkona olisi ollut tarjolla JYP-Sport Jyväskylässä, mutta jätin sen väliin. Ratkaisu oli oikea: JYP sössi kolmen maalin johdon tappioksi jatkoajalla.

Eilen näin ottelun, jossa olivat vastakkain Tappara ja KalPa. Peli oli hyvätasoinen niin kuin kärkiottelun kuuluukin olla. Kalpa antoi hyvän vastuksen, mutta joutui taipumaan numeroin 3-2. Oli mukava seurata peliä kun ei tarvinnut jännittää.

Kävimme katsomassa Sorsapuiston ulkojäätapahtuman rakennelmat ja matkalla Hakametsään näimme Kalevan kirkon. Se on vaikuttava pyhäkkö, vaikka muistuttaakin enemmän viljasiiloa kuin perinteistä kirkkoa.

Postaus tulee Tallinnasta. Täällä on mukava pikkupakkanen, mutta valitettavasti ei lainkaan lunta. Tänään katsastin Kumun. Vaikuttava rakennus sekin ja täynnä taidetta. Ehdin ajoissa takaisin hotellille nähdäkseni salibandyfinaalin loppuvaiheet. Hieno voitto!

Peliletit ja Jätkänkynttilä

Kävin lauantaina pitkästä aikaa Lappi Areenalla katsomassa jääkiekkoa.

Kaukalossa kohtasivat kotijoukkue RoKi ja JYP Jyväskylästä, siis naisten viime kauden mestarijoukkue. Pahasta pelaajakadosta johtuen JYP luopui sarjapaikastaan ja ottaa vauhtia Mestiksestä. Entisellään oli vain pelipaidan kiekuralogo.

RoKi hallitsi tapahtumia, mutta JYP vei pisteet mennessään: torjunnat 10-37, lopputulos 2-4. Istuin pelaaja-aition takana ja sain kuvan hienoista pelileteistä:

Pitkillä pelimatkoilla on aikaa askarrella. Vierasjoukkueen verkkosivuilla pelaajia kehotettiin ottamaan mukaan neuloja ja mustaa lankaa. Joukkue oli saanut uusia tukijoita, ja mainokset piti saada omatoimisesti paikalleen.

Kotiin palatessa otin kuvan Ounaskoskesta ja Jätkänkynttilästä:

Etäfani matkusti mestaruusjuhliin

Matkustin Jyväskylään sillä mielellä, että pääsen Kirittärien juhliin. Mestaruus oli ratkeamaisillaan jo lauantaina Hippoksella, mutta loistavan alun jälkeen kotijoukkueen pelaajien ajatukset karkasivat tapahtumien edelle. Lapuan Virkiä onnistui voittamaan ottelun ja sai ensimmäisen kiinnityksensä.

Pettymys oli katkera mutta luotin siihen, että pelaajat osaavat käsitellä tilanteen kannattajia paremmin. Lisäksi Kirittärillä oli edelleen yksi voitto enemmän.

Tänään jatkettiin Lapualla. Kotijoukkue voitti ensimmäisen jakson, Kirittäret toisen. Supervuoro palattiin juoksuitta, mutta kotiutuskisan aloittanut Kirittäret onnistui täydellisesti: viisi paria, viisi juoksua.

Lapuan ensimmäisen parin epäonnistuttua Kirittärien pelaajat vetäytyivät kentän rajoille estämään kunnareiden synnyn. Ilman niitä Lapua ei voinut voittaa. Taktiikka toimi ja juhlat saattoivat alkaa.

Etäfani onnittelee!

PS
JYP Naiset oli keväällä vastaavassa tilanteessa, lajina jääkiekko. Näin paikan päällä finaalisarjan kaikki kolme ottelua ja kirjoitin tämän tekstin.

Tuomarin tulkintoja ja joutavaa jargonia

Asiantuntija ovat kiitelleet erotuomareiden toimintaa eilen päättyneessä jalkapallon EM-turnauksessa, eikä syyttä. Skandaali oli kuitenkin lähellä. Lainaan Ilta-Sanomien selostusta:

Ratkaisu oli erittäin lähellä 108 minuutilla! Portugali sai vaarallisesta paikasta vapaapotkun, kun erotuomari Mark Clattenburg vihelsi Laurent Koscielnyn tehneen käsivirheen. Todellisuudessa pallo osui Portugalin Ederin käteen. Vaparia ampumaan astunut Guerreiro pamautti ylärimaan. Ranska selvisi kyseenalaisesta tuomiosta säikähdyksellä.

Mainittu Eder viimeisteli ottelun ratkaisumaalin seuraavalla minuutilla ja totesi ottelun jälkeen, että Portugalin voitto oli ”ansaittu”. Mitähän olisi kuultu, jos Euroopan mestaruus olisikin voitettu väärin tuomitulla vapaapotkulla? Varmaankin yhtä tyhjänpäiväistä jargonia tyyliin: ”olimme onnekkaampia, mutta onni pitää ansaita”.

Jossitellaan hieman lisää: Jos vapari olisi mennyt sisään, Ranska olisi ehkä sisuuntunut kärsimästään vääryydestä ja voittanut lopulta kamppailun. Siinä tapauksessa muutkin kuin Ranskan kannattajat olisivat huokaisseet: ”oikeus voitti”.

Jännitin vain Islannin puolesta eikä muiden otteluiden voittajilla ollut minulle mitään väliä. Nautin hyvistä suorituksista ja pitkästyin jos niitä ei näkynyt.

Mielestäni Saksan ja Ranskan välieräottelu oli selvästi loppuottelua tasokkaampi. Saksa hallitsi täysin ensimmäistä puoliaikaa, mutta Ranska sai otetta peliin päästyään johtoon saksalaispelaajan käsivirheestä tuomitulla rankkarimaalilla. Sillä kertaa erotuomari näki tilanteen oikein.

Pysyykö pesäpallo pinnalla?

Otsikon kysymys tuli mieleen vieraillessamme viime sunnuntaina Vimpelissä maailman kuuluisimmalla pesäpallostadionilla.

Kenttä oli hiljainen: pesäpalloväki oli kokoontunut Kouvolaan, missä pelattiin tämän vuoden Itä-Länsi -ottelut. Joukko nuorukaisia istuskeli katsomossa ja odotteli televisioinnin alkamista. Moikkasin heitä ja jatkoimme suoraan kolmospesän taakse.

Halusin nähdä haavin, jolla Savonjokeen molskahtanutta palloa pyydystetään. Haaveja oli kaksi, joista toisessa oli todella pitkä varsi. Lyhytvartinen oli luomumallia ja kuntonsa puolesta kypsä samalla paikkakunnalla sijaitsevaan pesäpallomuseoon.

Stadionin ulkopuolella kuulin kahdelta paikkakuntalaiselta, että pallo saadaan jokeen vähintään kerran jokaisen ottelun aikana ja että pelaajien aika ei riitä haavin kanssa hienosteluun. Jos haku on riittävän rivakka, kunnari jää haaveeksi.

Yllätyksekseni en saanut varmaa vastausta otsikon kysymykseen. Oma arvaukseni oli, että veteen joutuessaan pesäpallo uppoaa. Google vastasi välillisesti: löysin edustavan koosteen videoita, joissa palloa haetaan joesta. Ja kelluuhan se!

Samalla selvisi, että vaikuttavimmat puhkaisut ja räpiköinnit tehdään kakkospuolella. Kyseessä on todellakin Saarikenttä: kuivaa maata on oikeastaan vain koppareiden takana eikä sielläkään kovin paljon.

Sipe ja Punahilkat

Seurasin Jukolaa toiseen vaihtoon. Haastavat radat takasivat sen, että virheettömiä suorituksia ei juurikaan nähty. Sää oli sateinen ja yö pimeä, ja lamppuja tarvittiin jo ensimmäisellä osuudella. Suunnistajat eivät sadetta säiky, mutta peltoparkissa syntyi ongelmia.

Kärjen takana haastoivat itseään ja toisiaan harrastajat, joista yksi joukkue oli otettu mukaan GPS-seurantaan. Sipe Santapukki juoksi Jukolatiimin joukkueessa avausosuuden vain puoli tuntia huippumiehiä hitaammin. Sipe oli maalissa syystäkin tyytyväinen suoritukseensa: vain yksi reitinvalinta oli jäänyt kaivelemaan. Mies lienee tarkoittanut pitkän rastivälin 6-7 loppua.

Toisin kuin useimmat huipputekijät, Sipe hyödynsi tieuria maksimaalisesti. Ylimääräisiä metrejä toki kertyi, mutta vastineeksi juoksu helpottui ja rastit löytyivät. Kerran taktiikka kuitenkin kostautui: kun tieuralta piti oikaista rastille, edessä oli paha jyrkänne.

Nousupaikan hakeminen teetti ylimääräisen mutkan ja oli lopulta sama kuin se mihin Kalevan Rastin kilpailija saapui suoraan edelliseltä rastilta. Muut kärkijoukkueet, Halden ja Koovee nousivat loivempaa reittiä.

Pitkällä yöosuudella vastaavassa tilanteessa (eri paikka) enemmistö kärkijoukkueista eteni suoraan, mutta yhdessä juosseet Elias Kuukka ja Fredric Portin päättivät tehdä ”Sipet” ja hyötyivät ratkaisustaan.

Minulle Kooveen voitto oli mieluinen lopputulos jo pelkästään vaihtelun vuoksi. Lisäksi joukkueessa juosseen Jani Lakasen oli jo aikakin päästä lisäämään meriitteihinsä Jukolan voitto. Vähintään yhtä mukava juttu oli Tampereen Pyrinnön nousu Venlojen kakkossijalle. Punahilkat poikkeaa muista huippujoukkueista siinä, että se menestyy omilla kasvateillaan.

Pingviinit päätyyn

Tasan vuosi sitten kirjoittamani postauksen aiheena oli jääkiekkokauden päättyminen. Iloitsin erityisesti siitä, että Kimmo Timonen sai nostaa urheilumaailman arvostetuimpiin kuuluvaa pokaalia pitkän ja komean uransa päätteeksi.

Viime viikolla Stanley Cup -pokaalia nostelivat Pittsburgh Penguinsin pelaajat, heidän joukossaan suomalaispuolustaja Olli Määttä. Määttä (21) on mestarijoukkueen nuorin pelaaja ja toivottavasti vasta uransa alussa. Timonen päätti maajoukkueuransa Sotshin olympialaisissa, joissa Määttä puolestaan nousi loistavilla otteillaan jääkiekkoyleisön tietoisuuteen.

Yhteistä Timoselle ja Määtälle on se, että kumpikin on joutunut kamppailemaan vakavien terveysongelmien kanssa. Niistä selviytyminen lisää urheilusuorituksen arvoa – ja auttaa ymmärtämään, että urheilu ei sittenkään ole tärkeintä elämässä.

Penguinsin sympaattinen logo muistuttaa samantyyppisestä asiasta: urheillaan tosissaan, mutta ei ryppy otsassa.

Olli Määttä on 12. suomalainen Stanley Cup -voittaja ja samalla ensimmäinen JYP-taustainen. Lämpimät onnitteluni!

Pienet ruudut ja marginaalit

Näin Tallinnan Miehitysmuseossa ensimmäisen Neuvostoliitossa massatuotantoon tulleen television, muistaakseni vuodelta 1956. Ohjelman näkyminen pikkuruiselta kuvaruudulta oli varmistettu massiivisella suurennuslasilla.

Naureskelu oli ennenaikaista, koska siinä vaiheessa hotellihuoneeni telkkari oli vielä näkemättä: taulu-tv toki, mutta kuvaruutu oli naurettavan pieni ja kuvan laatu kehno. Mitä väliä muuten, mutta illalla pelattiin loppuottelu.

Sinnittelin ensimmäisen erän huoneessani. Sitten lähdin kaupungille siinä toivossa, että Suomella on vain käynnistymisvaikeuksia samaan tapaan kuin välierässä Venäjää vastaan. Suomalaispubiin olisi mahtunut sisäänkin, mutta seurasin toisen erän lopun jalkakäytävällä.

Näytti siltä, että suomalaiset olisivat mielellään tehneet maaleja, mutta Kanada ei antanut, puolusti hyvin ja johti erän päättyessä edelleen 1-0. Tunnelma kapakassa oli vaisu.

Antaapa olla, ajattelin. Hotellille kävellessä muistelin hyvillä mielin edellistä iltaa ja välieräottelua.