Linturetkelle lähtiessäni ajattelen usein tiettyä lintua, jonka haluaisin nähdä. Toisinaan toive toteutuu, joskus taas ei. Lintuharrastuksessa kiehtoo juuri se, että koskaan ei voi tietää mitä retkellä tapahtuu. Liiallinen helppous tekisi touhusta tylsää!

Maanantaina meitä orneja kokoontui jäteasemalle täysi tusina sarvipöllön toivossa. Lintu oli näyttäytynyt kolmena iltana, joten toiveet tapaamisesta olivat korkealla. En nähnyt pöllöä, mutta lohdutuspalkinnoksi sain lisätä listani 20. muuttolinnuksi taivaanvuohen.

Seuraavan aamun tavoitteena oli nähdä kanadanhanhi. Suuntasin Veitikanlammelle, missä edellisen päivän aamuna oli tavattu kolme hanhea. Ei tärpännyt, ja pyöräilin seuraavaksi Harjulammen lintutornille. En löytänyt lintua sieltäkään.

Ounaskoskelle ehdittyäni taivaalta kuului outoa kaakatusta. Toivomani hanhet tekivät varmuuden vuoksi kohdallani pienen kierroksen ja jatkoivat Jätkänkynttilän suuntaan pudottaen samalla korkeutta. Sulan yläpäässä hanhia olikin kolme. Lisäksi näin kaksi isokoskeloa. Ne tulivat tilaamatta.

Pikkukajava, norjaksi krykkje, on tuttu lintu useimmille Finnmarkissa liikkuneille: kalalokkia muistuttava lokki, jolla on kuitenkin täysin mustat siivenkärjet, mustat jalat  ja aivan erilainen ääni.

Pikkukajavat pesivät suurina ja pienempinä yhdyskuntina rannikoiden pystypahdoilla ja taajamissa talojen seinustoilla. Suomessa monet eivät pidä kaupunkilokeista, mutta Norjassa tilanne on ymmärtääkseni toinen. Voin kuvitella, että pikkukajavien ilmestyminen esimerkiksi Vardøn rantamakasiinien tienoille on hartaasti odotettu kevään merkki.

Eilen aprikoin, joko kajavat ovat saapuneet Finnmarkiin. Tarkistin asian Norjan ”Tiirasta”: aamulla havaintoja ei vielä ollut, mutta päivän aikana Tromssassa nähtiin 89 yksilön parvi. Tänään kaksi lintua havaittiin Hammerfestissa, ja viikossa kajavat varmasti ehtivät suurin joukoin Varanginvuonolle. Ainakin 24.3.2007 Store Ekkerøyan kajavapahdalla riitti menoa ja meininkiä.

Viikko sitten saatiin ensilumi suureen osaan maata, myös Rovaniemelle. Viikon aikana lunta on tullut lisää ja nyt sitä on toistakymmentä senttiä. Vesistöt ovat alkaneet jäätyä, vaikka kummoisia pakkasia ei ole ollut. Ensi viikoksi on luvattu lämpenevää, joten talven osalta palattaneen lähtöruutuun.

Pitkään seurannassa ollut naurulokki hävisi Kirkkolammelta lumen peitettyä nurmikot: ilmeisesti nälkä pakotti linnun liikkeelle. Viimeinen havainto tehtiin maanantaina; kaksi päivää myöhemmin lampi oli kauttaaltaan niin hyhmässä, ettei sorsiakaan enää näkynyt. Viimeinen silkkiuikku nähtiin Harjulammella seuraavana päivänä.

Ounasjoen suistossa ja Lainaalla viivyttelee vielä runsaasti laulujoutsenia, tänään parisataa yksilöä. Poikasten osuus on noussut odotusten mukaisesti ja niitä oli 35. Muita tänään havaittuja vesilintuja olivat sinisorsa, haapana, isokoskelo, mustalintu ja uivelo.

Talviseksi muuttunut sää vauhditti tilhien parveutumista: pihlajissa on pörrännyt parhaimmillaan 600 yksilön parvi. Myös räkättirastaita näkyy kymmenittäin, mutta punakylkiä vain yksittäin. Tänään pääsin näkemään syksyn ensimmäiset taviokuurnat, kaksi kellertävää lintua. Sukupuolesta ei voi vielä sanoa mitään varmaa, koska nuoret koiraat saavat punaisen puvun vasta kevättalvella.

Taas Kirkkolammella viivytellään, hyvästä syystä toki. Tapasin pari viikkoa sitten naurulokin, jonka siivet näyttivät lepotilassa eriparisilta. Lennäpä nyt sitten sellaisilla! Tilanne ei kuitenkaan vaikuta toivottomalta: lintu pystyy lentämään lyhyen matkan. Muuttomatka on kuitenkin pitkä eikä maisema vaihdu pikkupyrähdyksillä.

Kuva on otettu syyskuun alkupuolella, jolloin puvunvaihto oli vielä vaiheessa. Tänään ruskeasta naamasta oli jäljellä enää vaivoin erottuva raja ja osana sitä pieni tummempi täplä. Se jää korvan seutuville koristamaan talvipukua.

* * *

Silkkiuikku pesi Kirkkolammella tänä vuonna kolmannen kerran. Toinen emolintu ja osa poikasista hävisivät taas kesken kaiken. Haluan uskoa, että ratkaisun taustalla on ravinnon saatavuus eikä siihen liity dramatiikkaa. Poikkeuksellinen pesäpaikka – pikkuruinen mätäs keskellä lampea – panee epäilemään, että pesivä pariskunta on saattanut olla alusta saakka sama.

Poikaset (3) kuoriutuivat 4.7. ja perhe viihtyi Kirkkolammella kolmen viikon ajan, kunnes toinen emolintu siirtyi kahden poikasen kanssa Kemijoelle (tai Harjulammelle?) Lammelle jäänyt poikanen kasvoi hyvää vauhtia ja yritti kalastaakin, mutta innokkaasta kerjäämisestä päätellen huonolla menestyksellä. 7.9. otetussa kuvassa poikanen on lähes emonsa kokoinen ja saanut päähänsä pienet töyhtöjen alut. Emolla ne ovat puvunvaihdon myötä pienenemään päin.

Seija ja Vesa näkivät 18.9. poikasen lentävän sadan metrin matkan, ja tämän jälkeen uikkuja ei päässyt enää näkemään läheskään joka käynnillä. Viimeksi kuluneen viikon aikana poikasta ei enää ilmoitettu nähdyksi Kirkkolammella.

Arvelin emon ja poikasen lähteneen muutolle, mutta näin ei ollutkaan. Tänään 29.9. näin Kirkkolammella tutut linnut!