Valmiina lähtöön?

Taas Kirkkolammella viivytellään, hyvästä syystä toki. Tapasin pari viikkoa sitten naurulokin, jonka siivet näyttivät lepotilassa eriparisilta. Lennäpä nyt sitten sellaisilla! Tilanne ei kuitenkaan vaikuta toivottomalta: lintu pystyy lentämään lyhyen matkan. Muuttomatka on kuitenkin pitkä eikä maisema vaihdu pikkupyrähdyksillä.

Kuva on otettu syyskuun alkupuolella, jolloin puvunvaihto oli vielä vaiheessa. Tänään ruskeasta naamasta oli jäljellä enää vaivoin erottuva raja ja osana sitä pieni tummempi täplä. Se jää korvan seutuville koristamaan talvipukua.

* * *

Silkkiuikku pesi Kirkkolammella tänä vuonna kolmannen kerran. Toinen emolintu ja osa poikasista hävisivät taas kesken kaiken. Haluan uskoa, että ratkaisun taustalla on ravinnon saatavuus eikä siihen liity dramatiikkaa. Poikkeuksellinen pesäpaikka – pikkuruinen mätäs keskellä lampea – panee epäilemään, että pesivä pariskunta on saattanut olla alusta saakka sama.

Poikaset (3) kuoriutuivat 4.7. ja perhe viihtyi Kirkkolammella kolmen viikon ajan, kunnes toinen emolintu siirtyi kahden poikasen kanssa Kemijoelle (tai Harjulammelle?) Lammelle jäänyt poikanen kasvoi hyvää vauhtia ja yritti kalastaakin, mutta innokkaasta kerjäämisestä päätellen huonolla menestyksellä. 7.9. otetussa kuvassa poikanen on lähes emonsa kokoinen ja saanut päähänsä pienet töyhtöjen alut. Emolla ne ovat puvunvaihdon myötä pienenemään päin.

Seija ja Vesa näkivät 18.9. poikasen lentävän sadan metrin matkan, ja tämän jälkeen uikkuja ei päässyt enää näkemään läheskään joka käynnillä. Viimeksi kuluneen viikon aikana poikasta ei enää ilmoitettu nähdyksi Kirkkolammella.

Arvelin emon ja poikasen lähteneen muutolle, mutta näin ei ollutkaan. Tänään 29.9. näin Kirkkolammella tutut linnut!