Avainsana-arkisto: Napapesis

Pesiskausi pakettiin

Koronan uhkaama pesäpallokausi vietiin onnistuneesti läpi ja saatiin päätökseen perjantaina. Palkintogaala järjestettiin tällä kertaa kuivalla maalla, kun jo perinteeksi muodostuneesta risteilystä oli koronan vuoksi luovuttu.

Minulle mennyt pesiskesä oli kaikkien aikojen vilkkain. Ruutu-tarjonnan ansiosta katsoin kaikki Kirittärien pelit, lisäksi näin paikan päällä lähes kaikki Napapesiksen joukkueiden ottelut. Lisäherkkuna olivat Arctic Battle -stadiontapahtuma Rovaniemen keskuskentällä ja Kirittärien välieräpeli Lapuan Virkiää vastaan Jyväskylässä. Aika monta peliä!

Naisten palkinnot menivät tällä kertaa mielestäni oikeille pelaajille, myös ennakkoon suurinta kiinnostusta herättänyt parhaan pelaajan valitseminen. Pokaalin sai syksyllä uransa lopettanut, mutta keväällä kentille palannut Kirittärien Emma Körkkö. Emman kovin kilpailija oli Manse PP:n Virpi Hukka, jonka kausi päättyi ikävästi akillesjänteen katkeamiseen ensimmäisessä finaaliottelussa. Kaksikon ylivertaisesta tasosta kertoo se, että pelaajakollegat äänestivät Virpin parhaaksi sisä- ja Emman parhaaksi ulkopelaajaksi.

Vuoden lukkari oli Kirittärien Mari Mantsinen, jokeripelaaja Lapuan Virkiän kärkietenijä Kaisa-Leena Rautakorpi, tyttöpelaaja Kirittärien Venla Karttunen ja tulokas Seinäjoen Maila-Jussien Saaga-Angelia Raudasoja ja paras (naisten) pelinjohtaja jo kuudennen kerran Kirittärien Nalle Viljanen. Pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin finaalisarjan ratkettua Kirittärien ykköskärki Ella Korpela.

Rovaniemen pesisbuumi sai ansaitsemaansa huomiota, tuloksena kunniamaininta harrastajien määrän kasvusta. Itselleni suuri ilon aihe oli napapesiksen poikien loistava suoriutuminen B-poikien supersarjassa. Mestaruuden voittanut Jymykin kaatui kertaalleen!

Vielä yksi palkinto on syytä mainita, vaikka sellaista ei juhlassa jaettukaan. Kauden epäilemättä kovin juttu oli koronan haasteista selviytyminen. Iso käsi ja virtuaalinen pokaali koko pesisyhteisölle vastuullisesta toiminnasta!

Syksyn merkkejä

Tänne junaan näkyvät syksyn merkit ovat värillisiä. Koivut ovat alkaneet kellastua ja pihlajissa marjat punoittavat. Sää on ollut vaihteleva mutta lämmin: auringon paistaessa on päästy melkeinpä kesäisiin lukemiin.

Rovaniemen syksyyn kuuluu joutsenten kokoontuminen Ounasjoen suistoalueelle. Määrät liikkuvat toistaiseksi kymmenissä, ja kaikki linnut ovat aikuispukuisia. Poikasten osuus lisääntyy syksyn edetessä.

Kesällä kaupunkikuvaa elävöittävät naurulokit ovat hävinneet vähin äänin. Kirkkolammella viivyttelee kaksi yksilöä, joista toinen riiputtaa siipeään. Lokit ovat vaihtamassa talvipukuun, syksyn merkki sekin.

Oma pesiksentäyteinen kesäni jatkuu vielä Kirittärien osalta, mutta paikallisen kauden päätti viime lauantain tapahtumapäivä. Puulaakisarjan paremmuudet ratkottiin, ja aktiivipelaajien otattelussa nuoret osoittautuivat vanhoja etevämmiksi.

Supersarjaa pelanneiden Napapesiksen b-poikien kausi oli upea. Joukkue päätyi tasapisteisiin Oulun Lipon kanssa, mutta voittojen määrä ratkaisi lopputurnauspaikan oululaisille. Pohjoislohkon ykkönen oli Sotkamon Jymy, jonka Napapesis pystyi voittamaan kotikentällään. Se peli kuuluu pesiskesäni ehdottomiin kohokohtiin.

Yllä olevassa kuvassa viuhkaa pitelee Veli-Pekka Still, vaihteeksi siis puulaakijoukkueen pelinjohtajana. Vellulle lauantai oli kiireinen, koska hän osallistui johtotehtävien lisäksi kahteen otteluun pelaajana.

Pesäpallo on joukkueurheilua myös taustatyön osalta mutta uskallan silti sanoa, että ilman Vellua Rovaniemen pesäpallo tuskin olisi noussut valtakunnan pesisväen tietoisuuteen. Kiitos Vellu!

Kotipesäkoppi

Eilinen ilta oli niitä, jolloin suosikkijoukkueeni Kirittäret ja Napapesiksen Superpojat pelasivat samaan aikaan. Ratkaisin ongelman niin, että katsoin poikien ensimmäisen jakson paikan päällä ja Kirittärien toisen jakson telkkarista.

Aamulla huomasin Twitteristä, että Tahkon ensimmäisellä sisävuorollaan harhaheitolla saamaa juoksua pidettiin kiistanalaisena. Kiinnostuin asiasta, kelasin tallennetta ja teen siitä oman tulkintani. Ensin pysäytyskuva:

Kuvassa Mari on siepannut pallon reilusti kentän päältä ja on kääntymässä heittääkseen sen kakkospesälle. Jalka on kuitenkin edelleen kotipesän etukaaren päällä ja sehän tarkoittaa, että kyseessä on kotipesäkoppi. Etenijä sai edetä, ja tilannetta seuranneen harhaheiton avulla Tahko sai juoksun.

Kirittärien pelinjohtaja Nalle Viljanen riitautti tulkinnan ja keskusteli tovin päätuomarin kanssa. Tuomari kiitti Twitterissä Nallea asiallisesta keskustelusta ja myönsi, että kopinottohetki ”ei tarttunut”. Syötönvalvojan tulkinta jäi voimaan.

Ensimmäisellä jaksolla päädyttiin tasatulokseen 2-2, joten tulkinta vaikutti pisteiden jakautumiseen. Kirittäret voitti lopulta ottelun ja sai kaksi pistettä, se jaossa ollut kolmas ”meni liitolle”.

Jälkipuheisiin ei siis ole aihetta muuten kuin Kirittärien peliesityksen osalta: sisäpeli oli luvalla sanoen heikkoa. Kotiutustilanteita rakenneltiin 14, mutta onnistuneita purkuja nähtiin vain 4. Paljon pitää parantaa, jotta Manse kaatuu huomenna Hippoksella pelattavassa kärkiottelussa. Jos ja kun Kirittäret pääsee omalle tasolleen, Manse saa mukaansa enintään pisteen!

Ja lopuksi kiitokset, Nalle ja Ari, tilanteen herrasmiesmäisestä käsittelystä!

edit 9.8.
Katselin Kirittäret-Manse -ottelun loppuvaiheet majapaikassamme Lyngseidetissa. Kirittäret oli taas kerran parhaimmillaan tiukassa paikassa ja vei ansaitusti kolme pistettä. Onnittelut voitosta koko joukkueelle ja erityiset kunnarista Kati Tanhualle!

Eteenpäin on menty!

Rovaniemeläisestä pesäpallosta puhuttaessa voi hyvällä syyllä lainata Timo Jutilan legendaarista lausuntoa keväältä 2011. Sanottu koskee varmuudella myös naisia, joskaan en ole vielä nähnyt heidän pelaamistaan. Ensimmäinen kotiottelu on huomenna.

Napapesiksen pojat pelaavat poikien superissa. Eilisiltana vastassa oli kuuluisa Sotkamon Jymy, jolle pojat antoivat tiukan vastuksen. Yksi piste oli otettavissa, mutta pojat lahjoittivat jaksovoiton vieraille harhaheitolla, numerot 0-1.

Toisen jakson vieraat veivät mielestäni ansaitusti 0-3. Kotijoukkue kehitteli kolmostilanteita vastustajaa enemmän, mutta kotiutusten laatu jäi heikoksi. Aiemmissa peleissä vakuuttavasti esiintynyt lyöjäjokeri Joona Nousiainen oli tällä kertaa vaisu. Toki myös vastustajan tiiviillä ulkopelillä oli osuutta asiaan.

Kotijoukkueesta palkittiin hyvin kentälle mennyt Veeti Hakola ja ulkopelissä väläytellyt Vili Still. Velipoika Topi oli lukkarina totutun hyvä. Kuvassa Vili näyttää syöksymisen mallia.

Vieraiden peliä johti naisten ja miesten superin kaarelta tuttu Teemu Körkkö, (joka on toiminut ainakin Kirittärien ja Jymyn kakkospelinjohtajana). Lisäksi Teemu on Emma Körkön aviomies.

Emma ilmoitti syksyllä Kirittärien mestaruusjuhlissa lopettavansa loistavan uransa, mutta perui päätöksen kauden kynnyksellä. Viimeksi tänään nähtiin, että Emma on vajaaksi jääneestä talviharjoittelusta huolimatta huippuiskussa. Viisi Hippoksen illassa lyötyä juoksua nosti supernaisen lyöjätilaston ykköspaikalle. Kärkilyöntitilastossa sijoitus on kolmas ja etenijätilastossa 9 tuodulla juoksulla 11.

Eilen Emma julkaisi twitterissä hauskan muistuman uraltaan:

Vihdoinkin urheilua!

Olen nauttinut kesästä ja katsonut urheilua.

Seurantaputki alkoi perjantai-iltana naisten superpesiksen merkeissä. Ruutu Plussan selostettuna otteluna näytettiin Kirittärien ja Joensuun Mailan ottelu Jyväskylästä. Sarjanousija antoi ensimmäisellä jaksolla hallitsevalle mestarille kunnon vastuksen, numerot 3-2. Toisella jaksolla Kirittärien sisäpeli rullasi mainiosti ja tuotti päätösnumerot 9-2.

Koronan vaikutus ottelutapahtumaan näkyi selvimmin yleisömäärässä, joka oli rajattu viiteensataan. Hutunkeitto oli korvattu kolikonheitolla eikä joukkue saanut juosta kolmospesälle juhlimaan kunnarin lyönyttä pelaajaa. Niinpä Kirittäret esitti uuden, hajautetun kunnarituuletuksen, joka voi tulla kesän aikana pesisväelle hyvinkin tutuksi. *)

llan tähti, huipputehot 1+6 iskenyt lyöjäjokeri Ella Mäkelä lienee useimmille lajia seuraavalle uusi tuttavuus: Kirittärien oma kasvatti, joka oli viime kauden Lappajärvellä kasvamassa korkoa. Näyttää siltä, että kotiutukset eivät ole yksin Siri Eskolan varassa! Lopettamispäätöksensä perunut Emma Körkkö jatkoi siitä mihin syksyllä jäi, oli ulkopelissä totutun vahva ja löi kaksi juoksua.

Pesäpallotarjonta jatkui lauantaina ihan kotinurkissa sijaitsevalla Korkalovaaran pesäpallokentällä. Täydellisissä olosuhteissa pelattiin historiallinen ottelu, jossa NaPa-Pesis kohtasi Oulun Lippo Juniorit. Sarjataso oli poikien Superpesis B.

Runsaslukuisen yleisön riemuksi kotijoukkue voitti suoraan 2-0 (10-9, 7-2). Vieraat karkasivat ensimmäisessä sisävuorossaan jo 0-6 johtoon, mutta kotijoukkueen upea nousu tuotti maistuvan jaksovoiton. Toinen jakso olikin sitten helpompi. Kaiken kaikkiaan iltapuhde oli yleisöystävällinen ja viihdyttävä, loistavaa mainosta lajille.

Napapiiri-Jukola oli tarkoitus juosta Rovaniemellä tämän viikonlopun aikana, mutta koronavirus siirsi tapahtumaa vuodella. Lohdutuspalkintona suunnistuksen ystävät saivat seurata Uudellenjuoksua, Sipoonkorven maastossa Jukola-hengessä toteutettua kutsukilpailua. Erikoista oli, että palattiin 25 vuoden takaisille suorituspaikoille: rastit olivat samat, ja karttoihin oli tehty pientä päivitystä. Mittakaava oli silloinen 1:15000.

Venlojen viestissä draaman kaaret olivat kohdillaan, ja gps-viihdettä tarjottiin kukkuramitoin. Keulassa ankkuriosuudelle lähtenyt viestinviejä teki kunnon pummin heti kakkosrastilla ja vielä pahemman kolmannella. Monen minuutin etumatka muuttui varttitunnin takamatkaksi.

’) edit 5.7.
Pesäpallolliito purki heinäkuun alussa koronarajoituksia, ja perinteiset kunnarituuletukset ovat taas sallittuja. Parempi näin!

edit 8.8.
Kirittäret on rajoitusten purkamisesta huolimatta pitänyt kiinni hajautetusta kunnarituuletuksesta. Nyt pelinjohtajat käyvät kolmosella onnittelemassa onnistujaa, ja muu joukkue iloittelee kotipesässä. 
Tyylikästä!

Pesispäivä

Eilinen päiväni oli pesiksentäyteinen. Seurasin paikan päällä Napapesiksen miesten Suomensarjan ottelun, jossa sarjataulukon alapäähän ankkuroitunut kotijoukkue kohtasi sarjaa johtavan maineikkaan Sotkamon Jymyn kolmosjoukkueen.

Kesän aikana pelkästään superin otteluita seuranneena olin utelias näkemään, miltä peli näyttää kahta sarjatasoa alempana. Voin sanoa yllättyneeni positiivisesti. Ihastelin varsinkin ensimmäisen jakson railakasta lyöntipeliä ja sitä, että kotijoukkue löysi supervuorossa uudelleen toisella jaksolla kadottamansa peli-ilon.

Lappilaiset voittivat ensimmäisen jakson lukemin 13-7, toinen jakso meni vieraille 2-7, supervuoro pelattiin 0-0 ja kotarit 1-2.

Toinen ihastelun kohde oli syöttölautasen ääressä hienoja otteita esittänyt Topi Still, jonka pelaamista olen aiemmin nähnyt vain junioripeleissä. Topi selviytyi loistavasti aikuisten joukossa: pelinäkemys on erinomainen, tolpat pysyivät lautasella ja lyhyiden haut olivat sähäköitä. Myös mailan varressa Topi täytti paikkansa mallikkaasti.

Heti pelin päätyttyä kiiruhdin kotiin telkkarin ääreen, koska Hippoksella peli oli jo alkanut. Kirittäret, naisten hallitseva mestari ei ole viimekesäisessä iskussa, mutta syksyn ratkaisupeleihin on vielä aikaa. Voitto seinäjokisista toki väännettiin, mutta yksi sarjapiste jäi liitolle.

* * *

Muistin katsomossa istuessani, että Topi on esiintynyt kuvissani aiemminkin. Heinäkuussa 2012 pelattiin viimeistä kesää Lapinaukean hiekkakentällä. Kirjoitin Pattijoen vierailun jälkeen tämän tekstin.

Topilla pesis on geeneissä. Kesällä 2012 isä (Veli-Pekka Still) pelasi ja poika vastasi tulostaulusta, eilen Topi pelasi ja isä johti peliä.