Linturetkelle lähtiessäni ajattelen usein tiettyä lintua, jonka haluaisin nähdä. Toisinaan toive toteutuu, joskus taas ei. Lintuharrastuksessa kiehtoo juuri se, että koskaan ei voi tietää mitä retkellä tapahtuu. Liiallinen helppous tekisi touhusta tylsää!

Maanantaina meitä orneja kokoontui jäteasemalle täysi tusina sarvipöllön toivossa. Lintu oli näyttäytynyt kolmena iltana, joten toiveet tapaamisesta olivat korkealla. En nähnyt pöllöä, mutta lohdutuspalkinnoksi sain lisätä listani 20. muuttolinnuksi taivaanvuohen.

Seuraavan aamun tavoitteena oli nähdä kanadanhanhi. Suuntasin Veitikanlammelle, missä edellisen päivän aamuna oli tavattu kolme hanhea. Ei tärpännyt, ja pyöräilin seuraavaksi Harjulammen lintutornille. En löytänyt lintua sieltäkään.

Ounaskoskelle ehdittyäni taivaalta kuului outoa kaakatusta. Toivomani hanhet tekivät varmuuden vuoksi kohdallani pienen kierroksen ja jatkoivat Jätkänkynttilän suuntaan pudottaen samalla korkeutta. Sulan yläpäässä hanhia olikin kolme. Lisäksi näin kaksi isokoskeloa. Ne tulivat tilaamatta.