Aihearkisto: Muut aiheet

Ruskossa palaa

Sain tiistaina iltapäivällä Rovaniemeltä viestin, jossa kysyttiin näkyykö Ruskon tulipalon savu meille. Hyökkäsin parvekkeelle ja toden totta: nurkan takaa tuprutti mustaa savua, jota tuuli työnsi etelään. Valtava kasa biojätettä oli syttynyt yöllä palamaan Ruskon jätteidenkäsittelyasemalla, jonne tarkkailupaikalta on matkaa vähän reilu kilometri.

Vaarailmoitus koski aluksi Ruskon ja Lintuhytin alueita, mutta tuulen suunnan muututtua se laajennettiin koskemaan myös Kaukajärveä ja Annalaa. Ongelmallisen ja paljon keskustelua herättäneen laitoksen tulevaisuus joutuu entistä kriittisempään tarkasteluun.

Täällä Hervantajärvellä Ruskon haitoilta on onneksi vältytty, mutta Lintuhytissä asuvia ei käy kateeksi: vaikka savua ei tulisikaan, hajuhaitta on jatkuva.

Lisäys
Pitkään jatkuneen palon sammuttaminen vaati suunnattoman määrän sammutusvettä. Sitä saatiin letkulla luonnonlähteestä (!) palopaikan lähistöltä ja kuljetettiin tankkiautoilla Ahvenisjärvestä.

Kävin eilen Ahvenisjärvellä tarkistamassa tilanteen. Vedenotto oli jo päättynyt, mutta letkut olivat vielä paikalla. Järven pinta oli laskenut arviolta puoli metriä.

Sytykepuut ja amerikankiehiset

Kuvien virrassa vilahti näkymä tavaratalon vapaa-ajanosastolta: nippu vaakasanmittaisia puunsälöjä siististi pakattuna hintaan 3.50 €. En löytänyt kuvaa uudelleen, mutta kuukkeloin tuotteen termillä sytykepuut.

Alalla on jo kilpailua, mutta Bilteman söpö rasia teki vaikutuksen ja mainospuhe herätti ajatuksia. Olen tuhrannut erämaissa tulien kanssa kymmenet vuodet tietämättä, mikä olisi ollut luonnollisin tapa hoitaa asia. Koivualueella on joskus käynyt mielessä, että rinkkaan voisi ottaa pulikan tervasta. Se on tehokas ja mielestäni luontevampi vaihtoehto kuin tavaratalosta ostettu sytykepuu.

Jos tuli on pakko saada syttymään eikä tyylipisteillä ole merkitystä, paras keino on ns. amerikankiehinen eli loraus sinolia…

Jos olisin kurki…

Ajattelin aamulla, että kurkena lähtisin tänään muuttomatkalle. Syyskuu on jo puolivälissä, ja pitkään jatkunut vastatuuli kääntyi muuttajille myötäiseksi. Sadekaan ei enää haitannut. Vein kiikarin ja kameran parvekkeelle valmiiksi, koska uskoin kurkien olevan kanssani samoilla linjoilla.

Aamupäivällä Tiiraan ilmestyi kolme ilmoitusta muuttavista kurjista, joten aivan hakoteillä en arvailuineni ollut. Iltapäivällä ilmoitettiin lisää havaintoja, mutta mistään varsinaisesta muuttopäivästä ei todellakaan voi puhua. Sää oli muuten hyvä, mutta kunnon termiikit puuttuivat. Niitä kurjet arvostavat.

Oman tarkkailuni tuotti yhden havainnon: 89 kurjen parvi lensi talon yli etelään klo 12.50. Tapansa mukaan linnut ilmoittivat liikkeellä olostaan, ja ehdin hyvin ottaa muutamia kuvia. Tässä niistä yksi.

Ikivanhaa

Olen retkeillyt viime vuosina Lapissa kerran vuodessa Krikan Sammun merkeissä. Kohteena ovat olleet vähemmän tunnetut erämaa-alueet, joilla muita kulkijoita tapaa äärimmäisen harvoin. Tällä kertaa tarkoituksena oli mennä Peurakairaan, mutta tieyhteyden katkeaminen muutti suunnitelmat ja kohteeksi vaihtui Puljun erämaa. Koska kaksi retkeen varattua päivää meni sadetta pitäessä, varsinainen vaellus kutistui kolmen yön mittaiseksi.

Retken muistettavinta antia olivat erämaasta löytyneet varhaisen ihmistoiminnan merkit. Pyyntikuoppia on merkitty kattaan, mutta ikivanhaan asuinpaikkaan osuminen oli iloinen yllätys. Jotain erityistä toivoimme kuitenkin näkevämme, koska erämaassa sijaitseva lampi oli nimetty Talolammeksi. Panimme paikan merkille ohi kulkiessamme ja palasimme seuraavana päivänä katselemaan sitä tarkemmin.

Lammen koillisrannalla oli tasainen niittymäinen alue, jonka läpi kulki joitakin ojamaisia kaivantoja. Löysimme harvasta koivikosta kolme vajaan metrin korkuista ja kolmen metrin levyistä kumpua, jossa kasvillisuuden seassa näkyi valikoidun näköisiä kiviä. Tuttu arkeologi viestitti, että asuinpaikka on tiedossa ja että löytämämme kummut ovat ”kiukaallisia tupasijoja”. Tasaiselta niityltä löytyi lisää kiviä n. 1×2 metrin suorakaiteen muodossa. Tällä paikalla lienee sijainnut kota tai muu tupaa kevytrakenteisempi asumus.

Löytö kannusti mielikuvituksen villiin laukkaan. Millaista elämää erämaassa on vietetty ja milloin? Onko Talovaarassa asuttu ympäri vuoden vai pelkästään sulan maan aikana? Kuuluvatko asuinpaikka ja pyyntikuopat ajallisesti yhteen?

Nettiosoitteesta muinaismuistot.info löytyi kaipaamamme ajoitustieto, mutta vain asuinpaikan osalta: ”historiallinen 1200 jaa.” Osa pyyntikuopista saattaa olla vielä tätäkin vanhempaa perua. Kuoppien käyttö jatkui paikoin hyvinkin pitkään, jopa 1800-luvulle saakka.

Itse retki oli lyhyt, mutta antoisa. Minulle erityisen sykähdyttävää oli nähdä ennen retkeä soihin hyvinkin epäluuloisesti suhtautuneet retkikaverit ylittämässä eteen osunutta laajaa avosuota. Asennemuutosta toki tarvittiin mutta ennen kaikkea asianmukaisia jalkineita: nauhakengät olivat vaihtuneet kotimaisiin polyuretaanisaappaisiin.

Oheisia

Eläinten kuvaaminen on enimmäkseen odottelua. Odotetaan ihan mitä tahansa tapahtuvaksi, mielellään tietysti jotain yllättävää. Lammella näköpiiriin ilmestyy jokin muu lintu kuin kaakkuri, varsinainen syy odotteluun. Viime kesän mainittavin vieraileva tähti oli vesimyyrä.

Kun jäät sulivat vapun tienoilla, kevättunnelmissaan kurnuttavat sammakot hallitsivat ajoittain äänimaailmaa. Yhdellä uimarilla oli matkustaja selässään!

Korennot ovat niin haasteellisia kuvattavia, että kelvollista esitettävää ei vielä ole. Päiväperhoset ovat paljon helpompia. Tänä kesänä on näkynyt esimerkiksi karttaperhosia.

Kaikki yllättäjät eivät ole eläimiä. Tämän vuoden toukokuussa kaakkurilammen yli jyrisi parvi Nato-sotaharjoituksiin osallistuneita Apache-taisteluhelikoptereita. Jos laajakulmainen objektiivi olisi ollut valmiiksi paikallaaan, olisin ehkä saanut kopterit ja lentävän kaakkurin samaan kuvaan.

Ministeri ja kuovin nokka

Biologian opintoihini Oulun yliopistossa kuului tilastotieteen peruskurssi. Siitä on ollut paljon hyötyä.

Professori kertoi meille opiskelijoille, miten voidaan selvittää kohtuullisin kustannuksin mutta silti luotettavasti vaikkapa suomalaisten kuovien nokan pituus. Ei tarvitse mitata populaation jokaista kuovia; kohtuullisen kokoinen otanta riittää, kunhan se on satunnainen eikä valikoitunut.

Kurssilla siis opittiin, millaisesta määrästä yksittäisiä havaintoja on lupa tehdä yleistäviä johtopäätelmiä. Koska tieto pätee lähes kaikilla elämänaloilla, jokaisen osanottajan suhteellisuudentaju parani merkittävästi.

Viime viikolla uutisoitiin, että julkisuudessa esitettyjä väitteitä poliittisten nuorisojärjestöjen haamujäsenyyksistä ei ole aihetta selvittää pintaa syvemmältä. Tämä ministeri Arhinmäen ohjauksessa syntynyt johtopäätös ei ole yllättävä, mutta perustelu ihmetyttää ja herättää myötähäpeää. Näin HS:

Ministeriö toteaa raportissaan, että haamujäsenten löytämiseksi olisi pitänyt tavoittaa kaikki järjestöjen 41 656 jäsentä.

Ministeri Arhinmäki arvioi, että tämä olisi ollut täysin mahdotonta.

Niin olisikin, melkein yhtä mahdotonta kuin Suomen kaikkien kuovien pyydystäminen nokan mittaamista varten – ja täsmälleen yhtä tarpeetonta.

Mutta mistäpä tämän voisi tietää, jos ei ole käynyt tilastotieteen peruskurssia!

(teksti elokuulta 2014, löytyi pöytälaatikosta)

Hiihdon iloa Suolijärvellä

Täydellinen sää suosi sunnuntaina Suolijärvellä järjestettyä lasten hiihtotapahtumaa. Ajoitus meni nappiin, sillä edellisen päivän tuuli ja tuisku olisi varmasti latistanut pienten hiihtäjien pelihuumorin lähelle nollaa. Nyt nautittiin ja saatiin onnistumisen elämyksiä laajalla rintamalla!

Vuosi sitten vastaava kilpailu käytiin Suolijärven jäällä, nyt syystä tai toisesta ranta-alueella. Hiihdettiin siis murtomaata perinteisellä tyylillä.

Seurannassa Finncanopus

Finncanopus on Finnlines-varustamon uusin alus, joka aloittaa tämän kuun aikana liikennöinnin Naantalin ja Kapellskärin välillä. Samaa reittiä kulkeva sisaralus Finnsirius aloitti viime vuoden syyskuussa.

Kiinalaistelakalla valmistuneet alukset ovat Finnlines-varustamon suurimpia, pituudeltaan 235m. Autokaistaa on 5200 metriä ja matkustajakapasiteettia 1100. Konsepti on sikäli muuttunut, että matkustajia otetaan aiempaa reilusti enemmän.

Minun kannaltani uudistus on sikäli merkittävä, että uusille aluksille pääsee ilman autoa. Olen varannut risteilyn maaliskuun lopulle.

Finncanopus lähti joulun alla Kiinasta kohti Naantalia, minne on määrä saapua 11.2. Tällä hetkellä alus seilaa Englannin kanaalissa ja nopeus on 21 solmua.

PS
Finncanopus saapui Naantaliin sunnuntaina ja tekee ensimmäisen risteilynsä torstaina.

Pipo päähän pakkasella

Huomasin äskettäin, että Canada Goosen tuotevalikoimaan sisältyy myös pipo, täkäläisittäin pipa. Materiaali on merinovillaa ja kokonaisuuden kruunaa suurikokoinen firman logo. Hinta kuulostaa hurjalta: 250 euroa! Jos tyytyy pienempään logoon, hinta on 195.-. Kyseessä on todellinen merkkituote, sillä itse päähineen osuus hinnasta on enintään viidesosa.

Tarjoan vaihtoehdoksi Prisman myymää pipoa ja Varustelekasta saatavaa merkkiä. Yhdistelmä on varmasti yhtä lämmin ja ehkä jopa tyylikkäämpi kuin CG-pipo, mutta hinta vain 31 euroa.

Yllätys kaupassa

Jos en olisi kuullut asiasta aiemmin, olisin ällistynyt toden teolla. Kauppakeskus Duon keskusaulassa komeili lentokone! Eräs paikalla olijoista kertoi nähneensä, kun kone tuotiin kappaleina sisään. Hänen käsityksensä oli, että kone kiertää näyttelyesineenä eikä sillä ole tarkoituskaan nousta ilmaan. Ehkä parempi niin.