Biologian opintoihini Oulun yliopistossa kuului tilastotieteen peruskurssi. Siitä on ollut paljon hyötyä.

Professori kertoi meille opiskelijoille, miten voidaan selvittää kohtuullisin kustannuksin mutta silti luotettavasti vaikkapa suomalaisten kuovien nokan pituus. Ei tarvitse mitata populaation jokaista kuovia; kohtuullisen kokoinen otanta riittää, kunhan se on satunnainen eikä valikoitunut.

Kurssilla siis opittiin, millaisesta määrästä yksittäisiä havaintoja on lupa tehdä yleistäviä johtopäätelmiä. Koska tieto pätee lähes kaikilla elämänaloilla, jokaisen osanottajan suhteellisuudentaju parani merkittävästi.

Viime viikolla uutisoitiin, että julkisuudessa esitettyjä väitteitä poliittisten nuorisojärjestöjen haamujäsenyyksistä ei ole aihetta selvittää pintaa syvemmältä. Tämä ministeri Arhinmäen ohjauksessa syntynyt johtopäätös ei ole yllättävä, mutta perustelu ihmetyttää ja herättää myötähäpeää. Näin HS:

Ministeriö toteaa raportissaan, että haamujäsenten löytämiseksi olisi pitänyt tavoittaa kaikki järjestöjen 41 656 jäsentä.

Ministeri Arhinmäki arvioi, että tämä olisi ollut täysin mahdotonta.

Niin olisikin, melkein yhtä mahdotonta kuin Suomen kaikkien kuovien pyydystäminen nokan mittaamista varten – ja täsmälleen yhtä tarpeetonta.

Mutta mistäpä tämän voisi tietää, jos ei ole käynyt tilastotieteen peruskurssia!

(teksti elokuulta 2014, löytyi pöytälaatikosta)