Tuesday, February 26th, 2008
Mäkihyppääjä Harri Olli tuntuu vastaavan melko täydellisesti Tohmajärven ajattelijan, Seppo Rätyn, käsitystä parikymppisen huippu-urheilijan keskittymiskyvystä:
Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yksi liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin.
Niinpä. Harri Ollia odottaa opiskelupaikka Oulun yliopistossa.
Thursday, July 24th, 2008
Useimmat ylimääräisiä rahojaan kalliisiin erikoisautoihin sijoittaneet varmaankin toivovat, että valinnat huomataan ja päät kääntyvät.
Toisinaan toiveet toteutuvat. Nyt tiedän, että toimitusjohtaja Tapio Sariola ajelee Jaguarilla ja ammatikseen palloa potkiva Alexei Eremenko Jr. Porschella. Automerkit mainittiin keskeisenä taustatietona herrojen autoiluun liittyvissä uutisissa.
Sariola tankkasi S-tyypin Jaguariinsa vääränlaista polttoainetta ja sekös harmitti niin, että “piti mennä metsään kiroilemaan”.
Omissa rajoittuneissa mielikuvissani olen luokitellut Jaguarin autoksi, jonka keulalla hyrisee bensiinikäyttöinen voimanlähde. Nyt trenditietoiset saavat siis Jaguarinsa myös dieselversiona.
Ilmeisesti seuraan jalkapalloa tarkemmin kuin autonvalmistajien tuotekehittelyä, koska Eremenkon 1.7 promillen takatuulitulos ei erityisesti yllätä. Sen sijaan minulla ei ollut hajuakaan, millainen auto on Porsche Cayenne. Piti tarkistaa (kuvat maahantuojien sivuilta)
Näyttää epäilyttävästi citymaasturilta. Masentavaa, että urheiluautoilla maineensa luonut Porsche on lähtenyt juoksemaan muodin perässä. Olisi vain pysynyt linjallaan!
Kahdelle keskikoiselle aikuiselle ja pikkukassille mitoitettu, hivelevästi muotoiltu ja miehekkäästi muriseva perinteinen Porsche ei edes yritä olla muuta kuin lelu. Lelujahan citymaasturitkin ovat, mutta tökerön tyylittömiä ja perusidealtaan keinotekoisia.
Olen pettynyt. Mihin tämä maailma on menossa?
Saturday, May 31st, 2008
Käsittämättömän kiivas on ajan riento.
Kotiväki onnittelee!
Sunday, September 1st, 2013
Kummastelin lauantaina Ounasjoen rantapensaikossa näkyneitä papereita. Markku kertoi niiden olevan lentolehtisiä, joissa mainostettiin elokuussa järjestettyjä Rovaniemen “Wanahoja Markkinoita”. Eilen kuvasin yhden.
Vanhojen markkinoiden mainostaminen uusvanhalla menetelmällä tuntuu hyvältä idealta. Tuuli voi tosin heikentää merkittävästi taivaalta annettavan tietoiskun osumatarkkuutta: tässäkin tapauksessa mahdollisesti iso osa lehtisistä on leijaillut vaikeakulkuisiin pensaikkoihin tai suoraan jokeen.
Mieleen tulvi muistumia lapsuusajoilta, muistin jopa lentolehtisten ominaishajun. Lentokoneen pöristessä kaupungin päällä me pikkukakarat kiljuimme täysin palkein:
Puottakaa lentolehtisiä!
Opimme pian, millaisista koneista lehtisiä pudotettiin. Matkustajakoneille ei tietenkään kannattanut huutaa, ei myöskään armeijan koneille eikä korkealla lentäville.
Aikuisia touhu nauratti, he väittivät että lentäjä ei voinut kuulla huutoamme. Vähänpä tiesivät. Lopputuloksesta päätellen joskus kuulivat, joskus eivät.
Kun tietynvärinen kaksitasoinen kone ilmestyi juhannuksen alla Nisulan taivaalle, ei tarvinnut edes huutaa. Silloin mainostettiin Luonetjärven lentokentän juhannusjuhlia.
Saturday, August 3rd, 2013
Koska sää oli eilen ihanteellinen ja otteluisännän sponsoroima pääsymaksu kohtuullinen, vakaa aikomukseni oli mennä katsomaan RoPSin peliä.
Edellisestä kerrasta on kulunut pian neljä vuotta: halusin olla paikalla RoPSin pelatessa ensimmäisen kotiottelunsa tekonurmella. Silloisen blogimerkinnän otsikkona oli Tasaista vain nurmi.
Suunnitelmat muuttuivat huomattuani, että alle puolet pelaajista oli (nimestä päätellen) suomalaisia. Tarkistin myös, että kotijoukkueen avauksessa ei ollut ainuttakaan omaa kasvattia. Surullinen tilanne, kun Rovaniemeä sentään pidetään jalkapallokaupunkina.
Antaapa olla, ajattelin. Kun katson kansainvälistä jalkapalloa, peli saa mieluummin olla huippujoukkueiden kohtaaminen tai maaottelu. Päätin mennä pesismatsiin.
Napa-Pesis oli saanut vieraakseen Iin Urheilijoiden joukkueen, jolle antoi ihan hyvän vastuksen, numerot 0-2 (2-6, 2-5). Meitä maksaneita katsojia oli 50, ja ainakin itse arvioin saaneeni kolmelle eurolle riittävästi vastinetta.
Pesäpalloa pelataan Rovaniemellä kahta pykälää alemmalla sarjatasolla kuin futista, mutta puhtaasti kotimaisin voimin. Kun lisäksi pesäpalloa pelataan huipputasolla vain Suomessa, voidaan hyvällä syyllä puhua kansallispelistä.
Suurin osa kotijoukkueen pelaajista lienee oman kylän poikia ja yksi heistä, lasteni taannoinen leikkikaveri, on käynyt meillä kylässäkin. Tämäntapaiset sidokset tuovat sarjatasosta riippumatta pelin seuraamiseen oman mukavan lisämausteensa.
Rovaniemen ensimmäistä kautta käytössä oleva pesäpalloareena on lisännyt ottelutapahtumien interaktiivisuutta. Kun aita ei enää pidättele läpilyöntejä, pallot karkailevat kauas kasvillisuuden sekaan. Osa jää noutavan pallokoiran etsittäväksi.
Kuvan tilanteessa pelipallot uhkasivat loppua, ja tehostettuihin etsintöihin osallistui pallopojan lisäksi pelaaja kummastakin joukkueesta (Rovaniemi ja Kempele), kolmospesätuomari ja katsoja. Pallo löytyi ja ottelu pääsi jatkumaan.
Yleisön ohjeistus tuomareille ja pelaajille kuuluu asiaan muissakin pallopeleissä, mutta havaintojeni mukaan alasarjan pesisotteluissa kommentit kulkevat kumpaankin suuntaan. Niin eilenkin. Lisäksi vierasjoukkueen jokeripelaaja käväisi pelin aikana katsomon puolella esittämässä minulle urheiluhenkisen ehdotuksen, jonka ilomielin hyväksyin.
Ai niin, RoPS ja Jaro tahkosivat keskuskentällä maalittoman tasurin. Lapin Kansan mukaan helteinen sää hyydytti hyökkääjät. Taisin valita oikean pelin!
Friday, March 9th, 2012
Kaksi maailman suurimmassa koiranäyttelyssä rotunsa parhaaksi valittua koiraa ei päässyt kilpailemaan näyttelyn ykköskoiran tittelistä. Syynä oli se, että koirat eivät läpäiseet lääkärintarkastusta. IS:n uutisen mukaan
Iso-Britannian virallinen kennelliitto The Kennel Club on ottanut käyttöön ulkopuolisen eläinkirurgin tekemät tarkastukset eräille roduille vuodesta 2012 lähtien.
Lääkärin päätöksellä kilpailun kesken jättäneet kiinanpalatsikoira ja bulldoggi kuuluvat niihin 15 rotuun, jotka ovat ”erityisen tarkkailun alla terveydentilansa takia.”
Terveysongelmia on odotettavissa, jos eläinten “jalostamisen” ykköstavoitteena on ulkonäön muuttaminen. En tunne asiaa tarkemmin, mutta listalta löytyvät rodut lienevät näitä koiramaailman kummajaisia. Epäilen kuitenkin, että alkujaan perussporttinen saksanpaimenkoira on joutunut tähän kyseenalaiseen seuraan.
Meidän kolmesta sakemannistamme kaksi oli tunnetusta kennelistä, toinen ulkonäöltään aivan huippuyksilö. Mutta mikä merkittävämpää, Höre oli lisäksi älykäs, rohkea ja uskollinen.
Hören ongelmana olivat lonkat. Ne kuvattiin sattuneesta syystä kahteen kertaan: nuorena arvosana oli välttävä, varttuneemmalla iällä todettiin nivelrikko. Ongelmat paljastuivat, kun terveeksi luulemamme koira ei pystynyt hyppäämään autoon. Halua ei puuttunut, sillä olimme lähdössä metsään.
Höre oli sijoituskoira, jollaisten roolina on tuottaa omistajalleen rahaa ja sijoitusperheelle mielihyvää. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Omistaja teetti koiralla pennut, jonka jälkeen omistusoikeus siirtyi meille.
Jos lonkat olisi kuvattu toistamiseen ennen pentujen teettämistä, tilanteen vakavuus olisi varmasti käynyt selväksi. Vaan eipä kuvattu, ei tietenkään!
Tapaus suututti sen verran, että lähetimme kuvauksen tuloksen kenneliittoon ja saimme aikanaan kennelin omistajalta ankaran läksytyksen. Ei ole tapana kuvata aikuisten sakemannien lonkkia eikä ainakaan lähettää tuloksia liittoon!
Eipä niin, ja lopputulos tiedetään.
Rovaniemi 6.9.2012
Rengastaja löysi tänään Jängislahdessa verkosta harvinaisen taigauunilinnun ja lähetti asiaankuuluvan tekstarin. Ei aikaakaan, kun toimistona palvelleen auton ympärillä parveili kahdeksan alan miestä ja yksi nainen.
Sain eliksen pöljän tuurilla: en kuulu hälytysjärjestelmään, mutta olin sattumalta paikalla.
Harvinaista lintua ihmetellessämme taivaalta alkoi kuulua kovaa kohinaa. Sen sai aikaan toinen yllätysvieras, USA:n ilmavoimien nelimoottorinen suihkukone. Muut paikallaolijat tyytyivät vilkaisemaan sitä, mutta Vesa ja minä töllistelimme sitäkin hartaammin.
Selitys löytyi kotona netistä: kyseessä oli kuuden maan Nordic Air Meet -harjoitukseen osallistunut tankkauskone tyypiltään Boeing KC-135 Stratotanker.
Rovaniemi 30.4.2014
Tiiraan ilmestyi illalla tieto Jängislahdessa tavatusta harvinaisesta linnusta. Laji oli jäänyt hieman epäselväksi, mutta vaihtoehdot olivat sepeltasku tai mustapäätasku.
Seuraavana päivänä lintu oleskeli edelleen paikalla, ja nyt Tiirassa oli siitä kuva. Lajiksi oli varmistunut mustapäätasku. Vastoin tapojani kävin bongaamassa linnun ja sain eliksen.
Päivän toinen erikoisuus oli se, että elikseen liittyy jälleen havainto Rovaniemellä harvakseen vierailevasta nelimoottorisesta tankkauskoneesta.
Kun Lapin lennoston Hornetit harjoittelevat seuraavan kerran tankkaamista ilmassa, minun kannattaa hakeutua Jängislahteen.
Talviuinnin lyhyen avann… altaan MM-kisat toivat Rovaniemelle väriä ja elämää. Osanottajien ja varsinkin osanottajamaiden suuri määrä (34) tuntuu yllättävältä suhteessa siihen, kuinka monessa maassa lajia ylipäätään voi harrastaa.
Tapahtuman mainio ilmapiiri ja se, että harrastajat ja huiput kilpailivat yhdessä toi mieleen Jukolan viestin. Avannossa huiput tunnisti uimalakista ja tietysti vauhdista; ilman menestymispaineita Rovaniemelle matkustaneet viihtyivät vedessä kauemmin ja luottivat pipaan myös suorituksen aikana.
Vesi pärskyi lauantain vapaauinnissa: voittajan aika 12.30 on hurja. Olisi mukava tietää, missä ajassa maailmanluokan halliuimarit selvittäisivät matkan – jos uskaltautuisivat kokeilemaan.
Kun kilpailu-urakka saatiin sunnuntaina päätökseen, osa uimareista suuntasi hyisestä Kemijoesta lämpimämpään veteen. Kuvassa norjalaista ilonpitoa.
Hartaasti odotettu talvi tuli tänne Jurmoon viime viikon lopulla, ensimmäiset lumet satoivat lauantaina. Lunta ei ole vieläkään kuin nimeksi, mutta pikkupakkasia pitelee ja rantavedet jäätyvät hyvää vauhtia. Aarni ja minä saavuimme saareen sunnuntaina; lintuasemalla oli ennestään Markus.
Maanantain havainnointi tuotti 27 lajia, mukavimpina kiuru, 21 pulmusta ja 2-3 muuttohaukkaa. Jäätyneistä rannoista johtuen merisirrejä ei taida tällä kertaa näkyä. Tiistain ainoa kahlaaja ei ollut lintu laisinkaan.
Joutsenia on paikalla vähemmän kuin edellisillä käynneilläni, kyhmyjoutsenia joitakin kymmeniä ja laulujoutsenia vielä vähemmän. Kuvassa kaksi kyhmyjoutsenta iltalennolla.
Seuraan kiinnostuneena Etelämantereen vesillä käynnissä olevaa kansainvälisestä pelastusoperaatiota. Tapahtumaketju käynnistyi, kun venäläisalus Akademik Šokalski juuttui jäihin jouluaattona.
Alueella pitkään operoinut kiinalaisalus Xue Long riensi hätiin, ja viime viikon torstaina venäläisaluksen matkustajat siirrettiin helikopterilla australialaiselle jäänmurtajalle. Operaation päätteeksi myös Xue Long jäi jäiden vangiksi.
Helsingin Sanomissa kerrottiin 5.1. operaation seuraavasta vaiheesta: amerikkalainen jäänmurtaja Polar Star lähtee auttamaan aluksia irti jäistä. Ensin jäänmurtajan on kuitenkin poikettava Sydneyssä.
Polar Star on järeän luokan murtaja, selvästi suomalaista Urho-murtajaa suurempi (122 ja 105 m). Jos sen voimat eivät riitä Antarktiksen jäissä, venäläisillä on käytössään ydinkäyttöisiä murtajia. Esimerkiksi useita kertoja Pohjoisnavalla käynyt 50 Let Pobedy on 160-metrinen jättiläinen.
Ajatus venäläismurtajien käyttämisestä Antarktiksen operaatiossa nousi esille Hesarin keskustelussa ja on siis puhdasta spekulaatiota. Eräs keskustelija huomautti asiaan liittyvästä käytännön seikasta: reaktorin jäähdytysongelmien välttämiseksi Pobedy olisi pakko hinata läpi päiväntasaajan lämpimien vesien.
Vielä suurempi ongelma on tolkuttoman pitkä matka. Pobedy on parhaillaan Murmanskissa, siis mahdollisimman kaukana avun tarvitsijoista.
Tiistaina huomasin, että Xue Long oli päässyt omin avuin irti jäistä ja matkasi kohti pohjoista 7.3 solmun nopeudella. Hetki sitten suuntana oli itä ja nopeus 15.1 solmua.
