Kävin Harjulammen rannalla kurkkimassa työmaamonttuun, jonka törmäpääskyt olivat hyväksyneet pesintäpaikakseen.

Linnut olivat kaivaneet hiekkaan kymmenittäin pesäkoloja.

Kotikatu eli Karhunkaatajantie on ollut työmaana jo pitkään, ajoittain varsinkin pyörällä ikävä kuljettava. Nyt kuitenkin ollaan loppusuoralla: huomenna katu saa päällysteen. Toivottavasti kaivinkoneita ei tarvita pitkään aikaan.

Kolmas työmaa on kuukauden päivät jatkunut nysvääminen verkkosivujen kanssa. Siirsin verkkosivut eilen uuteen osoitteeseen ja tämä blogi seuraa pian perässä.

PS
Palautin muistinvaraisesti siirron yhteydessä hävinneen postauksen. Maaritin ponnistelujen ansiosta blogi näkyy nyt oikeassa osoitteessaan. Kiitos taas!

Jalkapallon MM-kisojen pudotuspelien avausottelu Brasilia vs. Chile ratkaistiin pitkän kaavan mukaan. Varsinkin ensimmäinen puoliaika oli vauhdikas ja hyvätasoinen. Toisella puoliskolla meno hieman rauhoittui ja huipputilanteet olivat kortilla. Chile oli ratkaista pelin viime minuutilla, mutta laukaus osui ylähirteen.

Jatkoaika oli melkeinpä pitkästyttävä. Peli oli passiivista ja ylivarovaista paljolti sen vuoksi, että pelaajien fysiikka joutui liian kovalle koetukselle. Esimerkiksi aiemmissa peleissä huippuiskussa ollut Neymar hävisi kuvasta täysin ensimmäisen jakson jälkeen. Rankkarikisassa hän toki kesti valtavat paineet ja viimeisteli hallitusti. Jatkoon meni siis Brasilia, mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Kisoissa on nähty makeita yllätyksiä ja poikkeuksellisen runsaasti maaleja, toisaalta myös heikkoa tuomaritoimintaa ja systemaattista filmaamista. Siihen syyllistyvät kaikki joukkueet, toiset enemmän, toiset vähemmän.

Kun lohkovaihetta oli pelattu kaksi kierrosta, filmaustilaston kärjessä oli Brasilia ja kakkosena Chile. Kymmenen pahimman filmaajajoukkueen joukossa oli kuusi joukkuetta Etelä-Amerikasta ja vain yksi Euroopasta. Aineisto ei ole kovin laaja, mutta suunta on selvä.

Mielestäni tuomarin pitäisi nostaa korttia pahimmille filmaajille, mutta tämä on äärimmäisen harvinaista. Näissä kisoissa en muista nähneeni yhtään tapausta ja aikaisemmistakin tulee mieleen vain yksi.

Kortin sai Romanian tähtipelaaja, ”Karpaattien Maradonaksi” nimitetty Gheorghe Hagi. Kun pelissä oli näytetty jo kertaalleen keltaista, kortin väri oli punainen.

Jäähallin parkkipaikalla Rovaniemellä oli 14.6. esillä joukko upeasti entisöityjä vanhoja kuorma-autoja, jotka kaikki olivat saapuneet paikalle omin voimin. Kyseessä oli kokoontumisajo, Napapiirin keikka, järjestäjänä Veteraanikuorma-autoseura ry. Kuvia kuormureista löytyy YLEn sivuilta .

Kesken kaiken paikalle ilmestynyt musta kaunotar varasti shown.

Volga oli yleinen näky taksijonoissa siihen aikaan, kun valinnan varaa ei juuri ollut. Taksamittari kuului tämänkin auton varusteisiin, samoin karusti muotoiltu radio.

Keulaa koristi tuttu tunnuseläin:

Katson mielelläni huipputason jalkapalloa, mutta en uhraa yöuniani lohkovaiheen otteluiden takia.

Inhimilliseen aikaan näytettyjen pelien perusteella suosikeiksi ovat nousseet pirteästi esiintyneet Etelä-Amerikan joukkueet Chile, Costa Rica ja Uruguay. Saksa oli vakuuttava, samoin Hollanti; eilistä Ranskan iloittelua en nähnyt.

En ole koukussa jalkapalloon, mutta Jukolan viestiin olen! Niin ovat monet muutkin, esimerkiksi viikko sitten Vehmersalmella kisaa seurannut presidentti Sauli Niinistö. Hän oli kolmatta kertaa paikan päällä ja kertoi seuraavansa Jukolaa televisiosta aina kun se on mahdollista. Presidentti mainitsi erikseen lisäarvon, jonka gps-seuranta tuo lähetyksiin.

Kilpailijoiden perässä juokseva kameramies taisi olla tämän vuoden keksintö, aivan mainio lisä televisiointiin! Yöosuuksillakin pystyi mukavasti eläytymään kärkipään menijöiden tunnelmaan. Asiantuntija Janne Salmi tosin piti omien muistikuviensa perusteella kameran välittämää kuvaa epätodellisen terävänä, mutta arveli, että aktiiviajan visioiden sumeutta saattaa selittää kahtasataa lähentelevä syke!

Jos huippusuunnistajien tekemien pummien suurta määrää pidetään mittarina, ratamestari onnistui loistavasti.

Kuvan syherö on Venlojen viestistä viime vuodelta: Tampereen Pyrinnön Anni-Maija Fincke on tulossa suoraan rastille, mutta uskon puute iskee ja tuloksena on monen minuutin harhailu. Kuvassa ”hännän” pituudeksi on säädetty 5 minuuttia.

Kuva tämän vuoden Jukolan toiselta osuudelta:

Jukolan, Tiomilan ja monien muiden kilpailujen gps-seurannat löytyvät täältä: www.tulospalvelu.fi/gps/

Thursday, July 24th, 2008

Useimmat ylimääräisiä rahojaan kalliisiin erikoisautoihin sijoittaneet varmaankin toivovat, että valinnat huomataan ja päät kääntyvät.

Toisinaan toiveet toteutuvat. Nyt tiedän, että toimitusjohtaja Tapio Sariola ajelee Jaguarilla ja ammatikseen palloa potkiva Alexei Eremenko Jr. Porschella. Automerkit mainittiin keskeisenä taustatietona herrojen autoiluun liittyvissä uutisissa.

Sariola tankkasi S-tyypin Jaguariinsa vääränlaista polttoainetta ja sekös harmitti niin, että “piti mennä metsään kiroilemaan”.

Omissa rajoittuneissa mielikuvissani olen luokitellut Jaguarin autoksi, jonka keulalla hyrisee bensiinikäyttöinen voimanlähde. Nyt trenditietoiset saavat siis Jaguarinsa myös dieselversiona.

Ilmeisesti seuraan jalkapalloa tarkemmin kuin autonvalmistajien tuotekehittelyä, koska Eremenkon 1.7 promillen takatuulitulos ei erityisesti yllätä. Sen sijaan minulla ei ollut hajuakaan, millainen auto on Porsche Cayenne. Piti tarkistaa (kuvat maahantuojien sivuilta)

Näyttää epäilyttävästi citymaasturilta. Masentavaa, että urheiluautoilla maineensa luonut Porsche on lähtenyt juoksemaan muodin perässä. Olisi vain pysynyt linjallaan!

Kahdelle keskikoiselle aikuiselle ja pikkukassille mitoitettu, hivelevästi muotoiltu ja miehekkäästi muriseva perinteinen Porsche ei edes yritä olla muuta kuin lelu. Lelujahan citymaasturitkin ovat, mutta tökerön tyylittömiä ja perusidealtaan keinotekoisia.

Olen pettynyt. Mihin tämä maailma on menossa?

Friday, March 9th, 2012

Kaksi maailman suurimmassa koiranäyttelyssä rotunsa parhaaksi valittua koiraa ei päässyt kilpailemaan näyttelyn ykköskoiran tittelistä. Syynä oli se, että koirat eivät läpäiseet lääkärintarkastusta. IS:n uutisen mukaan

Iso-Britannian virallinen kennelliitto The Kennel Club on ottanut käyttöön ulkopuolisen eläinkirurgin tekemät tarkastukset eräille roduille vuodesta 2012 lähtien.

Lääkärin päätöksellä kilpailun kesken jättäneet kiinanpalatsikoira ja bulldoggi kuuluvat niihin 15 rotuun, jotka ovat ”erityisen tarkkailun alla terveydentilansa takia.”

Terveysongelmia on odotettavissa, jos eläinten “jalostamisen” ykköstavoitteena on ulkonäön muuttaminen. En tunne asiaa tarkemmin, mutta listalta löytyvät rodut lienevät näitä koiramaailman kummajaisia. Epäilen kuitenkin, että alkujaan perussporttinen saksanpaimenkoira on joutunut tähän kyseenalaiseen seuraan.

Meidän kolmesta sakemannistamme kaksi oli tunnetusta kennelistä, toinen ulkonäöltään aivan huippuyksilö. Mutta mikä merkittävämpää, Höre oli lisäksi älykäs, rohkea ja uskollinen.

Hören ongelmana olivat lonkat. Ne kuvattiin sattuneesta syystä kahteen kertaan: nuorena arvosana oli välttävä, varttuneemmalla iällä todettiin nivelrikko. Ongelmat paljastuivat, kun terveeksi luulemamme koira ei pystynyt hyppäämään autoon. Halua ei puuttunut, sillä olimme lähdössä metsään.

Höre oli sijoituskoira, jollaisten roolina on tuottaa omistajalleen rahaa ja sijoitusperheelle mielihyvää. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Omistaja teetti koiralla pennut, jonka jälkeen omistusoikeus siirtyi meille.

Jos lonkat olisi kuvattu toistamiseen ennen pentujen teettämistä, tilanteen vakavuus olisi varmasti käynyt selväksi. Vaan eipä kuvattu, ei tietenkään!

Tapaus suututti sen verran, että lähetimme kuvauksen tuloksen kenneliittoon ja saimme aikanaan kennelin omistajalta ankaran läksytyksen. Ei ole tapana kuvata aikuisten sakemannien lonkkia eikä ainakaan lähettää tuloksia liittoon!

Eipä niin, ja lopputulos tiedetään.