Wednesday, June 24th, 2009
Kodak Company ilmoitti 22.6. lopettavansa Kodachrome-diafilmin valmistuksen:
Sales of KODACHROME Film, which became the world’s first commercially successful color film in 1935, have declined dramatically in recent years as photographers turned to newer KODAK Films or to the digital imaging technologies that Kodak pioneered. Today, KODACHROME Film represents just a fraction of one percent of Kodak’s total sales of still-picture films.
Kodachrome oli klassikko hyvässä ja pahassa, vuosikymmenien ajan se diafilmi, johon muita verrattiin. Parhaimmillaan se oli terävä, väreiltään neutraali, projisoituna komea ja kilpailijoitaan paremmin säilyvä. Toisaalta se oli jyrkkä ja hidas ja se oli pakko kehityttää ulkomailla. Viimeksi mainittu oli monille ammattikuvaajille suuri ongelma.
Kun Kodak ja sen vakavaksi kilpailijaksi noussut Fuji alkoivat tosissaan panostaa E-6 -prosessin diafilmeihin, Kodachrome putosi vääjäämättä kyydistä. Epätoivoinen korjausliike oli 200-asaisen tyypin tulo markkinoille mielestäni täysin keskeneräisenä v. 1986. Filmi oli järkyttävän rakeinen ja sen värit olivat aivan mitä sattuu, ehkä osin kehitysongelmistakin johtuen. Tämä tyyppi jäi lyhytaikaiseksi ja poistui markkinoilta jo v. 2004.
Ostin ensimmäisen Kodacrome-rullani keväällä 1970. Laatu teki vaikutuksen, niin myös hinta. Se oli muistaakseni lähes kaksinkertainen harrastelijoiden suosimiin filmeihin verrattuna. Myöhemmin käytin Kodachromea kinokoon kameroissa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan, 1990-luvun puolivälin paikkeille. Laakakoossa siirryin Agfachromesta Fujichromeen heti kun se oli mahdollista.
Monet pitävät erityisestä Kodachrome-vaikutelmasta, jota on saatu pitkään ihailla esimerkiksi National Geographic -lehden sivuilla. Ymmärrän oikeinkin hyvin haikeat fiilikset, joita Kodakin ilmoitus monissa kuvaajissa herättää.
Oma Kodachrome-kauteni osui aikaan, jolloin filmin ja/tai kehityksen laatu vaihteli aivan liikaa. Parhaimmillaan se saattoi edelleen olla loistelias (KRP 25), keskimäärin keskinkertainen ja usein törkeän huono. Nykyisin Kodachrome tuottaa ylimääräistä vaivaa skannauksen ja käsittelyn yhteydessä. En jää suremaan Kodachromen poistumista, aikansa kutakin.
* * *
Ensimmäinen esimerkki on mainitsemaltani rullalta, kuvattu Oulangan biologisen aseman kenttäkurssilla kesäkuussa 1970. Filminä Kodachrome II tai X, värit korjaamatta hyvin kohdallaan, terävyys aikansa huippua: kurssikaveri Pertti Väyrysen Zenza Bronica -kameran objektiivin numero on luettavissa filmiltä. Otin kuvan käsivaralta 200 mm:n Nikkorilla.
Wimme Saari joikasi (ja Oula Näkkäläjärvi äänitti) Inarissa vihreiden väentapaamisessa kesäkuussa 1988. Filminä Kodachrome 200, värejä on korjattu ja rakeisuutta hillitty kohinanpoisto-ohjelmalla. Valo tulee jättiläislaavun laajasta savuaukosta.
