Arkistot kuukauden mukaan: joulukuu 2013

Kiitos Jäsä!

Eilinen uutinen JYP-ikoni Jari Jääskeläisen uran päättymisestä ei yllättänyt, mutta veti haikeaksi.

Toimitusjohtaja Kari Tyni osuu naulan kantaan luonnehtiessaan Jäsää Keskisuomalaisen jutussa näin:

Jos JYP pitää personoida yhteen pelaajaan, niin se on tämä numero 17.

Paljon sanottu, mutta harvinaisen totta! Jos minä saisin päättää, paita nousisi kattoon.

Liigaurallaan Jääskeläinen pelasi 12 kaudella 555 ottelua (kaikki JYPin paidassa) ja keräsi teholukemat 45+75. Ei siis mikään pistelinko, mutta omassa roolissaan joukkueelle äärimmäisen tärkeä pelaaja, haalariosaston aatelinen.

Jäsä oli hyvin luisteleva alivoiman erikoismies ja joukkueen ehkä paras taklaaja. Taklaukset olivat kovia mutta puhtaita. Eliteprospektin tilastosta näkee, että törkytaklauksista kertovat parittomat luvut loistavat poissaolollaan.

Peliuransa epäilemättä huikeimmat hetket Jäsä koki Raksilan hallissa keväällä 2009: mies teki neljännen finaalipelin kolmannen erän viime minuuteilla ratkaisevan 2-4 maalin, ja pääsimme juhlimaan JYPin kauan odotettua ensimmäistä mestaruutta.

Ilman tammikuussa tapahtunutta loukkaantumista 32-vuotiaalla kiekkoilijalla olisi varmaankin ollut vielä monta pelivuotta edessä. Kun kysyin elokuussa polven tilanteesta, mies kertoi hieman apeana tulevaisuuden olevan siltä osin täysin hämärän peitossa. Eilen asia selvisi.

Uudet haasteet odottavat. Kaikkea hyvää sinulle Jari!

Ilman Vatasta

Thursday, April 5th, 2012

Ei käy kateeksi toimittajia, jotka tavoittelevat palkkansa päälle bonuksia raflaavilla otsikoilla ja provojutuilla. Otan esimerkiksi Urheilulehden lyömättömän parivaljakon.

Kun Jyväskylän heinähatut onnistuivat voittamaan välieräsarjan avausottelussa Stadin Suuren ja Mahtavan, Esko Seppänen kirjoitti:

Vaikka koko Keski-Suomi juoksee nyt yksittäisen lopputuloksen perässä, on totuus se, että Jokerit on tällä hetkellä SM-liigan paras joukkue.[…]
Kun pelaamisen ja työnteon standardi on näin korkealla, syntyvät maalit ja tulokset väistämättä myöhemmin.
Keskiviikkoilta osoitti viimeistään toteen, että Jokerit on Suomen mestari keväällä 2012.

Jutun otsikko: Tämän voi naulata kirkon oveen – ”Jokerit on mestari keväällä 2012”

Mahdollista tämä tietenkin on, mutta Seppänen tekee yllättävän johtopäätelmän hävitystä ottelusta – tai oikeastaan väärin voitetusta.

Aisapari Petteri “Viivelähtö” Sihvonen on samoilla linjoilla:

Jokerit oli [välieriä pelaavista joukkueista] kaikkein suvereenein. Joukkue pelasi huikeaa Meidän Peliä. Blues ja Jokerit luottivat viivelähtöihin, palautuksiin ja ylipäätään kiekkokontrolliin. JYP oli melkoisen pahasti sekaisin. JYP ei kyennyt oikein millään tolkullisella muotoa hyökkäämään eikä maineikas hurrikaaniprässi purrut Jokereihin muuta kuin harvakseltaan.

Pelicans pelaa nopeaa kiekkokontrollijääkiekkoa kera hidastusten. Lahtelaiset olivat kuitenkin liki kaiken aikaa hätää kärsimässä Bluesin kanssa. Toisin kuin Kärpät Blues pelaa pelkästään lyhyttä syöttöä. Se on ikään kuin omaa myrkkyä Pelikaaneille.

Bluesin homma ei perustu pelaajamateriaaliin, vaan erittäin monipuoliseen Meidän Peliin. Oli jopa dramaattista nähdä, miten espoolaiset olivat lähes kaiken aikaa pelin päällä Lahdessa.

Sihvosen tekstistä voisi päätellä, että Jokerit ja Blues peittosivat vastassa olleet JYPin ja Pelicansin. Todellisuudessa kävi päinvastoin.

Kun joukkueet kohtasivat seuraavana päivänä pääkaupunkiseudulla, ”huonommat” joukkueet voittivat jälleen. Urheilulehden pelikirjateoreetikoilla riittää selitettävää!

Torikeidas

Kun lokit lähtivät eikä Ounaskoskella ole juurikaan nähtävää, kaupungin parhaat lintupaikat lienevät Ounasvaaran ruokinta ja torin ympäristö.

Grilli Torikeidas ruokkii torin laidalla ihmisiä ja lintuja; lisäksi joukko puluja istuskelee lähistöllä sijaitsevan kerrostalon räystäillä ja ilmanvaihtotötsien päällä.

Paikalle ilmestyvä varpus- tai kanahaukka saa aikaan hetkellisen hämmingin. Yleensä haukka jää ilman paistia, ja linnut rauhoittuvat nopeasti.

Lauantaina varikset olivat löytäneet kiinnostavan pussin. Rohkein nousi siivilleen vasta kun koirat olivat muutaman metrin päässä.

Eipäs juupas

Friday, April 13th, 2007

Toissapäiväinen Kainuun metsäpeurakannan romahtamista käsitellyt postaukseni on lainattu kokonaisuudessaan susisivujen foorumille. Siinä keskusteluympäristössä tunnen jääväni pahasti ristituleen. Tässä tyylinäyte:

“Suomalainen rehti ja reipas riistamies valehtelee aina ja tietoisesti – ei näistä jutuista voi muuta päätellä.”

Referoin HS:n 11.4.2007 julkaisemaa uutista, jossa merkittävimmäksi syyksi metsäpeurojen alamäkeen nimetään susikannan vahvistuminen. Tekstiäni ei ole suoraan kommentoitu, mutta sen lainannut palstan moderaattoreihin ja vakiokirjoittajiin kuuluva nimimerkki kertoo heti seuraavassa puheenvuorossa, mitä mieltä asiasta kuuluu olla:

“Elinympäristöjen suojelu on kaikkien lajien suojelun kannalta aivan ensisijaisen tärkeää. Metsäpeuralle tämä elinympäristö tarkoittaa vanhoja metsiä. Jos sama suhtautuminen tulee jatkumaan, ja metsiä yhä ajatellaan vain runkokuutioina, kaikki muut keinot metsäpeuran suojelemiseksi tulevat olemaan riittämättömät.”

Virkaveli tai -sisko todistaa samaa:

“Metsäpeuralla ei voi Suomessa mennä hyvin – siitä ei koskaan tule nuorten talousmetsien yleislajia – eikä se koskaan tule Suomessa yleiseksi. Metsäpeura on täysin riippuvainen vanhojen metsien sirpaleista – joutuu toki liikkumaan talousmetsissäkin alueiden välillä – metsää kun Kainuussa on sirpaleittain vain siellä täällä.”

Vanhojen metsien väheneminen on kiistaton tosiasia, mutta ihan joka asiaan sitä ei kannattaisi sotkea. Kainuun metsäkuva: metsien ikärakenne ja pirstoutuneisuus oli varmaankaan suunnilleen nykyisellään jo viime vuosituhannen lopulla, mutta siitä huolimatta peurakanta vahvistui ja laajensi esiintymisaluettaan.

Toisaalta voidaan kysyä, johtuuko Suomenselän metsäpeurakannan kaikinpuolinen hyvinvointi siitä, että sen esiintymisalueella on erityisen paljon vanhoja metsiä? Ei tietenkään. Esimerkiksi kuukkeliin verrattuna metsäpeura on ympäristövaatimuksiltaan täysi opportunisti.

Miksi yksinkertaisen asian ymmärtäminen ja/tai tunnustaminen on niin vaikeaa? Taustalla jäytää varmaankin pelko siitä, että jos kehitys jatkuu nykyisellään, metsäpeuran suojeleminen Kainuussa saattaa vaatia alueen susikannan harventamista. Tietääkseni kukaan ei tällaista ole vielä esittänyt, mutta susisivujen väki on jo valmiiksi kaivautunut puolustusasemiin. Sudensuojelijoiden on mahdotonta hyväksyä susien tappamista tällä perusteella.

Hesarin artikkelin kartan luulisi antavan myös suojeluväelle ajattelemisen aihetta. Kartan “Susikannat Suomessa helmikuussa 2007″ eriväriset täplät kertovat susilauman tai -parin esiintymisestä paikkakunnalla. Pohjoisin, susiparia tarkoittava täplä on Kuusamossa, ja puoli Suomea ammottaa tyhjänä!

Tilanne on hämmentävä. Kainuun metsäpeuroja ei saa suojella susilta, mutta poroja saa!

Viikonloppu Varangilla

Monday, March 26th, 2007

Retki Jäämeren rantaan oli lyhyt, mutta antoisa. Lähdimme perjantaina iltapäivällä ja palasimme sunnuntai-iltana. Koko ajan saimme nauttia loistavasta säästä.

Lumipeite tuntureilla oli yhtenäinen ja vuonon pohjukka laajalti jäässä, mutta linnuista päätellen kevät oli hieman etuajassa. Esimerkiksi Ekkeröyn kajavayhdyskunta vaikutti jo täysilukuiselta; Hornöyan suunnalta kaukoputken kenttään saatiin suuri määrä vilkkaasti lenteleviä lunneja.

Runsaslukuisimmat vesilinnut vuonolla olivat allihaahka ja alli, tässä järjestyksessä. Ainoa pieni pettymys oli se, että emme nähneet ainuttakaan kyhmyhaahkaa. Toinen tavoitelaji, sympaattinen ja reipas merisirri nousi kertaheitolla suosikkilajieni joukkoon.

Kaikenlaista muutakin mukavaa nähtiin. Merikotkia kaksi, joista toinen istui kivellä varisten kiusattavana melko lähellä tietä. Varpusia ja variksia näkyi paljon monenlaisissa paikoissa, harakoita harvakseltaan ja Vadsön ja Vardön taajamissa joitakin puluja. Vadsön ilmalaivamaston juurella pökkelehti 8-päinen jänisparvi arvattavasti voimakkaissa kevättunnelmissa.

Muita lintuharrastajia emme tavanneet, tavallisista matkailijoista puhumattakaan: ainoat näkemämme ulkomaalaiset rekisterikilvet olivat meidän autossamme. Kesällä kaikki on toisin.

Posted in , Matkailu | Edit | Comments Off

Ernst Haasin kuvia Kuopiossa

Friday, January 26th, 2007

Kappas vain, Kuopiossa toimivan VB-valokuvakeskuksen kesänäyttelynä nähdään itävaltalaissyntyisen Ernst Haasin (1921-86) kuvia. Pääosan elämäntyöstään Haas teki Yhdysvalloissa saatuaan kutsun kuuluisan Magnum -kuvatoimiston jäseneksi.

Haasin kuvaajanuraan kuuluu monenlaisia töitä aikakauslehtireportaaseista Marlboro-mainoksiin, mutta minä innostuin hänen ”luontokuvistaan”. Kuvateos The Creation ilmestyi v.1971, ja löysin sen tuoreeltaan Jussi Aallon kirjahyllystä. Kimmokkeen aiheen käsittelyyn Haas sai toimiessaan John Hustonin v.1966 valmistuneen The Bible -elokuvan luomiskohtauksen ohjaajana.

Haasin vaikutus omiin kuviini jäi lyhytaikaiseksi; merkittävämpää oli huomata, kuinka monin tavoin luontoa voi kuvata.

Värikylläisen ja osin abstraktin Creationin aikoihin täällä Suomessa luontoa kuvattiin tiukasti asiapohjalta ja pääasiassa mustavalkofilmille. Esimerkkeinä v.1967 ilmestynyt Teuvo Suomisen klassikko Lintujemme katoava aateli ja seuraavana vuonna ilmestynyt Hannu Hautalan esikoinen Erämetsän elämää.

Huima nousu

Nelonen Pro näyttää neljä liigapeliä viikossa ja alustavasti vaikuttaa siltä, että se on melko sopiva määrä minulle. Erona Urho-tarjontaan on se, että en voi katsella haluamaani peliä.
Näin tulee seuratuksi muidenkin kuin JYPin edesottamuksia.

Lauantain tv-ottelu Pelicans – HIFK pelattiin Lahdessa. Pelicans johti toisen erän puolivälissä jo 4-1, mutta hävisi numeroin 4-6. Tuli mieleen Suomen sulaminen Ruotsia vastaan vuoden 2003 MM-kisojen puolivälieräottelussa: 5-1 johto muuttui loppunumeroiksi 5-6.

Ruotsissa oli tullut mieleen sama asia ja yhteinen nimittäjäkin löytyi. Hannu Aravirta seisoi silloinkin penkin takana kyvyttömänä reagoimaan tilanteeseen millään tavalla.

Susihuhu osoittautui todeksi

Saturday, November 25th, 2006

Eilisiltana netissä liikkuneet susihuhut olivat totta. Tiedotustoiminta hoidettiin keskitetysti niin, että vain yksi toimittaja päästettiin seuraamaan Hyrynsalmen Oravivaaran tapahtumia. Hänen juttunsa löytyy ainakin Aamulehdestä ja Lapin Kansasta. Kaikki eilen tapetut sudet ovat tämän vuoden pentuja.

Poromiehet olivat ottaneet oppia vuoden 2001 tapahtumista, jolloin vastaavanlaisen happeningin saama runsas mediajulkisuus kääntyi elinkeinon kannalta miinusmerkkikseksi.

Suomalainen susisivusto on seurannut aktiivisesti Kainuun susijahtia. Palstanpitäjien ja keskustelijoiden myötätunto on vahvasti susien puolella. Niin on minunkin, mutta en hyväksy sivustolla harrastettua RKTL:n tutkijoiden yksioikoista leimaamista poromiesten myötäjuoksijoiksi.

Tutkijoiden roolina on tehdä tutkimusta, ei politikoida. Paremminkin on syytä kysyä, miksi Luonto-Liitto on ainoa luonto- tai ympäristöjärjestö, jota poronhoitoalueen susitilanne vähääkään kiinnostaa. Monissa muissa asioissa (viimeksi valaiden puolesta) niin ärhäkkäinä esiintyvät Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace luimistelevat häpeällisesti häntä koipien välissä.

Greenpeacella on omat perusteensa valita kulloistenkin kampanjoidensa kohteet eikä niistä sen enempää. Suomen luonnonsuojeluliitto suojelee susia etelässä, mutta maksaa pohjoisessa hintaa linjauksistaan Ylä-Lapin metsä- ja maaoikeuskiistassa.

Poroelinkeino yleensä ja ns. perinteinen saamelainen poronhoito erityisesti nostettiin kaksi vuotta sitten jalustalle, kaiken arvostelun ulottumattomiin. Kriittisiä äänenpainoja on kuultu vain Lapin piirin ja joidenkin paikallisyhdistysten kannanotoissa.

Posted in , Luonnonsuojelu | Edit | 4 Comments »

Monikäyttöinen jätesäkki

Friday, November 24th, 2006

Toistaiseksi epävirallisen tiedon mukaan Hyrynsalmella on tänään saatu lippusiiman avulla hengiltä viisi sutta. Muistokirjoitukseksi sopinee nimimerkki Raakun ajatelma Suomi24 foorumilta:

Niinhän se on että jokainen susi mikä poronhoitoalueelle tulee, laitetaan jätesäkissä takaisin.

Kohinalle kyytiä

Photoshopin hankkiminen ja päivittäminen on sinällään niin kallista lystiä, että olen katsonut karsaasti maksullisia oheisohjelmia. Nyt kuitenkin tuli eteen riittävän hyvä syy ottaa käyttöön huippuluokan kohinanpoisto-ohjelma.

Imuroin 15 päivää toimivan Imagenomic Professional kokeiluversion ja testasin sen toimintaa muutamiin 1600 ASAn herkkyysasetuksella valotettuihin kuviin. Tulokset vakuuttivat. Hinta vaihtelee versiosta riippuen välillä 26-89 $. Ilmaiseksikin saa, mutta luultavasti säädöiltään riisuttuna mallina ja ilman mahdollisuutta ajaa sarjoja automaattisesti. Joku voisi selvittää ilmaisen Community Edition -version ominaisuudet ja kertoa muillekin.

Professional-versiossa on valittavana laaja valikoima vaikutukseltaan erityyppisiä toimintoja ja lisäksi mahdollisuus muokata omia. (Esimerkkikuvissa on käytetty itse muokattua). Näyttää siltä, että jatkossa ei ole mitään syytä jättää hyödyntämättä kameran herkkyysasetusten ääripäätä.