Olen ihmetellyt tänne Hervannan takamaille levinnyttä massiivista tarrakampanjaa, jonka taustalla näyttävät olevan kiihkomieliset Ilveksen kannattajat. Lehdistön palstoille ilmiö nousi lähinnä sen vuoksi, että suurikokoisten tarrojen liimaaminen liikennemerkkeihin on todellinen ongelma. Tj Risto Jalo ilmoitti paheksuvansa toimintaa, jonka kanssa Ilveksellä ei ole mitään tekemistä. Osin suurikokoisten logo-tarrojen lisäksi on näkynyt monenlaista sanallista viestintää, joka on ulkopuoliselle jokseenkin käsittämätöntä.

Näkymä Lintuhytistä sisältää esimerkkejä lähestymistavasta. Enemmistö on ihan ok, mutta naapurin mollaaminen on mielestäni väärä tapa nostaa omaa häntää. Lisäksi ihmettelen working class -yhteyttä: miten se liittyy urheilubisnestä täysillä tekevään tämän päivän Ilvekseen?

Tämä Hervannassa näkemäni tarra on tyylitön ja arveluttava. Ymmärrän toki viittauksen Tapparan miljonäärirahoittajaan, mutta entä sitten?

Tarroissa ilmenevä vastakkainasettelu ja jopa vihanpito ei onneksi näy hallilla. Fanikatsomoita lukuun ottamatta vieressä istuva voi kuulua kumpaan leiriin tahansa eikä se ole toistaiseksi ollut ongelmia. Jopa keskustelu on ollut mahdollista, joskus jopa hyvähenkinen nokittelu.

Tampereen kiekkokausi käynnistyi perjantaina, kun naapurukset luistelivat kaukaloon Tampere-cupin iltaottelussa. Erinäisten tilajärjestelyjen vuoksi ottelu pelattiin Hakametsän hallissa. Esiotteluna nähtiin HC Davosin ja Helsingin IFK:n ottelu, jonka sveitsiläiset voittivat numeroin 5-2. Hyvin liikkuneen sveitsiläisjoukkueen kiinnostavin yksilö oli Andres Ambühl, kevään MM-kisoissa nähty nelikymppinen pelaajalegenda.

Illan pääottelun yleisömäärä oli yli 4200, ja osittain tästä johtuen hallissa ei tarvinnut palella. Ottelusta kehkeytyi tasaväkinen ja ajankohtaan nähden yllättävän hyvätasoinen. Maaleja olisi toki jaksanut katsella enemmänkin; nyt niitä tehtiin varsinaisella peliajalla vain kaksi. Kun jatkoaika ei tuonut ratkaisua, mentiin rankkarikisaan, jossa Ilves oli maalin verran parempi. Myöhäisestä alkamisajasta johtuen kello oli ottelun päättyessä 22.20.

Erityistarkkailussa olivat joukkueiden maalivahdit ja muut uudet pelaajat, joita kummallakin oli lähes puoli joukkueellista. Vahvasti tsekkipitoisen Ilveksen maalivahti Jakub Malek oli virkaveljeään Tomi Karhusta piirun vakuuttavampi. Hyökkääjistä erottui rankkarikisan ratkaissut, jo viime kaudella joukkueessa pelannut Simon Stransky. Tapparasta lupaavia otteita esittivät esimerkiksi Kristian Tanus ja puolustaja Daniel Brickley.

Lauantain peleissä Tappara voitti HIFK:n 9-4 ja Davos Ilveksen 3-1.

Sasha Barkovia juhlittiin eilen illansuussa Tampereen Nokiareenassa. Lippuni oikeutti pääsyyn ”permannolle”, mistä jää vielä puuttui.

Ohjelma käynnistyi lyhyellä musiikkiesityksellä, jonka jälkeen juontaja Antti Mäkinen kutsui lavalle yhden kerrallaan Sashan kutsuvieraat. Entisiä Panthers-joukkuekavereita olivat Markus Nutivaara ja Jussi Jokinen, heidän jälkeensä portaita nousi edellinen tampereleinen Stanley Cup -voittaja Ville Nieminen, Sashan ystävä ja mentori. Sitten joukkoon liittyivät mestarijoukkueen pelaajat Eetu Luostarinen, Niko Mikkola, Anton Lundell, valmentaja Tuomo Ruutu, Stanley-pokaali ja lopuksi Sasha itse.

Sashan puhe oli lyhyt, mutta vaikuttava. Uskallan epäillä, että puheen pitäminen suurelle yleisölle on tälle vaatimattomalle urheilusankarille vaikeampaa kuin se, mitä jäällä on tehtävä ollakseen paras! Puheen jälkeen kannu heilahti komeasti suorille käsille.

Ohjelmaan kuului joukko videotervehdyksiä muilta urheilijoilta. Vakuuttavana osoituksena Sashan nauttimasta arvostuksesta on se, että onnittelijoina olivat mm. NHL-legendat Wayne Gretzky ja Mario Lemieux!

Puolitoistatuntinen juhla oli tunteikas ja onnistunut, joskin huumoriosuus vaahtokarkkeineen herätti ainakin minun päässäni ristiriitaisia ajatuksia. On kuitenkin syytä muistaa, että juhlissa oli mukana runsaasti lapsiakin.