Matkustin Tampereelle päivälleen vuosi sitten, hain uuden asunnon avaimet ja kiiruhdin aatetta kannattaakseni Tapparan mestaruusjuhliin. Silloin tilaisuus järjestettiin Frenckellin aukiolla, tänään Hakametsän jäähallin paikoitusalueella. Paikka vaihtui, juhlakalu ei.
Nyt joukkue oli paljon tutumpi kuin vuosi sitten: nähtynä oli muutamia pelejä Nokiareenalla ja monta C Morella. Hieno joukkue, vaikka ei ykkössuosikki olekaan. Kun suosikkeja on kolme, joukkoon mahtuu yksi joka menestyy…
Todennäköisesti tällä viikolla, ehkä jo torstaina, saadaan päätökseen kaksi syyskuun alusta asti seurannassa ollutta urheilutapahtumaa: GGR-purjehdus ja jääkiekkoLiiga.
Yksinpurjehduskilpailuun maapallon ympäri starttasi 5.9. Les Sables-d’Olonnesta Ranskasta 16 venettä, joukossa Tapio Lehtisen Asteria. Juuri nyt nopeimmat veneet ovat ehtineet Biskajanlahdelle. Ensimmäisenä maalilinjalle ehtinee maissa käynnin vuoksi turistiluokkaan pudotettu Simon Curwen ja hänen jälkeensä Kirsten Neuschäfer ja Abhilash Tomy tiiviissä tuntumassa. Kolmas kilpailussa vielä mukana oleva vene pinnistelee keskellä Atlanttia.
Kuten muistetaan, hyvissä asemissa olleen Tapio Lehtisen Asteria upposi marraskuussa Intian Valtamerellä. Pelastusoperaatioon osallistunut Kirsten saa maalissa aikahyvityksen, mutta näillä näkymin hän tulee voittamaan kilpailun ilman sitäkin. Suoritus on hieno ja historiallinen.
* * *
Tappara etenee vakuuttavasti kohti Suomen mestaruutta ja tarvitsee vielä yhden voiton Pelicansista. Veikkaan että se tulee torstaina. Tappio finaalisarjan 3. ottelussa lauantaina herätti joukkueen, ja nelospelissä Pelicans oli vailla mahdollisuuksia.
Mahdollinen mestaruus olisi historiallinen tupla, sillä Tappara on jo voittanut CHL-mestaruuden. Päävalmentaja Jussi Tapolalle mestaruus olisi neljäs.
Edit
Kuten vähän arvelin ja toivoin, ratkaisut nähtiin jo torstaina. Tappara voitti huimien vaiheiden jälkeen ja Kirsten pääsi maaliin. Onnittelut kummallekin!
Eilen Tampereella pelattu Ilveksen ja HIFK:n välinen pronssipeli oli enimmäkseen väsynyttä läpsyttelyä. Suuria ei tosin voi odottaakaan, kun pettyneet ja kautensa tosiasiassa jo viikkoa aiemmin päättäneet joukkueet kohtaavat. Ero pelin intensiteetissä verrattuna edellisenä iltana pelattuun finaalisarjan ensimmäiseen otteluun oli järkyttävän suuri.
Ottelutapahtuman luonteeseen sopii hyvin, että katsomoon vaivautui vain 8000 katsojaa. Suuri osa yläkatsomoa oli suljettuna. Seurasin peliä katsomosta C 7 vasen, missä olimme Jounin kanssa lähes kahdestaan.
Tunnelmaa nostatti hetkeksi tilanne, jossa Ilveksen maalivahti Marek Langhamer kopautti edessään maannutta IFK:n Åstenia mailansa lavan kärjellä suoraan kasvoihin. Mielestäni Langhamerin temppu oli törkeä, koska se oli selkeästi tahallinen. Tuomarit eivät reagoineet, mutta tilannehuone lähetti tapauksen kurinpidon käsittelyyn. Langhamerille saatetaan kauden päätteeksi määrätä pelikieltoa.
Lainaukset Aamulehden otteluseurannasta ja Iltalehden uutisesta kertovat vahvoista värilaseista. Ensin Aamulehti:
”Suomen [Eemeli] jäähy kuumentaa tunteita katsomossa. Kyseessä oli Langhamerin maila, joka osui kevyesti IFK-pelaajaa kasvoihin.”
Sitten Iltalehti:
”Kolmannessa erässä tunteet kuumenivat toden teolla. HIFK:n Micke-Max Åsten kaatui maalin edustalla, ja Ilves-vahti Marek Langhamer löi hyökkääjää suoraan mailalla hampaisiin.”
Myös IFK:n valmentaja Ville Peltonen kuuluu käyneen kuumana enkä ihmettele. Ville pystyy katsomaan tilanteita ilman värilaseja: aiemmin keväällä hän suolasi filmaamiseen syyllistyneen oman pelaajansa. Pelaaja oli sattumoisin tällä kertaa ottavana osapuolena ollut IFK:n ykköshämmentäjä Micke-Max Åsten.
Ilves voitti ottelun numeroin 3-2 ja sai viime kevään tavoin pronssimitalit. Illan muistettavinta antia oli se, että veteraanipelaajat Petri Kontiola ja Jarno Koskiranta pelasivat viimeiset liigaottelunsa.
Härdelli maalin edustalla oli hirmuinen ja mahdollisen viime hetken tasoituksen syntyminen vaati videotarkistusta. Harva kuitenkaan tiesi, mitä tuomarit tarkkaan ottaen katsoivat. Lähes täyden Nokiareenan yleisö tuijotti toimitsija-aitioon ja odotti ratkaisua henkeään pidättäen.
Lopulta päätuomari Aleksi Rantala asetteli kypärän päähänsä, astui jäälle, liukui kohti keskiympyrää – ja levitti kätensä: ei maalia, kädellä tehty!
Muistan pelin keväältä 2003. Kärpät ja Jokerit pelasivat Raksilassa välieräsarjan neljättä ottelua. Siihen aikaan jatkoon pääsi kolmella voitolla.
Ratkaisu tuli erikoisella tavalla toisessa jatkoerässä. Sittemmin lempinimellä Raksilan Maradona tunnettu Kärppien hyökkääjä Pekka Saarenheimo heitti kiekon maaliin.
Jokerit voitti sarjan katkaisupelin Helsingissä ja meni finaaliin, mutta hävisi Tapparalle suoraan 3-0. Oikeus voitti.
Hervannan Suolijärvellä järjestettiin sunnuntaina lasten hiihtotapahtuma, jonka seuraaminen tuotti poikkeuksellisen hyvän mielen. Suurin näkemäni kilpailunumero oli 86, eli osanotto oli ilahduttavan runsas. Jäällä nähtiin toki väkeä paljon enemmän, koska paikalla tarvittiin kannustajia ja avustajia. He esimerkiksi nostelivat hitaampia kilpailijoita hetkeksi sivuun, jotta takaa tulevat pääsivät ohittamaan.
Suosikikseni nousi porukan pienin ja nuorin, numerolla 13 hiihtänyt kilpailija. Äidiltä tarkistettu ikä oli paria viikkoa vaille 2 vuotta! Numeroliivin helma ulottui reilusti polvien alapuolelle. Nuorimpien sarjassa matka taisi olla heille pitkähkö 250 metriä, mutta kaikki hiihtivät maaliin asti.
Tapahtuma palautti mieleen Sodankylän Vuotsossa kevättalvella 1993 järjestetyn hiihtotapahtuman, jossa oma poikamme Jouni (4 v) niitti kuihtumattomat laakerit.
* * *
PS
Onnittelut Tapparalle CHL-mestaruudesta!
Keski-Suomen museossa avattiin lauantaina näyttely, joka kertoo vuonna 1923 perustetusta Jyväskylän Palloilijoista ja sen perillisistä. Halusin olla paikalla, koska olen ollut jyppiläinen Nisulan montun ajoista lähtien. Oli mukavaa tavata tuttuja ja tutustua kiinnostavaan näyttelyyn.
JyP:n pitkään historiaan liittyy jopa pesäpallo, mutta viime vuodet soihtua ovat kantaneet JJK jalkapallossa ja JYP jääkiekossa. Alkuvuosista 1960-luvulle saakka lajivalikoimaan kuulunutta jääpallotoimintaa jatkaa JPS; juhlaottelut pelattiin lauantaina ja sunnuntaina voitokkaasti Viitaniemen kentällä.
Näyttelyyn oli itseoikeutetusti päätynyt myös Mikko Jaatinen, jo edesmennyt kaikkien jyväskyläläisten urheiluihmisten tuntema palloilumies. Kuvasta näkee, että Mikon laji- ja seurakirjo oli laaja.
Mailat ja pukukopeista talteen otetut JYP-pelaajien nimikilvet kertovat jääkiekon historiasta Jyväskylässä.
Haastattelut kuuluivat kahvitarjoilun lisäksi avajaisten ohjelmaan. Mr JYP, Pentti Mikkilä muisteli hauskasti sattumuksia vuosien varrelta ja JYP-mestarijoukkueiden kapteeni Juha-Pekka Hytönen kertoi jatkavansa lajin parissa apuvalmentajana U18-maajoukkueessa ja JYPissä (U20 ja U8).
Koska JYP-aatetta kannatetaan suvussa, vein avajaisissa tehdyn pinssin Viitaniemen hoivakodissa vanhuudenpäiviään viettävälle Martti-veljelleni.
Kiekkoilta Nokia-areenalla 20.12.2022 oli onnistunut ja mieleenpainuva, vaikka itse pelistä ei jäänyt muistelemista. Ilves hallitsi tapahtumia mielin määrin ja voitti KooKoon numeroin 5-1. Ylivoimaisesti suurimmat suosionosoitukset keräsi rullatuolissa istuen aloituskiekon pudottanut Ilveksen junioripelaaja Nemo Pajula.
Nemo Pajula loukkaantui Hakametsän hallissa lokakuussa pelatussa U18-sarjan ottelussa. Olin paikalla ja kirjoitin tapauksesta blogissani näin:
Sunnuntaina näkemässäni ottelussa saatiin muistutus hienon lajin ikävästä puolesta: Ilveksen pelaaja loukkaantui niin, että tarvittiin ambulanssia. Tilanne sinänsä oli vauhdikkaaseen ja fyysiseen kontaktipeliin kuuluva eikä siitä tuomittu jäähyä.
Nemo saapui tilaisuuteen Hatanpään sairaalasta, missä hän on ollut kuntoutettavana. Toipumisennuste on hyvä ja Nemo itse uskoo vahvasti pystyvänsä vielä kävelemään normaalisti, ehkä pelaamaankin. Jos ja kun paraneminen riippuu osaltaan potilaan asenteesta, Nemon tapauksessa tämä puoli on ainakin kunnossa!
Nemon tukiotteluksi nimetyn tapahtuman yleisömäärä 6150 on arki-illaksi hyvä. Luultavasti aika monet olivat minun laillani paikalla nimenomaan Nemon vuoksi.
Kiekkoihmiset ovat tukeneet Nemon kuntoutusta osallistumalla keräyksiin, joista tarkemmin Ilveksen verkkosivuilla. Tsemppiä Nemo!
* * *
Edit 24.12.
Aiemmista kokemuksista viisastuneena otin jalkapallon MM-kisat seurantaan vasta pudotuspelien toisella kierroksella. Puolivälierävaihe tarjosi jännitystä ja meheviä yllätyksiä, ihan parhaimmistona Brasilian ja Portugalin putoamiset. Toisaalta tiedetään, että maali-iloittelu heikompien joukkueiden kustannuksella ei ennusta mitään jatkoa ajatellen. Hyökkäämällä voitetaan yksittäisiä pelejä, mutta puolustamalla jne.
Marokko antoi myrskyvaroituksen voittamalla alkulohkon ottelussa vahvana pidetyn Belgian 2-0, ja fanit panivat ranttaliksi. Eivät kuitenkaan Belgian fanit vaikka IS näin väittikin.
Marokko teki historiaa kukistamalla puolivälieräottelussa Portugalin ja selviytymällä ensimmäisenä Afrikan maana MM-kisojen välieriin. Voittoa juhlittiin taas siihen malliin, että varsinkin Ranskassa ensi viikon keskiviikkoa odotetaan pelonsekaisin tuntein.
Kun oman joukkueen voitto riittää käynnistämään riehumisen, mitä tapahtuu jos Marokko häviää? Entä jos ranskalaisetkin saavat syyn lähteä kaduille?
Tapparan ja JYP:n eilinen ottelu Nokia-areenalla meni kotijoukkueen kannalta nappiin. JYP tarjosi hallitsevalle mestarille kunnon vastuksen, mutta jätti pisteet Tampereelle. Lisäksi JYP houkutteli katsomoon mukavat 8382 katsojaa, joista huomattava osa saapui paikalle erikoisjunalla Jyväskylästä.
Punaista, mustaa ja valkoista väriä näkyi hallin käytävillä todella paljon. Ja kun JYPin tekemää maalia tarkastettiin videolta, tuomareita ohjeistaneet vierasjoukkueen kannattajat hallitsivat aika tovin hallin äänimaailmaa: ”maali, maali, maali”.
Ottelusta odotettiin vähämaalista ja tylsää, mutta saatiinkin aivan muuta. Maaleja mätettiin vuorotahtiin yhteensä yhdeksän: JYP aloitti, Tappara tasoitti, ja tämä toistui neljä kertaa! Tappara rikkoi kaavan loppuminuuteilla tekemällään voittomaalilla, lopputulos siis 5-4 kotijoukkueelle.
Loppunumeroita selittävä tekijä on maalivahtipeli. Marraskuussa JYPin maalille tulleen ja loistavasti aloittaneen Veini Vehviläisen torjuntaprosentiksi jäi vaatimattomat 80; virkaveli Heljangon lukema oli vain hitusen parempi 81,82.
Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola kiteytti lehdistötilaisuudessa värikkään ottelun erikoislaadun tyylikkään sarkastisesti:
”Asiantuntijat tietävät, että tämä liigakiekko on tylsää. Täällä ei tapahdu mitään, pelataan pelkkää trappia, maaleja ei tule, eikä näitä pelejä kannata lähteä katsomaankaan. Siinähän oli koko totuus tältäkin illalta.”
Tampere on jääkiekon ykköskaupunki Suomessa ja kiekon koti. Jääkiekko ei ollut syy muuttaa tänne, mutta minua pitkäaikaisena lajin ystävänä ei yhtään haittaa, että näin pääsi käymään.
Jääkiekko kiinnostaa sekä livenä että telkkarista nähtynä. Puolen vuoden aikana olen nähnyt Nokiareenassa 7 peliä ja telkkarista vielä erittäin paljon useampia. Toukokuussa osallistuin kultajuhliin Hakametsän hallin parkkipaikalla, mutta sisällä hallissa en ollut ennen viime sunnuntaina käynyt muutamaan vuoteen. Jatkossa tilanne varmaankin muuttuu.
Näin sunnuntaina Ilveksen ja Oulun Kärppien B-juniorien ottelun ja nautin suunnattomasti. Ottelu oli vauhdikas, tasokas ja tasaväkinen. Ilveksen 3-1 voitto sarjakärjestä perustui hyvään puolustuspeliin ja loistavaan maalivahtiin.
Erätauolla ostin kannatusmielessä korvapuustikahvit ja huomasin vasta tiliotteesta, että kioskinpitäjä oli KOOVEE. Sai ollakin, koska kaupungin kolmosseura lienee Ilvestä enemmän pikkurahojeni tarpeessa. Pääsymaksua ei peritty ja meitä katsojia oli paikalla 70.
Tamperelaista jääkiekon historiaa esiteltiin käytävällä kookkaassa taulussa, joka paljastettiin Hakametsän hallin täyttäessä 40 vuotta. Avajaisottelussa Tampereen Allianssi kohtasi muun Suomen parhaimmiston, ja lopputuloksena on tasuri numeroin 4-4.
Sunnuntaina näkemässäni ottelussa saatiin muistutus hienon lajin ikävästä puolesta: Ilveksen pelaaja loukkaantui niin, että tarvittiin ambulanssia. Tilanne sinänsä oli vauhdikkaaseen ja fyysiseen kontaktipeliin kuuluva eikä siitä tuomittu jäähyä.
Tänään menen paikalle, kun Hakametsän hallissa kohtaavat U20-sarjan ottelussa Ilves ja KalPa. Illan tv-pelinä on herkkupala, jossa vastakkain asettuvat Liigan ”kriisijoukkueet” HIFK ja Ilves.