Tampere on jääkiekon ykköskaupunki Suomessa ja kiekon koti. Jääkiekko ei ollut syy muuttaa tänne, mutta minua pitkäaikaisena lajin ystävänä ei yhtään haittaa, että näin pääsi käymään.

Jääkiekko kiinnostaa sekä livenä että telkkarista nähtynä. Puolen vuoden aikana olen nähnyt Nokiareenassa 7 peliä ja telkkarista vielä erittäin paljon useampia. Toukokuussa osallistuin kultajuhliin Hakametsän hallin parkkipaikalla, mutta sisällä hallissa en ollut ennen viime sunnuntaina käynyt muutamaan vuoteen. Jatkossa tilanne varmaankin muuttuu.

Näin sunnuntaina Ilveksen ja Oulun Kärppien B-juniorien ottelun ja nautin suunnattomasti. Ottelu oli vauhdikas, tasokas ja tasaväkinen. Ilveksen 3-1 voitto sarjakärjestä perustui hyvään puolustuspeliin ja loistavaan maalivahtiin.

Erätauolla ostin kannatusmielessä korvapuustikahvit ja huomasin vasta tiliotteesta, että kioskinpitäjä oli KOOVEE. Sai ollakin, koska kaupungin kolmosseura lienee Ilvestä enemmän pikkurahojeni tarpeessa. Pääsymaksua ei peritty ja meitä katsojia oli paikalla 70.

Tamperelaista jääkiekon historiaa esiteltiin käytävällä kookkaassa taulussa, joka paljastettiin Hakametsän hallin täyttäessä 40 vuotta. Avajaisottelussa Tampereen Allianssi kohtasi muun Suomen parhaimmiston, ja lopputuloksena on tasuri numeroin 4-4.

Sunnuntaina näkemässäni ottelussa saatiin muistutus hienon lajin ikävästä puolesta: Ilveksen pelaaja loukkaantui niin, että tarvittiin ambulanssia. Tilanne sinänsä oli vauhdikkaaseen ja fyysiseen kontaktipeliin kuuluva eikä siitä tuomittu jäähyä.

Tänään menen paikalle, kun Hakametsän hallissa kohtaavat U20-sarjan ottelussa Ilves ja KalPa. Illan tv-pelinä on herkkupala, jossa vastakkain asettuvat Liigan ”kriisijoukkueet” HIFK ja Ilves.