Aihearkisto: Linnut

Peloton

Kirkkolammelle ilmestyi eilen yllättävä vieras, metsähanhi. Lintu näyttäisi olevan tämän vuoden poikanen, mutta jo aikuisen kokoinen ja päällisin puolin kunnossa. Lammelle hanhi lienee tullut jalkaisin ja/tai uimalla: lentoon se ei pääse, vaikka on yrittänyt.

Hanhi on täysin peloton ja saattaa lähestyä oma-aloitteisesti ihmisiä parin metrin päähän. Poikkeava käyttäytyminen herättää epäilyksiä, että lintu on ollut elättinä eli aljona, kuten täällä päin sanotaan.

Aikuista metsähanhea pidetään erityisen varovaisena lintuna, mutta toisaalta hanhien tiedetään pieninä poikasina leimautuvan helposti ihmiseen. On mielenkiintoista seurata, mitä jatkossa tapahtuu.

PS
Lintu otettiin kiinni ja sijoitettiin Ranuan eläinpuistoon.

Takatalvi

Heräsin torstaina viiden jälkeen ja kävelin uteliaana keittiöön. Maa oli todellakin valkoisena ja lunta tuli koko ajan lisää, lämpötila aavistuksen verran plussalla. Jäin seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Kelikameroista näin, että lumisade oli alkanut vasta hetkeä aikaisemmin, ja sakeimman pyryn aluetta taisi olla Rovaniemen seutu. Lentoasemalla lumen syvyydeksi ilmoitettiin viisi senttiä.

Kävelin lenkin kaupungilla nähdäkseni, miten linnut suhtautuvat tilanteeseen. Naurulokit eivät odotetusti olleet moksiskaan, mutta vain kaikkein reippaimpien pikkulintujen pelihuumori riitti lauluyrityksiin: peipon ja punakylkirastaan.

Vuorenkilpi kukki lumisella pihamaalla.

Matsalunlahti

Retken lintuosuus käynnistyi maanantai-iltana Keemussa. Lintuja ei näkynyt ihan odotetusti, mutta joka tapauksessa ruhtinaallisesti verrattuna siihen, mihin olen tottunut kotiseudullani.

Nautin kauniista illasta. Katselin arktikaa ja paikallisten merikotkien, harmaahaikaroiden ja kyhmyjoutsenten touhuja. Käväisin myös lintutornissa ihailemassa maisemia.

Aamulla tarkkailin tilannetta majapaikan rannasta ja siirryin iltapäivällä Puisen niemelle Matsalunlahden pohjoispuolelle. Majapaikan sijainti oli yhtä hyvä kuin edellisenkin, mutta nyt bonuksena oli näköala merelle. Jossain välissä tuli kiire ottaa kamera esiin.

Illan päätteeksi seurasin Suomen ja Kanadan peliä. En kuitenkaan kuvaruudulta, vaan netin kautta kisasivuston tilanneseurannasta ja Jatkoajan keskustelusta. Jos lauantaina vastaan luistelee isäntämaa Venäjä, on pakko päästä telkkarin ääreen! Eiköhän se Tallinnassa onnistu.

Hajahavaintoja

Keskiviikko oli Kilpisjärvellä huikaisevan kaunis kevätpäivä. Mieli teki hiihtämään, mutta sukset eivät olleet mukana. Retkeilykeskuksessa oli esillä Yrjö Metsälän ihastuttavia kuvia.

Matkalla näkyi parikymmentä pulmusta ja vähän toistakymmentä joutsenta. Hiiripöllö tarkkaili liikennettä Karesuvannon kylän keskustassa. Muotkatakkavaaran levähdyspaikalla sain kaveriksi pulmusen.

Merimetso herättää rannikoilla närää ja kuumia tunteita, mutta Lapissa kyseessä on harvalukuinen läpimuuttaja. Tänään Jängislahdessa saimme ihailla isolla porukalla 24 merimetson parvea, joka matkasi kaupungin yli pohjoiseen. Havainto oli kevään neljäs Tiiraan ilmoitettu.

Petolintuja on ollut liikkeellä ilahduttavan runsaasti. Jos tähystää muutaman tunnin ajan Niskanperän pelloilla, pääsee melko varmasti näkemään tuulihaukan, piekanan, sinisuohaukan, suopöllön ja hiiripöllön. Enempäänkin on hyvät mahdollisuudet.

Varis vesilintuna

Varis kokeili tänään, miltä tuntuu olla vesilintu.

Viime päivät ovat olleet hiljaisia, varsinkin kun jo paikalle saapuneet naurulokit häipyivät. Mahtavatko odotella lämpöaaltoa Kemissä tai vielä etelämpänä.

Näyttävimmistä ohilennoista Ounaskoskella vastaavat tuttuun tapaan laulujoutsenet. Kevään vierailevana tähtenä esiintyi ristisorsa.

Kilolasit

Kevät on ehtinyt jo niin pitkälle, että otin tänään käyttöön kilolasit. Aurinko taltutti aamun ärhäkän pakkasen miellyttäväksi ulkoilusääksi.

Eilen otettu kuva kertoo oleellisen: lunta on mukavasti, ja vaatimattoman lintutalven parhaita sulostuttajia ovat varikset.

Huomenna alkava maaliskuu tuonee Lappiin ensimmäiset muuttolinnut; etelään niitä lienee jo saapunut.

Risasiipi ja karat

Lintutalvi on ollut hiljainen. Normaalin kaupunkilenkin lajimäärä jää helposti viiteen tai vieläkin pienemmäksi. Pienenä erikoisuutena on torin vaiheilla pitkään viihtynyt risasiipinen varis. Pysyäkseen ilmassa linturiepu joutuu räpyttämään siipiään selvästi lajitovereitaan tiuhempaan tahtiin.

Viikonloppuna pääsin käymään Ylitornion Pessalompolossa hyväksi tiedetyllä koskikarapaikalla. Karoja oli nyt neljä, mutta tammikuun pakkaskauden aikana määrä nousi kymmeneen. Sulaa vettä oli todella paljon niin koskessa kuin suvantopaikoissakin. Vesilintuja ei kuitenkaan näkynyt, sen sijaan saukon jäljet ilahduttivat.

Pohjois-Suomen tunnetuin koskikarapaikka lienee Kuusamon Kiveskoski. Birdlifen Tiiraa selailemalla näin, että koskikarojen määrä nousee joinakin talvina jopa 60 yksilöön. Tuntuu pieneltä ihmeeltä, että koskessa riittää ravintoa noin suurelle joukolle.

Tukholman talvea

Talvi oli käväissyt Tukholmassa, mutta paikalle ehdittyämme tihuutteli vettä ja lumi oli muuttunut loskaksi. Jalat kastuivat, mutta pidimme kiinni aiotusta ohjelmasta.

Strömmenin ruokintapaikan lähistö kuhisi lintuja: kyhmy- ja laulujoutsenia, kanadanhanhia, sinisorsia, tukkasotkia, nokikanoja, naurulokkeja ja naakkoja. Harmaahaikara lensi yli.

Ihan aatetta kannattaaksemme jatkoimme Vasa-museoon. Uutta nähtävää oli kehitelty sitten viime käynnin, ja jokin rakennusprojekti oli käynnissä laivan sisällä. Noinkohan jo lähitulevaisuudessa pääsee käymään laivassa?

Vuoden kohokohtia

Maanantaisin Femmalta tuleva 12-osainen sarja Yksineläjä Severin on mukavaa seurattavaa kaikille Norjan ystäville. Viidennessä jaksossa Severin nauttii keväästä ja harventaa lähijärven ylitiheää kalakantaa: verkotus tuottaa 117 ”sinttiä” ja yhden hieman kookkaamman kalan. Sen Severin päästää kasvamaan.

Sarjaa katsellessa muistelin monia matkojani Norjaan. Esimerkiksi sitä, jonka teimme sisareni kanssa kesäkuussa 2008. Reitillä Runden lintusaarelta Trollstigenin kautta Rørosiin ohitimme Severinin kotipaikan hyvinkin läheltä, toki Storfjorden-vuonon pohjoisrantaa kulkevaa tietä.

Kaikki kolme tänä vuonna Norjaan tekemääni matkaa ovat olleet täynnä elämyksiä. Jo monen vuoden ajan suunniteltu vierailu Fram-museossa, Nasjonalgallerietissa ja Holmenkollenilla toteutui pääsiäisenä, ja marraskuun puolivälin matka Tromssan valasvesille onnistui yli odotusten.

Lopuillaan oleva vuosi on tarjonnut viisi ennennäkemätöntä lintulajia. Vaikuttavimmat lintuelämykseni eivät kuitenkaan selity harvinaisuuksilla, vaan niihin tarvitaan erityisiä maisemia ja olosuhteita. Ja sellaisiahan löytyy Norjasta!

Matkalla Gamvikiin kesäkuun alussa  saimme kokea kevään toiseen kertaan Nordkinnhalvøyan ylängöllä. Kirsikkana kakun päällä oli rantasulasta siivilleen noussut kaakkuripariskunta, joka intoutui huimaan lentonäytökseen.

Teatteriretki Lemmenjoelle elokuun lopussa kuuluu elämyksenä  samaan sarjaan edellisten kanssa.

Vuoden pitkäkestoinen kohokohta ja suuren kiitollisuuden aihe on se, että olen saanut olla terveenä. Kiitokset hyville retkikavereille: Jounille, Raunolle, Lealle ja Olli-Pekalle!

Tuttu joutsen

Näin aamulla joutsenen, jolla oli kaulassaan rengas 7S11. Kyseessä on minulle tuttu lintu; edellisen kerran tapasimme Lainaalla lokakuussa 2012. Satun tietämään, että joutsen täytti kesällä pyöreät 20 vuotta.

Tietoa linnun vaiheista täällä.