Aihearkisto: Linnut

Joutsenten aika

On lokakuu ja perinteisen joutsenraportin aika.

Kuva on reilun viikon takaa, paikka Jängislahden pohjukka Ounasjoen suistossa Rovaniemellä. Joutsenia oli silloin 39 ja kaikki aikuisen puvussa. Täti sai ihailla lintuja lähietäisyydeltä.

Lauantaina joutsenia oli viitisenkymmentä, suurin parvi Lietesaaren rantavesissä ja loput hajallaan eri puolilla suistoa. Nyt joukossa oli kolme perhekuntaa, poikasia yhteensä yhdeksän.

Sunnuntaina linnut olivat yhtä perhettä lukuun ottamatta jossain muualla, mutta tänään taas paikalla, nyt Vitikanperän puolella. Määrä lisääntyy vähitellen, vaikka pikkuparvia näkyykin kaupungin yläpuolella matkalla kohti Perämeren parveutumispaikkoja.

Vähin äänin

Otsikko kuvaa suomalaisurheilijoiden tähänastisia suorituksia Riossa: hiljaista on ollut. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa lintuasioista.

Naurulokki on kesällä Rovaniemen näkyvin lintu, keväällä myös kuuluvin. Kesän edistyessä kirkuminen hiljenee ja loppuu näihin aikoihin kokonaan. Joku päivä vain huomaa, että naurulokit ovat häipyneet vähin äänin.

Kiersin tänään Eteläkeskuksesta Harjulammen ja Kirkkolammen kautta keskustaan ja näin yhden ainoan naurulokin, tämän vuoden poikasen. Lintu tepasteli nurmikolla kirjaston edessä paikalla, joka on viime viikkojen ajan ollut varmin paikka nähdä pähkinähakki.

Hakit puolestaan lopettelevat tämänkesäistä käpysavottaansa. Sembramännyissä oli käpyjä tavanomaista vähemmän ja viimeisiä viedään.

Peloton

Kirkkolammelle ilmestyi eilen yllättävä vieras, metsähanhi. Lintu näyttäisi olevan tämän vuoden poikanen, mutta jo aikuisen kokoinen ja päällisin puolin kunnossa. Lammelle hanhi lienee tullut jalkaisin ja/tai uimalla: lentoon se ei pääse, vaikka on yrittänyt.

Hanhi on täysin peloton ja saattaa lähestyä oma-aloitteisesti ihmisiä parin metrin päähän. Poikkeava käyttäytyminen herättää epäilyksiä, että lintu on ollut elättinä eli aljona, kuten täällä päin sanotaan.

Aikuista metsähanhea pidetään erityisen varovaisena lintuna, mutta toisaalta hanhien tiedetään pieninä poikasina leimautuvan helposti ihmiseen. On mielenkiintoista seurata, mitä jatkossa tapahtuu.

PS
Lintu otettiin kiinni ja sijoitettiin Ranuan eläinpuistoon.

Takatalvi

Heräsin torstaina viiden jälkeen ja kävelin uteliaana keittiöön. Maa oli todellakin valkoisena ja lunta tuli koko ajan lisää, lämpötila aavistuksen verran plussalla. Jäin seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Kelikameroista näin, että lumisade oli alkanut vasta hetkeä aikaisemmin, ja sakeimman pyryn aluetta taisi olla Rovaniemen seutu. Lentoasemalla lumen syvyydeksi ilmoitettiin viisi senttiä.

Kävelin lenkin kaupungilla nähdäkseni, miten linnut suhtautuvat tilanteeseen. Naurulokit eivät odotetusti olleet moksiskaan, mutta vain kaikkein reippaimpien pikkulintujen pelihuumori riitti lauluyrityksiin: peipon ja punakylkirastaan.

Vuorenkilpi kukki lumisella pihamaalla.

Matsalunlahti

Retken lintuosuus käynnistyi maanantai-iltana Keemussa. Lintuja ei näkynyt ihan odotetusti, mutta joka tapauksessa ruhtinaallisesti verrattuna siihen, mihin olen tottunut kotiseudullani.

Nautin kauniista illasta. Katselin arktikaa ja paikallisten merikotkien, harmaahaikaroiden ja kyhmyjoutsenten touhuja. Käväisin myös lintutornissa ihailemassa maisemia.

Aamulla tarkkailin tilannetta majapaikan rannasta ja siirryin iltapäivällä Puisen niemelle Matsalunlahden pohjoispuolelle. Majapaikan sijainti oli yhtä hyvä kuin edellisenkin, mutta nyt bonuksena oli näköala merelle. Jossain välissä tuli kiire ottaa kamera esiin.

Illan päätteeksi seurasin Suomen ja Kanadan peliä. En kuitenkaan kuvaruudulta, vaan netin kautta kisasivuston tilanneseurannasta ja Jatkoajan keskustelusta. Jos lauantaina vastaan luistelee isäntämaa Venäjä, on pakko päästä telkkarin ääreen! Eiköhän se Tallinnassa onnistu.

Hajahavaintoja

Keskiviikko oli Kilpisjärvellä huikaisevan kaunis kevätpäivä. Mieli teki hiihtämään, mutta sukset eivät olleet mukana. Retkeilykeskuksessa oli esillä Yrjö Metsälän ihastuttavia kuvia.

Matkalla näkyi parikymmentä pulmusta ja vähän toistakymmentä joutsenta. Hiiripöllö tarkkaili liikennettä Karesuvannon kylän keskustassa. Muotkatakkavaaran levähdyspaikalla sain kaveriksi pulmusen.

Merimetso herättää rannikoilla närää ja kuumia tunteita, mutta Lapissa kyseessä on harvalukuinen läpimuuttaja. Tänään Jängislahdessa saimme ihailla isolla porukalla 24 merimetson parvea, joka matkasi kaupungin yli pohjoiseen. Havainto oli kevään neljäs Tiiraan ilmoitettu.

Petolintuja on ollut liikkeellä ilahduttavan runsaasti. Jos tähystää muutaman tunnin ajan Niskanperän pelloilla, pääsee melko varmasti näkemään tuulihaukan, piekanan, sinisuohaukan, suopöllön ja hiiripöllön. Enempäänkin on hyvät mahdollisuudet.

Varis vesilintuna

Varis kokeili tänään, miltä tuntuu olla vesilintu.

Viime päivät ovat olleet hiljaisia, varsinkin kun jo paikalle saapuneet naurulokit häipyivät. Mahtavatko odotella lämpöaaltoa Kemissä tai vielä etelämpänä.

Näyttävimmistä ohilennoista Ounaskoskella vastaavat tuttuun tapaan laulujoutsenet. Kevään vierailevana tähtenä esiintyi ristisorsa.

Kilolasit

Kevät on ehtinyt jo niin pitkälle, että otin tänään käyttöön kilolasit. Aurinko taltutti aamun ärhäkän pakkasen miellyttäväksi ulkoilusääksi.

Eilen otettu kuva kertoo oleellisen: lunta on mukavasti, ja vaatimattoman lintutalven parhaita sulostuttajia ovat varikset.

Huomenna alkava maaliskuu tuonee Lappiin ensimmäiset muuttolinnut; etelään niitä lienee jo saapunut.

Risasiipi ja karat

Lintutalvi on ollut hiljainen. Normaalin kaupunkilenkin lajimäärä jää helposti viiteen tai vieläkin pienemmäksi. Pienenä erikoisuutena on torin vaiheilla pitkään viihtynyt risasiipinen varis. Pysyäkseen ilmassa linturiepu joutuu räpyttämään siipiään selvästi lajitovereitaan tiuhempaan tahtiin.

Viikonloppuna pääsin käymään Ylitornion Pessalompolossa hyväksi tiedetyllä koskikarapaikalla. Karoja oli nyt neljä, mutta tammikuun pakkaskauden aikana määrä nousi kymmeneen. Sulaa vettä oli todella paljon niin koskessa kuin suvantopaikoissakin. Vesilintuja ei kuitenkaan näkynyt, sen sijaan saukon jäljet ilahduttivat.

Pohjois-Suomen tunnetuin koskikarapaikka lienee Kuusamon Kiveskoski. Birdlifen Tiiraa selailemalla näin, että koskikarojen määrä nousee joinakin talvina jopa 60 yksilöön. Tuntuu pieneltä ihmeeltä, että koskessa riittää ravintoa noin suurelle joukolle.

Tukholman talvea

Talvi oli käväissyt Tukholmassa, mutta paikalle ehdittyämme tihuutteli vettä ja lumi oli muuttunut loskaksi. Jalat kastuivat, mutta pidimme kiinni aiotusta ohjelmasta.

Strömmenin ruokintapaikan lähistö kuhisi lintuja: kyhmy- ja laulujoutsenia, kanadanhanhia, sinisorsia, tukkasotkia, nokikanoja, naurulokkeja ja naakkoja. Harmaahaikara lensi yli.

Ihan aatetta kannattaaksemme jatkoimme Vasa-museoon. Uutta nähtävää oli kehitelty sitten viime käynnin, ja jokin rakennusprojekti oli käynnissä laivan sisällä. Noinkohan jo lähitulevaisuudessa pääsee käymään laivassa?