Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Monikäyttöinen Leatherman

Thursday, February 26th, 2009

Lapin Radion verkkosivuilla kerrotaan, että

noin 40-vuotias kittiliäläismies puukotti vuoden 2007 jouluyönä 25-vuotiasta miestä selkään Leatherman-monitoimiveitsellä poistuessaan Levin Hullu Poro -ravintolasta.

Puukotusvälineen nimi kerrotaan heti uutisen otsikossa:

Leathermanilla puukottanelle vankeutta.

Puukottaja tuomittiin vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä. Samassa härdellissä puukottajan pahoinpidellyt noin 30-vuotias kittiläläismies pääsi vähemmällä: 45 päivää ehdollista vankeutta.

Miesten vahva humalatila vaikutti tapahtumiin ja vaikeutti niiden selvittämistä. Oikeudelle jäi epäselväksi, tapahtuiko puukotus ennen pahoinpitelyä vai päinvastoin.

Jouduin hetken pohtimaan, miksi tavaramerkki oli nostettu uutisen keskeiseksi pontiksi. Sitten sytytti.

Kyseessä on niin monimutkainen instrumentti, että sen virittäminen toimintakuntoon vie selvin päin vähintään puoli minuuttia, vahvassa humalassa paljon kauemmin. Puukotus on siis harkittu teko eikä pikaistuksissa tehty. Ja sanktio sen mukainen.

Ministeri ”tarkentaa” Hornet-puheitaan

Lienee poikkeuksellista, että ministeri vastaa kansalaisen esittämään kirjalliseen kysymykseen. Ministeri Carl Haglund vastasi ja pisteet hänelle siitä, mutta…

Jyväskyläläinen Jarmo Nahkamäki julkaisi ministeriltä saamansa vastauksen US-blogissaan. Lainaan vastauksen kolmannen kappaleen (lihavoinnit minun):

Ilmavalvontajärjestelmämme perustuu tutkavalvontaan, jota täydennetään muilla sensoreilla. Hornet-hävittäjiä käytetään ilmatilaloukkaustilanteissa vasta viimeisenä keinona koneiden tunnistamiseksi tai ohjaamiseksi pois ilmatilastamme. 20.5. tapahtumien aikana hävittäjien käytölle ei ollut tarvetta, sillä kaikki ilmatilassamme ja välittömässä läheisyydessä olleet koneet olivat tunnistettuja. Edelleen lennonjohtomme oli tapausten aikana yhteydessä alueloukkaukset tehneisiin koneisiin.

Mielestäni ministeri sanoo tai ainakin antaa ymmärtää, että Hornetit eivät tehneet 20.5. tunnistuslentoja, koska ”hävittäjien käytölle ei ollut tarvetta”.

YLEn 21.5. päivätyssä uutisessa kuitenkin todetaan, että Hornet kävi tiistai-iltana tunnistamassa kohteen Suomenlahden yläpuolella. Lisäksi tunnistustehtävä oli niin kiireellinen, että sen yhteydessä piti lentää ääntä nopeammin.

Puolustustusministeriön viestintäjohtaja Max Arhippainen kommentoi em. uutisessa tapahtunutta näin:

Ilmavoimat suoritti operatiivisen tunnistuslennon itäisellä Suomenlahdella alueelliseen koskemattomuuden valvontaan liittyen tiistai-iltana.

On syytä tehdä puolustusministeri Haglundille kolme jatkokysymystä:

1. Kävivätkö Hornetit 20.5. tunnistustehtävissä Suomenlahden yläpuolella vai eivät?
2. Jos vastaus on myönteinen, kävivätkö siis tarpeettomasti?
3. Jos eivät käyneet, miksi viestintäjohtaja Max Arhippaisen todistaa toisin?

 

Yhdistetty hotelli, riemuliiteri ja lintutorni

Jos yöpymisiä lähiomaisten luona ei lasketa, etelän-retkeni paras ja yllättäen myös edullisin yöpaikka oli Viking XPRS.

Laiva lähti Katajanokalta illalla klo 21.30 ja palasi aamupäivällä. Ikkunallisen hytin, meriaamiaisen, lintujen ja näköalojen lisäksi tarjolla oli A-market ja riemuliiteri! Kaikki tämä klubilaisille ennakkoon ostettuna alle 40 euroa!

Kirjoitin aamun lintuhavainnoista edellisessä postauksessa; illalla kannelta sai ihailla tällaista näkymää:

Aamuvahdissa

Kello herätti viideltä, pukeuduin ja nousin kannelle.

Aurinko oli juuri noussut lähes pilvettömälle taivaalle. Tuuli kävi navakasti idästä; hanhipäivää ajatellen se ei luvannut hyvää. Kannella oli mukavasti tilaa, ja jäin tuulensuojaan istumaan ja kiikaroimaan.

Olin toivonut näkeväni Suomenlahdella arktisten hanhien ja pienempien vesilintujen muuttoa, mutta en nähnyt linnun lintua. Lopetin tähystyksen kuudelta, otin selfien ja palasin hyttiin.

Seuraavana aamuna sää oli aivan toisenlainen, pilvetön edelleen, mutta tyyni, autereinen ja melko lämmin. Laiva oli vielä Tallinnassa, kun satama-alueen yli itäkoilliseen muutti parvi valkoposkihanhia.

Avomerelle päästyämme keulan editse itään lensi kymmenkunta merimetsoa ja keskellä Suomenlahtea parvi sepelhanhia samaan suuntaan.

Muuta ei sitten näkynytkään, mutta olin tyytyväinen aamun antiin. On paljon mukavampaa nähdä jotain kuin ei mitään!

Ahvenanmaan eläimiä

Olen jo kertonut retkellä tapaamistani linnuista, nyt on muiden eläinten vuoro. Näin Ahvenanmaalla ajellessani alun toistakymmentä sorkkaeläintä, joista suunnilleen puolet oli lehmiä ja muut kauriita. Lehmät taisivat olla vielä navetoissa.

Maakunnan vaakunassa komeileva sarvipää on käsittääkseni saksanhirvi. Näin siitä huolimatta, että lajia ei enää tavata alueella.

Autoilijoita sorkkaeläimistä varoittavassa kyltissä ja alla olevassa kuvassa loikkaa metsäkauris.

Otin ”taidekuvan” iltahämärissä Kökarissa. Melko lähellä kuvauspaikkaa tien varteen pystytetyssä varoitusmerkissä oli hieman yllättäen hirvi. Se toi mieleen ennen matkaani lukemani tiedon, jonka mukaan kökarilaisissa hirvipeijaisissa kokkeina ja tarjoilijoina toimivat pelkästään miehet. Asiaa korostettiin erikseen, vaikka käytäntö lienee melko yleinen muuallakin.

Kökar on käärmesaaren maineessa, ja toivoin näkeväni pitkästä aikaa kyyn. Sää suosi paistattelua, mutta siitä huolimatta en tavannut ainuttakaan. Leirintäalueella minulle vakuutettiin, että maine on ylimitoitettu ja käärmeitä näkee harvoin.

 

 

Aivanet – ummikkona Oolannissa

Kun vierailin Ahvenanmaalla kahdeksan vuotta sitten, tapasin yhden suomenkieltä täysin osaamattoman ummikon. Tämä suunnilleen ikäiseni postitoimihenkilö piti ehkä itseään enemmän paikallishallinnon kuin asiakaspalvelun edustajana.

Äskettäin päättyneen retken ainoa ummikko oli yllättäen hotellin vastaanotossa työskennennellyt nuori nainen; hänen kanssaan asiat hoituivat englanniksi. Yleisesti ottaen suomella selviytyi mainiosti.

Kuvan taustaksi on syytä kertoa, että autovuokraamossa palvelu oli erityisen hyvää. Paikalle kutsuttu ”paremmin suomea osaava” työntekijä kertoi oma-aloitteisesti, että auton voi jättää satamaterminaalin parkkipaikalle. Tästä oli iso apu minulle, kiitos!

Vain kerran harmitti, että en osannut ruotsia. Vietin lounastaukoa tienvarren levähdyspaikalla, kun lähelle pysähtyi auto ja peräkärry. Kärryssä oli häkki ja siinä puolenkymmentä lammasta.

Koska autossani oli Ahvenanmaan rekisterikilvet, mies huikkasi jotain ruotsiksi. ”Jag förstår inte”, jouduin vastaamaan. Mies naurahti, heilautti kättään ja jatkoi matkaansa. Olisin halunnut ymmärtää hänen viestinsä, varsinkin kun se liittyi lampaisiin ja taisi olla huumorilla heitetty.

Minun tapauksessani todellisin tarve paikallisen kielen osaamiseen ei liity matkalla selviytymiseen, vaan matkan aiheeseen. Olisi mahtavaa lukea Ulla-Lena Lundbergin tekstejä alkukielellä. Jossittelu ja jälkiviisaus on onneksi turhaa, koska hyvälläkään kouluruotsilla tuskin pystyisi nautiskelemaan nyansseista.

Melkein säälittää

Yritän kuvitella, miltä Jutta Urpilaisesta tuntuu katsella touhua sivusta: Suomessa arvotaan demariministereitä ja Euroopan ytimessä palkintovirkaa Jyrki Kataiselle.

Mielestäni demarit vaihtoivat puheenjohtajaa kuin jääkiekkojoukkue maalivahtia. Vaikka tappioasema ei olisi Urpilaisen tai maalivahdin syytä, jotain on pakko tehdä.

Kannattaa muistaa, että alkukesän 2011 hallitusneuvoittelussa demarit olivat temppelin harjalla: rukkaset Kataiselle olisivat avanneet aivan uudenlaisia näkymiä demareille ja Suomelle. Puolue päätti kuitenkin lähteä hallitukseen Kokoomuksen apupuolueeksi, ja tässä ollaan nyt.

Jos puolueajattelu ei estä lukemasta ”vääriä” mielipiteitä, sosiaalinen media tarjoaa terveellistä aivovoimistelua. Näytteeksi pari lainausta blogitekstistä, jossa nimimerkki Tyhmyri käsittelee syitä demareiden katastrofaaliseen tilanteeseen:

…monet EU-jäsenyyteen ja euroon liittyvät ratkaisut ovat vaatineet vanhan kannattajakunnan etujen vastaisia ratkaisuja. Vastuun kantaminen noista ratkaisuista painaa demareita ja aivan ansaitusti.

Oman arvioni mukaan pitkän linjan demari ei hevillä suostu äänestämään muita puolueita, ei varsinkaan perussuomalaisia. Jos lipposlainen EU- ja europolitiikka ei miellytä, on paljon linjakkaampaa jättää kokonaan äänestämättä. Tällöin kyseessä ei todellakaan ole vaaleissa nukkuminen, vaan tietoinen protesti.

Nykyisen kaltaisena euro- ja virkamiespuolueena demareilla ei mielestäni ole sitä paljon puhuttua luonnollista kannattajakuntaa. Ei edellytyksiä palata vanhaan suuruuteensa.

Oikeasti en sääli Urpilaista. Hän jatkaa kansanedustajana eli putosi tiheään turvaverkkoon. Jos perhe-elämä kiinnostaa, siihen on nyt mahdollisuus.

Olen vain sitä mieltä, että Urpilaiselle olisi kuulunut palkinto ihan siinä missä Kataisellekin. ”Täti Tiukka” veti kivirekeä, kantoi vastuuta pankkien ja euroalueen pelastamisesta ajoittain niin väkevästi, että Zysse pääsi koukkaamaan vasemmalta ohi.

 

Ilta ilman yllätyksiä

Seurasin illalla samanaikaisesti peliä ja vaalien tuloslaskentaa.

Aika pian selvisi, että tuomarit suosivat Venäjää. Malkinin poikkari Haulan naamaan jäi viheltämättä, mutta Venäjälle järjestettiin kevein perustein pitkä rupeama kahden miehen ylivoimaa. Taitava joukkue ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä.

Kaikesta näki, että Venäjälle oli tarkeää voittaa mestaruus lohdutuspalkinnoksi penkin alle menneestä olympiaturnauksesta. Joukkue oli kiistatta niin hyvä, että ei olisi tarvinnut apua tuomareilta. Oli myös tyylitöntä, että kisajärjestäjät antoivat kurkunleikkauseleen vuoksi toimitsijakieltoon määrätyn Venäjän päävalmentajan johtaa peliä katsomosta käsin.

Sitten aasinsillan kautta vaaleihin. HS kertoi, että maajoukkuepelaajille järjestettiin mahdollisuus äänestää ennakkoon Ruotsin lähetystössä. Yksikään pelaaja ei käynyt äänestämässä, ja ykkössentteri Petri Kontiola meni kaiken lisäksi töräyttämään:

Ei voisi vähempää kiinnostaa!

Nimimerkki oikeistovasemmistolainen kommentoi:

Vaalit alkavat kiinnostaa vasta sitten kun aktiiviura lähenee loppuaan. Silloin jellona hakeutuu kokoomuksen ehdokkaaksi, vaikkei politiikka edelleenkään kiinnostaisi.

Äänestysaktiivisuus jäi jälleen kerran masentavan alhaiseksi. Toisaalta äänestäjien passiivisuus ei varmaankaan ole suuri ongelma niille, jotka hyötyvät tilanteesta.

Ennakkoäänestyksen päätyttyä uutisoitiin, että aktiivisimmin olivat olleet liikkeellä Kauniaisten äänioikeutetut: pelkkä ennakkoäänestys nosti äänestysprosentin samoihin lukemiin monien kuntien lopullisten lukujen kanssa. Varsinaisen vaalipäivän jälkeen äänestysprosentti oli Kauniaisissa omaa luokkaansa, huikea 71.2 %!

Hyötyjät tiedetään. Kokoomuksen ääniosuus Kauniaisten äänipotista oli 37,0 ja RKP:n 36,5 %. Muista puolueista lähimmäksi kärkikaksikkoa pääsi Vihreät 7,0 prosentin osuudella.

Puoluevaali (ja siihen kuuluva äänikynnys) vapauttaa monet äänestäjät itsenäisen ajattelun vaivasta, mutta johtaa kyseenalaisiin sivuilmiöihin. Nyt käydyissä vaaleissa äänikuningatar, peräti 61009 ääntä kerännyt Sari Essayah jäi rannalle. Edellisissä vaaleissa hän pääsi läpi vaaliliiton ansiosta, mutta tällä kertaa KD ei onnistunut sellaista solmimaan. Olisin suonut, että Sari Essayah olisi pitänyt paikkansa.

RKP sai kannattajansa uurnille muallakin kuin Kauniaisissa: äänestysprosentti Ahvenanmaalla oli suurempi kuin Helsingissä. Erikseen uutisoituna tämä lienee poikkeuksellista.

Panin viikko sitten merkille, että saarimaakunnassa eläteltiin toiveita ahvenanmaalaisesta mepistä. Äänien keskittäminen Britt Lundbergille onnistui hyvin, mutta paikka jäi silti erittäin kauas.

Valituksi tullut Nils Torvalds on melkoinen kummajainen ollakseen kielipuolue RKP:n varapuheenjohtaja ja kärkiehdokas: hän kannattaa tietyin ehdoin luopumista pakkoruotsista!

 

Mistä motivaatio?

Istun junassa ja yritän keksiä syitä mennä huomenna äänestämään. Juuri nyt tilanne on fifty-sixty.

Motivaatiota nakertaa ehkä eniten luottamuksen puute, johon erityisesti EU-asioissa on perusteltua syytä. EU ei ole ollut sitä, mitä suomalaisille kansanäänestyksen alla uskoteltiin. Itse toki äänestin aikoinaan liittymistä vastaan, mutta monet liittymistä kannattaneet katsovat tulleensa petetyksi.

Valtaeliitti jatkoi valitsemallaan linjalla, ja Suomi liitettiin euroalueeseen kysymättä kansalaisten mielipidettä. Ruotsissa ja Tanskassa kunnioitettiin demokratiaa ja järjestettiin kansanäänestys tunnetuin tuloksin. Suomella oli vaihtoehto, suomalaisilla ei.

Nyt pääministeri Katainen on saarnannut koko hallituskauden ajan samaa vaihtoehdottomuutta: hirveitä tapahtuu, jos Suomi ei kanna vastuutaan euroalueen koossa pysymisestä. Muu olisi vastuuttomuutta ja pölhöpopulismia.

Viime viikkoina monet puolueista riippumattomat talouden asiantuntijat ovat päätyneet aivan eri linjoille kuin Katainen; jopa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla myönnettiin, että vaihtoehtoja on ollut ja että virheitä on tehty. Yksisilmäistä EU-uskoa nimitettiin osuvasti eurottumiseksi (vrt. suomettuminen). En ole yllättynyt, että tämä kriittinen kannanotto jäi ainoaksi laatuaan.

EU-vaalien ”vaihtoehdot” ovat mielestäni pitkälti näennäisiä. Tilanne tuo mieleen kotikaupunkini ratapihan: rinnakkaisia raiteita on vaikka kuinka paljon, mutta metsän reunassa raiteet yhtyvät, ja asemalta pääsee vain kahteen suuntaan.

Iltalehden teettämässä kyselyssä paljastui, että suomalaisten selkeä enemmistö suhtautuu kriittisesti EU:n liittovaltiokehitykseen. Vaalikarjalla riittää ihmettelemistä, koska innokkaimmat federalistit (RKP) ja ärhäkkäimmät kriitikot (Keskusta) kuuluvat EU-parlamentissa samaan Alde-ryhmään.

Kaiken huipuksi EU-asioissa ehdokastarjonnan äärilaitoja edustavat Rehn ja Väyrynen keräävät ääniä samalla listalla, mahdollisesti toisilleen!

En hyväksy valehtelemista keinona ajaa omaa tai taustayhteisön etua. Pääministeri Kataisen monet töräytykset voidaan ehkä panna ymmärtämättömyyden tiliin, mutta omia lähiajan suunnitelmiaan kommentoidassaan hän sentään lienee asiantuntija.

Kuvan tilanne muistetaan viime vuoden elokuulta. Kuvatekstissä Katainen sanoo:

En ole lähdössä kertakaikkiaan yhtään mihinkään. Ja piste.

 

Emma kumautti kunnarin

Lopetin tänä keväänä aktiivisen jääkiekon seurannan siihen, kun viimeisetkin suomalaiset NHL-pelaajat lähtivät kesälomalle.

Olen nähnyt käynnissä olevista MM-kisoista vain kaksi peliä: yhden ennen lähtöäni ja toisen eilen. Huomenna olisi hyvää aikaa katsoa välieräotteluita, mutta eivätpä taida junassa näkyä.

Suomi saa kiittää jatkopaikastaan Sveitsiä ja Kanadan maalivahtia. Suomen peli Kanadaa vastaan lienee ollut parasta, mitä joukkueelta on näissä kisoissa nähty. Silti se oli kaukana hyvästä.

Minulle eilisen paras jääkiekkouutinen oli tieto KeuPalle myönnetystä mestislisenssistä. Tällä kaudella on poikkeuksellista, että sarjanousu varmistui kaukalossa eikä kabinetissa. Onneksi olkoon KeuPa!

Eilen Suomen avausmaalin komealla lämärillä viimeistellyt Olli Palola tunnetaan lempinimellä Keuruun Kovalchuk. On mukava havaita, että mies muistaa kasvattajaseuraansa.

Kesäinen ykköslajini on pesäpallo. Katselin täällä Jyväskylässä kaksi peliä superpesistä, miesten ja naisten. Kirin miesten esitys oli ponneton ja lähes masentava, Kirittäret esitti paljon parempia otteita. Kuvassa joukkue onnittelee kunnarin kumauttanutta Emma Niemistä.