Mistä motivaatio?

Istun junassa ja yritän keksiä syitä mennä huomenna äänestämään. Juuri nyt tilanne on fifty-sixty.

Motivaatiota nakertaa ehkä eniten luottamuksen puute, johon erityisesti EU-asioissa on perusteltua syytä. EU ei ole ollut sitä, mitä suomalaisille kansanäänestyksen alla uskoteltiin. Itse toki äänestin aikoinaan liittymistä vastaan, mutta monet liittymistä kannattaneet katsovat tulleensa petetyksi.

Valtaeliitti jatkoi valitsemallaan linjalla, ja Suomi liitettiin euroalueeseen kysymättä kansalaisten mielipidettä. Ruotsissa ja Tanskassa kunnioitettiin demokratiaa ja järjestettiin kansanäänestys tunnetuin tuloksin. Suomella oli vaihtoehto, suomalaisilla ei.

Nyt pääministeri Katainen on saarnannut koko hallituskauden ajan samaa vaihtoehdottomuutta: hirveitä tapahtuu, jos Suomi ei kanna vastuutaan euroalueen koossa pysymisestä. Muu olisi vastuuttomuutta ja pölhöpopulismia.

Viime viikkoina monet puolueista riippumattomat talouden asiantuntijat ovat päätyneet aivan eri linjoille kuin Katainen; jopa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla myönnettiin, että vaihtoehtoja on ollut ja että virheitä on tehty. Yksisilmäistä EU-uskoa nimitettiin osuvasti eurottumiseksi (vrt. suomettuminen). En ole yllättynyt, että tämä kriittinen kannanotto jäi ainoaksi laatuaan.

EU-vaalien ”vaihtoehdot” ovat mielestäni pitkälti näennäisiä. Tilanne tuo mieleen kotikaupunkini ratapihan: rinnakkaisia raiteita on vaikka kuinka paljon, mutta metsän reunassa raiteet yhtyvät, ja asemalta pääsee vain kahteen suuntaan.

Iltalehden teettämässä kyselyssä paljastui, että suomalaisten selkeä enemmistö suhtautuu kriittisesti EU:n liittovaltiokehitykseen. Vaalikarjalla riittää ihmettelemistä, koska innokkaimmat federalistit (RKP) ja ärhäkkäimmät kriitikot (Keskusta) kuuluvat EU-parlamentissa samaan Alde-ryhmään.

Kaiken huipuksi EU-asioissa ehdokastarjonnan äärilaitoja edustavat Rehn ja Väyrynen keräävät ääniä samalla listalla, mahdollisesti toisilleen!

En hyväksy valehtelemista keinona ajaa omaa tai taustayhteisön etua. Pääministeri Kataisen monet töräytykset voidaan ehkä panna ymmärtämättömyyden tiliin, mutta omia lähiajan suunnitelmiaan kommentoidassaan hän sentään lienee asiantuntija.

Kuvan tilanne muistetaan viime vuoden elokuulta. Kuvatekstissä Katainen sanoo:

En ole lähdössä kertakaikkiaan yhtään mihinkään. Ja piste.