Kirjoittajan arkistot: V.Vasama

Oppia elämää varten

Friday, November 16th, 2007

Viiden Pohjois-Kymenlaakson kunnan yhdistyessä syntyvän uuden kaupungin nimeksi näyttäisi tulevan Kouvolankoski. Kuten asiaan kuuluu, sekä nimen kannattajille että sitä vastustaville on avattu lista osoitteessa www.adressit.com. Vastustajat ovat selvässä johdossa.

Ulkopuolisen korvaan Kouvolankoski kuulostaa ihan hyvältä, mutta kirjain kerrallaan kirjoitettavaksi se on pelottavan pitkä K-o-u-v-o-l-a-n-k-o-s-k-i.

Jos mennään toiseen äärimmäisyyteen, Suomen kuntien ylivoimainen ykkönen on Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Ii. Lukiovuosinani historian lehtori Börje Åkerfelt heitti varsinaisen opetuksen ohessa arvoituksen: miten lyhennetään Iisalmi? Tietenkin I:salmi. Luokka hörähti, ja ohje tulee mieleen aina silloin tällöin, viimeksi tänään Kouvolankoskesta puhuttaessa.

Jyväskylän lyseossa opiskeltiin elämää varten!

Hengessä mukana

Wednesday, March 12th, 2008

En usko ihmeisiin, vaikka joskus mieli tekisi. Tänään toivoisin omenan putoavan johonkin muualle kuin puun alle.

Tsemppiä ja tuurintynkää matematiikan yo-kokeeseen osallistuvalle Jounille!

Keskikesän autoilu-uutisia

Thursday, July 24th, 2008

Useimmat ylimääräisiä rahojaan kalliisiin erikoisautoihin sijoittaneet varmaankin toivovat, että valinnat huomataan ja päät kääntyvät.

Toisinaan toiveet toteutuvat. Nyt tiedän, että toimitusjohtaja Tapio Sariola ajelee Jaguarilla ja ammatikseen palloa potkiva Alexei Eremenko Jr. Porschella. Automerkit mainittiin keskeisenä taustatietona herrojen autoiluun liittyvissä uutisissa.

Sariola tankkasi S-tyypin Jaguariinsa vääränlaista polttoainetta ja sekös harmitti niin, että “piti mennä metsään kiroilemaan”.

Omissa rajoittuneissa mielikuvissani olen luokitellut Jaguarin autoksi, jonka keulalla hyrisee bensiinikäyttöinen voimanlähde. Nyt trenditietoiset saavat siis Jaguarinsa myös dieselversiona.

Ilmeisesti seuraan jalkapalloa tarkemmin kuin autonvalmistajien tuotekehittelyä, koska Eremenkon 1.7 promillen takatuulitulos ei erityisesti yllätä. Sen sijaan minulla ei ollut hajuakaan, millainen auto on Porsche Cayenne. Piti tarkistaa (kuvat maahantuojien sivuilta)

Näyttää epäilyttävästi citymaasturilta. Masentavaa, että urheiluautoilla maineensa luonut Porsche on lähtenyt juoksemaan muodin perässä. Olisi vain pysynyt linjallaan!

Kahdelle keskikoiselle aikuiselle ja pikkukassille mitoitettu, hivelevästi muotoiltu ja miehekkäästi muriseva perinteinen Porsche ei edes yritä olla muuta kuin lelu. Lelujahan citymaasturitkin ovat, mutta tökerön tyylittömiä ja perusidealtaan keinotekoisia.

Olen pettynyt. Mihin tämä maailma on menossa?

Yllättäviä valintoja

Tuesday, September 30th, 2008

Jatkan sarjaani erikoisista varkauksista.

Kesäkuussa Rovaniemellä näpistettiin Siwasta siideriä ja kloriittia, heinäkuussa pääkaupunkiseudulla varastettiin sauna ja nyt Rovaniemellä kirkon katto!

Okei, monenlaisia seikkoja löytyy uutisten takaa. Siiderillä vauhditettiin siivoustapahtumaa, sauna oli pyörillä kulkevaa mallia, ja varastettu katto ei ollut paikallaan vaan varastossa neliömetrin suuruisina levyinä.

Mutta kun Lapin Radio säästi tapahtuman yksityiskohdat leipätekstiin, otsikosta saatiin poikkeuksellisen mehevä:

Rovaniemen pääkirkon vanha kuparikatto varastettiin.

Tietoa taivaalta

Sunday, September 1st, 2013

Kummastelin lauantaina Ounasjoen rantapensaikossa näkyneitä papereita. Markku kertoi niiden olevan lentolehtisiä, joissa mainostettiin elokuussa järjestettyjä Rovaniemen “Wanahoja Markkinoita”. Eilen kuvasin yhden.

Vanhojen markkinoiden mainostaminen uusvanhalla menetelmällä tuntuu hyvältä idealta. Tuuli voi tosin heikentää merkittävästi taivaalta annettavan tietoiskun osumatarkkuutta: tässäkin tapauksessa mahdollisesti iso osa lehtisistä on leijaillut vaikeakulkuisiin pensaikkoihin tai suoraan jokeen.

Mieleen tulvi muistumia lapsuusajoilta, muistin jopa lentolehtisten ominaishajun. Lentokoneen pöristessä kaupungin päällä me pikkukakarat kiljuimme täysin palkein:

Puottakaa lentolehtisiä!

Opimme pian, millaisista koneista lehtisiä pudotettiin. Matkustajakoneille ei tietenkään kannattanut huutaa, ei myöskään armeijan koneille eikä korkealla lentäville.

Aikuisia touhu nauratti, he väittivät että lentäjä ei voinut kuulla huutoamme. Vähänpä tiesivät. Lopputuloksesta päätellen joskus kuulivat, joskus eivät.

Kun tietynvärinen kaksitasoinen kone ilmestyi juhannuksen alla Nisulan taivaalle, ei tarvinnut edes huutaa. Silloin mainostettiin Luonetjärven lentokentän juhannusjuhlia.

Pöytäkone pimeänä

Tuesday, October 22nd, 2013

Monta vuotta ansiokkaasti palvellut tietokone ei enää käynnisty. Onneksi on sentään läppäri: pääsen nettiin ja voin kirjoitella, jos siltä tuntuu. Vähänkin vaativammat kuviin liittyvät askareet vaatisivat pöytäkoneen virkoamista.

Surkuteltavan tilanteen ansiosta sain eilen kokea onnistumisen elämyksen: vaihdoin itse koneen virtalähteen. Suoriuduin tehtävästä saatuani Jounilta puhelimitse kannustusta ja asiantuntevaa opastusta.

Istunto muistutti aika tavalla etänä annettua Photoshop-opetusta paitsi että minä olin tällä kertaa se tyhmiä kyselevä tumpelo.

Ikävä vain, että vika ei korjaantunut; nyt epäillään emolevyä. Jos löydämme samanlaisen kuin koneessa nyt on (Asus P5E-VM HDMI), käyttistä ja ohjelmia ei tarvitsisi asentaa uudelleen. Jounin viisi vuotta sitten kokoaman masiinan suorituskyky riittää edelleen mainiosti tarpeisiini.

Mikäli onni potkaisee ja oikeanlainen emolevy löytyy, se pitää saada paikalleen. Tehtävä on astetta tai kahta haasteellisempi kuin virtalähteen vaihtaminen, mutta Jounin arvion mukaan saattaisin silti onnistua. Luottamus lämmittää!

Takaisin lähtöruutuun

Thursday, October 24th, 2013

Otsikon tilannetta pidettäneen yleensä nöyryyttävänä takaiskuna, mutta minä koen saaneeni hienon osavoiton taistelussa tietokoneen kanssa.

Purin konetta niin pitkälle kuin uskalsin ja löysin ihan oikean vian. Panin osat ja kaapelit paikoilleen ja painoin reset-nappia (johdot oli vaihdettu).

Kuinka ollakaan, koomaan vaipunut kone hyrähti käyntiin. Valitettavasti vain ropelit pyörivät, ohjelmat eivät. Oltiin lähtöruudussa.

Tunnustin tappioni, irrotin kovalevyt ja lähetin kopan Tampereelle, missä Jouni saa asentaa paikalleen uudet sisuskalut. Toivottavasti lopputulos toimii yhtä hyvin ja pitkään kuin edeltäjänsä. Koneen aika tuli täyteen enkä muistele pahalla.

Näillä näkymin uuden kokoonpanon käyttöjärjestelmä on sama kuin vanhankin: 64 bittinen Windows Vista. Ratkaisun saa nähdä vastalauseena Microsoftille, joka kehittää käyttöjärjestelmiään minun kannaltani väärään suuntaan.

Suosikkikäyttikseni on Vistan edeltäjä eli XP Professional. Sen kanssa ei koskaan ollut ongelmia.

Teorbi

Friday, May 10th, 2013

Ennen tämän viikon torstai-iltaa minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä on teorbi. Nyt on.

Lapin kamariorkesteri soitti barokkimusiikkia, ja lavalla nähtiin kaksi erikoisempaa soitinta: cembalo ja teorbi. Nicholas Kraemer soitti cembaloa ja johti orkesteria, teorbia soitti Solmund Nystabakk.

Illan säveltäjänimistä kolme oli minulle ennestään tuttuja: G.F.Händel, G.P.Telemann ja J.S.Bach. Uusia tuttavuuksia olivat Georg Muffat ja Carl Heinrich Graun.

Barokkimusiikista on helppo nauttia, vaikka ei klassisesta musiikista mitään ymmärtäisikään. Minulle aivan erityinen elämys oli Graunin Trio ex D-duuri. Pidin siitä, että pienellä kokoonpanolla soitettaessa yksittäiset soittimet erottuivat eivätkä puhaltimet häipyneet viulujen äänivalliin.

Käsiohjelman teos- ja säveltäjäesittelyt olivat soittajien kirjoittamia. Lainaan Ilkka Puputin Graun-tekstiä:

Orpo piru teosluetteloissa on Graunin Trio ex D-dur viululle, torvelle ja basso continuolle, jossa torvea käytetään tasavertaisesti jousisoittimien kanssa. (…)
D-duuritrio on kolmiosainen myöhäisbarokkiteos. Uhkeaan barokkiestetiikkaan sopii mainiosti, että viiden soittajan esitystä kutsutaan edelleen trioksi. Sen tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä, mutta teos on taitavan ja omaäänisen säveltäjän työtä.

Tekstin sävy selittyy osin sillä, että Ilkka Puputin oma soitin on käyrätorvi. Sen kaunis ääni pääsi oikeuksiinsa soolo-osuuksissa. Lisäksi maallikkoa viehätti ylimääräinen koreografia, jolla Puputti turvasi työkalunsa virheettömän soinnin.

Tähän loppuun haluan todeta, että kyllä hyvä konsertti aina huonon jääkiekko-ottelun voittaa. Torstaina Suomella ei ollut peliä, joten en joutunut valitsemaan. Eilen oli peli, mutta ei konserttia. Sattuipa sopivasti!

Tetrapodi

Tuesday, June 4th, 2013

Kymmenentenä toukokuuta postauksen otsikkona oli teorbi, tänään tetrapodi. Edellinen on soitin, jälkimmäinen ei soi.

Tetrapodi on nelisakarainen betonijärkäle, jonka käyttötarkoituksena on aallonmurtajan vahvistaminen erityisen haasteellisissa oloissa. Ideana on, että tetrapodivalli taltuttaa aaltojen voiman päästämällä läpi osan sitä vastaan vyöryvästä vedestä.

Loistava näyte tetrapodin toimivuudesta on Berlevågin satama Finnmarkissa.

Perjantai-ilta Berlevågissa oli heikkotuulinen ja lämmin, ja satamassa olisi odottanut näkevänsä enemmänkin väkeä. Aallonmurtajilla seisoskeli laivoja odottamassa vain neljä paikallista ihmistä ja kaksi turistia. Lisäksi paikalla oli viisi merisirriä ja ainakin tuhat vuoden ikäistä pikkukajavaa.

Hurtigruten-alukset saapuivat ajallaan, idästä MS Richard With ja lännestä MS Finnmarken. RW on kuuluisan rannikkolinjan perustaja, jonka muistomerkki on pystytetty Stokmarknesin satamaan. Samassa paikassa sijaitsee erinomaisen tasokas ja mielenkiintoinen Hurtigruten-museo.

Richard With tuli satamaan ensin, ja Finnmarken odotteli vuoroaan merellä. Kun alukset myöhemmin kohtasivat ja tervehtivät toisiaan, saimme kuulla veret seisauttavan sumutorvisinfonian.

PS
Kaveri kävi kesällä Berlevågissa ja löysi satama-alueelta blogitekstiä täydentävän tiedon. Aallonmurtajan vahvistamiseen on käytetty 11 000 tetrapodia ja 6 000 suurta kallionlohkaretta.