Friday, May 10th, 2013

Ennen tämän viikon torstai-iltaa minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mikä on teorbi. Nyt on.

Lapin kamariorkesteri soitti barokkimusiikkia, ja lavalla nähtiin kaksi erikoisempaa soitinta: cembalo ja teorbi. Nicholas Kraemer soitti cembaloa ja johti orkesteria, teorbia soitti Solmund Nystabakk.

Illan säveltäjänimistä kolme oli minulle ennestään tuttuja: G.F.Händel, G.P.Telemann ja J.S.Bach. Uusia tuttavuuksia olivat Georg Muffat ja Carl Heinrich Graun.

Barokkimusiikista on helppo nauttia, vaikka ei klassisesta musiikista mitään ymmärtäisikään. Minulle aivan erityinen elämys oli Graunin Trio ex D-duuri. Pidin siitä, että pienellä kokoonpanolla soitettaessa yksittäiset soittimet erottuivat eivätkä puhaltimet häipyneet viulujen äänivalliin.

Käsiohjelman teos- ja säveltäjäesittelyt olivat soittajien kirjoittamia. Lainaan Ilkka Puputin Graun-tekstiä:

Orpo piru teosluetteloissa on Graunin Trio ex D-dur viululle, torvelle ja basso continuolle, jossa torvea käytetään tasavertaisesti jousisoittimien kanssa. (…)
D-duuritrio on kolmiosainen myöhäisbarokkiteos. Uhkeaan barokkiestetiikkaan sopii mainiosti, että viiden soittajan esitystä kutsutaan edelleen trioksi. Sen tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä, mutta teos on taitavan ja omaäänisen säveltäjän työtä.

Tekstin sävy selittyy osin sillä, että Ilkka Puputin oma soitin on käyrätorvi. Sen kaunis ääni pääsi oikeuksiinsa soolo-osuuksissa. Lisäksi maallikkoa viehätti ylimääräinen koreografia, jolla Puputti turvasi työkalunsa virheettömän soinnin.

Tähän loppuun haluan todeta, että kyllä hyvä konsertti aina huonon jääkiekko-ottelun voittaa. Torstaina Suomella ei ollut peliä, joten en joutunut valitsemaan. Eilen oli peli, mutta ei konserttia. Sattuipa sopivasti!