Nautitaan peleistä!

Tänään pelataan Tampereella Kärppien ja Tapparan finaalisarjan neljäs ottelu, jota ei valitettavasti näytetä kaikelle kansalle.

Koska minulla ei enää ole kanavapakettia, liigakiekkoilun seuraaminen on nykyisin harvinaista herkkua: päättyvällä kaudella puolenkymmentä peliä telkkarista ja kaksi paikan päällä Jyväskylässä. Siksi olen nauttinut suunnattomasti finaalipelien seuraamisesta.

Nautintoa lisää se, että koska oma joukkue ei pelaa, en joudu puristamaan mailaa. Ilpo Kojolan ottama kuva on keväältä 2009, jolloin JYP voitti finaaleissa Kärpät tylysti 4-0.

Tappara aloitti sarjan vierasvoitolla Raksilassa. Esitys oli niin vakuuttava, että nostin joukkueen ennakkosuosikiksi. Ajattelin huipputasaista välieräsarjaa JYPiä vastaan, joka ratkesi Kärppien kotietuun. Silloinkin ryöstön paikkaa tarjottiin sarjan avausottelussa.

Hakametsässä puntit kuitenkin tasoittuivat, ja kolmannessa ottelussa Kärpät tarrasi mestaruuteen isännän otteella.

Perjantaina ratkottiin finaalipelin varjossa Liigan pronssimitalit ja Mestiksen mestaruus. Monet pitävät pronssipeliä turhana, mutta olen eri mieltä. Laskin JYPin joukkueesta 11 pelaajaa, joille mitali on ensimmäinen aikuisten sarjoissa. Pelaamalla voitettu pronssimitali tuntuu varmasti arvokkaammalta kuin postissa saatu.

Mestiksen finaalisarjassa Mikkelin Jukurit voitti selvin numeroin KooKoon Kouvolasta. Jos urheilullisuus olisi arvossaan, näiden pelien voittaja olisi päässyt karsimaan liigapaikasta. Bisneksen ehdoilla toimittaessa asiat päätetään kabinetissa: hävinnyt joukkue nousee!

Vetoomus Norwegianille

Lentoyhtiö Norwegian liikennöi Rovaniemelle kuutena päivänä viikossa, joten yhtiön koneiden punainen nokka on tuttu näky kaupunkimme ilmatilassa. Sen sijaan pyrstöihin maalattuihin kuviin tutustuin vasta käydessäni Oslossa.

Näin Helsinki-Vantaalla ja myöhemmin Gardermoenin kentällä kymmenkunta Norwegianin konetta (yhteensä niitä on 98). Useimpien pyrstössä oli kuva, ei kuitenkaan kaikkien. Jouni ja minä lensimme koneella, jota komisti Carl von Linne.

Selailin matkan aikana yhtiön julkaisua, jossa esiteltiin koko sankarigalleria otsikolla Our Heroes. Norjalaisia oli mukana pilvin pimein, ruotsalaisia ja tanskalaisia paljon vähemmän ja suomalaisia vain kaksi: Minna Canth ja Johan Ludvig Runeberg.

Kotiin päästyäni kävin yhtiön sivuilla ja totesin joukon kasvaneen, mutta suomalaisia oli edelleenkin mukana vain mainitut kaksi! Miksi ihmeessä pahaa vinoutumaa ei edes yritetä oikaista, vaikka tilaa uusille kuville olisi?

Purnauksen taustaksi on syytä kertoa, että yhtiön verkkosivuilla pyrstögallerian kerrotaan ilmentävän nimenomaan Norwegianin pohjoismaisuutta:

Vuonna 2002 olimme norjalainen yhtiö, mutta nyt olemme pohjoismainen yhtiö ja siksi on luonnollista että koneitamme koristavat nyt pohjoismaalaiset sankarit. 

Vaikka leijonanosa gallerian henkilöistä pysyisi jatkossakin norjalaisena, mielestäni muiden Pohjoismaiden näkyvyyttä olisi kohtuullista vahvistaa. Lisäksi Suomen osuus pitäisi nostaa Ruotsia ja Tanskaa vastaavaksi; nyt tilanne näyttää vähintäänkin omituiselta.

Jos naapurimaista ei kerta kaikkiaan löydy enempää mitat täyttäviä sankareita, olisi ehkä tyylikkäämpää pitäytyä pelkissä norjalaisissa.

Takaisin lumen keskelle

Palasin etelästä eilen, näköjään lumen keskelle. Tuorein lukema Rovaniemen lentoaseman mittauspisteestä on 93 cm. Ja lisää tulee, kuten keittiön ikkunasta otettu reaaliaikainen kuva todistaa:

Kävin aamulla Ounaskoskella reilun viikon tauon jälkeen. Entisen kokoisessa sulassa sukelteli kolme telkkää, kaksi naarasta ja koiras. Tiira-haulla Lapin lintuyhdistyksen toimialueelta tuli viikon ajalta 20 muuta telkkähavaintoa. Vähissä ovat vielä.

Telkkiä katsellessani alajuoksulta päin tuli joutsenpariskunta, joka näytti laskeutuvan sulaan, mutta perui viime hetkellä aikeensa ja jatkoi matkaa.

Oslossa kevät oli jo niin pitkällä, että sinivuokot kukkivat Bygdøyn ulkomuseoalueella.

Kollenin sankareita

Vierailun virallinen osuus päättyi eilen sinne mistä lauantaina aloitimme: Fram-museoon. Se täytti komeasti kaikki odotukseni, jotka eivät olleet vähäiset. Samalla katsastimme ne alueen museot, joihin emme ensimmäisellä käynnillämme ehtineet.

Vaikutelmaksi jäi, että museoihin tutustumista ajatellen ajoitus osui aivan nappiin: väkeä kyllä parveili aika tavalla, mutta määrä lienee jäänyt viides- tai kymmenesosaan varsinaisen turistisesongin huippuluvuista. Myös sää oli koko ajan paras mahdollinen,

Eilen kävimme Holmenkollenilla. Paikka sinänsä oli näkemisen arvoinen, puhumattakaan hyppyrimäen tornista avautuneista näkymistä. Hiihtomuseossa esiteltiin kiinnostavasti hiihdon historiaa ja maailman johtavan hiihtokansan mainetekoja.

Suomalaisurheilijoista mainittiin mäkiennätystä parannelleet Veikko Kankkonen ja Topi Mattila sekä arvostetun Holmenkollen-mitalin saaneet. Heitä oli melkoinen joukko, joukossa mm. vuonna 1987 palkittu Matti Nykänen.

Nansen oli edustavasti esillä Kollenillakin, näyttelyissä ja museon edustalla.

Oslossa

Tulopäivänä perjantaina ehdimme tutustumaan vain Oslon oopperataloon ja siihenkin ulkoa päin. Rakennus on vaikuttava ja muotokieli ajatuksia herättävä. Mittavat luiskat tuottanevat talvikuukausina terveysongelmia lumeen ja jäähän tottumattomille turisteille.

Tänään lauantaina pääsimme asiaan, ja päivä kului merellisissä museoissa. Kaikki olivat upeita: Fram-museo, Viikinkilaivamuseo ja Merenkulkumuseo. Tähän aikaan vuodesta museot ovat auki vain kuusi tuntia päivässä, joten huomenna palataan asiaan.

Kun illalla kävimme vielä Vigeland-puistossa, tunsimme tehneemme täyden työpäivän.

Kannustava nimitysuutinen

Kun lama jatkuu ja suurtyöttömyys koettelee, uskoa tulevaisuuteen voi lujittaa lukemalla nimitysuutisia. Joskus jollakin tärppää!

Eilen kerrottiin, että Vantaan Energia Oy on palkannut työntekijän paikallistamaan kaukolämpöputkien vuotokohtia. Tehtävään valittiin saksanpaimenkoira Jekku.

On yleensä tyhmää arvioida hakijoiden pätevyyttä ulkonäön perusteella, mutta tässä tapauksessa se lienee perusteltua. Monet koirat ovat niin huvittavan näköisiä, että uskottavuus ei kerta kaikkiaan riitä vaativiin asiantuntijatehtäviin.

Onnittelut valinnasta, Jekku!

Kaunista kevättalvea

Kulunut viikko on ollut kaunis ja kylmä, pakkasta öisin enimmillään liki kaksikymmentä astetta. Hyytävä viima on häirinnyt ulkoilua monena päivänä.

* * *

Maanantaina sää oli aurinkoinen ja heikkotuulinen, ja kuin tilauksesta hangen päälle saatiin kerros uutta lunta. Kaikki syyt lykätä hiihtokauden avausta olivat tekosyitä.

Hiihdin Jängislahden kautta Ounasjoen suiston saarille, sieltä Koivusaaren ympäri Ounaskoskelle ja Kirkkolammen kautta kotiin. Pulmusia ei näkynyt, ei myöskään isolepinkäistä, joka ilmoitettiin Tiiraan Ounasjoen suistosta.

Oli mahtavaa hiihdellä, kun latusuksilla pääsi mistä vain. Mittasin jossain välissä lumen paksuuden, se oli 60 cm. Välissä oli niin kova kerros, että sauvaa ei meinannut saada läpi. Lentoaseman lumilukema oli parhaimmillaan 97 cm!

Kuvasin lumen keskellä talveaan viettävän rautaveneen Ounaspaviljongin venesatamassa:

* * *

JYP yllätti iloisesti kannattajansa ja varmisti eilen pääsyn välierävaiheeseen peittoamalla Espoon Bluesin suoraan neljällä voitolla. Nimenomaan tästä sarjasta odotettiin pitkää ja tasaväkistä.

Runkosarjassa JYPin suorittaminen ailahteli pahasti, ja luottamus valmennusjohdon kykyihin oli koetuksella. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että säädöt saatiin kohdalleen juuri sopivasti tosipelien alla. Valtra jyrisee lupaavasti!

Pimennyksiä

Ajoitin Ounaskoskella käynnin siten, että linnut ja auringonpimennys tulivat hoidetuksi samalla kertaa.

Sulassa ei näkynyt lintuja, mutta vaihteleva pilvisyys helpotti pimennyksen seuraamista. Kun sopivan paksuinen verho ajautui auringon eteen, sirppi näkyi hyvin ja oli kuvattavissa ilman erikoisvarustusta.

Lähes täydellinen auringonpimennys on ilmiönä poikkeuksellinen, mutta visuaalisesti melko vaatimaton. Koska ihmissilmän automaattihimmennin kompensoi valon vähenemisen, hämärtymisen huomasi lähinnä vain kameran säädöistä. Kotona panin merkille, että pimennys viilensi lämpötilaa kahdella asteella.

Ensimmäiset kuvat ilmestyivät nettiin lähes reaaliajassa. Monet muistuttivat vain etäisesti todellisuutta: taivaat olivat synkistyneet mustiksi vasta Photarissa tai Lightroomissa.

Käsittelin omaa kuvaani mahdollisimman maltillisesti, koska kunnioitan luontoa enkä halua alistaa luonnonilmiöitä ”taiteellisen” prosessin raaka-aineeksi.

Lintuja web-kamerassa

Finnmarkissa Vardøn edustalla sijaitsevan Hornøyan lintusaaren web-kamerat ovat välittäneet kuvaa läpi talven, mutta nähtävää on ollut niukasti. Nyt tilanne on muuttumassa.

Toinen kameroista on suunnattu pystypahtaan, jota asuttavat pikkukajavat saapuivat pesimäpaikalleen jo helmikuun puolella. Sen sijaan lunneja joudutaan odottelemaan toisen kameran näkymään vielä viikon ajan. Tämä on oma veikkaukseni.
Lisäys: Näin kuvassa kaksi lunnia 19.3. klo 13.00.

Näin 4.3. lunnikameran kuvassa lepäilevän ruokin. Havainto on sikäli mielenkiintoinen, että sen tekohetkellä pohjoisimmat Fennoscandia Birds -sivuston tietoon tulleet ruokit oli nähty Trondheimin lähistöllä Keski-Norjassa.

Saman sivuston mukaan tämän kevään ensimmäinen ruokki nähtiin Hornøyalla vasta 13.3. Olisin tarjonnut havaintoani Norjan ”Tiiraan”, mutta valtuudet eivät riitä.

Kaksi vuotta sitten saman web-kameran kuvassa näyttäytyi grönlanninlokki.

Merci Eric

Pitkään Jyväskylässä viihtynyt kanadalaissentteri Eric Perrin pelasi tänään viimeisen runkosarjan kotiottelun JYP-paidassa. JYP voitti Bluesin ansaitusti 4-2.

Ericille ei tällä kertaa merkitty tehopisteitä, mutta JYP-urallaan hän on viimeistellyt 340 pelissä 94 maalia ja antanut 214 maaliin johtanutta syöttöä.

Eric Perrin on hieno mies ja uskomaton pelaaja. Kiitos Eric!