Tänään pelataan Tampereella Kärppien ja Tapparan finaalisarjan neljäs ottelu, jota ei valitettavasti näytetä kaikelle kansalle.

Koska minulla ei enää ole kanavapakettia, liigakiekkoilun seuraaminen on nykyisin harvinaista herkkua: päättyvällä kaudella puolenkymmentä peliä telkkarista ja kaksi paikan päällä Jyväskylässä. Siksi olen nauttinut suunnattomasti finaalipelien seuraamisesta.

Nautintoa lisää se, että koska oma joukkue ei pelaa, en joudu puristamaan mailaa. Ilpo Kojolan ottama kuva on keväältä 2009, jolloin JYP voitti finaaleissa Kärpät tylysti 4-0.

Tappara aloitti sarjan vierasvoitolla Raksilassa. Esitys oli niin vakuuttava, että nostin joukkueen ennakkosuosikiksi. Ajattelin huipputasaista välieräsarjaa JYPiä vastaan, joka ratkesi Kärppien kotietuun. Silloinkin ryöstön paikkaa tarjottiin sarjan avausottelussa.

Hakametsässä puntit kuitenkin tasoittuivat, ja kolmannessa ottelussa Kärpät tarrasi mestaruuteen isännän otteella.

Perjantaina ratkottiin finaalipelin varjossa Liigan pronssimitalit ja Mestiksen mestaruus. Monet pitävät pronssipeliä turhana, mutta olen eri mieltä. Laskin JYPin joukkueesta 11 pelaajaa, joille mitali on ensimmäinen aikuisten sarjoissa. Pelaamalla voitettu pronssimitali tuntuu varmasti arvokkaammalta kuin postissa saatu.

Mestiksen finaalisarjassa Mikkelin Jukurit voitti selvin numeroin KooKoon Kouvolasta. Jos urheilullisuus olisi arvossaan, näiden pelien voittaja olisi päässyt karsimaan liigapaikasta. Bisneksen ehdoilla toimittaessa asiat päätetään kabinetissa: hävinnyt joukkue nousee!