Ajoitin Ounaskoskella käynnin siten, että linnut ja auringonpimennys tulivat hoidetuksi samalla kertaa.

Sulassa ei näkynyt lintuja, mutta vaihteleva pilvisyys helpotti pimennyksen seuraamista. Kun sopivan paksuinen verho ajautui auringon eteen, sirppi näkyi hyvin ja oli kuvattavissa ilman erikoisvarustusta.

Lähes täydellinen auringonpimennys on ilmiönä poikkeuksellinen, mutta visuaalisesti melko vaatimaton. Koska ihmissilmän automaattihimmennin kompensoi valon vähenemisen, hämärtymisen huomasi lähinnä vain kameran säädöistä. Kotona panin merkille, että pimennys viilensi lämpötilaa kahdella asteella.

Ensimmäiset kuvat ilmestyivät nettiin lähes reaaliajassa. Monet muistuttivat vain etäisesti todellisuutta: taivaat olivat synkistyneet mustiksi vasta Photarissa tai Lightroomissa.

Käsittelin omaa kuvaani mahdollisimman maltillisesti, koska kunnioitan luontoa enkä halua alistaa luonnonilmiöitä ”taiteellisen” prosessin raaka-aineeksi.