Aikaa katsella puluja ja vähän muutakin

Juna lähestyy Oulua. Lähdin Jyväskylästä klo 10.13 ja saapumisaika Rovaniemelle on 21.10. Vaihtoja on kaksi, ensimmäinen Tampereella ja toinen Oulussa. Matkustusajaksi kertyy sievoiset 11 tuntia ja minuutit päälle.

Lapissa asuessani olen tottunut pitkiin matkoihin enkä valita niistä. Mutta se tuntuu nykymaailmassa kohtuuttomalta, että Tampereella joutuu odottelemaan jatkojunia tuntitolkulla: tullessa reilun tunnin, nyt palatessa yli kaksi tuntia. Vielä keväällä Jyväskylästä pääsi Haapamäen kautta Seinäjoelle ja jatkoyhteydet toimivat.

Enää eivät toimi, ”kehitys” on mennyt väärään suuntaan. On tietysti tyhmää asua Rovaniemellä, jos ja kun sukulaiset asuvat ja Kirittäret pelaavat Jyväskylässä. Kansanedustaja Pekkarinen lisäsi harmitusta haikailemalla Keskisuomalaisessa vielä nykyistäkin nopeampaa junayhteyttä Jyväskylästä Helsinkiin!

Miten kulutin ylimääräisen laatuajan, jonka VR järjesti väärään suuntaan matkustaneelle asiakkaalleen? Tulomatkalla luin kirjaa ja katselin puluja, sain kuvankin:

Tänään hyödynsin kaksituntisen pistäytymällä Lenin-museossa. Uudistuneesta näyttelystä kerrottiin varsin laajasti Helsingin Sanomissa 5.7. Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio korosti muuttunutta käsittelytapaa ja laajentunutta näkökulmaa:

Kun aikaisemmin museo keskittyi myötäsukaisesti Leninin elämään ja tekoihin, nyt tarina on laajempi: se tarkastelee Neuvostoliiton ja Suomen itäsuhteiden historiaa.

Minulle uusi näyttely oli jonkinasteinen pettymys: pidin enemmän siitä vanhasta. Mielestäni se olisi kannattanut säilyttää sellaisenaan ja tehdä sen lisäksi uusi.

Hesarin jutussa muistutetaan, että Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut 25 vuotta. Se on joillekin lyhyt aika, toisille ilmeisesti pitkä. Kalle Kallio kertoo:

Meillä oli vieraina matkailualan opiskelijoita, joilta kysyimme kuka oli Lenin, eikä kukaan tiennyt. Neuvostoliitosta oli yksi kuullut.