Helsingin Sanomissa kerrottiin sunnuntaina, että

Kolin kansallispuiston kallioihin ja puihin on raaputettu ja maalattu erilaisia symbolisia kuvia, kuten kuun tai auringon kuvia, hedelmällisyyden symboleja.

Metsähallituksen arkeologi Henrik Jansson löysi ”mystisiä” kuvioita jo vuosina 2009-2010 kartoittaessaan Kolia. Jansson arvelee, että

kuviot liittyvät uusiin luonnonuskontoihin, joiden harrastajat tekevät pyhiinvaelluksia erilaisille voimapaikoille ja muille pyhinä pitämilleen paikoille.

Uutisesta virisi vilkas keskustelu, jossa  merkkien tekemistä paheksutaan ja puolustetaan. Henrik Kauppi kirjoittaa:

Perusteletko vielä miten tämä uusiokalliomaalaus itseasiassa tuhoaa kansallismaiseman tai vähentää sen arvoa. Ukoisin että luontoa kunnioittavat ihmiset raapustavat ja kaivertavat kallioon todennäköisesti samoista syistä kun tuhansia vuosia aikaisemmin. Minkä takia tämä perinne pitäisi katkaista ja tuhota? Onko nykyäpäivän luontouskovan usko vähemmän merkittävää kun tuhat vuotta sitten eläneen?

Minua häiritsee asiassa eniten se, että kuvioita koverretaan ja maalataan kansallispuistossa, missä tämäntapainen toiminta on yksiselitteisesti kiellettyä. Eikö voimapaikkoja voisi etsiä ja löytää muualta kuin rauhoitetuilta alueilta?

* * *

Asia sattuu olemaan sillä tavoin ajankohtainen, että olen lueskellut viime päivät Ulla-Lena Lundbergin uusinta kirjaa, joka on kiehtova johdatus ikivanhan kalliotaiteen maailmaan.

Kirjoitin lukuelämyksestä sivuston puolelle:  Kallioiden kiehtovat kuvat.